Parasta just nyt

Blogeissa on viime aikoina pyörinyt Parasta just nyt -haaste. Se ei nimestään huolimatta viittaa Robin-faniuteen, vaan haasteessa kuuluu yksinkertaisesti listata kymmenen asiaa, mitkä ovat, no, parasta just nyt.  Haaste kuulosti aivan mahtavalta, joten päätin ottaa sen vastaan!

1. Nightwish
Perjantaina Nightwish julkaisi uuden levynsä, Endless Forms Most Beautifulin. Mä olin ostanut (ennakkoon) jonkunlaisen Levykauppa Äxän spessuboksin, jossa tuli mukana juliste ja nimmarikortti. Meikä jonotti Forumissa sellaiset kolme tuntia, ja sain nimmarit sitten levyynkin. Ja pari friendsietä. Ihania poikia (ja tyttöjäkin). Nyt kuuntelen Planet Helliä (hellia? who knows) ja en ymmärrä, miten joku biisi voi olla näin hyvä. Ja voi kun Tarja kuulostaa niin ihanalta, Marco kuulostaa niin ihanalta, bändi kuulostaa niin ihanalta, orkesteri kuulostaa niin ihanalta, kuoro kuulostaa niin ihanalta, miten voi kaikki kuulostaa niin ihanalta?! Mä olen rakastunut. 

2. Kuulokkeet
Ostin perjantaina myös uudet kuulokkeet, kun mulla ei sellaisia hurjan pitkään aikaan ole ollut. Tänään kävin vaihtamassa  ne, kun toinen kuuloke ei toiminutkaan. Tänään avasin myös piiiiitkän ajan jälkeen meidän vanhan pöytäkoneen, ja latasin mun kännykkään vihdoin musiikkia. Korkea aika olikin, onhan mulla tää jo viisi kuukautta ollut, kun tänään laskeskelin. Nyt mä pääsen vihdoinkin kuuntelemaan musiikkia kaupungilla ja katsomaan päivän Salkkarit bussissa. Pitkistä auto- ja bussimatkoistakin tulee paljon ihanampia ja parempivointisia. Olen onnellinen.

3. Lälly
Viikonlopun olin pitkästä aikaa taas Lällyssä, kuoroleirillä. Laulettiin vähäsen, syötiiin vähän enemmän ja oltiin tekemättä yhtään mitään lopun aikaa. Tänä aamuna herättiin aikaisin, ajettiin Helsinkiin ja laulettiin palmusunnuntain palveluksessa, jee! Torstaina lähden taas Lällyyn, nyt kun ilmeisesti olenkin menossa pääsiäiseksi leirille, vaikka pitkään näyttikin siltä, etten pääsisi. Siellä mun lakanatkin vielä odottaa!

4. Ale
Ei tätä varmaan tarvitse edes selitellä, toi on vaan tollanen mun oma höppänä, joka on ansainnut vakkaripaikkansa tällä listalla. Tuo ihanuus vaan tuo niin paljon mun jokaiseen päivään höpötyksillään ja lauleskeluillaan ja haleillaan ja ihan vaan sillä, että on siinä. En oikeasti tiedä, mitä tekisin ilman Alea. Alen iPhone myös ainakin vähän helpottaa tätä mun kamerattomuutta...:D

5. Yosa
Mä ostin Yosaa ekaa kertaa ehkä viikko, pari sitten ja tykästyin todella! Pienemmissä kaupoissa on yleensä vain metsämarjan makuista, joka muuten on ihan ok, mutta puolukanpalaset ovat musta tosi pahoja. Sitten Stockalta ostin mansikka-banaani-Yosaa, ja sitä oon nyt vetänyt ihan urakalla! Ja niille vielä, jotka ette tiedä, Yosa on vähän niin kuin täysin kasviperäinen kaurapohjainen jogurtinvastike, jossa ei ole ollenkaan maitoa, laktoosia eikä soijaa, eikä ilmeisesti gluteenia eikä lisättyä sokeriakaan (vaikka sitä ei nyt tossa mun vieressä olevassa purkissa luekaan). Tietyt Yosa-maut ovat jopa luomua, ja kaikki on Suomessa valmistettua. Kuulostaa tosi ituhippimeiningiltä, mutta mä ainakin, joka tykkään raikkaista, tuoreista ja kevyistä mauista, tykkään myös tästä kovasti! Suosittelen kaikkia edes kokeilemaan :)


6. Uudet vaatteet (ja vähän vanhatkin)
Äiti toi mulle Tallinnasta tällaisen valkoisen villapaitaihanuuden, enkä ole paljoa muuta päällä sen jälkeen pitänytkään. Tämä on vaan niin mukava ja pehmoinen ja lämmin ja näyttääkin hyvältä! Lisäksi laitoin pitkästä aikaa päälle mun syksyllä ostamat juoksupöksyni, ja herranjestas kun voi olla mukavat housut! Vielä ihanat (vaaleanpunaiset ofc) töppöset jalkaan, ja mitä enempää voi elämältä toivoa?

7. TV-sarjat
Oon kattonut viime aikoina ihan hirveästi Näkijää. Ja Frendejä. Salkkaritkin on ihan jees. Lauantaina minä ja puoli Sibistä oltiin teeveessä, Pop 'n' Rollissa nimittäin. Löytyy Katsomosta. Mutta ettei eksyttäisi aiheesta, niin Näkijä on paras. Oon kohta vitoskaudessa. Ja Frenditkin on paras. Oon nyt vitoskaudessa. (okei miksi mä kuuntelen Britney Spearsia?) Tv-sarjat on parasta. Vitsi jos joskus saisin Netflixin. Se olis parasta.

8. Hullujen päivien sapuskat Ruoka

Hullujen päivien ruoat. Lällypaastosapuskat. Tortillat. Pizzat. Tortillat. Tortillapizzat. Ruoka. Kaikki. (seuratkaa Instagramissa, @sannalovesfood)

9. Siisti huone
Uskomatonta, miten siisti huone vaikuttaa positiivisesti ihan kaikkea. Meillä on asunto myynnissä, ja totta kai pitää joka nurkka saada näyttökuntoon. Looking good so far! Plussaa on, että äiti lihottaa meidän lompakoita imurointia vastaan :D

10. Koeviikko
Okei, ehkä ne kokeet eivät ole parasta just nyt (nimim. matikka tappaa mut), mutta koeviikon tuoma aika ja vapaus on. Mähän en ole tunnettu ahkerasta pänttäyksestä, joten koeviikolla usein esimerkiksi blogin postaustahti kiihtyy selvästi. Ehkä tästä postaus per maanantai -kierteestä (unohdetaan se fakta että tänään on tiistai xd) päästäisiin pikkuhiljaa eroon. Edelleenkin olen sitä mieltä, että mun blogihiljaisuus johtuu mun kamerattomuudesta. Nyyh.

11. Ihana bussikuski
Mä tiedän, että tehtävänanto oli nimetä kymmenen asiaa, mutta pakko on lisätä vielä loppuun eilisaamuinen ihana bussikuski, joka mun juostua bussiin ja sanottua nopeat kiitokset toivotti reippaasti hyvät huomenet. Piristi kummasti, kun kuuli aina pysäkille pysähdyttäessä ihanat tervehdykset. Kun jäin pois, tuli sanottua heipat puolin ja toisin, ja hymy loppupäivälle on taattu. Bussikuskin ja sen, että mulla on musiikkia kännykässä ja toimivat kuulokkeet ansiosta. Elämä on ihanaa ♥


12. Kesätyöt
Okei mä tiedän, että sanoin 10, mutta pakko lisätä vielä tämä, nimittäin tänään on ollut mahtava kesätyöpäivä! Paitsi, että sain kutsun kaupungin työhaastatteluun (!!!), niin myös seurakunnan leirihaun tulokset tulivat ja arvatkaas mitä? Mä olen ensi kesänä kahdella leirillä! Ei vitsi olen tänään ollut vaan niin innoissani, ja harmitti kun kukaan ei tuntunut jakavan mun innostusta. Aloin suunnitella, että jos käy hyvä tuuri ja saan kaupungilta töitä, voisin sen mun ainaisen säästämisen sijasta repäistä ja ostaa jonkun huippuhyvän järjestelmäkameran! Sitä odotellessa pitää nyt toivoa, että mun vanha jostain putkahtaisi esiin, soitin löytötavarakeskukseenkin vihdoin, eikä sitä siellä kuulemma ollut. Ai miten niin mä pakoilen kokeisiin lukua? :D

Haastan kaikki tämän lukeneet mukaan kertomaan maailmalle, mikä teidän mielestä on parasta just nyt!

Mistä löytää maailman parasta musiikkia?

Mä kuuntelen hävettävän vähän musiikkia nykyään. Mulla ei ole kuulokkeita, eikä edes musiikkia ladattuna puhelimeen. Spotifyita tai vastaavia en käytä, koska en halua. Harvat hetket kotona vietän sarjoja katsellessa, eikä levyt silloinkaan pääse pyörimään.

Toisaalta se ei ole mitenkään huono asia. Mä kuitenkin opiskelen musiikkilukiossa ja käyn pari kertaa viikossa musiikkiopistolla. Musiikki on läsnä mun elämässä joka hetki, ja välillä on hyvä olla hiljaa tai erkaantua siitä jotenkin. VIimeisimpänä haluaisin, että musiikista tulisi mulle arkinen kokemus. Lisäksi se on monta kertaa upeampaa kuunnella niitä itselleen rakkaita kappaleita ja syventyä lempimusiikkiinsa, kun sitä ei ole vähään aikaan tullut kuunneltua.

No, kun tämä "minun suhteeni musiikkiin" -koulutehtävätyyppinen (ainakin meidän koulussa) aloitus on hoidettu pois alta, voidaan siirtyä postauksen varsinaiseen aiheeseen. Tätä postausta olen suunnitellut päässäni kauan, ja aina on ollut selvää, että tämänlaisen postauksen tulen joku päivä kirjoittamaan. Mä haluan esitellä teille mun lempibändit, ja meidän yhteiset tarinat. Eli kerron teille, mikä on maailman parasta musiikkia ja mistä olen ne löytänyt, otsikkoa mukaillen.

Syy, miksi kirjoitan tätä postausta juuri tänään, on se, että tänä aamuna Alen keittiötä siivotessani (kyllä, luitte koko homman. Koko keittiö aivan tiptop!) kuuntelin YouTuben Paramore-sekoitusta (alun perin tarkoitus oli vain kuunnella läpi heidän uusin, bändin mukaan nimetty albuminsa, mutta kun niitä muita biisejä tuli siihen ehdotuksiin, niin pakko mun oli niitäkin päästä kuuntelemaan. Joten sekoitus it is!), ja aloin pohtimaan sitä, että missäs välissä mä tästäkin nyt oikein innostuin.

Kuva täältä

Biisivinkit: Last Hope (live), Ignorance, That's What You Get
Tarina taitaa mennä näin, että kuudennella luokalla me lähdettiin Ronjan kanssa mun tädin mökille. Ronja oli ottanut mukaansa Paramoren Brand New Eyes -levyn, jota me siellä kuunneltiin. Myöhemmin innostuin enemmänkin tuosta levystä, ja pyysin Ronjaa ottamaan levyn mukaansa aina välillä (tai sitten oltiin jossain aikaisemmin kuunneltu sitä, ja pyysin häntä nimenomaan ottamaan sen levyn mukaan mökille. Who knows). Kerran lainasin Ronjalta levyä, latasin sen koneelleni ja poltin itselleni oman Brand New Eyesin koskaliianpihiostamaanuutta. Sitä tuli kuunneltua, siitä tuli innostuttua. Kuuntelin Paramorea YouTubesta, ja mikä hämmennys, kun törmäsin Misery Business -musiikkivideoon ja tajusin, että olin samaa biisiä kuunnellut ja musiikkivideota ihastellut Ranskassa muutamaa vuotta aikaisemmin. Lainasin All You Know Is Fallingin useaan otteeseen kirjastosta, mutten siitä koskaan pahemmin innostunut. Vieläkään en sitä levyä kovinkaan paljoa kuuntele, vaikka onkin tullut muutamaan otteeseen todettua, että aika mahtavaa kamaa sieltäkin löytyy.

Uusimman levyn ostin heti sen ilmestyttyä, ja sitä kuuntelin toissa kesänä mökkireissuilla koko ajan. Levy on vain niin ihanan kesäinen, popimpi kuin edeltäjänsä ja pirteää, raikasta kuultavaa, kuitenkin mahtavaan Paramore-tyyliin, vaikka etukäteen vähän pelkäsinkin, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Kesäkuussa 2013 sitten olikin iki-ihana Rock The Beach, jossa pääsin näkemään rakkaan Paramoreni ensimmäistä ja tähän mennessä ainoan kerran. Paramore on ihana keikkaelämys, biisit todellakin toimii livenä, yleisö on ihan täpöllä messissä ja Hayley on maailman ihanin lavapersoona. Rakastan <3

Kuva täältä

Biisivinkit: White Sparrows, Cure For The Enemy, Pins and Needles (joo tykkään kaihoisista biiseistä, don't judge xd)
Pari kolme vuotta sitten tutustui leirillä yhteen tyyppin, joka kuunteli (kuuntelee) Billy Talentia. Juteltiin aika paljon Facebookissa, ja hän aina linkkaili mulle Billy Talentin biisejä. Sama tyyppi tutustutti myös mun kaverin tähän bändiin, joka innostui ihan kunnolla. Yhdellä leirillä me kuunneltiinkin jatkuvasti Billy Talentia, ja ylläripylläri mäkin innostuin koko ajan enemmän. Aloin ostaa levyjä ja kuunnella biisejä Youtubesta. Billy Talent myöskin oli Rock The Beachissä, jossa lopulta rakastuin täysillä. Siitä sitten alkoikin meidän rakkaustarinamme. Ihana, ihana bändi, jolla on ihania, nerokkaita, koskettavia kappaleita (ja ylisöpö laulaja but that's not the point). Sekä ainoa bändi tältä listalta, jolla vielä alkuperäiskokoonpano koossa!

Kuva täältä

Biisivinkit: Hello, Weight Of The World, Sick
En edes muista, milloin tutustuin Evanescenceen. Varmasti ollaan iskän kanssa kuunneltu ihan bändin alkuajoista (kaikki varmasti muistavat My Immortalin ja Bring Me To Lifen pianokuviot). Iskän kanssa kuunneltiin Fallenia vaikka kuinka paljon, se oli yksi niistä vakkarilevyistä, mitkä meillä aina lojuivat auton hansikaslokerossa pitkiä (tai vähän lyhyempiäkin) automatkoja varten. Rakastin Evanescencea, rakastin Amy Leen upeaa ääntä.

Tuli monta muuttoa, tuli vähemmän iskän kanssa vietettyjä päiviä, ja jotenkin Evanescence vain, no, katosi mun elämästä. Kunnes eräänä iltana, olin ehkä kuudennella, laitoin pitkästä aikaa Evanescencea soimaan. En muista, miksi, mutta onneksi niin tein. Tajusin, kuinka ihana bändi kyseessä oli ja aloin kuunnella lisää ja lisää, kaikki vanhat kappaleet palasivat mieleeni ja kävin kurkkaamassa uusiakin. Jossain välissä kävin ostamassa The Open Door -levyn. Ihan uudenlaista, erilaista, mutta kuitenkin vanhaa tuttua Evanescencea. Rakastuin lisää. Ostin kolmannen ja toistaiseksi viimeisen levyn, ja pitkään aikaan ei tullut paljoa muuta kuunneltuakaan. Evanescence on aivan mahtavan ihana bändi, montaa kappaletta olen niin laulu- kuin pianomatineoissakin esittänyt. Jossain mun mielen sopukoissa listaan Evanescencen mun lempparibändilistalla toiseksi. Evanescence vaan on, ihanaa <3 (tää menee ihan itsensä toistamiseksi, mutta toisaalta mitä muutakaan voi odottaa, kun rakkauttaan tunnustaa?)

Biisivinkit: Nobody's Home, Tomorrow, Take Me Away

Meidän yhteinen tarina taitaa alkaa siitä, kun ollessani kahdeksan(?)vuotias sain joululahjaksi Under My Skin -levyn. Siihen aikaan My Happy Ending ja Don't Tell Me olivat kovassa radiosoitossa, ja tämä levy myöskin päätyi auton hanskalokeroon matkakuuntelemiseksi. Käytiin me Avrilia iskän kanssa katsomassakin jäähallilla 2008. Levy oli pitkään ainoa, mitä Avrililta kuuntelin, ja aivan mahtavaa matskua sieltä löytyykin. Myöhemmin levyjä on tullut osteltua, ja harmittaa sanoa, että Avrilin taso on etenkin viimeisen levyn myötä laskenut ihan kamalasti. Ekat kaksi levyä ovat aivan mahtavaa kamaa, neljäs on myös mukavaa kuunneltavaa, hyvää kesämusiikkia, mutta kolmannelta ja viidenneltä löytyy pari tarttuvaa hittiä, joita on mukava kuunnella, ja loput ovat suoraan sanottuna suurilta osin pelkkää paskaa. Onneksi on ne ensimmäiset aivan parhaat levyt!

* * *

Yksi bändi tältä listalta vielä puuttuu, mutta sille taidan omistaa ikioman postauksensa. Hirmu vaikeaa oli valita noita biisivinkkejä, kun tekisi mieli listata kaikki kyseisen bändin/laulajan biisit siihen peräjälkeen. Mutta minkäs sille mahtaa, kun kuuntelee liian hyvää musiikkia! Toivottavasti joku saa tästä jotain uusia vinkkejä, ehdottomasti suosittelen jok'ikistä näistä!

Hyvää, musiikintäyteistä viikkoa kaikille! :)

Tarinatuokiot jatkuu...

Meillä oli pari viikkoa sitten perjantaina luovan kirjoittamisen ilta koululla, tällaista siellä syntyi! Kertokaahan, mitä tykkäsitte ;)

* * *

Nainen kertoi kahvipöydässä ystävättärelleen, ettei hän usko yliluonnollisuuksiin. Ystävätär kohteliaasti sanoi olevansa eri mieltä. Nainen, vaikkakin varmana kannastaan, ei halunnut olla tyly, vaan uteli ystävättäreltään perusteluja. Ystävätär kertoi, kuinka kerran hänen kylpiessään oli keittiön radio alkanut soittaa juuri hänen hyräilemäänsä kappaletta. Nainen sanoi sen olleen varmasti naapurin radio. Ystävätär kertoi toiseksi esimerkiksi, kuinka hänen illalla tarjouksesta ostamansa kirkkaanpunainen omena oli aamulla ollut täydellisen läpimätä. Nainen vihjasi sen johtuvan ystävättären kuuluisan ala-arvoisista ruoanlaittotaidoista. Ystävätär alkoi jo silminnähden närkästyä, ja kysyi, jos nainen olisi kiinnostunut vielä yhdestä esimerkistä. Nainen sisäisesti myhäillen ilmoitti olevansa erittäin kiinnostunut. Ystävättären vihreät silmät kiiluivat, kun nainen huomasi käsiensä kohottavan kahvikuppia huulilleen. Puolillaan olleesta kupista alkoi vyöryä loputtomasti tulikuumaa nestettä nopeammin, mitä nainen pystyi nielemään. Hän ei saanut ilmaa kulkemaan eikä käsiään laskeutumaan.

Puoli vuotta myöhemmin nainen seisoi katsomassa huolehtimatta jätettyä hautakiveään.

* * *

Anteeksi tästä postaustauosta, viime viikko oli vain yksinkertaisesti sellainen, ettei huvittanut avata tietokonetta! Ja jos vain sen kameran jostain löytäisin, nyt vähän apuja ihmiset... Kouluhommat ja siivousurakat painavat päälle, mutta yritän taas pikaisesti palata tänne kirjoittelemaan, paljon on ihania ideoita toteuttamista vailla! Pus <3

Ja lisää mahtavia luovan kirjoittamisen illan tuotoksia muilta kurssilaisiltani löytyy Sibiksen blogista täältä ja täältä! Aivan mahtavia lyhyitä, tiiviitä, hulluja tarinoita, lämpimästi suosittelen! Laittaa teidät ajattelemaan ja nauramaan ;)

Kaunis päivä

Ei mulla muuta, tänään oli nätti päivä. Kevät ja sillei. Hyvää viikkoa kaikille!

Rakkaan synttärit

Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, eilen me vietettiin ennakkoon Alen synttäreitä. Alehan täyttää siis kahdeksantoista (!!!) tiistaina, mutta yllätys yllätys lauantai tuntui meistä paljon mukavammalta vaihtoehdolta. Koska Ale yksi kerrallaan veti pohjan kaikkien mun synttärilahjaideoiden alta, mä päätin että antaisin hänelle yksinkertaisesti kivan päivän. Ale sai päättää mitä tehtäisiin ja minne mentäisiin. 

Siispä, Ale sai pitkäaikaisen toiveensa toteutettua, kun me asteltiin Helsingin Amarilloon! Mä en ole aikaisemmin uskaltanut sinne lähteä, hinnat tuntuivat niin korkeilta enkä löytänyt listalta mitään itselleni sopivaa. Kuitenkin kun ennen ravintolalle lähtöä tiirailin ruokalistaa, yllätyin erittäin positiivisesti. Hinnat pyörivät "vain" siinä viidentoista euron paikkeilla, ja aikamoisia herkkuja siellä olikin. 

Amarillo ravintolana on todella upea paikka, ihana tunnelma ja sisustus ja kaikki. Selkeästi oltiin yksityiskohtiin kiinnitetty huomiota. Oltiin jo etukäteen päätetty mitä haluttiin syödä, joten saatiin tilattua juomat ja ruoat kaikki samalla kertaa. Jo sisään astuessamme me oltiin nähty yhdessä tyhjäksi jääneessä pöydässä nachoja ja salsaa, ja voi miten ihanaa oli, kun niitä tuotiin meidän pöytään pieneksi alkunaposteltavaksi!

Meidän ruoat tuli todella nopeasti, ei oltu nachojakaan ehditty kaikkia syömään. Ale tilasi Amarillo Big Burgerin, ihan peruspurilaisen (Amarillon mittakaavalla toki), ja mä otin Chicken Pocketin, jossa oli vehnätortillan päällä kanaa, vuohenjuustoa, salaattia ja salsaa. Niin kuin olen aikaisemminkin täällä puhunut, mulla on vähän kiistanalainen viha-rakkaus-suhde vuohenjuustoon, jonka takia vähän epäröin annoksen tilaamista. Kuitenkin mun ruoka oli aivan mainiota, joskin välillä se vuohenjuusto pani pohtimaan, pidinkö mä siitä oikeasti. Myöskin verrattuna Alen ihanan tulikuumaan hampurilaiseen tuntui mun annokseni olleen jo hieman jäähtynyt. Ale kuitenkin rakastui mun ruokaan ihan täysillä, ja aikoo tilata saman ensi kerralla (toivottavasti mä en ole sillä kertaa maksumiehenä xd).

Ainoa miinus meidän ravintolareissuun oli Alen pihvistä löytynyt luunpala, johon hän ikävästi satutti hampaansa. Tuo miinus kuitenkin muuttui suurensuureksi plussaksi, kun korvauksena saatiin juomat ilmaiseksi! Upeaa asiakaspalvelua ja ihana kevennys laskuun ;). Juomien lisäksi saatiin vielä drinkkiliput kaupan päälle, joilla saadaan siis ilmaiset limut tämän vuoden loppuun mennessä!

Illalla ei sitten jaksettu enää mitään suurempaa tehdä, kun oltiin molemmat aika tööt (niin kuin ylläolevasta kuvasta voikin todistaa). Mä olin niin täynnä sapuskoista että vielä monta tuntia myöhemmin tunsin hienoista ähkyä. Loppuillan mä sitten säädin blogin kanssa (joku ehkä huomasikin päivittyneen ulkoasun ;)?) ja Ale pelasi Evolvea, hänen uutta rakkauttaan! Mä kävin myös vähän epäonnisella jäätelönmetsästysreissulla, ehkä siitä lisää myöhemmin...:D 

Hienoa alkuviikkoa kaikille!

Mutta mitä tapahtui Arabiassa 5.3.2015?

No keikkapa tietysti! Eilen oli mahtava show Popjazzilla, vedettiin mahtava biisi ihan mahtavalla energialla, kaikki oli ihan mahtavaa. Ennen meitä esiintyi jättibändi täynnä nuorta väkeä, esittivät Nightwishin Turn Loose The Mermaidsin, saman biisin jonka mä esitin viime syksynä laulumatineassa (olisin linkannut sen tähän mutta tajusin etten ole ladannut sitä vielä mihinkään, järkytys, oli niin mahtava veto)! En meinannut pysyä penkissäni kun kuulin mitä oli tulossa :D Ei mulla enempää sanottavaa tässä, videolla on mun mahtavat spiikit joissa sitten lisää. Biisi oli siis Billy Talentin Viking Death March, biisin halusin meidän soittavan alun perin siksi, että siinä oli niin awesomet taustalaulut, mutta koska Unna the kakkoslaulaja oli poissa, oli veto vähän yksinkertaisempi ja mulle tuli enemmän laulettavaa. Tässä video!

Ja suora linkki videoon siis TÄSSÄ! Voi ei, Ale on nyt pelaillut tuossa pari (lue: aivan liian monta) tuntia xboxillaan, ja mä oon sillä aikaa kirjoittanut tänne blogiin varmaan miljoona postausta valmiiksi, luonnoksiin odottamaan oikeaa julkaisuhetkeä. Joten älkää huoliko, nyt ei ole vähään aikaan isompia taukoja tulossa, suurempi huolenaihe on se, miten nämä kaikki ehtii julkaista :D Vielä olisi yksi täysin valmis postaus luonnoksissa, josta puuttuu vaan ne mun kadonneessa kamerassa olevat kuvat... Nyt joku ihana astuu esiin ja kertoo mulle missä se voisi olla?

Ei mulla muuta, täällä kuunnellaan Nightwishia ja kerätään voimia hakemaan lisää pizzaa keittiöstä. Huomenna me vietetään Alen synttäreitä vähän etukäteen, saa nähdä mitä mä hälle keksin ;)

Hyvää viikonloppua kaikille! <3

Tulevaisuus

Keveillä aiheilla mennään taas tänään. Minä olen lukion toisella luokalla, tuleva abiturientti. Olen seitsemäntoistavuotias, tuleva täysi-ikäinen. Olen elämässäni siinä pisteessä, missä asiat pikkuhiljaa muuttuvat. Missä pitäisi alkaa tosissaan pohtia, että mitä tällä elämällä meinaa tehdä.

Ja vastaushan on: mä en tiedä. Mutta haaveita on, suunnitelmia on, kaikkea on muttei kuitenkaan yhtään mitään. Nyt mä kuitenkin ajattelin vähän näin avoimesti pohdiskella näitä mun suunnitelmia tms.

Mä en tiedä, mitä meinaan työkseni tehdä. Viisi vuotta sitten vastaus oli selkeä laulaja, maailmantähti. Niiden suunnitelmien mukaan mä olisin tähän ikään mennessä jo kiertänyt maailman suurimmat keikkalavat kertaalleen. No, eihän siinä vielä ole niin käynyt. Vielä. Samat haaveet ovat yhä olemassa, ei vain aavistustakaan, miten niitä lähtisi toteuttamaan.

Muusikon uran ohella olen ajatellut jotain kirjoittamiseen liittyvää. Bloggaaminen on ihanaa, ja nyt aion pikkuhiljaa toipua tästä hiljaisuudesta. Tämä on mun juttu, tässä haluan kehittyä ja tätä haluan jatkaa. Lisäksi olen pohtinut erilaisia toimittajanjuttuja ja sensellaisia mahdollisuuksina.

Jos puhutaan lyhyemmän tähtäimen suunnitelmista, ovat ne olleet mielessäni kovasti viime aikoina. Selkeimpänä oman asunnon hankkiminen, vuokralla tai omistusasuntona. Mä oon jo siinä pisteessä, etten malta odottaa, että pääsisin omaan kotiin asustelemaan. Että pääsisin sisustamaan sen täysin omannäköiseksi, ostamaan omia astioita ja huonekaluja. Että saisin olla vastuussa omasta elämästäni. Kukaan muu ei olisi sotkemassa kotia, ei tarvitsisi pohtia, että onkohan jääkaapissa vielä sitä mehua vai onkohan äiti jo sen juonut. Myös sitä, että on suurempi motivaatio hoitaa niitä asioita, kun ei voi olettaa toisen hoitavan niitä sun puolesta. Voisi tehdä asiat omalla tavalla, tehdä ruokaa kerralla kolmeksi päiväksi, pestä pyykkiä joka lauantai, laittaa astiat suoraan tiskikoneeseen ja erotella ruokarahat hupirahoista. Toki ei kukaan nytkään estä mua pyykkäämästä, mutta ei sitä kotona kuitenkaan tule tehtyä. Fakta kuitenkin on, että viime päivät mä rehellisesti olen vain haaveillut vaaleanpunaisista Koko-mukeista ja samanlaisista Peppi Pitkätossu -malleista.

Omassa kodissani en kuitenkaan suunnittele asuvani yksin, ainakaan kovin kauaa. Luokseni muuttaisi ihana kisumisu, ja myöhemmin melkein yhtä ihana, ellei jopa ihanampi, Aleluli. Unelmakodissani olisi siisti keittiö, sauna ja lasitettu parveke, jossa kisumisu voisi kesäisin hengailla. Mun kodissa ei tupakoitaisi, ryypättäisi tai käveltäisi kengät jalassa, katsottaisi tvtä tai oltaisi tietokoneella sängyssä eikä kukaan makaisi paljaalla alulakanalla farkut jalassa. Kuulostaa ehkä tiukkapipoiselta, mutta mä haluan että mun kodissa mä voin rentoutua.

Toinen haave, joka on viime aikoina vain vahvistunut, on lähtö Englantiin au pairiksi parin vuoden päästä. Koska mä oon tosi kova ikävöimään, lähtisin mä Alen armeijan aikana kolmeksi kuukaudeksi. Pääsisin hoitamaan lapsia, kokkailemaan, ja tutustumaan ihanaan maahan, puhumaan ihanaa englantia ensisijaisena kommunikointikielenä. Sitä ennen toki tarvitsisin lastenhoitokokemusta, joten ajattelin käyväni ensi kesän alussa MLL.:n lastenhoitokurssin, jota kautta pääsisi myöhemmin tekemään lastenhoitokeikkaa.

Muuttamisen ja aupparijakson jälkeen tahdon työskennellä jonkin aikaa, opiskella ehkä jotain (jos vaan tietäis mitä), mennä naimisiin ja perustaa perheen jo suht nuorena, omat vanhempani kun olivat jo 39 ja 45 mun syntyessä. Voi, mulla on jo nimet päätettynä ja kaikkea, mutta paljon on tehtävää ennen sitä. Selkeimpänä se, että kirjoitusten jälkeen lähdemme Kaislan kanssa Lontooseen. Sitä ennen käydään tyttökuoron kanssa San Fransiscossa. Sitä ennen mahdollisesti Romaniassa nuorisokuoron kanssa, jos mä siihen nyt onnistuisin tosissaan liittymään. Sitä ennen Pariisissakin ranskanlukijoiden porukalla. Ja ehkä yksi toinenkin Lontoon-matka siihen väliin. Voi, jos vielä jostain saisi sitä rahaakin...

Tiedättekö te, mitä meinaatte elämällänne tehdä? Onko samansuuntaisia suunnitelmia? Ja hei onko joku, joka on menossa Englantiin au pairiksi/on ollut Englannissa au pairina, kiinnostaisi jutella ja jakaa mietteitä! Ja koska kamera on hukassa ja asiaanliittyviä kuvia on nyt vähän vaikea mistään kiskaista niin huonolaatuiset mutta mahdottoman söpöt #tb-Maisa-kuvat tulkoon taas hätiin!

Sitoutunut

Proposal, engl. ehdotus, ehdotelma, toinen suomennos kosinta. Engagement, ranskaa tai englantia, tarkoittaa suomennettuna sitoutumista, velvoitetta. Voidaan kääntää myös sanalla kihlaus. Sehän on sopiva käännös; kihlaus on eräänlainen sitoomus, sopimus avioliitosta ja yhteisestä elämästä. Kihlauksen jälkeen ollaan jo sitouduttu toiseen, ja vaikka kihlauksella ei ole minkäännäköistä juridista painoarvoa, tarkoittaa se sitä, että enää ei ole takaisin kääntymistä. Jokin sitoo näitä kahta ihmistä yhteen nyt, ja ehkä iankaikkisesti. Kihlaukseen liittyy stereotyyppisesti polvistuminen, siirappisia rakkaudentunnustuksia ja onnen ilmaisua. Kihlauksen seurauksena tapahtuu häät, elatusvelvollisuus ja mahdollisesti nimenvaihto. Yhteinen elämä.

Tässä sitä nyt ollaan, sitouduttu toisiimme iäksi. Sormukset vielä uupuvat oikeista nimettömistämme. Kiitos kaikille yli yhdeksällekymmenelle Facebook-tykkääjälle ja/tai -kommentoijalle, sekä muutamille kasvotusten tai muita reittejä pitkin onnitelleille (onko toi edes sana), olette ihania. Koska sehän tässä on tärkeintä.

Ihan tavallista arkea

Joululoman jälkeen alkoi blogissa alamäki. Yhtäkkiä ei enää ollutkaan rajattomasti aikaa ja vallitsevaa vapauden tunnetta, vaan aina pitäisi olla jossain tekemässä jotain. Lisäksi vaikeaa tilannetta on vaikeuttanut entisestään - ja mulle suurta stressiä ja hiusten päästärepimistä aiheuttanut - se, etten yksinkertaisesti tiedä, missä mun kamera on! Joka tarkoittaa puolestaan sitä, etten saa otettua uusia hyvälaatuisia kuvia blogiin, enkä lisäämään uusia kuvia jo muuten valmiisiin luonnoksissa odotteleviin postauksiin. Joten tästä(kin) pahoitteluni, joudutte nyt kärsimään puhelimen kuvista. Taas. Ja sormet ristiin kaikilla, että armaani jostain tupsahtaisi eteeni (niin kuin eilen teki Nightwishin Lokikirja-CD-kokoelman kansilehtinen, jonka hukkasin jo vuosia sitten, sekä ilmeisesti miedän viime vuoden helmikuussa kadottamamme Amaranthen keikkalippu, jonka katoamisen vuoksi meillä meni koko keikka ohi suun. Asiaa tutkitaan vielä. Päivitys: se olikin se sama vanha tallessa ollut lippu).

Kaikesta huolimatta tämä alkanut viikko on jollain käsittämättömällä tavalla ollut poikkeuksellisen ihana. Ei mitään erityistä ole tapahtunut, mutta silti. Aamuisin olen saanut herätä ihanaan auringonpaisteeseen, ja eilen onnistuin jopa nousemaan sängystä kymmenen minuuttia tavallista aikaisemmin, jolloin minulle jäi tavanomaisen hikisen viidentoista minuutin sijasta huimat kaksikymmentäviisi minuuttia aamutouhuihini. Ehdin rauhassa harjata hiukset, laittaa ne peilin edessä hienolle ponnarille, ja sipaisin jopa pinkkiä Baby Lipsiä huuliini. Luksusta. Tosin myöhästyin kuitenkin aikataulustani ja suuntasin seuraavaan metroon, mutta ehdin silläkin aivan mainiosti. Ehdin jopa kävellä oikeaan päätyyn metroa!

Tällä viikolla olen muun muassa siivonnut huonettani (= heittänyt kaikki epämääräisesti lojuneet vaatteet kylppärin lattialle pesua odottamaan), katsonut Frendejä (they're on a break :'(((((((((((((), ja laittanut aivan ihanaa pastaa ja jauhelihakastiketta tuoreella chilillä, porkkanaraasteella ja fetajuustolla, nam! Eilen käytiin matikassa uutta asiaa, joka oli niin helppo, että meinaa sydän oikein pakahtua, ja äidinkielen tunnilla aloittelimme novellejamme, ja mulla on äärimmäisen hyvä kutku mun tulevasta tekstistä. Love it! Tein tänään myös eväät itselleni ennen kouluun lähtöä sekä kuuntelin mainiota musiikkia, sekä annoin euron katusoittajalle, se oli niin hyvä ja mulle tuli tosi hyvä mieli kun kuuntelin sen soittoa ja laulua ja vielä parempi mieli, kun osoitin sen hänelle taskunpohjalta löytyneen kolikkoni voimin. Nyt istun koneella kuuntelemassa High School Musical -biisejä, voiko parempaa oikeasti edes olla? :D

Ja tänään istuessani bussissa kaivellessani reppua löysin sen pohjalta eilen ostamani Geisha-levyn jämät. Elämän pieniä onnia ♥

Vaikka tämä postaus onkin julkaistu keskiviikkoiltana 4.3., lukee ystäväni Essi Viherkoski postaukseni usein vasta seuraavana aamuna, blogini on kuulemma hänen yksinäisten raitiovaunumatkojensa suola. Huomenna (tai tänään, jos tätä luet torstaina 5.3.) on rakkaan Essijuhanimme syntymäpäivä. Sen kunniaksi tänään piirtämäni kuva Essistä viimeistä päivää alaikäisenä. Paljon onnea, ystäväni!