Saisinko ajatella olevani kaunis?

Niinhän siinä käy, että kun kirjoittaa asiatekstin, niin siitä saa palautetta. Eiliseen postaukseeni olen saanut niin ihania kommentteja, etten olisi ikinä uskonut. Vaikka niitä hieman negatiivissävytteisiäkin kommentteja aina tulee, suurin osa oli aivan ihania. Monet sanoivat, että tekstini sai heidät ajattelemaan. Monet olivat samaa mieltä kanssani, että nyky-yhteiskunta antaa ristiriitaisia viestejä, kannustamalla ihmisiä kehumaan itseään mutta samalla katsomalla vinoon niitä, jotka niin tekevät. Myönnän itsekin olevan sellainen, joka päänsä sisällä kritisoi niitä, jotka julkisesti kehtaavat sanoa itsestään niitä hyviä asioita.

Mutta ei sen pitäisi olla niin. Niin kuin ihanat kommentoijani totesivat, vain sen asian tiedostaminen, että omassa itsessään on jotain hyvää ja kehumisen arvoista, nostaa itsetuntoa, joka näkyy päälle päin. Monet myös ihanasti totesivat, että ei se, että kehuu itseään tarkoita, ettei ajattelisi muiden olevan myös kauniita, tai että ajattelisi olevansa jollain lailla muita parempi.

Mikä mua kaikista eniten ilahdutti oli se, miten mun lukijoille tuli aidosti hyvä mieli mun tekstistä, ja miten niin monet sanoivat inspiroituneen siitä. Oli upeaa huomata, miten moni on ajatellut tätä samaa asiaa, ja aikoo nyt kirjoittaa mun kannustamana siitä oman tekstinsä. Joten te kaikki, jotka olette kirjoittaneet tai aiotte kirjoittaa samasta aiheesta postauksen/mielipidekirjoituksen/kolumnin tai ihan minkä tahansa, linkatkaa ne mulle. Musta olisi ihana lukea niitä.

Mulle tulee tätäkin postausta kirjoittaessa huono omatunto, joku varmaan taas ajattelee mun kehuvan ja ylistävän itseäni. Ironista, eikö? Mutta oikeasti mä haluan vain kiittää teitä kaikkia, jotka luitte mun postauksen. Kiittää niistä tykkäyksistä ja kommenteista, joita annoitte, jotka viestivät teidän olevan samoilla linjoilla mun kanssa. Te teette bloggaamisesta niin järjettömän ihanaa. Ootte parhaita.

Ja siitä kauneudesta. Jos en vielä ole omakehuillani ärsyttänyt jotakuta tarpeeksi, läimäistään tähän vielä yksi kuva (joka on muuten eka selfieni mun vielä melko uudella kamerallani, näin off topic!).

Minä pidän hiuksistani ja silmistäni (jotka kieltämättä näyttävät vähän freakeiltä tässä kuvassa :D). Minä en pidä nenästäni enkä hampaista, jotka monien vuosien oikomishoitojen jälkeen ovat yhä hieman vinot. Joinain päivinä olen äärimmäisen tyytyväinen koko pakettiini. Toisina päivinä kaikki ne miljoonat pikkuvirheet eivät meinaa jättää mua rauhaan. Mutta se on normaalia. Eräs sanontakin kuuluu, että ihastuessa toiseen huomataan vain ne hyvät puolet, rakastuessa hyväksytään myös ne huonot. Mä uskon, että samaa voi soveltaa omaan ulkonäköön. Meidän kaikkien pitäisi rakastaa itseämme, tiedostaa ja hyväksyä huonot puolemme, sillä kaikilla on omansa. Keskittyä niihin hyviin piirteisiin ja elää elämäämme muistaen, ettei sillä ulkonäöllä loppupeleissä pitäisi kovastikaan olla merkitystä.

Tähän loppuun haluan vielä laittaa yhden kommentin, jonka Camilla laittoi eiliseen postaukseeni, toivottavasti häntä ei haittaa. Siitä tuli mulle äärettömän hyvä mieli, toivottavasti teillekin. Ottakaa Camillan sanoista oppia ja tarttukaa haasteeseen.

"Oon niin samaa mieltä! Olen mielestäni kaunis, en mikään jokakundin unelma, mutta kaikkineen virheineen mitkä syntyessäni jo sain, kannan ylpeydellä. Olen ainutlaatuinen. 

Tiedostan hyvinkin, että en ikinä pääsisi maailman kauneimpien naisten top 10 ilman ehostusta ja pientä reeniä, ehkä sitä tekotukkaa pitäis myös laittaa ja hiukset värjätä. Ei sillä ole merkitystä kuinka moni ihminen pitää minua kauniina, kun tiedän itse olevani kaunis. On olemassa superkauniita ihmisiä luonnostaan, ja pystyn hyvällä omalla tunnolla aidosti kehumaan heitä. Siltikään se ei tee minusta ihmisenä vähempiarvoisempaa, kun en ole niin virheetön. Olisi hyvä, että jokainen ihminen tiedostaisi olevansa ulkoisesti myös kaunis. Sillä kauneutta on niin monenlaista, ja muottejakin niin paljon enemmän, mitä media antaa ymmärtää. Kaikki ei sovi julkisuuden antamaan muottiin, mutta onneks ei tarvitsekaan. Sinäkin olet tosi kaunis ja hyvää tekstiä oli :) Laitetaan ihmiset hei yhdessä hyvä kiertään ja laitan pienen haasteen kaikille tämän minun kommentin nähneille: 

ELIKKÄS!! Kun tuolla kaupungilla/kylillä kävellään, ja jos ihmisiä siinä samalla vähän vilkaistaan niin yritetään nähdä jokaisessa ihmisessä jotain kaunista. Se voi olla kaunis hymy, upeat silmät, ihastuttavat hymykuopat, kivat hampaat, kroppa tai ihan mitä vain. IHMINEN, joka näyttää täysin vastakkaiselta ulkonäöltään kuin missit yms kauneudella myyvät tyypit, niin katso mikä hänessä on kaunista. Jos nähdään sairas ihminen vaikka jo kauempaa, niin pysähdytään hetkeks ihan miettimään kuinka kaunis hän on, vaikkei ihan siltä median asettamalta "timantilta" näytäkkään. Paikalle pysähtyessä voi yhtäkkiä huomata sairaankin ihmisen kauneuden, kun katsoo itse eri valossa hieman erilaisemmalla asenteella. :) Vaikutat ihan mielettömältä mimmiltä, jatka samalla asenteella. 

P.S Mun piti siitä vielä mainita, että hienoo olis jos tää yhteiskunta saatais sellaiseen malliin, että jokainen saa pitää ja sanoa itseään kauniiksi, mutta ketään muita ei saa pitää vähempiarvoisempana sen takia että itse on oman mielestään vaan tän planeetan timantti."

Kiitos.