Aina ei voi olla iloinen

Välillä ihmisellä on huonoja päivä. Tänään on ollut mulla sellainen.

Ensinnäkin, mulla on ollut kuolettavan tylsää! Ei olla tehty yhtään mitään, käyty yhtään missään. Helteet karkasivat, joten ulkonakaan ei ole voinut olla ottamassa aurinkoa. Lukeminen ei ole innostanut, ei psykan eikä Poirotinkaan. Joten olen käytännössä kyhjöttänyt koko päivän sängyssä kännykkäni kanssa. Askin uudet vastaukset, Instafeedi ja Bloggerin lukulista on tullut tarkastettua aivan liian monta kertaa, ja Candy Crushin viisi elämää kuluu tosi nopeasti.

Äärimmäisen tylsistymisen lisäksi vituttaa. Äiti on ollut inhottavalla päällä tänään, oikeastaan eilisillasta asti. Olen syönyt tänään kaksi pientä voileipää, ja nälkä on niin kova, että välillä oksettaa. Ulkona on niin kylmä, etten vaatteiden lisäyksen jälkeenkään voi siellä palelematta kirjoittamaan, joten piti taas siirtyä sisätiloihin. Siihen päälle vielä elämä ja niin, mua vituttaa. Vielä kun ei ole ketään, jolle valittaa, niin vituttaa vielä enemmän. Tai no kyllä olisi, mä en vaan aina halua valittaa ihan kelle tahansa. Vähän sama asia, kun monet ovat musan suhteen "fiiliskuuntelijoita". Mulla on aina joku fiilis, kelle haluan jutella, kenen kanssa haluan lähteä ulos tai kenelle haluan avautua murheistani. Jos just se henkilö ei syystä tai toisesta ole mua kuuntelemassa, mä valitsen mieluummin yksin murjottamisen ja itselleni "mulla ei oo ketään" -lauseen hokemisen kuin sen, että yksinkertaisesti menisin juttelemaan jollekin muulle.

liian pirteä kuva mun mielialaan perhuna >:(

Tällä kertaa mä nyt päätin kuitenkin tulla valittamaan teille, tänne blogiin. Koska vaikka tämä on pääosin iloinen hyvän mielen paikka, on tämä kuitenkin mun blogini, jonne mä mieluusti puran tuntojani, käsittelen ajatuksiani ja samalla luon tekstiä, ei huonompi vaihtoehto. Kivaa on myös kuunnella sekoituksella Nightwishia (26 päivää keikkaaaaaaaaaaan aaaaaaaaaa!!!) ja jutella pitkästä aikaa vanhan kaverin kanssa, jota en ole yli kahteen vuoteen nähnyt. Ja huomenna pääsee onneksi kotiin kyhjöttämään itsesäälissä omalle sohvalle ja katsomaan Näkijää, parempi sekin kuin itsesäälissä kyhjöttäminen ilman muita virikkeitä.

Noh noh, nyt mun pitää lopettaa tuo hyvien puolien listaaminen, joku voisi jopa luulla, että mulle kirjoittamisen ja avautumisen myötä tulisi parempi mieli, eikä vituttaisi enää niin paljoa. Kyllä on edelleenkin mieli maassa. Mutta kirjoittaminen on ainakin kivaa. Ja Nightwish. Edema Ruh on hyvä biisi, käykää kuuntelemassa. 

Olisi se vaan helppoa, jos asiat järjestyisi niin kuin itse toivoisi. Mutta kuten me ollaan kaikki jo huomattu ettei elämä vaan voi olla helppoa. Mutta minkäs sille nyt mahtaa. Murjotetaan kaikki yhdessä!