Terveiset lännestä!

Tiistaina kokeen jälkeen piti kiireenvilkkaa (tai ainakin melkein) tulla kotiin pakkaamaan tavarat, jotka olin jo melkein kokonaan pakannut jo maanantaina. Voicelta tuli harvinaisen hyvää musiikkia ja lapanen leikki piilosta, mutta päästiin me äidin kanssa kuitenkin erittäin hyvissä ajoin hyttiin köllöttelemään. Ja ei kun nokka kohti Ruotsia!

(ja koska en osaa selkeästi sitä täällä missään sanoa, niin mainittakoon vielä, että olimme äidin kanssa tiistaista torstaihin Tukholman-risteilyllä, Viking Linen Gabriellalla. Kyllä, arkena, keskellä koeviikkoa. Vapaapäivät pitää käyttää hyvin, matka maksoi meiltä yhteensä neljä euroa, joten rahaa jäi syömiseen ja shoppailuunkin. Kyllä, shoppailuun.....*hieroo käsiään kierosti yhteen myhäillen*.)

 Koska koko päivänä en yhtä kunnollista ateriaa ollut saanut, oli iltakuuteen mennessä mulla aika kova nälkä. Nälän kuitenkin sietää hyvin ajatuksen buffetista (ja parin suklaapalan) voimalla. Buffet oli mulle näin alaikäisenä ihan superhalpa, vain 10,50€, joka sitten vähän tasapainotti äidiltä veloitettua ylihintaa. Lautasta käytiin monenmonta kertaa täyttelemässä, ja jälleen kerran on pakko sanoa, että alkuruoat veivät voiton ihan ylivoimaisesti. Alkuruokia oli varmaan tuplasti enemmän kuin pääruokia ja jälkkäreitä yhteensä, joten tämäkin varmasti selittää osaltaan sen.

Kylmäsavustetun siiantartar Maalahden limpulla / Tonnikalamousse, aurinkokuivattua tomaattia ja Rosalan limppua / Fenkolilla graavattua lohta ja hovimestarinkastike / Kylmäsavustettua pippurilohta, yrtti-maa-artisokkacrème / Lämminsavustettu lohi, sitruscrème / Minimozzarella, tomaattia ja basilikaa / Salaatti punaisesta quinoasta / Moghrabieh Cous-Cous salaatti / Tomaattisalaatti (ilman tomaattia xD) 

Timjamilla ja Koskenkorvallagraavattua karitsan ulkofileetä, piparjuurismetanaa ja pikkelsiä / Nyhtöpossua ruisnapilla ja BBQ-kastiketta / Espanjalaisia leikkeleitä - Coppa / Häränposkiterriiniä ja shiitakesieniä / Salaattia / Romainesalattia / Sienisalaatti / Pastasalaatti 

Gnoccheja, edamamer papuja ja ruskistettua salviavoita / Lihaisaa chorizomakkaraa / Sesongin paahdettuja kasviksia / Yrteinmaustettua uunissapaistettua porsaankylkeä / Punaviinikastike / Lämminsavulohta ja muhennettuja kanttarelleja / Juustolla gratinoituja latva-artisokan pohjia 

St Nectaire juustoa / Comtèjuusto / Keksivalikoima / Marjarahka / Passiohedelmä pannacotta / Vadelmamunkkeja / Brownie / Vaniljajäätelö / Suklaajäätelö / Sesongin sorbetti (glögi, oli muuten pahaa :P) / Mansikkakastike / Kinuskikastike / Suklaakastike

ruokalajit kopioitu Viking Linen sivuilta

Niinhän siinä lopulta kävi, että ensimmäinen lautasellinen oli se paras, ja ainoa, jolta söin loppuun ihan kaiken! Sen jälkeen alkoikin sitten alamäki. Mutta kyllä tuolla maha tuli täyteen, jäin vain sushia kaipailemaan kun sitä ei tuolla ollutkaan! Äidin kanssa illemmalla pohdiskeltiin buffetin top vitosta, ja kyllä sinne taitaa mennä nuo ensimmäisen lautasen leipäset, graavi- ja kylmäsavulohet, paahtopaisti juureksineen ja punaviinikastikkeineen, passionpannacotta ja öäöäöäöäöä en keksi enää viidettä (ihan niin kuin tuossa ei olisi vielä viittä ollut xd), kaikki ekan lautasen jutut olivat superhyviä, joten sanon ne! Kesken syömisen alkoi vähän jänskättää, kun itse Ville Viking tuli vierailulle! Iloisesti tuo rento, maskuliininen ja hiljainen kaveri tuli kättelemään ja antoi jopa halinkin. Mulle tuli kuitenkin pupu pöksyyn enkä uskaltanut pyytää yhteiskuvaa, joten paras mihin onnistuin oli tämä paparazziotos...älkää naurako xd

Illalla otettiin vain rennosti. Buffetin ulkopuolella oli telkkari juuri sopivasti auki kolmosella, ja Salkkarit olivat vasta alkaneet, joten äiti meni edeltä kun mä jöin liimaamaan nenääni ruutuun. Myöhemmin me kuunneltiin radiota (löydettiin hytin seinästä sellainenkin nappula), mä kävin suihkussa, sitten vain lueskeltiin ja mentiin yliaikaisin nukkumaan! Nukuin pitkään ja hyvin, ja heräsin reilusti ennen herätystä. Siinä ehti hyvin rauhassa pukea päälle, meikata (myös äiti sai osansa mun huulipunasta), letittää äidin hiukset ja pakata reppu. Kohta oltiinkin jo bussissa matkalla Tukholman keskustaa!

Ensimmäisenä bussiterminaaliin päästyämme suuntasimme erääseen kahvilaan (joita huomasimme olevan Tukholmassa enemmän kuin Robertseja Helsingissä) aamupalalle. Vaikka maku ei ollut ihan kympissä, tuli näin jälkeenpäin huomattua, että nälän se ainakin vei erittäin tehokkaasti! Ruokailun jälkeen eksyimme Åhlénsille ostamaan sukkia (näin nuo keskimmäiset, jotka mun oli ihan pakko ostaa äidille syntymäpäivälahjaksi. Äidin synttärit tosin ovat vasta kesällä ja äiti oli se joka kävi ne maksamassa mutta mitä pienistä), jonka jälkeen matka jatkui kauppoja täynnä olevalle Drottningsgatanille.

Koska vanhat tutut Kappahlit ja Bikbokit eivät meitä kamalasti houkutelleet, ei me hirveään moneen kauppaan loppujen lopuksi edes poikettu. Käytiin Skopunktenilla etsimässä korvikkeita meidän molempien risoille kengille. Mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan, vaikka bongasinkin yhdet aivan ihanat pitsillä koristellut nilkkurit. Someday, maybe, someday... Kadulla oli myös rivissä kolme ehkä kymmenvuotiasta poikaa, jotka lauloivat yhdessä niin kuulaasti ja kauniisti etten mahtanut mitään, vaan kävin heittämässä heidän kuppiinsa (äidin) viiden kruunun kolikon. Melkein saman tien pojat ottivat tavaransa ja juoksivat rahojensa, joita oli jo aika mukavasti kertynytkin, tien toiselle puolelle kauppaan :D

Käytiin vierailemassa Mäkkärin wc-tiloissa, jonka jälkeen ihan sattumalta löysimme Hötorgetille, jonne olimme siis koko ajan olleet menossakin, tietämättä, että se oli vain yhden kadun päässä ollut koko ajan! Ensimmäisenä törmäsimme Suomi-kiskaan, jossa siis myytiin kaikkea mahdollista Suomi-ruokaa Virheistä kuulista perunapiirakoihin. Ostimme jonkun kumman perinteen mukaisesti palan parmesaania, ja äiti suostui tarjoamaan mulle pallon Nutella-jäätelöä! Vaikka jäätelö oli ihanaa ja juuri sellaista millaista kuuluukin, täytyy vain myöntää, että mieluummin nautin Nutellani ihan vaan Nutellana. ♥

Vaikka äiti olisi jo halunnut palailla takaisin bussipysäkille, halusin mä vielä kurkata H&M:n (yhden niistä miljoonasta sen kadun varrella). Ja siellä mä teinkin aivan mahtavat löydöt! Äiti taisi innostua vähän enemmän, osti aivan liian monta paria sukkia ja vielä mummolle pöksyt päälle! Lopulta suunnattiin aivan liian aikaisin bussiin ja laivalle. Äiti kävi ostamassa Iltalehden, ja samalla tulikin syötyä parit lihapullat. 

Loppuilta makoiltiinki hytissä, käytiin pari kertaa Tax Freessä, jossa tein aivan mahtavan löydön (näistä lisää myöhemmin), katsoin taas Salkkarit, tosin ilman ääniä, ja nautin juustokakkusestani. Ja taas mentiin aikaisin nukkumaan, ei vaan kovinkaan hyvin nukuttu. Merellä kävi kamala tuuli ja laiva heilui ihan älyttömästi! Huono olo pysyi kuitenkin poissa ja saavuimme ehjin nahoin kotisatamaan.

Olipas taas pitkä ja sekava matkasepustus, toivottavasti saitte tästä jotain irti (ja anteeksi kuvapaljoudesta, en vain halunnut jättää yhtään enempää pois)! Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille ♥

"Pitäis varmaan opiskella, MUTTA..."

Pitääpä aloitella tylsimmällä mahdollisella tavalla: pahoitteluni tästä viikon blogitauosta, musta on ainakin ollut ihan kamalaa! Paljon on ollut ideoita ja inspiraatiota, aikaa ei nimeksikään. Viikonloppuna käväisin leirillä vanhassa kunnon Lällyssä, jonne itse asiassa otin tietokoneenkin mukaan ihan blogia ajatellen, mutta päivät olivat pitkiä ja tiiviitä, ja netti lähes olematon, joten siitäkään ei tullut yhtään mitään! Ihanaa kuitenkin, että olette jotkut tulleet jopa kyselemään lisää postauksia, kun niitä ei olekaan kuulunut!

Ei mulla kuitenkaan mitään erityisen tähdellistä sanottavaa, halusin vaan tulla selittelemään epätoivoisesti postailemattomuuttani ja no, sanomaan moi! Koeviikko käynnistyy huomenna, ja saatte pari kertaa arvata, nappaako ruotsin lukeminen. Huomenna lähdetään äitin kanssa minilomalle Tukholmaan, joten sekin tietää pientä postauspaussia. Mutta älkööt huolehtiko, lupaan ottaa paljon hienoja Ruåtsi-kuvia ja tehdä hienon reissupostauksen viimeistään viikonloppuna! Ja mut tuntien koeviikko tulee olemaan jos jonkinnäköistä postausta täynnä, koska lukeminen, no, ei ole mun ykkösfavoritetekeminen. Lisäksi pitäisi saada viimeinen kuvistyö tehtyä, inspistä ei pahemmin siihenkään löydy! Tämän postauksen olenkin kuvittanut tänään  koulun käytävillä seikkaillessani ottamillani kuvilla.

Onpas taas sekavaa sekasotkua. Olen harkinnut niitä blogin Facebook-sivuja, on tässä tauon aikana tullut mieleen jos jonkinlaista julkaistavaa, ja ei niitä jotenkin sinne omalle Facebook-seinälle jaksa laitella. Onko idea ihan huono vai tuleeko kannatusta?

Näin loppuun vielä otan hetken mainostaakseni Epun lukuhaastetta! Viime aikoina on uutisoitu suomalaisten heikentyneestä lukutaidosta ja -aktiivisuudesta, joten hän haastaa jokaisen lukemaan yhden vapaavalintaisen kirjan vuoden 2015 aikana, ei sen kummempaa! Lisää haasteesta löytyy Facebookista, Epun Askista ja Instagramista hashtagilla #epunlukuhaaste. Ihania lukuhetkiä kaikille, omastakin lukemisestani tulen kirjoittelemaan lähiaikoina.

Ketkukissakuvapläjäys, vassoguud!

Tämä tässä on Lavrik. Eli Laru. Eli Vauva. Eli Hönö. Eli Ketku, as I prefer it.

Ketku on pieni scottish foldin (eli näin suomalaisittain Skotlannin luppakorvan) pentu Pietarista. Tätä nykyä Ketku asustaa Vantaalla isäni ja tämä puolison kanssa. Ketku tykkää leikkiä kaikella joka liikkuu, ja maukuu kovasti syliin otettaessa. Ketku kuitenkin tykkää nukkua ihmisten viekussa ja jyrsiä lankoja poikki yön hämärässä. Ketku on hyvin valokuvauksellinen, mutta myös eläväinen poika, josta johtuen kaikki kuvat eivät tarkkuudeltaan ole kaikista parhainta tasoa. Kuvien sisällöstä kuitenkin voitte varmasti päätellä, miksi me halusimme ne kuitenkin teille tässä postauksessa esitellä. Kävin tapaamassa Ketkua (ja iskää myös) tapaninpäivänä, ja olen säästänyt näitä kuvia sopivaan hetkeen. Tänään, kun bloggausinto on suuri ja inspiraatio nollissa, on hetki mitä mainioin. Ketku on tämän postauksen tähti, nauttikaa!

Ihanaa viikkoa kaikille, toivottavasti onnistuimme Vauvan kanssa piristämään teidän ankeaita maanantai-iltojanne!

*insert otsikko here*

Tänään on ollut ihan keskinkertainen päivä. Nukuin myöhään, kävin kummeilla syömässä, haukottelin ja nauroin. Asioita on tapahtunut, nyt vituttaa. Ärsyttävintä on, etten voi syyttää ketään. Kukaan ei ole tehnyt mitään väärin.

Olen joutunut pettymään, kun kovasti odottamani asiat eivät olosuhteiden pakosta olekaan mahdollisia. Olen pahoittanut mieleni asiasta, joka on ollut tiedossani jo pitkään, mutta joka tuntuu yhä pahalta. Olen ärsyyntynyt, vaikken edes tiedä, onko siihen syytä. Olen kohdannut asian, joka tuntuu joka päivä yhtä inhottavalta. Olen haaveillut asioista, ja harmitellut sitä, etteivät ne toteudu vielä pitkään aikaan, ellei koskaan. Olen ärsyyntynyt, kun en ole saanut ihmisiltä kaipaamaani reaktiota.

Mua vituttaa. Ja tunnetusti, kun yksi asia vituttaa, silloin alkaa kaikki vituttaa. Kuten psykologian opettajamme sanoi sisäisiin malleihimme viitaten, me emme usko mitä näemme, me näemme mitä uskomme. Koska oletamme jonkun asian olevan tietyllä tavalla, tulee eteemme jatkuvasti "todisteita" , jotka edelleen vahvistavat oletuksiamme. Pää menee pyörälle, eikä pian enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei.

Mua ärsyttää myös tämä blogi. Tai no, blogia rakastan, itseeni ja bloggaamiseni olen pettynyt. Parina viime viikkona ei ole ollut aikaa, puhtia eikä inspiraatiota blogille. Upean joululomarupeaman jälkeen pudotus tuntuu kovalta, ja tunnen pettäneeni itseni ja lukijani. Olen halunnut pitää postaustahtia yllä, ja laatu on saanut kärsiä. Toisaalta, joistakin postauksista tykkään ihan hirveästi. Jotkut vain kaipaavat jotain. Ärsyttää kännykkälaatuiset kuvat ja postaukset, joissa en sano oikein mitään. Tiedä nyt, onko tämä sellainen.

Selailin tänään blogiani (en tiedä olenko outo vai mikä on vikana, mutta oli hauskaa!), ja sain lueskella kaikkia ihania kommentteja, joita olette mulle laittaneet. Olette sanoneet kirjoitusteni olevan mielenkiintoisia, olette sanoneet minun kirjoittavan hyvin tai laulavan kauniisti (jotkut ovat myös ystävällisesti muistuttaneet minua laulutunneillani käymisestä), olette sanoneet minun piristäneen päiväänne. Te olette sanoneet aivan ihania asioita, mutta ne jäävät liian helposti kaiken negatiivisen (ja kaiken, minkä puolitahallisesti tulkitsen negatiiviseksi) varjoon. En pysty kiittämään kunnolla kaikesta ilosta, mitä olette mulle antaneet. Kehuista, hymyistä, kannustuksista, palautteesta. Yksi parhaista asioista bloggaamisessa on teidän kommentit.

Ehkä on tavallaan hyvä, että ne positiiviset kommentit unohtuvat. Sitten kun alkaa selailemaan, löytyy sieltä aina ihania yllätyksiä.

En tiennyt tätä lähtiessäni kirjoittamaan, mihin lopulta päätyisin. Halusin avautua, kun ei ollut ketään, jolle puhua (varmasti olisi ollut, en vain vitutuksissani halunnut niitä nähdä). Parinkymmenen minuutin kirjoittamisen jälkeen on jo paljon parempi mieli. Kun siirtää syrjään kaiken, mikä syystä tai syyttä aiheuttaa mielipahaa, ja keskittyy johonkin iloiseen ja ihanaan.

En tiedä, mikä tämän kirjoitukseni punainen lanka oli. Ehkä joku tulee taas kertomaan minun olevan huomiohuora tai kiittämätön kakara. Mutta en jaksa välittää. Koska tiedän, että aina on joku, joka ei ajattele niin.

Kiitos.

Onnistumisia

Olen aikaisemminkin blogissani puhunut siitä, miten nykyihmiset kaiken tavarapaljouden keskellä tykkäävät kummasti valittaa ja rypeä itsesäälissä. Ehkä se on joku sisäänrakennettu ominaisuus meissä suomalaisissa, tai ehkä joillain vain on teini-ikä venynyt vähän pidemmälle. Joten ihan mukavaa vaihtelua on vaihteeksi keskittyä niihin elämän hyviin asioihin, vaikka ihan pieniinkin. Ja koska tällä viikolla olen jo nauranut itselleni ja listannut megamokia kuin tyttöjen lehdet konsanaan, voisin vaihteeksi listata tämän viikon hetkiä, jolloin olen kokenut onnistuneeni jossain. Hyvästä fiiliksestä tulee aivan mahtava fiilis! :)

Ensimmäinen idea tästä postauksesta tuli keskiviikkona. Tulin laulutunnilta, leveä hymy kasvoillani. Mulla oli ollut tällä kertaa sijainen. Hän oli puhunut aivan samoista teknisistä asioista kuin kaikki muutkin, mutta selitti aivan eri tavalla. Kokeilin hänen ehdottamia harjoituksiaan, ja heti huomasin selvän eron äänessäni. 

Toinen huippufiilis tuli sekä tiistaina että torstaina, kun wanhojen treenien ja äikän tunnin välisellä välkällä kävimme Essin kanssa kaupassa, puhuen koko matkan sinne, siellä ja sieltä takaisin ruotsia. En väitä, että mun ruotsi olisi ollut mitenkään kehuttavaa. Huomasin kuitenkin sanavarastoni ja kielioppitaitoni olevan parempi mitä luulin, ja kykenin kommunikoimaan melkein pelkällä ruotsilla. (okei älkää ottako tätä tosissaan, meidän ruotsi oli tyyliä "nu går jag till kauppa och jag köper klementiner och där är jordgubb-vanilj-jugurtten, jag skulle kunna ta den här. skulle jag tar chokolad eller kex? jag tar kex, det är mer fyllande", johon essi vastaa "ja, ja javisst det är jätte fyllande, det är helt bra, joo, joo, okej, men vi måste gå nu, vi vill inte vara sen" blablabla ymmärsitte pointin) Mutta ainakin oli hauskaa! Pitää jatkaa myös tulevillakin vitospalkkia edeltävillä välitunneilla (essi, you have been warned....på svenska).

 

Viime päivinä mielessäni on pyörinyt kesätyöt, tänä vuonna kun olisi kiva oikeasti saada sellainen. Olin suunnitellut tänään käyväni kysäisemässä yhdessä paikassa, mutta aikataulut vähän muuttuivat, enkä vielä päässyt. Tänään kuitenkin aloin kirjoittelemaan itselleni CV:tä ihan tositarkoituksessa, ihan ensimmäistä kertaa, jos niitä koulun harjoituskappaleita ei lasketa (ja joista en turhan paljon muista). Kuitenkin mahtava onnistumisen tunne tuli, kun sain yhden suosittelijankin! Kai mä sitten olen tehnyt jotain oikeinkin. :)

Tällä viikolla olen ollut ylpeä itsestäni muun muassa matikan tunnilla (kerrankin tajusin jotain) ja teoriatunnilla (kerrankin tein jotain!). Kirjoitin äidinkielen tunnilla lähes valmiiksi tekstitaidon vastauksen, jota ihana opettajamme kovasti kehui pari lausetta luettuaan (ja kerrankin sanoi nimeni jopa oikein, se kun luki siinä paperin yläkulmassa), ja olen päässyt Carrie-lukuoperaatiossani melkein loppuun (tehtävä on tarkoitus viimeistellä tänään, huomenna siirrytään tod.näk. tähtiin kirjoitettuun virheeseen). Tiistaina kävin aivan liian pitkän tauon jälkeen Nupissa, ja samaisena aamuna jaksoin ennen kouluun lähtöä sekä meikata että syödä aamupalaa aivan rauhassa (ok koulu alkoi 11:50 mut silti!). Tällä viikolla olen myös mennyt suht aikaisin nukkumaan joka ilta (eilen tein matikan läksyt jo päivällä, joten kun yhdeksän jälkeen illalla tulin pitkän päivän jälkeen kotiin, saatoin vain syödä iltapalaa ja painua pehkuihin, ilman läksyjentekopainetta), mutta tähän todennäköisesti on vaikuttanut se, että Ale on lähes koko viikon ollut yötä meitä, enkä minä heillä (ennen kuin nyt, viikon piiiitkän tauon jälkeen!). 

Voi että tällaista listaa on ihana kirjoittaa. On hieno taito osata arvostaa elämän pieniä ihania asioita, myös silloin kun ei kaikki mene niin kuin Strömsössä. Huomenna pitää taas herätä suht aikaisin (höh), mennään Ronjan kanssa urkkimaan Itiksen peruskoulun, vanhan kotisatamamme, avoimia ovia, jonka jälkeinen elämä on vielä hieman epäselvää. Joten nyt tämä tyttö painuu pehkuihin (tai vain lukemaan lisää kingiä), joten ötyä! ♥

Missä te olette onnistuneet tällä viikolla tai olleet ylpeitä itsestänne? 

Ja vaikka tämä ei nyt ihan minuun liitykään, mä olen mahdottoman onnellinen ja ylpeä Alesta, joka tämän päivän aikana on saanut sekä opiskelupaikan että oman asunnon! Paljon onnea kulta, pääset sit kokkailemaan mulle omassa keittiössäsi. Et usko miten iloinen olen sun puolesta. Oot mahtava, supermäään! ♥

ensimmäinen kuva äsken otettu, jälkimmäiset vuodelta antinakki ja antimuusi koska think outside the box menipä taas sekavaksi

Silloin vitutti

~ Tämän kirjoituksen tapahtumat perustuvat tositapahtumiin ~

Yleensä en blogissani pahemmin kiroile. Kuitenkaan liika kaunistelu ei myöskään ole mun juttu. Tämän postauksen luettua varmaan uskotte, että jokainen laukoisi seuraavissa tilanteissa ärräpäitä ainakin oman päänsä sisällä.

* * * * *

1. Odotin pakkasessa bussia. Koska sen pitäisi tulla aikaisintaan neljän minuutin kuluttua, päätän kylmissäni kävellä edelliselle pysäkille odottelemaan. Puolessa välissä matkaa näen bussin tulevan. Jään hetkeksi paikoilleni seisomaan, käyden päässäni läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Lopulta lähden järjetöntä vauhtia, järjettömän kömpelösti juoksemaan takaisin alkuperäiselle pysäkille. Bussi pysähtyy, ja minä huidon koipineni ja kasseineni kuskia odottamaan. Ja hän odotti, eikä minun tarvinnut odottaa kahtakymmentä minuuttia seuraavaa. Kiitos ihana ♥ #sunnuntai

2. Kömmin kaiken tahdonvoimani kerättyäni ylös sängystä liian aikaisin joulukuisena aamuna ja lähden kouluun. Myöhästyn kahdesta metrosta, vaikka juoksin tuhatta ja sataa metroasemalle. Metrossa avaan vihdoin Wilman, jossa oli jo hyvissä ajoin aamulla tullut viesti tunnin peruuntumisesta. #tämäpostaus

3. Tunnin peruuntumisesta oli tullut jo monta viikkoa aikaisemmin tieto. Minä muistin sen siinä vaiheessa, kun samalla kurssilla oleva kaverini käveli minua vastaan matkalla koululle. #miksienolevielänukkumassa

4. Olin Alen äidiltä lainannut mekon kuorokeikalle, omani kun oli jäänyt kotiin koska kuka noita keikkoja ikinä muistaa. Kuvistunnilla onnistun sitten heittämään keltaiset maalit hänen mustalle mekolleen. Kovan hinkkauksen ja yhden pesukonekäynnin jälkeen mekko oli jälleen musta. #munneuletakkijavillasukatyhäkeltaiset

5. Tilaan Robert's Coffeesta kaakaon. Se ei ole kuumaa. #notmyfault #miksimiksimiksi #everytime #picnicissäkans

6. Lähtiessäni pois koululta tajuan takkini olevan toisella puolella. En jaksa ensimmäisestä kerroksesta lähteä kolmannen kerroksen kautta kiertämään toiselle puolelle, joten päätän mennä ulkokautta. Päästyäni ulos (ja oven mentyä takanani kiinni) tajuan, että kello kuuden jälkeen iltapäivällä ovet ovat jo lukossa. Ei sitten ollut kylmä, ulkona pakkasessa ohuessa paidassa. Äiti tuli sitten tuomaan toisen takin, toisen kaulaliinan ja toiset lapaset. #eilen #miksimulleainakäynäin #nytmullaonkahdetulkovaatteetkoulussamukana


Jakakaa toki alas kommentteihin teidän omia kokemuksianne, kun on ollut vaikea tietää, pitäisikö itkeä vai nauraa! #piristystäkeskiviikkoon #hashtagvallankumous

Hupaisaa keskiviikkoiltaa kaikille! 

EDIT: 7. Se V***N Marianna!!#!

BLOGLOVIN JA BLOGILISTA!

Blogini on tehnyt suuren askeleen blogisivistystä kohti. Blogini on reilun kahden vuoden olemassaolonsa jälkeen liittynyt niin Blogilistalle kuin Blogloviniin! Mulla ei ole hajuakaan, miten kyseiset sivustot toimivat tai miten niitä käytetään, mutta toivottavasti te tiedätte ja liitytte lukijakseni! Ehkä mäkin joku päivä pääsen kärryille siitä, miten tämä homma toimii. Jonkun lukijapalkin varmaan laitan joku päivä tuohon sivuun, kun tuntuu, että lukijoiden määrä on sen verran suuri että kehtaa. Blogin Facebook-sivut kuulostavat myös aika tarpeettomilta, kahden tykkääjän sivusto ei oikein houkuttele. Mutta toki, jos teistä se olisi hyvä idea, niin kommenttia alle ja mahdollisesti alan toteuttaakin! Mutta Blogilistaan ja Blogloviniin löytyvät linkit sivupalkista, sieltä vaan seurailemaan! Olisiko vielä joku sivusto, jonka kokisitte hyödylliseksi ja josta mä olen täysin kujalla? :D

Iloisia lukuhetkiä! ♥