Mä yritän olla yleisesti kohtelias, kun ihmisten ilmoilla liikun. Ja tänään jälleen kerran totesin, ettei sitä kohteliaisuutta aina vain yksinkertaisesti osata ottaa vastaan.
Koulumatkallani kuljen Kaisaniemen metroaseman läpi. Kiipeän liian monet portaat, avaan painavan (ja väärään suuntaan vaikeasti avautuvan, siis c'mon) oven, ja astun kadulle tupakanhajuun. Tänään kuitenkin säästyin itse oven avaamisen vaivalta, kun edelläni kulkenut mies piti sitä minulle auki. Yleistä, ja usein virheellistä, nuorisoon kohdistuvaa stereotypiaa vastoin olin refleksinomaisesti kiittämässä tätä miestä. Mutta hän katsoi pois päin, ja oli kuin minua ei olisi. Kuin hän olisi pitänyt ovea auki aamujumpakseen. Heti päästyäni kadun puolelle hän päästi irti ja jatkoi ripeästi matkaansa, nyrpeä naama eteenpäin kohdistettuna. Vaikkei hän antanut minulle siihen kunnollista mahdollisuutta, heläytin silti kiitoksen perään. Mies oli kuitenkin jo mennyt, selkä metrin päässä minusta. Tuskin hän mua edes kuuli.
En tiedä , pitikö hän minulle ovea auki, koska halusi olla kohtelias, vai siksi, että niin kuuluu tehdä. Minusta oli ihanaa, että hän sitä ovea minulle piti, ja olisin aidosti halunnut kiittää häntä, antaa hänen lukea ilahtumiseni hymyileviltä kasvoiltani. Miehen asenne oli kuitenkin täysin ristiriidassa hänen toimintaansa. Jos et halua pitää minulle ovea auki, älä pidä. En sitä sinulta erikseen pyytänyt. Mutta jos kerran pidät, ota edes kiitokseni vastaan. Arvostan tekoasi, ja olisi kiva, että ottaisit arvostukseni vastaan.
Toinen asia on bussikuskit. Jos seisot vielä pysäkillä, tai odotat liikennevaloissa puolen metrin päässä pysäkistä, onko niin vaikeaa avata se ovi vielä kerran ja päästää pari matkustajaa lisää siihen puolityhjään kulkuneuvoon? Se ei aikatauluusi vaikuta, varsinkin kun seisot vielä ne seuraavat kolme minuuttia niissä samoissa valoissa. Tänään (samalla koulumatkalla) juoksin pysäkillä olevaan bussiin. Bussi oli siirtynyt sen puoli metriä pois pysäkiltä, mutta seisoi liikennevaloissa, joten uskalsin mennä koputtamaan oveen ja koiranpentuilmeen kera pyytää sisäänpääsyä. Periaatteessa olisin ihan hyvin voinut kävellä ne pari pysäkinväliä, kello oli aika paljon ja ilma ihan mukava. Mutta nyt kun se bussi kerran siinä oli, halusin kokeilla onneani.
Kuski avasi ovet ja päästi minut sisään. Juuri kun olin ratkeamaisillani nöyriin kiitollisuudenosoituksiin, saan vastaani ärjäisyn: "Oli sitten viimeinen kerta kun päästän sisään, kun on kerran jo pysäkiltä lähdetty." Hymyilin vain kauniisti ja pyytelin anteeksi, mutta kävellessäni pois en voinut muuta kuin ihmetellä. Oliko se muka niin suuri vaiva painaa yhtä nappia ja ottaa kiitokseni vastaan? Ja jos on, niin älä sitten seuraavalla kerralla avaa sitä ovea. Selviät helpommalla.
Samalla tulee mieleen pari vuotta sitten käynnissä ollut "Hymyile kuskille" -kampanja, jossa kirjaimellisesti kehotettiin matkustajia bussiin astuessa yksinkertaisesti hymyilemään kuskille. Taisipa se olla tuolloin, kun otin tavaksi aina lipun leimattuani katsoa bussikuskia, hymyillä ja ehkä sanoa "kiitos" tai "hei". Se on vain vähän vaikeaa, jos kuski ei ota matkustajaan mitään kontaktia. Jos olet asiakaspalvelutyössä, voisit edes tiedostaa asiakkaasi. Onneksi nämä tympeät kuskit ovat harvassa, ja useammin tulee vastaan niitä hymyileviä, tervehtiviä tyyppejä.
Tulipa nyt taas valittava postaus. En kohdista näitä asioita juuri näihin yksittäisiin tapauksiin, vaan ikävä kyllä useinkin joutuu näihin törmäämään, juttuja on mielessä moneen postaukseen. Onneksi kuitenkin enemmän on niitä ihmisiä, jotka tuntevat käytöstavat ja hymyilevät tai moikkaavat takaisin. Eilenkin kaupasta lähtiessäni eräs nainen ihmetteli minulle, miten kassa ei vastannut heippa-huutoon. Kyseisen myyjän tuntien hänellä oli varmasti vain kiire. :)
Korjaan kohdan, jossa viittaat vain nuorison olevan epäkohteliaita. Monesti olen steissillä tai muualla jäänyt pitämään ovea auki kun olen nähnyt, että takanani on tulossa ihmisiä. Joskus kukaan ei sano kiitos, vaikka siitä menee enemmän kuin kolme ihmistä sisään tai ulos. Kerran yksi vanha mies malmilla piti ovea auki seurueelleen (lue: Yhteensä kolme ihmistä). Hän piti ovea auki vielä kun olimme menossa kavereiden kanssa ovesta sisään, mutta tunkee sitten eteemme, tönäisee minua kavereihin päin ja sylkäisee eteeni. Sitten hän menee ovesta sisään ja vetää sen edestämme kiinni.
VastaaPoistaBussikuskeja yleensä kiitän kun lähden ulos bussista. Se kyllä riippuu, minkälainen on ollut vastaanotto kun olen astunut sisään ja leimannut korttini. Jos kuski ei osoita minkäänlaista kiinnostusta, jätän kiittämättä. Kerran astuin bussiin jolla menin päättäriltä päättärille. Istuin edessä ja näin miten mukava kuski oli jokaiselle asiakkaalle ja jaksoi hymyillä kaikille. Päätepysäkillä jäädessäni kaivoin suklaapatukan laukustani ja samallakun kiitin häntä, laitoin patukan kuskin pöydälle ja menin ulos. Kuski oli yhtä hymyä ja vilkutti minulle kun ajoi ohi.
Kerroinpa kunnon tarinat, mutta en lähtisi silti yleistämään, että nuoriso olisi epäkohteliasta, vaikka myös aikuisetkin ovat hyvin epäkohteliaita. Se menee enemmänkin fifty-fifty. :)
Oli muuten hyvä blogikirjoitus! ♥
Juu siis en tarkoittanut että nuoriso olisi epäkohteliasta, pointti oli se, etä tämä on juuri se yleinen ja virheellinen käsitys. Olisin halunnut juuri nää jutut kans tähän laittaa, muttei sopinut suoranaisesti aiheeseen. Pitää joskus tehä toinen postaus keskittyen juuri näihin nuorisoon kohdistuviin stereotypioihin!
Poista