Voi menkat!

Jos luulit otsikon olevan joku hulvaton sanaleikki jota et vain tajunnut, luulit väärin. Sain idean tähän postaukseen alkuvuodesta, ja joka kuu - sattuneesta syystä - postausidea nousi palasi taas mieleen. Keskiviikkoaamuna heräsin ennen viittä velloviin vatsakramppeihin, enkä lääkkeestä ja ainoasta pakastimesta löytyneestä edes puoliksi kelvollisesta apukeinosta, jota vahvasti epäilen nyt jo pilaantuneeksi purjoksi, saanut unta puoleentoista tuntiin. Noina yön pimeinä ja epätoivoisina tunteina päätin, että tällä kuunkierrolla sen toteutan. Joten tytöt ja pojat, tässä tulee: totuus menkoista. Menkat, kuukautiset, bloody hell, kuten minä mieluiten viittaan. Lukekaa, jos uskallatte.

Kun vajaa kaksi vuotta sitten olimme Alen kanssa siinä kiusallisessa mutta omalla tavallaan niin ihanassa vaiheessa ennen seurustelua, sanoi hän haluavansa tietää musta kaiken. Sanoin kertovani kaiken, kunhan hän ensin kysyisi jotain. Läpällä hän heitti, että voisin kertoa vaikka menkoistani. Ja minähän kerroin. Kerroin, että olin 10-vuotias niiden alkaessa. Että olin aivan kauhistunut, ja noloissani, koska olin vielä niin nuori. Alussa kerroin äidille aina tunnollisesti, kun bloody hell iski, kunnes jossain vaiheessa tajusin, ettei mun oikeasti tarvitse. Kauhistuttaa muuten aina välillä ajatella, että oon tätäkin kestänyt melkein seitsemän vuotta, ja ties kuinka monta vielä edessä :D!

Usein kuukautisiin ja "menkkaisiin tyttöihin", "menkkap***uihin" (yritän pitää blogin kielen siistinä, plus vihaan tota sanaa!) liitetään mielialavaihteluita ja muutoksia käyttäytymisessä, eivätkä nämä täysin perättömiä väitteitä olekaan. Kaverini ovat kuvailleet menkka-aika-ajatuksiaan (what an yhdyssana btw) muun muassa siten, että tekee mieli tappaa jokainen vastaantulija ja seuraavassa hetkessä onkin taas hyvät fiilikset. Kuukautistensa aikana nainen uskoo jokaisen vihaavan häntä, loukkaavan häntä, kaikki stressaa eikä mikään innosta. Kunnes ollaan puoli minuuttia myöhemmin taas toisessa ääripäässä. Nainen kärsii kuukautisista yhteensä noin 450 kertaa,  3 500 päivän ajan elämänsä aikana. Siihen mahtuu paaaaljon mielialavaihteluja.

Mä en ole itsessäni huomannut koskaan suurempia menkkojen aiheuttamia mielialavaihteluja tai muita henkisiä ongelmia (nimenomaan en ole huomannut, saa tulla huomauttamaan jos joku muu huomaa!), vaan mun vaivat ovat lähinnä fyysisiä. Ensimmäiset vuodet menivät ihan easysti, ilman mitään ongelmia. En muista kuinka vanha olin, ehkä yläasteelle siirtymässä, kun kerran mökillä ollessamme mulla alkoi (yllätysyllätys) kuukautiset. Ja yhtäkkiä alkoi perkele sattua! Oli jatkuva vessahätä, mutta se vessassa käynti ei auttanut, no, paskaakaan. Vatsaan sattui, paikoissa tuntui järjetöntä painetta. Suurimmaksi osaksi kipu ei kuitenkaan ollut varsinaisesti kipua, vaan ehkä jopa pahempaa. Semmoinen vellova, mahdollisimman epämukava tunne, johon ei auta ei niin mikään. Et tiedä, mihin oikeastaan sattuu, ja ainoa tapa selvitä on yrittää löytää mahdollisimman kivuton asento. Spoiler alert: sellaista ei oikeasti ole. 

Ja sellaisena se on jatkunut. Ei joka kuu, mutta usein. Pahimpina kertoina olen majoittunut sikiöasennossa vessaan tyynyn kanssa, kun tavaraa tulee jokaisesta mahdollisesta aukosta, joka paikkaan sattuu ja oma sänky on niin kaukana, ettei voimat riitä enää ylösnousemiseen. Kiusallisimpia ovat olleet ne kerrat, kun olen ollut iskän luona, iskästä ei nimittäin hirveästi apua tai tukea näihin tilanteisiin ole. 

Jossain vaiheessa kouluterveydenhoitaja ehdotti mun ottavan Buranaa aina menkkojen aikaan, ja myöhemmin sain koululääkäriltä reseptilääkkeen. Yksi mun kaveri käyttää samaa lääkettä, joka oli mun monien koulupäivien pelastus, kun sain häneltä lainata. Saatiin tosin kerran pitkiä katseita terveystiedonopettajaltamme, kun jakelimme tunnilla toisillemme epäilyttävän näköisiä sinisiä pillereitä. Hehe. Nykyään otan yhden lääkkeen heti, kun huomaan vuodon alkaneen, ja tarvittaessa toisen tai kolmannenkin myöhemmin. Ja se on onneksi auttanut. Yleensä.

Mulla on aina kuukautisten ensimmäinen päivä ollut pahin. Järjettömät kivut, jossain vaiheessa onnistun nukahtamaan, ja herätessäni kaikki on hyvin. Muutama kuukausi sitten, juuri silloin kun sain tähän postaukseen idean, kusipää Luontoäiti päättikin vähän keljuilla mun kanssa. Oli menkkojeni toinen päivä, ja olin Alen kanssa Itiksessä. Mun mahaan sattui ja pitkään kauppakeskuksessa pyöriminen alkoi jo tuntua. En aamulla ollut ottanut lääkettä, koska en mä sitä koskaan toisena päivänä enää tarvinnut. Jossain vaiheessa sanoin Alelle, että mun pitää lähteä kotiin, oli nälkä ja vessahätä. Metrossa mua alkoi heikottaa yhä enemmän ja enemmän. Parinsadan metrin kävely kotiin oli yhtä tuskaa. Muutaman kerran suorastaan lyhistyin maahan kontalleni, kun sattui ja heikotti liikaa kävelläkseni tai edes seistäkseni. Normaali kolmen minuutin matka venyi ehkä kymmeneen. Itketti, halusin vain sänkyyn makaamaan, mutta en oikeasti tiennyt, miten saisin itseni sinne raahattua. Soitin Alelle, valitin, stressasin, valitin, itkin, valitin vähän lisää. Pääsin sisälle, pääsin hissiin. Istuin rappukäytävässä oveni takana yksinkertaisesti siitä syystä, etten jaksanut kaivaa avaintani laukusta ja nousta seisomaan avatakseni ovea. Hauskaa, eikö? (ei tästä postauksesta oikeasti näin synkkää pitänyt tulla, mutta halusinpa jakaa tämänkin tarinan:))

Jossain elokuvassa tai TV-ohjelmassa, en nyt millään muista missä, joku fiksu nainen totesi, että mitä helvetin järkeä on vuotaa ja kärsiä kerran kuukaudessa siitä yksinkertaisesta syystä, että siittiöt eivät ole päässeet tekemään pesää, miksemme voisi saada vain jotain kuukausittaista signaalia että hei, et ole saamassa vauvoja, jatka eläämäsi onnellisena taas seuraava kuukausi. Siis voitteko kuvitella, keskivertonainen käyttää elämänsä aikana lähes 11,4 tuhatta tamponia. Säästetään luontoa ja rahaa ja sen sellaista, niinhän sen piti mennä?

Voi tästä voisi keksiä vielä vaikka kuinka paljon sanottavaa, mutta ehkä mä nyt jätän tämän tähän, ja heitän pallon teille. Olkaa hyvät, jakakaa tuntojanne alas kommenttiboksiin, kokemuksia, mielipiteitä, mitä vaan. Shall the menstruation revolution begin!