Olen kiitollinen

Luin Vuoden inspiroivimman perheblogin palkinnon saaneen Demin tämän päivän postauksen, ja todellakin inspiroiduin. Syksyllä on helppo masentua, ja hyvin helposti unohtuu myös kaikki ne ihanat asiat, mitkä meidän elämäämme värittävät. Ikävä totuus on, että asiat huomataan vasta, kun ne ei toimi. Joten vaikka se Jenkkien kiitospäivä on vasta muutaman viikon päästä, haluan mäkin listata asioita, joista olen kiitollinen.

Olen kiitollinen ystävistä. Mä usein unohdan niiden merkityksen, en osaa pitää ystävyyttä niin suuressa arvossa. Ja nyt, kun parhaat kaverit ovat eri kouluissa, enkä näe heitä joka päivä, en silti osaa ikävöidä. Mutta mun kännykän hajottua (eli kun en päässytkään enää WhatsAppiin...) mä tajusin, että mä oikeasti tarvitsen mun ystäviä. Viikoksi palasin muinaiseen viestintään tekstiviestien, Facebook-chatin ja puheluiden maailmaan. Ja mä vannon teille, se, että laitat ystävällesi tekstiviestillä "mitä kuuluu" tai "oot tärkee", on ihan eri asia, kuin laittaisit sen ryhmächatissa kymmenelle parhaalle kaverillesi samaan aikaan. Ja mä oon tosi kiitollinen siitä, että mä oikeasti voin sanoa tämän. Mulla on maailman parhaat ystävät. Ja mä puhun nyt teille kaikille. Te, joita nään joka päivä. Te, joita nään pari kertaa kuukaudessa. Te, joita en oo nähny kuukausiin, jopa pariin vuoteen. Jopa te muutamat, joita en ole koskaan nähnyt. Ootte parhaita. Rakastan teitä ♥

Olen kiitollinen rakkaudesta. Olen maailman onnekkain ihminen, kun saan viettää elämäni maailman ihanimman ihmisen kanssa. Sen, joka haluaa jakaa harrastuksensa mun kanssa vaikka väkisin. Sen, joka herättää mut yöllä ja kömpii kainaloon. Sen, joka aina riidan jälkeen pyytää anteeksi ja antaa ison halin. Sen, joka mun sanoessani sanat "mä rakastan sua" vastaa sanomalla "mäkin rakastan sua". Sitä voi jo kutsua onneksi, jos mitä. Kiitos kulta että olet olemassa ♥

Olen kiitollinen taiteesta. Että saan kuunnella ihanaa musiikkia. Että saan lukea upeita kirjoja. Että saan soittaa bändissä. Että saan laulaa mahtavassa kuorossa. Että saan kirjoittaa tätä blogia. Että saan tehdä musiikkia. Että saan piirtää. Että saan ottaa valokuvia. Että saan kutoa niin paljon erilaisia villasukkia, kuin sielu sietää! Kiitollinen siitä, että saan jakaa kaiken tämän taiteen teidän kanssa. Että mulla on vapaus luoda uutta. Että mä saan tehdä sitä, mitä mä rakastan. Ja mä olen kiitollinen siitä, että mikään ei estä mua tavoittelemasta mun unelmia. Mun elämä on kokonaan mun käsissä. Siitä mä olen kiitollinen.

Hehe. Hehe. Olen kiitollinen ruoasta. Perunasta, riisistä, pastasta. Kanasta, naudasta, kasviksista. Salaatista, fetasta, nutellasta. Tortillasta, pizzasta, lasagnesta. Raejuustosta. Suklaasta. Ehdottomasti suklaasta. What can I say, sannalovesfood ;)

Olen kiitollinen pehmoleluista. Olen kiitollinen järkkäristäni. Olen kiitollinen ihanista vaatteistani. Olen kiitollinen uudesta puhelimestani. Olen kiitollinen Muumi-lakanoistani. Olen kiitollinen termosmukistani, joka pitää kaakaoni lämpimänä monta tuntia. Olen kiitollinen kissoista ja koirista ja kaneista ja vauvoista. Olen kiitollinen valkoisesta. Olen kiitollinen oranssista ja vaaleanpunaisesta. Olen kiitollinen vanhoista valokuvista. Olen kiitollinen Frendeistä ja Frendien kymmenestä kiitospäiväjaksosta :D. Olen kiitollinen lämpimistä peitoista ja pehmeistä tyynyistä. Olen kiitollinen pianoista ja viuluista ja sähkökitaroista. Olen kiitollinen haleista. Olen kiitollinen siitä, että mulla on koti, johon palata ja syli, jota halata.

Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpinä, olen kiitollinen mun lukijoista. Siis täällä blogissa! Teitä ei ole vielä hirveän paljoa, mutta olen kiitollinen jokaisesta, joka näitä mun selityksiä täällä lukee. Teistä, jotka olette lukeneet jokaisen postaukseni ja teistä, jotka nyt eksyitte tänne ekaa kertaa. Olen kiitollinen kaikista ihanista kommenteista, joita olette mulle laittaneet. Ootte parhaita! :D


Nyt alkaa tehdä tän kaiken positiivisuuden jälkeen mieli vaipua perisuomalaiseen pessimistisyyteen ja listata asioita, joista olisin kiitollinen jos ne voisivat joskus tapahtua :D No ehkä sitten joku päivä kun kunnon vitutus iskee! Ja koska nyt synkkyyden ja sateen ja pimeyden keskellä on helppo vaipua masennukseen ja epätoivoon, mä haastan teidät jokaisen kirjoittamaan blogiinne, Facebookkinne tai vaikka päiväkirjaanne asioita, mistä olette kiitollisia. Niitä on enemmän mitä arvaattekaan ;)