Meidän viikonloppu

Koeviikon lukemisten ja koulustressien jälkeen ollaan saatu viettää ihanan rento viikonloppu. Jostain mulle käsittämättömästä syystä heräsin eilen jo yhdeksältä, eli ennenkuulumattoman aikaisin mulle! Jonkun aikaa siinä rennosti makoiltiin, kunnes lähdettiin äidin kanssa kaupungille. Käytiin Jamerassa ostamassa ensi jakson koulukirjat ja paljon ruokaa tälle päivälle. Äiti toi mun luo sänkyyn juuri pesusta tulleen sinisen mekkoni, joten vaihteeksi vietettiin sitten mekkopäivää! :)

Myöhemmin käytiin Alen kanssa kaupungilla kiertelemässä. Eksyttiin pitkästä aikaa Verkkokauppaan, jossa oli Wii U esillä! Pääsin pitkästä aikaa pelaamaan Mario Kart 8:a, ja pakko sanoa, olin parempi mitä oisin luullut! Ja katsokaa tuota mahtavaa menopeliä, mikä bongattiin ;). Samalla löysin Alelle etukäteisjoululahjan kymmenellä sentillä. Se saa sen sitten huomenna, niin kuin kaikki muutkin kiltit lapset. Illalla vielä pientä kokkailua seuraavaa päivää varten ja nukkumaan! 

Tänä aamuna heräsin kymmeneltä (siis oikeasti, mistä tämä johtuu?!), nähtyäni koko yön erittäin häiritseviä unia kaiken maailma ötököistä. Heti alettiin äidin kanssa ruokaa laittamaan oikein urakalla meitin tytyjä varten. Aamun tunnit menivät käsittämättömän nopeasti, ja kohta ne olivatkin meidän keittiössä, parveilemassa kuin nälkäiset pikkupuluset! Ruoka saatiin pöytään ja näkyi maistuvankin! (kunnon bloggaaja tajusi taas vaihteeksi ottaa kuvan vasta, kun kaikki olivat sitä ruokaa ottaneet..xd)

Siinä me syötiin, herkuteltiin, ja päädyttiin katselemaan joku miljoona jaksoa Sinkkuelämää. Sain ihan mahtavia lahjoja, tarkempia kuvia en niistä ehtinyt ottaa, joten myöhemmin tarkempaa postausta. Nämä lahjat todellakin tarkemmat esittelyt ansaitsevat!

 
Lopulta mun pikkupulut, kylläisinä ja väsyneinä, painuivat ovesta pihalle ja jäin ihan yksin sohvalle makoilemaan. Katsoin vielä yhden jakson Sinkkuelämää ja painuin Alelle, joka oli ostanut mulle ikioman Amiibon yllätykseksi! Älkää kysykö multa, mikä se on, en tiedä. Mutta katsokaa miten söpö se on! Loppuilta ollaan vain pelailtu Super Smash Brosia ja jänskäilty huomista. Ensimmäiset Wanhojen harkat! Metrolle päin tänään kävellessäni aloin vain itsekseni hihkumaan ja hyppelemään, olin niin innoissani tajutessani, että huomenaamulla pääsee taittamaan koulumatkan yhdessä mun rakkaan kanssa ♥

Mites teidän viikonloput? :)

Pizzaperjantai

Elämänohje kaikille: jos sinun ikinä tekee mieli tehdä pizzaa, tee pizzaa. Et koskaan tule katumaan päätöstäsi.


Juuri näin kävi tänään. Päivällä olin vaivihkaa haaveillut itsetehdystä mozzarellapizzasta. Kun maha alkoi pikkuhiljaa kurnimaan, ei kai sitä muuta voinut kuin alkaa väsäämään pizzulia. Kauppareissustakin selvisin alle viidellä eurolla ja ylimääräisiäkin tarpeita sillä rahalla tuli ostettua, kun kotoa löytyi aineksia niin hyvin! 


Pohjan tein Ilta-Sanomien Ruokalan ohjeilla, tosin tavallisilla vehnäjauhoilla ja määrät puolittaen. Kärsivällisyyttä ja aikaa mulla ei riittänyt ohjeen neuvomaan kolmeen tuntiin, minkä taikinan pitäisi kohota. Salkkarit katsoin siinä odotellessa, tunnin se varmaan oli liinan alla ennen leipomaan ryhtymistä. Pohjan päälle tomaattikastike oli yksinkertaisesti tomaattimurskaa ja ketsuppia sekaisin. Toimii! Kastikkeen päälle juustoraaste (tällä kertaa Putin-juustoa) ja täytteitä latomaan!

Pizza 1: Jauheliha

jauhelihaa

ananasta

salaattijuustoa

punasipulia

oliiviöljyä

balsamicoa

pippurista yrttimaustetta

Pizza 2: Kinkku-ananas

kinkkua

herkkusieniä

ananasta

salaattijuustoa

punasipulia

Pizza 3: Vege

(tässä pizzassa ei ollut juustoraastetta pohjalla, kastiketta senkin edestä!)

avocadoa

mozzarellaa

tuoretta tomaattia

punasipulia

Jotenkin tuo punasipuli on eksynyt noihin kaikkiin, kai mä siihen olen nyt niin kovasti tykästynyt Harvemmin täysin lihattomia pizzojakaan tulee tehtyä, mutta aina on kiva kokeilla jotain uutta! Ja nyt kun on taas joulupaaston aika, niin jälleen voisi vähän siihen suuntaan ruokavaliota viedä. Tämä 'vege' oli semmoinen puolipaastopizza, lihaa ei ollut mutta maitotuotteita kyllä. Helposti tästä kyllä ihan paastokelpoinenkin versio saataisiin vain ottamalla mozzarella pois, maistuisi varmasti niinkin! Älyttömän hyvää pizzulia joka tapauksessa tuli, varsinkin tuo ensimmäinen oli niin herkullista, että hakee vertaistaan. Ja ei, omakehu ei haise, ruoka puhuu puolestaan. Jos et usko, niin tervetuloa maistamaan :D

People regret many things in life. But one thing you will never have to regret, is pizza.

105-92!

Piti kirjoittaa ihan muista aiheista tänään, mutta sattuneesta syystä tämä on ainoa aihe, mitä nyt pystyy ajattelemaan. 


Kiitos Paavo Arhinmäki. Kiitos Markku Eestilä. Pekka Haavisto, Leena Harkimo, Kanki Kaikkonen. Ilkka Kanerva, Päivi Lipponen, Ville Niinistö, Jaana Pelkonen, Anni Sinnemäki ja 95 muuta kansanedustajaa, Kiitos Arja Juvonen, joka äänestit tasa-arvon puolesta perussuomalaisuudestasi huolimatta. Suomi on hiljalleen pääsemässä takaisin tuttuun asemaan, mikä sillä on tasa-arvon edelläkävijänä ollut jo vuosikymmeniä. Kumma juttu, että valtiolla, joka myönsi naisille äänioikeuden toisena koko maailmassa, kesti näinkin pitkään hyväksyä niinkin luonnollinen asia kuin rakkaus, viimeisenä Pohjoismaissa.


Mutta nyt ei keskitytä negatiivisuuksiin, koska pointtihan on se, ettei Suomen tarvitse enää junnata paikallaan. Ehkä ne loputkin vastustajat jossain vaiheessa tajuavat, että heidän argumenttinsa ovat joko valheellisia tai täysin asiaan liittymättömiä. Lainatakseni Essin sanoja:

p.s. aivan mahtavia profiilikuvia olen nähnyt teillä kaikilla! itse en sellaista tehnyt koska, no, ortodoksit eivät sano 'tahdon' ;)

Kauneuskeskiviikko (vinkkejä kauneudenhoitoon!)

Niin kuin eilen viimeksi puhuinkin, koeviikot tarkoittaa mulle entistä enemmän vapaa-aikaa. Tämä tarkoittaa samalla myös enemmän aikaa itsensä hemmotteluun ja kauneudenhoitoon. Eilen illalla väsynyt minä siirsi iltasuihkun suosiolla seuraavaan aamupäivään. Ja niin mä heräsin aamulla, lähdin kokeeseen, tulin kotiin ja kahdeltatoista olinkin jo suihkussa. Kerrankin sain viettää ihan rauhassa ihanat neljäkymmentä minuuttia kuuman vesisateen alla, kun ei Nukkumatti ollut kolkuttelemassa tai muuten vaan kiire nukkumaan.


Musta tuntuu aivan naurettavalta jakaa muille kauneudenhoitovinkkejä, mutta tässä mä oon! Ehkä nämä eivät niinkään ole vinkkejä kuin rutiineja ja tapoja, jotka nyt jaan teille. Ottakaa omiksenne, jos tuntuu siltä! Ja monet näistä "vinkeistä" olen itsekin bongannut muualta, mutta jotkut tulee multa taas ihan luonnostaan.

HIUKSET

1. ÄLÄ PESE HIUKSIASI JOKA PÄIVÄ. Ihan oikeasti, en ymmärrä teitä, jotka niin tekee. Mä en jaksaisi, en ehtisi enkä näe sille mitään syytä ainakaan itseni kohdalla. Toki, jos urheilee tai muuten hikoilee paljon niin siitä vaan. Itse pesen hiukset 2-3 kertaa viikossa, eli noin kahden, kolmen päivän välein. Joskus saattaa mennä pitempikin väli. Mä siis todellakin pesen hiukset vasta, kun ne ovat likaiset. Ethän sä puhtaita farkkujakaan suoraan heitä pesuun!


2. JÄTÄ SE HARJA KERRANKIN KOTIIN. Jos sä koet tarpeelliseksi pestä ne pääkarvasi joka päivä, tässä saattaa olla syy siihen. Se alituinen harjaaminen paitsi saa sun hiukset entistä takumpaan, siirtyy sun päänahan rasvat (joo, sun pää on rasvainen!) sun hiuksiin koko niiden pituudelta, saaden ne näyttämään likaisemmilta. Tästä syystä on myös hyvä


3. HARJATA HIUKSET ENNEN PESUA. Mä olen tehnyt näin aina, jo kauan ennen kuin kuulin ton rasvaselityksen. Sen mukaan ne hiukset on helpompi pestä, kun se rasva on levittynyt koko päähän. Mulla se syy on yksinkertaisesti se, että takkuisia hiuksia on törkeän vaikea pestä!


4. Pesun jälkeen HUUHTELE HIUKSET KYLMÄLLÄ VEDELLÄ. Kuuma vesi ja shampoo avaa hiukset, kylmä vesi ja hoitoaine sulkee. Tätä vaihetta en koskaan unohda, hiukset näyttää paljon paremmalta ja terveemmiltä!


5. Itsestäänselvyyshän on myös se, että VÄRJÄÄMINEN TUHOAA HIUSTA. Mä oon muutaman vuoden jo värjäillyt hiuksiani, mutta olen laittanut pelkkiä raitoja kerran pari vuodessa. Toisaalta, mun hiukset ovat liian hyväkuntoiset ollakseen väriaineiden vaikutuspiirissä, eikä esimerkiksi KC:n värinaamiot mun hiuksiin pahemmin tehoa. Mutta tämäkin on omanlainen noidankehänsä, mun hiukset ovat hyvässä kunnossa, koska en värjää, ja väriaineet eivät tartu, koska hiukseni ovat niin hyvässä kunnossa.

 

VARTALO

6. RASVAA. Rasvaa. Rasvaaaaaaaa. Itse olen tässä vähän laiska, mutta todellakin kannattaa! Tuskin tarvitsee perustella :D


7. SUIHKUSSA EI TARVITSE KÄYDÄ JOKA PÄIVÄ, sekin kuivattaa ihoa. Joka toinen päivä riittää aivan mainiosti!


8. Jos hyllystä ei löydy sheivausvaahtoja sun muita sellaisia, LEVITÄ IHOLLE HOITOAINETTA ENNEN SHEIVAUSTA. Se liukastaa ihon pintaa, höylä liukuu paremmin eikä satu/haavoita. Muista myös kuorinta ennen sheivausta ja kylmällä vedellä huuhtelu sen jälkeen! :)


9. Jos ei ole pakko meikata, niin ÄLÄ MEIKKAA ja anna ihon levätä. Ei esimerkiksi ole maailmanloppu käydä kaupassa, mennä kouluun tai edes nähdä kavereita ilman sitä pakkelikerrosta. Itse en nykyään meikkaa lähes koskaan, sillä en vain jaksa. Ja on niin ihastuttavan helppoa, kun voi huoletta hieroa kutisevia silmiä tai mennä suoraan nukkumaan naamaa pesemättä (joka tosin kannattaa aika ajoin, vaikkei naamassa meikkiä olisikaan).

KYNNET

Samalla tuli pitkästä aikaa lakattua myös kynnet ihanilla Kaislan antamilla kynsilakoilla (joku taisi käydä vähän lukaisemassa mun blogia)! Rakastan kynsilakkoja, ja tykkäänkin tehdä erilaisia kuvia ja kuvioita kynsiini. Kuitenkin tässäkin laiskuus ja ajanpuute voittaa, ja useimmiten kynteni ovat täysin värittömät ja lakattomat. Kuitenkin kun lakkaan, on mulla siihenkin pari niksiä!

 

10. Lakkauksen jälkeen LIOTA KYNSIÄSI KYLMÄSSÄ VEDESSÄ. Itse esimerkiksi täytän ison juomalasin kylmällä vedellä ja tungen sormenpääni sinne lepäilemään. Nopeuttaa lakan kuivumista!


11. ANNA KYNSIESI LEVÄTÄ. Jos kyntesi lohkeilevat ja menevät huonoon kuntoon lakan alla, ota suosiolla lakat pois ja anna kynsiesi olla luonnontilassa muutaman päivän. Muista aina myös käyttää ALUSLAKKAA, suojaa kynttä huomattavasti!

Oliko näistä mitään hyötyä, vai tiesittekö kaiken jo etukäteen? Otatteko mitään näistä käyttöön? Mitä kauneudenhoitokikkoja teillä on käytössä?

Ja taas tuli koeviikko...

Nää vapaapäivät sekottaa mut ihan kunnolla. Siis oikeasti, aamulla katsoin ihan pokkana lauantain bussiaikatauluja ja odotin lyhyttä metroa, niinkuin sen lauantaina kuuluisikin olla. Lyhyt. Ja sitten ihmettelin, kun kaverit sanoivat olevansa koululla tekemässä koetta. Sitten tajusin, että mulla onkin tänään vapaapäivä.


...sitten ihmettelin, että Itiksenkin lukiossa harrastetaan lauantaikoepäiviä. Voi, mitäköhän mun ajantajulle tapahtuu, kun kolmosjakson koeviikolla mulla on vain kolme koetta. Kolme! Joka mun tapauksessa tarkoittaa viittä perättäistä vapaapäivää. En silti valita, en todellakaan :D. Taidetaan häippästä äidin kanssa Tukholmaan silloin, tulee noi tiistailähdöt sen verran halvemmiksi (Viikkarin lahjakortilla 3(?)€ per henkilö, not bad!).

Mä kyllä tykkään koeviikoista. On paljon enemmän aikaa tehdä kaikkea, kun ei ole miljoonan tunnin koulupäiviä eikä kasoittain läksyjä (joiden tekemisisaktiivisuushan on huippuluokkaa!). Toki koeviikolla on paljon luettavaa, mutta mä oon tähän asti päässyt helpolla. Tämä on nyt erityisesti näkynyt täällä blogissa, kun postaustahti on kasvanut yhdestä postauksesta per viikko yhteen postaukseen per päivä, vähintään! Seuraavan koeviikon lähestyessä tahti toki sitten viimeistään hiipuu, mutta se on sitten vasta tammikuun murhe. Joululomalle mulla on monta suurempaa postaussuunnitelmaa jo tiedossa! Ja toki, niinkuin aina, ehdotuksia otetaan vastaan!

Perjantaina koeviikko alkoi ranskalla. Torstaina oli kaiken maailman tuskapalkit, laulumatineat ja bänditunnit (ja synttärit, hehe), ja lukemiseen käytin teoriatunnin ja parisenkymmentä minuuttia ennen nukkumaanmenoa. Onneksi koealue oli lyhyt (about 30 sivuu!), ja kielipääni on hyvä. Luin kappaleet kertaalleen läpi, jotain sanastoa jäi päähän. Opettelin subjunktiivin taivutusmuodot, jota vihdoin alan puolen vuoden tankkauksen jälkeen tajuamaan. Teoriassa. Koe oli suht helppo, selvisin siitä tuhtien eväiden avulla vähän reilussa tunnissa.

Lauantaiaamuna oli äikän vuoro. Tehtävänä oli kirjoittaa pohdiskeleva essee, tehtävänannot oltiin annettu edellisellä tunnilla. Olisihan sitä voinut etukäteen suunnitella, mutta ei ollut mitään ideoita. Viisitoista tehtävävaihtoehtoa eikä mikään kolahtanut. Vähän etsin sitten taustatietoa ja päässäni suunnittelin. Kokeessa kirjoitin sitten puolessatoista tunnissa esseen kirkosta vaikuttajana, ihan tyytyväinen olin tuotokseeni. 


Eilen oli se kaikkien rakastama matematiikka. Paljon oli helppoa asiaa ja vanhaa asiaa, koe oli suht helppo ja meni suht hyvin. Mitä nyt yhden kohdan jätin tyhjäksi ja jälkikäteen tajusin parissa kohtaa tehneeni tyhmiä virheitä.

Koeviikon fiilikset :D ja samalla koko elämän ;)

Huomenna filosofia, voisi lukeakin. Torstaina englanti, siihen ei onneksi paljoa tarvitse lukea. Perjantaina psykologia, siihen lukemisen aloitan varmaan huomenna. Onneksi aihe on kiinnostava ja kirjaa on kiva lukea, suurimman osan olenkin jo kertaalleen lukenut. Mitään numeroarvioita en tällä kertaa sano, nimimerkillä viime jaksosta oppinut (kun "hyvin menneestä" ruotsin kokeesta tulikin 6½). Katsotaan sitten kokeenpalautuksessa!


Tänään mun olisi pitänyt olla pianomatineassa. En kuitenkaan ollut, koska mulla ei ollut mitään soitettavaa. Senaatintorilla oli tänään myös jokajouluinen Lemmikkieläinten siunaus! Siellä me laulettiin pari joululaulua, ihanille koiruleille! 




(p.s. syvimmät paihoittelut tämän postauksen kuvien kännykkälaadusta :/)




Kiinnostaako ketään oikeasti nämä mun koeviikkoanalysoinnit? :D

Kun Aleksi valaistui

kuva täältä

Eilen vietettiin perinteisesti Aleksin joulukadun avajaisia, jo kuudettakymmenettäviidettä vuotta. Itse olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa paikalla, eikä varmastikaan jää viimeiseksi. Tosin esiintyjänä ja paraatilaisena kokemus oli varmasti hyvin erilainen verrattuna yleisöön.

Meidän koululaisista oli siis raavittu kasaan kuoro laulamaan kaikkien tuntemia ihania joululauluja Tuomiokirkon portaille. Saatiin punaiset viitat ja tonttulakit päähän, poskiin punaiset pallot ja otsaan tähtiä tai joulukuusia. Ja siellä me sitten laulettiin vuorollamme koko kansan edessä. Osana settiä oli myös tulevasta kanadalaisesta musikaalista pari biisiä, kanadalaisen itsensä laulamana. Itse musikaali tullaan esittämään parin vuoden päästä Rovaniemellä Joulupukin kylässä, ja vuotta myöhemmin Linnanmäen Peacock-teatterissa.

Yllätyksenä tuli, että vaikka meidän esitys oli jaettu kolmeen osaan, ja välissä oli aina parinkymmenen minuutin tauot (ja Lauri Tähkäkin risan jalkansa kanssa), me ei päästy sisälle levähtämään. Muutama tunti siinä tuli seistyä (korot jalassa, nollakelissä), ja seisomisen jälkeen päästiin kävelemään paraatin mukana. Pikkasen kylmä tuli, ihan rehellisesti sanottuna. Jalkoja särki ja nälkä vaivasi, muttei kuitenkaan niin pahasti kuin olisi luullut. Tunnelma oli loppujen lopuksi aika hilpeä, kun päästiin nauramaan omalle osaamattomuudellemme.

Kulkue oli hieno. Oli joulupukkia, hevosia (ja hevosten jätöksiä..), lumiukkoa, lumikuningattaria. Myyrä (siis The Myyrä!), jääkarhu ja tavallinen karhu. Me tontut lauleskeltiin vuoron perään mitä joululauluja nyt sattui mieleen tulemaan. Vähän oli kuuluvuusongelmia, ja takaosa aloitti uutta, kun etuosa lauloi vielä edellistä. Sanat välillä vähän hakusessa, mutta olkoot. Kansa otti valokuvia, vilkutimme heille ja he vilkuttivat takaisin. Innostuneimpia oli toki turistit, heidän jälkeen vanhat mummot ja pienten lasten vanhemmat, jotka yrittivät saada pieniä ujostelijoita vilkuttamaan. 

Lopulta päästiin takaisin kirkolle hakemaan tavarat. Saatiin pitää kauniit viittamme, ja sitten kotiin päin! Lihapullille ja matikkaa lukemaan. Ah, mikä sunnuntai ♥

Lisää joulukadusta näistä linkeistä (voitte yrittää bongata meitä):

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288779841495.html
http://areena.yle.fi/tv/2497642
http://www.hs.fi/hstv/uutiset/Tonttuparaati+vilisi+satuhahmoja/v1416714286084

Talviteesit

Kun marraskuussa on syntymäpäivä, herättää se ristiriitaisia tunteita. Toisaalta sanon aina, ettei jouluun saa mennä ennen mun synttäreitä. Mutta toisaalta ainakin pienempänä toivoin joka vuosi, että synttäreinäni olisi lunta. Koskaan ei ollut.


Ensimmäistä sääntöäni menin jo vähän rikkomaan tänä vuonna. Tarpeeksi kauan ihailtuani ihania jouluvaloja kaikkialla ympärilläni, päädyimme äidin kanssa jo tiistaina ajamaan Hong Kongiin. Myöhemmin illalla ripustin uutukaiset jouluvaloni ikkunaan vanhojen rikkimenneiden tilalle, joita en viime joulun jälkeen ollut ottanut pois lainkaan. Meidän kotona jouluvalot on ympärivuotinen juttu!

Ja se lumi. Tänä vuonna en jaksanut enää toivoa lunta syntymäpäiväksi, mutta sieltähän se silti tuli, päivää myöhässä. Ruokalassa, kun Sofia kertoi tänään todnäk satavan lunta, automaattisten kauhistelujen jälkeen tajusin et hei, eihän se ookkaan kamala juttu! Juuri aikaisemmin olin kirjoittanut mun ranskan aineeseen siitä, miten talvella on kaunista, kun kaikki peittyy lumeen, eikä kylmässäkään ole valittamista, kun on tarpeeksi päällä (toisaalta, kun kahdenkymmenen pakkasasteen maaginen raja ylittyy, niin "tarpeeksi" on aika häilyvä käsite). Mentiin muumileffaan, tultiin ulos, satoi lunta. Eikä se loppunut. Koko päivän satoi lunta, kunnes illalla ulos katsoessa näytti siltä, että olisi ollut talvi jo jonkun aikaa (vaikka se alkaakin vasta kahdeksan päivän päästä t. Essi ja Sanna. Piste. Ei joustoa). Eikä nyt ollenkaan ajatella sitä, että huomiseen mennessä nuo lumikasat ovat jo, tuota, menneen talven lumia. Haaveillaan ihan vähäsen.

En malta odottaa, että pääsen pulkkamäkeen. Tai luistelemaan tai hiihtämään, niinkuin äiti tänään uhkaili. Vaikken mistään noista erityisemmin pidä. Tänä vuonna aion tehdä lumiukon ja lumienkeleitä. Käydä talvisilla kävelylenkeillä koiran kanssa. Tai ihan yksin, jos en saa mistään koiraa lainaksi. Haluan katsoa talviurheilua telkkarista, käpertyneenä sohvannurkkaan. Lasten talvi, sitä mä haluan. Tuikkuja joka puolella. Kuumaa kaakaota, kuumaa glögiä. Joulun odotus. Valot, piparit, tortut, kuusi, lahjat, lahjojen hankkiminen, lahjojen paketointi. Niin siis mistä tässä kaikessa pitikään valittaa? :D