(oon tämänkin postauksen kanssa taas ajoissa...no hate.) Vaikka iskä, minä, mua kahdeksan vuotta vanhempi isoveli ja kakskyt vuotta mua vanhempi isosiskoni asutaan kaikki neljä eri osoitteissa ympäri pääkaupunkiseutua, ollaan me joka vuosi onnistuttu kaikki kimpassa päästä viettämään isänpäivää. Tänä vuonna tosiaan meidät kutsuttiin siskoni Anskun luo Veikkolaan isänpäivää. Alun perin myös siskoni miehen Matin porukoiden oli tarkoitus tulla, mutta sairastapauksen takia isänpäivä vietettiin meidän perheen kesken.
Kutsu kävi niin, että neljäksi oltaisiin paikalla. Koska halusimme murtaa ainaisen myöhästelyn kierteen, päätimme olla hyvissä ajoin. Niinpä veljeni Ville haki mut kotoa jo kahden jälkeen. Siitä Vantaalle noukkimaan iskää, ja eikun seikkailemaan Kirkkonummea kohti. Tehtiin varmaan meidän ennätys, Anskun ovea oltiin kolkuttelemassa puoli neljältä! Onneksi siskokulta oli vain iloinen, että oltiin ennenkuulumattoman ajoissa, hän ois odottanut meitä vasta puoli viisi. Well, we proved her wrong! :*
Siskolla on ihana koti, josta en pahemmin kuvia saanut. Siskolla on myös aika ihanat koirat, jotka täyttivät mun kameran muistikortin (tähän postaukseen pääsivät harvat ja valitut otokset, lisää täällä!). Sisko tekee aivan käsittämättömän ihanaa ruokaa. No words, sannalovesfood *_*
Ville antoi iskälle suklaata ja omatekemän ihanan ukkelin hamahelmistä (Ville ei siis ole toisella luokalla, vaan täyttää jo 25). Ville jakeli myös mulle ja Anskulle lahjoja, vaikka niiden tarkoitus jäi mulle vähän epäselväksi :/. No mutta lahjat on aina kivoja! Ansku sai villasukat, ja mä sain Hello Kitty -aamutossut, joista Ansku oli hyvin kateellinen. En myöskään tiedä, mitä isukki sai Anskulta. Mä annoin uistimen, joka myöhemmin isin tietämyksestä osoittautui taimenuistimeksi, ja valokuvan. Valokuva pikku-Sannasta ilman housuja, pötköttelemässä isin kanssa. Veikkaisin, että iskä tykkäsi kaikista lahjoista oikein kovasti!
Ja sitten sen ruoan aika. Voi sitä ihanaa ruokaa! Anskuhan on siis ravintola-alan ihmisiä ja sen kyllä huomaa. He olivat loihtineet meille ihanaa quiche lorrainea (=kinkkupiirakkaa fancylla tavalla) ja kanasalaattia. Ja vaikka aikaisemmin Ansku varoitteli, etteivät he meille varsinaista ruokaa laita, niin kyllä mun harvinaisen tyhjä masu täyttyi kunniakkaasti. Heidän perheessä Matti on perinteisesti se kakkumaakari, ja tällä kertaa saimme nauttia ihanaista mutakakkua. Ja vaikka kuinka ne miettivät, miten siitä kakusta olisi saatu parempaa, oli se oikeesti aika hyvää ihan just sellasena ;)
Siinä me sitten jutskailtiin ja leikittiin koirien kanssa. Aada, tuo vaaleampi otus, oli vähän väsy, eli hyvin rauhallinen, eli erittäin hyvä kuvausmalli, kun taas musta Ani onnistui kääntämään päätään tai vaihtamaan paikkaa juuri silloin, kun sitä kuvaa yritin ottaa. No mutta, saatiin me molemmista mainioita otoksia. Ja Viltsu jälleen kerran kiehnäsi koko illan näiden koiruuksien kanssa! (joka kerta kun me tavataan, Ville saa multa uuden lempinimen. Tänään hän oli Viltsu.)
Jossain vaiheessa mainitsin Wanhat, ja Ansku innostui. Puhuttiin puvusta, suunniteltiin meikkiä ja kampausta. Ansku halusi kokeilla uutta suoristusrautaansa kikkuroittamaan mun hiuksia, ja kohta miellä oli oma kauneussalonki pystyssä. Samalla suunniteltiin kaikkea jännää ;)
Seuraavat perhepippalot ovat näillä näkymin parin viikon päästä tuplasynttäreiden merkeissä (koska arvatkaapas, kuka täyttää huomenna seeeeitsemäntoista? :* )
Muistakaa silti, että vaikka me kerran vuodessa vain juhlitaan, niin oikea isänpäivä on joka päivä. ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti