Yö täynnä taiteita

Taiteiden yö. Yö taiteiden. Night of the arts. Wikipedian mukaan toinen vappu, siis siinä huonossa mielessä. Taiteiden yönä koko kaupunki herää. Konsertit, näytökset ja esitykset, taikashow't ja tapahtumat jatkuvat alkuiltapäivästä pitkälle yöhön. Tätä siis vietettiin viime torstaina, 21.8., ja meidän osallistumisen syy oli selvääkin selvempi.

Koulusta kipin kapin kotiin, kotoa kipin kapin keskustaan. Aleksanterinkadun Suomalaiseen kirjakauppaan, jonne olikin jo jos jonkinnäköistä porukkaa ehtinyt kertyä odottamaan jotakin päivän lukuisista esiintyjistä. Ale oli ehtinyt paikalle jo mua aikaisemmin ja varannut mulle paikan. Ihailimme käsissämme lepäävää teosta, jonka olimme edellispäivänä omiksemme noutaneet, ja pian sen päähenkilö, sankari ja luoja astelivat eteemme ja istahtivat heille varatuille nojatuoleille suurten suosionosoitusten aiheuttamaa punastusta peitellen.

Luoja vastaa nimeen Ari Väntänen. Sankaria kutsutaan Sipe Santapukiksi, ja päähenkilön passissa lukenee Toni Wirtanen (varmuudella emme sitä tietenkään voi tietää..). Kaksi jälkimmäistä komeilee juuri ilmestyneen kirjan Apulanta - kaikki yhdestä pahasta kannessa, jonka ensimmäisenä mainittu on, no, luonut, kirjaillut, dokumentoinut. Suomalaiseen kirjakauppaan he olivat tuona kauniina iltapäivänä tulleet kertomaan meille, alhaisille kansalaisille kertomaan juuri tästä nimenomaisesta kirjasta. Apulannan jätkät haastattelivat kirjailijaa ja samalla avasivat itsekin taustoja niin kirjasta kuin itseistäänkin. Siinä he jubailivat puolisen tuntia, kunnes siirtyivät sivummaksi kynäilemään vuorostaan nimikirjoituksia.

Me nousimme heti paikoiltamme ja siirryimme jonoon. Nopeasti pääsimmekin poitsujen luo, ojensimme kirjat ensimmäisenä herra kirjailijalle, ja hänen kirjoittaessa nimmareita ja syvällisiä tervehdyksiä kirjan sivuille, juttelimme ystäviemme Santasen ja Wirtapukin kanssa (melkein oikein, eikö? ;) ). Saatiin kirjoihin heidänkin nimmarit, jonka jälkeen hipsimme pois jonosta muiden tieltä ja tien toiselle puolelle Stockalla käväisemään. Nopeasti palattiin Suomalaiseen, jossa jono oli jo hälvennyt, Toni ja Sipe juttelivat viimeisen fanin kanssa. Tämän lähtiessä totesimme tilaisuuden olevan mitä mahtavin mennä uudestaan juttusille. Puheenvuoro oli Alella, ja mä olin lähinnä sivustakatsoja. Ale kertoi pojille, miten heidän musiikkinsa on auttanut häntä elämässään, ja harmitteli kovasti Samin lähtöä bändistä. Otimme yhteiskuvia bändin kanssa, mun valitellessa lyhyyttäni pitkien miesten vieressä Sipe bongasi mulle jakkaran jonka päälle istahdin (ei se musta pidempää tehnyt mutta ihana ele..:3). 

Sanottiin heipat ja lähdettiin syömään, minnekäs muuallekaan kuin viereiseen Burger Kingiin. Olin kotona tehnyt molemmille ihanat voileivät, mutta kiireessä ne olivat jääneet kotiin. BK olisi ollut varmaan kuitenkin suuntanamme, Ale käy siellä useammin kuin ehkä kannattaisi ja mulla oli aikaisemmin päivällä alkanut tehdä mieli Burger Kingin ranskalaisia. Viereisessä pöydässä istui joku ilmeisesti amerikkalainen taikuri, jonka Ale tunnisti ja jonka kanssa vaihtoi pari sanaa. Hän oli kiertueella ja nyt päätynyt Suomeen. 

Aterioinnin jälkeen kiertelimme jonkun aikaa keskustassa (bongasimme tutun taikurinkin esiintymässä Stockan kulmilla), kunnes seitsemän jälkeen suunta oli kohti Tuomiokirkko. Miksi Tuomiokirkko? No koska Taiteiden yö :D. Mitä Taiteiden yöstä? No nyt menee vaikeeksi. Siis Sibelius-lukion tyttökuorohan se siellä! Aloitimme 20:00 täyspitkän esityksemme lähes täydelle kirkolle. Ihmisiä ravasi sisään ja ulos, yleisössä oli vanhoja tuttuja kuorolaisia, jotka lauloivat mukana. Salamavalot välkkyivät ja aplodit olivat mahtavat. Okei nyt mä saan meidät kuulostamaan ihan supertähdiltä :D. Mä olen kuoroasetelmassa eturivissä melko keskellä, joten huomaan aika hyvin kaiken. Ihanaa oli, että Alekin oli tällä kertaa yleisössä! :) Keikan jälkeen törmäsin pariin kaveriin, ja viimeistään silloin tuli ajatus, että olisihan kavereita ja perhettä voinut kutsua katsomaan, niin hyvällä paikalla kun kerran oli ja vielä ilmaiseksi! No mutta ensi kerralla sitten :)

Senaatintorilla oli ihmiset tehneet rakennelmia pahvilaatikoista ja teipistä.
Myöhemmin illalla rakennelmat rikottiin. Se olisi ollut hienoa nähdä :D

Tuomiokirkolta suoraan täyteen Akateemiseen kirjakauppaan. Koko päivän kävelemisen, seisomisen ja repun kantamisen jälkeen jalat olivat niin kipeät, että mieluusti asetuin vaan istumaan lattialle aivan lavan eteen. 21:00 kaverimme astelivat taas kirjakaupan lavalle. Niin se Apulanta siis, ja se niiden kirjan kirjoittaja. Mua häiritsi äärimmäisesti se, kun se juontaja ennen miesten saapumista esitteli koko kolmikon Apulantana, ikään kuin Ari Väntänen olisi bändin jäsen. Koko ajan tämä nainen toisti samaa, "Toni Wirtanen, Sipe Santapukki ja Ari Väntänen, kolmikko, joka tunnetaan nimellä Apulanta". Teki mieli mennä nykäsemään hihasta ettei tuo jäbä mitään soita, se kirjoittaa kirjoja, siksihän se täällä on kun se sen kirjan kirjoitti.

Pojat keskustelivat taas samaan tapaan, oli samoja juttuja ja uusia juttuja. Loppuvaiheissa Toni antoi yleisön kysyä, ja kukapa muukaan kuin meidän oma Alexander esitti oman kysymyksensä. Kysymys koski Sami Lehtisen lähtöä bändistä ja sen yhteyttä kirjaan. Kuulemma kirja oli ollut yksi merkittävä tekijä tähän. Puolen aikaan, kun Toni olisi ottanut vastaan vielä lisää kysymyksiä, oli se juontajanainen viittomassa ajan loppuvan. Tällä kertaa jono nimmarinjako pisteelle oli paaaljon pidempi. Kyllä me ainakin parikymmentä minuuttia odotettiin, pojat eivät pitäneet mitään kiirettä kenenkään kanssa, hyvähän se vaan! Alen pitäessä paikkaa kävin nopeasti yläkerrassa nuorten kirjoja katsastamassa, Taiteiden yönä kun sai kaikista pokkareista -20% Stockalla. 

Mun palatessa takaisin alakertaan ei jono ollut paljoakaan edennyt. Onneksi jonkin aikaa odotettuamme pääsimme taas ystäviemme luo tuttavallisella "täällä taas" -asenteella. Pojathan muistivat vielä meidän nimetkin, ja antoivat nimmarit vielä mukana tuomiimme CD:ihimme. Tämä toinen juttelutuokio oli paljon tuttavallisempi, alkujännityksestä oli päästy ja kello oli vähän enemmän, ehkä sekin aina jotenkin vaikuttaa. Sipe huomasi, että olin vaihtanut vaatteita, mulla oli siis musta kuoromekko päällä (peukut ylös jäbälle, joka kiinnittää huomiota naisten pukeutumiseen! ;D). Sanoin, että joo, mulla oli keikka tässä välissä. Heti Toni kumartui lähemmäs, että minkäslainen keikka. Kerroin, että Sibelius-lukion tyttökuoro oli käynyt Tuomiokirkossa lauleskelemassa, tarkoitus oli ollut aiemmin mainita, mutta se oli kaikissa häslingeissä unohtunut. Toni innostui kovasti, kyseli minkälaista ohjelmistoa meillä oli. Mainitsin Sibeliuksen, ja Toni kysyi, että laulatteko tätä, ja alkoi komeasti laulamaan Finlandia-hymniä. No tottahan toki, meidän avauskappale! 

Sen kuultua Toni tuli lähemmäs ja sanoi, että annas kun mä laulan tästä tätä melodiaa, ni laulapa sä stemmaa mulle, onnistuisko. Ja siis kun Toni Wirtanen sanoo että laula, ni sähän perhana vie laulat! :D Miehenä hän aloitti paljon matalampaa, mihin olin tottunut. Lisäksi kun pikkasen jänskätti ja nauratti vähän enemmän, niin aluksi se mun laulaminen kuulosti joltain kuolevalta vuohelta. Sipe alkoi laulaa vielä mua alempaa stemmaa (mä olen siis 2-sopraano) ja mä päätin että nyt kun mä oikeiden muusikoiden edessä laulan niin pitäähän mun näyttää, että mihin tämä tyttö pystyy :D. Lopulta pääsin jossain vaiheessa kunnolla vauhtiin, ja laulu kuului varmasti vähän matkan päähän ja häiritsi sitä kirjailijaa, jonka haastattelu oli käynnissä. Mun laulamista vaikeutti se, ettei Tontsa niitä sanoja osannut, mutta mitä pienistä, oli vain hauskaa :D. Kun oltiin vähän laulaa lurautettu, Ale pyysi Tonia ja Sipeä kirjoittamaan hänen mukana tuomaan Kaikki kolmesta pahasta -levyn kanteen sellaiset lyriikanpätkät, jotka ovat heitä lähinnä. Mun ojentaessa levyäni Toni kysyi että mitä kirjoitetaan. Mä käskin vain improvisoida jotain, jätkäthän on taiteilijoita, kyllä ne siihen pystyy.
Tällaiset siihen sitten ilmesty:

Lähettiin sieltä pois ja mä en meinannut pysyä pöksyissäni. Kaikki se adrenaliini alkoi vyöryä jälkikäteen. Olin niin innoissani että soitin heti äidille, oli pakko vaan päästä kertomaan jollekin :D Illalla kotona sitten kuunneltiin Apulantaa ja selailtiin kirjaa, otettiin vain kaikki vielä illasta irti. Ihana ilta oli, paras taiteiden yö, missä oon ollut. Kiitos pojat <3



 ♥

ps. äiti on taas ostamassa uusia silmälaseja. mä pidän siinä samalla yhtälailla hauskaa :'D mitäs tykkäätte, mitkä sopii mulle parhaiten? ;)