Kukkaistyttönen

Pienenä mä tykkäsin kovasti piirrellä, luova olin jo silloin. Ihmisistä yritin tehdä mahdollisimman aitoja, ei niitä mukamangatyttöjä mitä muut piirtelivät. Toisella luokalla kehitin sen yhden tietyn piirrustuksen ollessani perhetyöntekijän luona. Joka kerta hän pyysi mua piirtämään. Joka kerta piirsin saman. 

Mä juttelin tästä yksi päivä Alen kanssa, ja hän sanoi: "Piirrä mulle sellainen." En ollut kahdeksaan, yhdeksään vuoteen enää niitä piirtänyt, mutta muistan yhä kirkkaasti, mikä teki "mun kukasta" mun kukan. Ja niin mä sen piirsin. Saattaa olla ehkä vähän nätimpi, kuin tuolloin muinoin, esteettisesti ajatellen. Mutta vuosien vieriessä se lapsen spontaanius on ehkä kadonnut, nykyään tulee liikaa ajateltua, mihin mikäkin viiva menee. Ikävä kyllä en tähän hätään löytänyt yhtään noita vuosien takaisia piirrustuksia, mutta voitte kuvitella tämän saman Sanna 7v:n piirtämänä.

 
Ennen kuin sanotte mitään, se on kukka. Se ei ole puu, se ei ole vaahteranlehti. Se on kukka. Kukka, jossa on neljä haaraa. Joka haaran kukat ovat erilaisia. Jokaisen haaran kukissa on tietty määrä terälehtiä, jokaisen haaran kukat ovat erivärisiä. Alkuperäisissä tekeleissä mehiläisiä pörräsi ympärillä enemmän ja kukan edessä vihreällä nurmikolla oli puinen kyltti, "ei saa koskea". Kulmaan piirretty aurinko ja sininen taivas. Ja kukkia. Kukkia, kukkia, kukkia. Nyt se sitten koreilee tuossa Alen hyllyn päällä. :)

Oliko teillä lapsuudessa jotain "bravuuripiirrustusta", jonka piirsitte joka kerta? Kiinnostaisiko teitä nähdä lisää mun piirrustuksia (lähinnä muotokuvia tulee tehtyä)?