Mitä sanoa kun ei tiedä mitä sanoa

Nyt en oikein tiedä, miten aloittaisin tämän postauksen. Haluan vain sanoa KIITOS teille kaikille! Kirjoittaessani eilistä postausta en olisi voinut kuvitellakaan, millaisen vastaanoton se saisi. Itsestäänselvä poikkesi tilastollisesti täysin kaikista muista postauksistani. Vuorokaudessa se on noussut kolmanneksi luetuimmaksi postaukseksi ikinä. Koska luetuin sai katsojansa vauva.fi:n keskusteluosion kautta (ilmeisesti oli niin järkyttävää tekstiä, että piti sinne linkata), ja toiseksi luetuimmalla osallistuin piirrustuskilpailuun Facebookissa ja oletetusti ihmiset halusivat nähdä kyseisen teoksen, voinen sanoa Itsestäänselvän keränneen lukijansa aivan itse. 

Tunti postauksen julkaisun jälkeen oli sadan näyttökerran raja mennyt rikki, ennenkuulumatonta mun blogissa. Nyt, tätä vuorokautta myöhemmin kirjoittaessani, näyttökertoja on huimat 756. Näin monta kertaa on siis avattu suoraan postaukseen johtava linkki. Kun koko blogin kaikki katselukerrat otetaan huomioon, kertyi niitä koko eilisen päivän aikana tuhat! Käsittämätöntä. Tähän mennessä postaukseen on kommentoinut 19 ihmistä, lisäksi neljä Facebookissa, yksi Ask.fm-profiilissani sekä monet ystäväni Whatsappin välityksellä. Facebookissa postaukseen johtavat linkit ovat keränneet kymmenittäin tykkäyksiä. Mikään aikaisempi postaus ei ole saanut lähellekään tämäntapaista vastaanottoa. Vielä uskomattomampaa on, että postauksesta saamani palaute on ollut lähes yksinomaan positiivista. Te olette kannustaneet mua, te olette antaneet ymmärtää, että mun kirjoitukseni teki vaikutuksen teihin. Te uskotte muhun, ja osoitatte ilmeistä ylpeyttä mun valitsemasta tiestä. 

Kiitos.

En osaa kuvaillakaan, miten sanomattoman kiitollinen olen kaikesta, mitä olen tämän postauksen aikana maininnut. Te olette parhaita. En ole osannut vastata teidän kommentteihinne kunnolla (jokaiseen olen tosin vastannut, käykää katsomassa, jos olet itse käynyt kommentoimassa). Koko ajan olen vain pelännyt, että olisitte tulkinneet tylsät vastaukseni joksikin välinpitämättömyyden asteeksi. Koska näin ei missään tapauksessa ole. Haluan tavata teistä jokaisen, antaa teille suuren, lämpimän halin ja vaikka leipoa kasan muffinsseja! Kuljin lähes koko eilispäivän leveä hymy kasvoillani itsekseni hymisten, vastaantulijat varmaan ihmettelivät, mikä mulla oikein on vialla. 

Te teitte vaikutuksen muhun. Te olette parhaita. Ja mä niin syvästi toivon, että te luette tämän tekstin. Ja toivon totta kai, että päädytte tulevaisuudessakin höpinöitäni lukemaan. Suurin osa teistä eilisistä lukijoista ja kommentoijista olitte varmasti eksyneet blogiani lukemaan ensimmäistä / ensimmäisiä kertoja, osan tiedän seuranneen juttujani jo pidemmän aikaan. Yhtä kaikki, ootte kaikki aivan mahtavia. Ja totta kai sisäinen tuleva ammattibloggaaja toivoo hartaasti, että osa teistä uusista tulokkaista on jäänyt blogini ehkä-ei-niin-ihmeelliseen maailmaan pysyvästi. Parempaa aloitusta en blogivuodelle 2015 olisi voinut kuvitella. 

Eikä vauhti (tai pistävät pohdinnat) lopu tähän! Lomaa on vielä muutama päivä (iik!!) ja tulossa on jos jonkinmoista postausta (loman jälkeenkin totta kai). Mieleni syvissä sopukoissa suunnittelen ankaraa blogipohdintaa niin uskonnosta kuin minua ja kavereitani tänä vuonna kavalasti uhkaavasta täysi-ikäisyyden kynnyksestäkin. Mutta koska ankaraa pohdintaa ei multakaan ihan joka päivälle heru, on mulla mielessä myös kissaräjähdystä, piirrustuksia, ainaisia ruokavinkkejä, tyttökuoron Berliinin-matkaa, maailman laajinta asupostausta ja toki niitä linkkaa blogisi-esittelypostauksia. Just to name a few. Toivottavasti onnistun pitämään edes murto-osan teidän eilen osoittamasta kiinnostuksesta. En tiedä, olenko sanonut tätä tarpeeksi monta kertaa, mutta te olette parhaita. Nyt mä vaivun takaisin sängyn pohjalle, kuuntelen iki-ihanaa Evanescencen The Open Door -levyä (siis oikeasti, miten joku bändi voi oikeasti olla näin hyvä?!), luen Carrieta ja pelaan Candy Cru... siis ei mitään muuta! Hehe. Hehe.

Miltä ylläolevat postausideat kuulostavat? Löytyykö teiltä toivepostauksia, mitä haluaisitte mun toteuttavan tai mahdollisesti toista kuumaa perunaa, josta haluatte mun mielipiteen kuulla? ;) 

kuvituksena toimivat ihanat teinipeiliselfiet parin kuukauden takaa, toi mekko on vain niin ihana, että olen odottanut postausta, johon voisin nämä kuvat tunkea ♥ hyvää päivänjatkoa kaikille mussukoille!