Pehmoiset ystävämme, joilla on suuret sydämet

Ne ovat parhaita ystäviämme. Ne kuuntelevat, kun meillä on huolia, ja ovat varmasti meidän puolellamme. Ne ovat varmasti juuri sopivan pehmeitä halipulan yllättäessä, ja nukkuessa ne sujahtavat juuri sopivasti kainaloon, kun on huono asento. Ja vaikka kuka sanoisi, ettei ne ole oikeita, me tiedämme, että ne välittävät, että ne kuuntelevat, että niillä on ihana sielu ja ne haluavat vain meidän olevan onnellisia, ja vain sillä on merkitystä. Tämän postauksen ideana on esitellä meidän, minun ja Alexanderin, parhaat ystävämme.

MINI on mun lapsuudenystäväni. Äiti on sen mulle ostanut, kun olin ihan pieni, ja sitä olen kantanut mukanani niin kauan kuin vain muistan. Minillä oli myös toinen kaveri, samanvärinen harmaa kisu nimeltänsä Magdi (älkää kysykö mistä mä olen näitä nimiä repinyt, sitä me kaikki olemme pohtineet monien vuosien ajan :'D). Ajan myötä Magdi meni leikkimään omia leikkejään ilman meitä, emmekä häntä ole sen koommin nähneet. Ehkä hän vielä joku päivä tulee ilahduttamaan meitä leikeillään :). Syksyllä Alen harmitellessa, kun hänellä ei ollut yhtään pehmoista kaveria luonaan, hän näki Minin minun huoneessani, ja pyysi sitä hoitoon. Mini lähti Alexanderin mukaan, ja siellä hän on pysynyt! :)

NALLUKASTA mä olen jo kertonut aikaisemmin täällä. Nallukan tapasin ensi kerran joulukuussa, Itäkeskuksen Prismassa. Sieltä hän lähti meidän matkaamme ja heti osoitti olevansa mitä parhain ystävä. Joulun alla hän pääsi pariksi päiväksi lahjapakettiin majailemaan, kunnes jouluaattona Alexander pelasti hänet ja vei sänkyynsä turvaan. Siellä hän on siitä asti yönsä viettänyt, jommankumman kainalossa. Hän lohduttaa pahan olon hiippaillessa paikalle, hän pitää huolen ettei kynsiä pureskella liian lyhyiksi, hän pitää huolen, että riidat sovitaan ja muistetaan kiltisti pyytää anteeksi. Hän tykkää laulaa, ja hänen erityinen lempparinsa on tanssia Macarenaa. Nallukkaa parempaa ystävää ei yksikään olento voisi toivoa!

***

Seuraavaksi tulivat Pokémonit. Niitä tuli, ja niitä meni. Mutta nämä yksilöt ovat pysyneet meidän luonamme.

ENSIMMÄISEN PIKACHUN (kuvissa oikealla) löysin Thaimaan reissultani, ja ostin sen sitten Alelle tuliaisiksi (maksoi huiman euron ja vähän päälle!). Ale tykästyi siihen, mutta päätyi kuitenkin ostamaan kirpparilta toisenkin! Tämä kirpparilöytö on enemmän aidon Pikachun näköinen, mutta meille tämä Thaimaan tuliainen on se oikea. Siksi kutsumme häntä Pikachuksi, ja kirppariversiota LÄSKI-PIKAKSI, ei mitenkään loukkaavassa merkityksessä, vain erottavana tekijänä :)

Seuraavaksi saapui kauan haaveissa ollut EEVEE. Pitkän etsinnän jälkeen hän matkasi pahvilaatikossa toiselta puolen maata tänne synkkään Helsinkiin meidän ystäväksemme. Eevee on kaunis, kiltti ja oikein herttainen ja hyväsydäminen. 

Myöhemmin tiensä meidän luoksemme löysi niin HELIOPTILE kuin FENNEKINkin. Nämä rakkaat ystävämme näimme vakikaupassamme GameStopissa, ja sieltä he kotiutuivat meille, vakuutettuamme meidän olevan oikein mukava eläinperhe lukuisine pehmokavereinemme. Näillä Pokémoneilla tulisi olemaan paljon seuraa ja leikkikavereita. Heillä on välillä vähän tyhmät jutut, mutta erityisesti Fennekin tykkää kovasti pusutella!:)

Yksi ilta me juteltiin Alen kanssa jotain siileistä. Ale sanoi yksinkertaisesti: "Osta mulle siili". Ja mä ostin, Berliinistä tuliaisiksi. SIILIKKÄ sopeutui heti hyvin isompien kavereidensa joukkoon :) Ja kattokaa miten söpö se on!!! ♥

NENÄ on myös ollut mulla ihan pienestä asti. Nenällä on myös pentu, pieni vauvapentu, mutta Magdin tavoin hänkin on mennyt itsekseen leikkimään kertomatta meille, minne. Ehkä he jossain leikkivät yhdessä, kuka tietää :D. Muutama vuosi sitten tajusin Nenän olevan aivan mahtava unikaveri, sopivan iso ja ihana pötkylä, että sitä on helppo halailla! Monta vuotta Nenä meni nimettömänä, kunnes kerran Kaislan ollessa yökylässä kysyin häneltä, että mikä tämän mun hylkeen nimi oikein on. Kaisla sanoi nenä, se oli yksi niistä muutamista sanoista, jotka hänen pikkusiskonsa tuolloin osasi. Nimi jäi ja sopi kuin nenä päähän!

PÖLLÖKÄN sain Alexanderilta ystävänpäivälahjaksi. Pienen kokonsa ansiosta Pöllökkä pääsee aina mukaan mökki-, leiri- ja muillekin reissuille. Pöllökkä on ihana ja höpsö ja kiltti ja todella söpö, täydellinen kaikkine "virheineen". Ihana ♥

Tässä meidän uudet tulokkaamme. Parisen viikkoa sitten Verkkokauppa kertoi Nalletehtaansa vaihtavan paikkaa, ja luovutti eurolla hoidokkinsa uusiin koteihin. Meidän mukaan (tai Alen..) tuli nämä kolme ihanuutta: KOALUKKA, PINGUKKA ja KANGAROOY pentuineen (voitte itseksenne yrittää arvailla, kuka on kukin). He ovat kaikki erittäin pehmeitä, halattavia ja Nenän ja Nallukan tavoin erittäin unilelukelpoisia. Viime aikoina Koalukka on erityisesti nukkunut meidän välissä/kainalossa.

behind the scences...                                        

Me tunnemme olevamme erittäin onnekkaita, kun saamme jakaa elämämme näin monen ihanan ystävän kanssa. Ne valtaavat sängyn, ne saattavat tehdä jätöksiään ympäri huonetta ja ne saattavat ajoittain ajautua riitoihin keskenään, mutta kukapa meistä ei. Kuka muka sanoi, että me oltaisiin liian vanhoja pehmoleluille? :D

Onko teillä joitain erityisen tärkeitä pehmoleluja? Oletteko yhtä taitavia nimeämään niitä kuin me? ;)