Kaikki alkoi siitä, kun meidän piti tulla kouluun kaksi tuntia etuajassa harjoittelemaan Wanhoja varten. Harjoitukset pidettiin Merihaan palloiluhallissa, jonka sisäänkäynnin luona on kahvio. Kahviossa oli jääkaappi, jossa oli Hartwallin vadelmalimua. Ja voi, kun yhtäkkiä väsyneen ja nälkäisen ja janoisen Sannan alkoi tehdä mieli Hartwallin vadelmalimonadia! Päätin kuitenkin odottaa harjoitusten loppuun limun ostoa.
Lähtiessämme hallilta totesin, että turha maksaa limonadista 2,50€, kun kaupasta sen saa kahdella eurolla. No, yhä erittäin väsynyt ja erittäin nälkäinen ja janoinen Sanna laahusti muiden perässä koululle päin ja suuntasi Alepaan. Ainoa vain, että Alepassa ei ollut Hartwallin vadelmalimonadia.
Menin K-marketiin. Siellä oli Hartwallin vadelmalimonadia. Lämpimässä. Isossa pullossa. En halunnut isoa pulloa.
Menin Siwaan. Sielläkään ei ollut Hartwallin vadelmalimonadia. Tässä vaiheessa alkoi jo melkein itkettää, ja soitin äidille valittaakseni epätoivoisesta tilanteestani.
Menin Ärrälle. Sielläkään ei ollut Hartwallin vadelmalimonadia. Päätin ostaa sen sijaan Muumilimua, vaikkei se olekaan sama asia. Ärrältä en kuitenkaan halunnut sitä ostaa, kun se oli niin kallista.
Menin takaisin Siwaan. Sielläkin Muumilimu oli turhan kallista.
Joten menin takaisin K-marketiin. Sieltä ostin Muumilimun kahdella eurolla.
Onni onnettomuudessa: Muumilimu olikin parempaa kuin muistin.
Vaikkei se ollutkaan sama asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti