Tänään on ollut huono päivä. Eilenkin oli huono päivä. Tarkemmin ajatellen koko viikko on mennyt aika lailla perseelleen. On tullut riideltyä ihmisten kanssa, ikävöityä, surettua, itkettyä, valvottua, lintsattua laulutunti, petyttyä, järkytyttyä, kaivattua, koettua kipua, loukkaannuttua, mutta myös naurettua, laulettua, suudeltua, halailtua, luettua, soitettua, juteltua, haaveiltua, yllätyttyä, ilahduttua, sillä uskokaa tai älkää, on niissä huonoissakin päivissä aina jotain hyvää. Tällä hetkellä perusfiilis on kuitenkin aaaika alhaalla.Eilen tein työhakemuksia (jipiii); hain Helsingin kaupungille varhaiskasvatusavustajaksi sekä kirjastoapulaiseksi. Voisi vielä harkita sitä Ylen Siisti kesäduuni -juttua vai mikä lie olikaan, sinnehän kaivattiin bloggaajia ;). Eilen tuli myös tulokset seurakunnan leirihausta. Mut oli valittu yhdelle lastenleirille, ja myönnän, olin pettynyt. Olisin kovasti toivonut kriparille pääsyä, eikä näin käynyt. Lastenleirikin kestää vaan neljä päivää... Lisäksi ihmettelen, miten todella monet meidän ikäiset (-97) on valittu juuri lastenleireille, koska yleensä ne ovat lähinnä 16 vuotta täyttävien (-98) juttuja. Monet tuttuni, joita ei viime kesänä palkattu ollenkaan, tai jotka eivät töihin menneet, pääsivät tänä kesänä kripalle, joka tietysti harmittaa, itse todella kuvittelin pääseväni kripalle, niin paljon hyvää palautetta olen saanut työnteostani. Varasijalle jääneitäkin ihmettelen, miksi varasija, kun viime kesänä hommat hoidettiin leirillä paremmin kuin mallikkaasti? Mutta anyways, en tässä halua katkeroitua, joten onnea kaikille töihin päässeille ja varasijakin parempi kuin ei mitään, usein niiltäkin töihin päästään :).
Se on käsittämätöntä, miten jotain ihmistä voi ikävöidä niin paljon. Varsinkin niin lyhyen eron jälkeen. Mutta se on musertavaa, kun jotain ihmistä todella kaipaat, eikä vastausta kuulu kiihkeästä tavoittelusta huolimatta. Onneksi huonoina hetkinä voi rakentaa itselleen kuplan, oman maailman, jossa kaikki asiat on hyvin ja murheet on pelkkiä ulkopuolisen, pahan maailman juoruja. Omassa kuplassaan voi elää toivossa ajattelematta sen olevan turhaa. Omassa kuplassa ei vaivuta epätoivoon, koska ehkä vielä joku päivä... Omassa kuplassa uskotaan siihen, mitä oma sydän sanoo toisen suun sijaan. Kaikkeen maailman mahtavimmatkaan kuplat eivät kuitenkaan pysty, ja todellisuus onnistuu musertamaan niskaan sille mitään mahtamattomana. Mutta toivo, se ei lannistu koskaan. Winners never quit and quitters never win, right? Ehkä tästäkin vielä selvitään :) Aino karpalo-kinuskijäätelö auttaa ;) aaaaah tää on muuten hyväääää!!! *_*
Tänään aloitin rakkausaiheisen kuvistyön. Tehtävänantona oli jonkun biisin pohjalta tehdä rakkausaiheinen akryylimaalaus. Itse alkulähteeksi otin lempikappaleeni, Nightwishin Ghost Love Scoren, ja siitä erityisesti lauseen "My fall will be for you". Tuo lause on monella tapaa itselleni todella tärkeä, ja poikaystävänkin kanssa usein sitä käytetään. Myöhemmin sille kuvalle keksin yhteyksiä useampaankin kappaleeseen. Valmiin työn ja stoorin sen takana voin joskus postata tänne, niin paljon siitä tykkään tässä vaiheessa! Saa nyt nähä, lyijykynäluonnos oli kyllä hieno mutta todennäköisesti sen onnistun maalaamalla taas pilaamaan (y)Uni paras lääke on myös suruun, joten sitä nauttikaamme oikein olan takaa! Tänä iltana ajattelin nyt nopeasti tehdä psykan läksyt ja mennä suoraan nukkumaan (eiliselle anolle, pesin hiukseni eilen joten tänään minun ei sitä tarvitse tehdä :) ) ! Saa nyt nähdä kuitenkin, aina noi mun aikaisinnukkumaanmenosuunnitelmat vähän kariutuu... :D Mutta nyt hyvää yötä ni alla. Ja muistakaa.
Toivoasi et saa menettää vaikka mitään muuta jäljelle ei jää. Sinulla on minut. Egotrippi - Nämä ajat eivät ole meitä varten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti