Tarinoita: KROKOAPINA

Seuraava tarina perustuu tositapahtumiin. Kirjoitettu paperille torstaina luovan kirjoittamisen tunnilla, tehtävänantona oli kirjoittaa lapsuusmuisto. Itse tarina alkaa vuosia aikaisemmin. (saatte kommentoida, mitä tykkäsitte, ja kiinnostaisiko joskus lukea enemmänkin tällasia!)

* * * * *

Me olimme yhtenä syksynä äidin kanssa eläintarhassa. Oli syksy, koska meillä oli takit päällä. Kun olimme kierrelleet ulkona jonkin aikaa, päätimme mennä sisälle etsimään niitä apinoita. Apinoita me tultiin tänne katsomaan.

Sisällä ne eläimet olivat pienissä huoneissa. Metalliovissa ei ollut lappuja joten me emme voineet tietää minkä oven takana apinat olivat. Olin varma, että ne olisivat viimeisen oven takana, äiti oli samaa mieltä.

Me avasimme oven, se oli vähän jäykkä. Huone oli ihan valkoinen, seinällä oli valkoiset kaapit ja toisella lavuaari, ja ylhäällä ikkuna josta tuli lämmintä valoa sisään mutta josta ei nähnyt ulos. Mutta siellä ei ollut apinoita. Meitä oli huijattu. Siellä oli kylpyamme sen ikkunan alla ja ammeen vesi poreili ja siellä ui

krokotiileja.

Niitä oli tosi monta vaikka amme oli tosi pieni. Yksi niistä hyppäsi ylös ja nojaili valkoiseen kaappiin. Se hymyili ja sen hampaat näkyi. Se ei ollut kiva hymy niin kuin äidillä on kun se heittää minut sylistä veteen uimahallissa ja minä pidän nenästä kiinni ja kun tulen pintaan niin nauretaan ja tehdään sama uudestaan. Se oli pelottava hymy. Minua pelotti. Käännyin katsomaan äitiä. Äitiäkin pelotti. Mutta äiti vedettiin pois ja ovi meni kiinni ja lukkoon ja ilkeä hymyilevä krokotiili veti minut ammeeseen ja

avasin silmät. Äiti oli omassa kodissa. Iskä oli alakerrassa katsomassa telkkaria. Nukahdin uudestaan ja näin unta, jossa oli henkareita ja iskän paita.