Muistan mun ekan koulupäivän. Mulla oli päässä huivi ja innoissani kerroin heti opettajalle, että mulla on tänään nimpparit. Koulupäivän jälkeen meille tuli vieraita ja äiti oli tehnyt pizzaa.
Mä muistan myös sut. Okei en mä oikeesti muista, mä muistan vaan tosi selkeästi yhden mun äidin ottaman valokuvan, jota en nyt löytänyt mistään. Muistan sut juttelemassa Iidan kanssa, muistan sun iskän nojailemassa ikkunaan luokan takana.
Sä olit ihana. Sä olit fiksu, muttet näsäviisas. Sä olit kiltti ja kaveri kaikille. Me ei pyöritty vielä niin paljoa yhdessä, meillä oli omat porukkamme, mutta sä olit silti niin ihana ja mukava mulle. Tokalla luokalla olin jo sitä mieltä, että oot mun paras kaveri, vaikka olit käynyt meillä ehkä kerran. Sä olit vaan kivempi kuin kukaan muu. Ja kauniimpi. Ei sillä että sillä muka jotain väliä olisi ollut.
Muistan meidän ihanan ala-asteen. Muistan sun supercoolin harmaan simpukkapuhelimen, jossa oli ABBAa ja Hannah Montanaa. Muistan kun me käveltiin niitä aitoja pitkin ja kuunneltiin Mamma Miaa. Muistan kun sanottiin ensin joku sana, ja aina sanottiin joku toinen sana joka siitä tuli mieleen ja päädyttiin ihan johonkin toiseen sanaan. Muistan kun ajateltiin jotain opettajaa tai pelikorttia ja toisen piti arvata, mitä toinen ajatteli. Muistan kun kysyttiin aina, mikä biisi sun päässä soi nyt :D
Ja se Hannah Montana. Voi Hannah Montana! Musta tuntuu, että meidät tunnettiin niinä "Hannah Montana -tyttöinä" tai jotain :'D! Ja se meidän ikuinen kisa kummalla on enemmän fanikamaa. Mulla oli ne monen monen monet t-paidat, reppu ja avainlenkki (on btw vieläki xD), vihko ja toinenkin. Mutta sä olit silti aika hyvä kilpailija, sulla oli DVD:t ja CD:t, eikä muulla kauheesti ollukaan väliä.
Muistan, kun taisin antaa sulle jonkun match match best friends -rannekorun, ja sait idean, että joka viikko pidettäis koulussa sellainen samispäivä, jolloin laitettaisiin samanlaiset vaatteet. Taidettiin yhden kerran suunnitella sitä, ja sitten se jäi. Muistan kun yläasteella me kuulemma näytettiin niin samalta takaapäin, ettei meitä tunnistettu toisistamme. Muistan kun puhuttiin aina hirveen pitkiä puheluita, soitin sulle joskus Tunisiasta ja juteltiin 40 minuuttia! Muistan kun lähetin sulle Thaimaasta monta sivua pitkän kirjeen, jossa selostin tarkasti kaiken, mitä me oltiin siellä tehty.
Muistan Pekka Malmintutkijametsästäjänmikälieolikaan. Muistan meidän parikoepanostulset, ja sen miten onnistuin möläyttämään meidän olevan aina toistemme pareja, jolloin Terhi päätti alkaa arpomaan parit. Muistan kun pelattiin matikantunnit ristinollaa. Arttu ei voittanut koskaan.
Muistan meidän nimpparimansikkapiknikin salaa portaikossa. Ja sen upean synttäripaketin, minkä Ronja ja Kaisla antoi sulle mäkissä. Muistan kun aina halusin teillä pelata Singstaria, mutta sä aina sanoit ettei se käy sun äidille. Ja silloin, kun me pelattiin Monopolya joku kolme tuntia, kunnes mun piti lähteä. Sä aina voitit mut kaikessa, mua vähän ärsytti. Mä muistan sen hienon synttärilahjan, mikä mun piti antaa sulle, kun täytit 16. En kuitenkaan saanut sitä valmiiksi ennen lähtöä. Ehkä sä vielä joku päivä sen saat!
 |
| katopa mitä löysin :D |
Muistan kun halusit aina leikkiä talk show'ta meillä. Jakso alkoi sillä, että lauloin mikkiin October and Aprilin vikan lainin, jonka jälkeen tulin istumaan sua vastapäätä, kun haastattelit mua. Otettiin se varmaan kymmenen kertaa uusiksi, eikä koskaan päästy yhtään pidemmälle! Muistan kun tehtiin biisejä, käytiin bänditreeneissä, esitettiin niitä luokalle. Soitin mun uudet biisit aina sulle eka. Varmaan suurin kohteliaisuus mitä oon kuullu oli se, kun sanoit Little Chancen olevan sun lempibiisi. Parempi kuin One in a Million, sanoit. Muistan kuorotreenit, oltiin aina kakkosäänessä. Paula antoi meille suklaata, ei vaan saatu vahingossakaan kertoo kenellekään (hups).
Muistan kun pidettiin Vilille ristiäiset. Muistan sen sun hienon vihreän paidan, jossa oli printtivyö. Se oli maailman coolein. Sitten sä hukkasit sen, sulla oli se vain kerran päällä. Muistan kans sun Tengo la camisa negra -paidan. Sekin oli supercool. Muistan meidän Madagaskar-esitelmän ja Venäjä-esitelmän ja Puola-tutkielman. (muistan kun me vaan vedettiin kymppejä kaikista kokeista ihan yolo vaan) Muistan miten meidän keskiarvot oli monta kertaa putkeen tasan samat. Sitten sä menit ohi. Sitten mä menin ohi. Sitten tuli lukio eikä keskiarvoista enää puhuta :D
Mä muistan niin paljon asioita etten enää muista, mitä mun piti tähän kirjoittaa. Ella rakas. Mä olen oppinut sulta niin hurjan paljon. Sä olet vaikuttanut muhun ihan hurjan paljoa. Sä olet mulle niin hurrrrjan tärkeä, oot aina ollut ja tulet aina olemaan. Mä muistan mun pikkusen Ellasen, joka vaihtoi sen vanhempien kanssa huoneita enkä koskaan ymmärtänyt miksi sun vanhemmat muka niin halusi tehdä. Mun on niin vaikea uskoa, että mun pikku Ella-rakas täyttää tänään jo kahdeksantoista. Sanon sulle saman, kun oon sanonu kaikille muille: vaikka oot täysi-ikäinen, ei tarkota että olisit aikuinen. Oot silti yhä mulle se sama pikku Ella kuin olit tokalla. Voi hurja miten paljon mä sua rakastan ja äääää ONNEA!!!!!!!!! Ihan järkyttävää tää kaikki, oon ihan shokissa :D!
Oisin voinut tehdä kollaasin niin kuin kaikki muutkin. Mutta me voidaan todeta etten mä ikinä olisi tätä kaikkea saanut mahtumaan yhteen Facebook-päivitykseen.
Maailman parhainta syntymäpäivää maailman parhaalle Ellalle. Ja oot sitten kunnolla! ♥♥♥ :*!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti