Ihan pelkkiä kuulumisia

Niin. Mulla on nyt tullut sellainen fiilis, että haluan tulla kertomaan tänne ihan rehellisesti vain kuulumisia. Tuntuu, että mä aina jotenkin yritän selittää ne nopeasti parissa lauseessa, mitä kaikkea on tullut tehtyä ja mitä on tullut ajateltua. Nyt mä ajattelin kuitenkin omistaa kokonaisen postauksen ihan vain itselleni.

Hoidetaan ne ylppärit pois ensin nyt alta, koska niitä kuitenkin kysellään ja niistä ei enää jaksa puhua. Enkun alustavia ei vielä ole tullut, mutta psykan on. Ja tuli niin huonot pisteet, että vaikea oikeasti edes uskoa. Yleisestikin meidän koulun psykan alustavat olivat tosi alhaisia, joten kaikilla on sormet ristissä, että tulee kiva sensori kohdalle!

Nyt mulla on siis pitkät ihanat vapaat menossa koeviikon ihanasta ilosta. Ainoa koe on jo takana, ja seuraavan kerran kouluun ei tarvitse mennä kuin vasta torstaina uuden jakson alkaessa. Nyt mä olen oikeasti vain chillannut, nukkunut myöhään ja katsonut telkkaria. Eilen TV5:ltä tuli Pitch Perfect, ja näin kolmannen katselukerran jälkeen olen edelleenkin sitä mieltä, että se on ehdottomasti yksi mun lempileffoista. Toki kuoro- ja laulajatyttönä muutenkin tollaiset uppoaa muutenkin, koko elokuvan vain mietin, miten siistiä olisi itse olla mukana tuollaisessa, ja laulelin mukana ja kehittelin omia stemmojani. Perjantain Vain elämää -jaksosta asti olen vain lauleskellut Maija Vilkkumaata, ja nyt toista tuntia kuuntelen YouTuben Maija Vilkkumaa -sekoitusta (ja vähän myös Anssi Kelaa ja Apulantaa ja... Gimmeliä... ah, ihana lapsuus!). On tää uskomatonta (ja ihanaa), että en joitain näitä biisejä ole varmaan viiteen vuoteen kuullut (ainakaan!), ja silti osaan joka sanan ulkoa, varsinkin näitä ei niin tunnettuja biisejä, kuten Kristiina ja Lattiaa pestään. Hemmetin hyvää musaa! Mahtavat lyriikat ja ihanaa laulaa mukana (eikä tästä kirjoittamisesta tule nyt yhtään mitään kun laulan samalla :D).

Kun tätä postausta aloin päässäni pari päivää sitten suunnitella tätä postausta, ajattelin valittelevani vain syysflunssasta, joka muhun iski, mutta ihanaksi onnekseni voin sanoa, että enää ei vaivaa flunssailu lähes ollenkaan! Siis oikeasti, yleensä mun flunssat vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Mutta tällä kertaa räkäiltiin ja niisteltiin se pari kolme päivää, ja that's it. Tänään olen niistänyt ehkä kerran, ja kello on kuitenkin jo kuusi tässä vaiheessa. Pahoitteluni tällaisista kipeilystooreista, mutta se nyt musta vain tuntui olennaiselta!

Huomenna ehkä lähdetään Tallinnaan. Tai Tukholmaa. Ei vielä tiedetä, kun ei olla saatu matkaa varattua kun näin viikonloppuna ei noi puhelinpalvelut ole auki. Jos jonnekin päästään, niin jatkan täydellisen neuletakin ja liilan huulipunan metsästystä. Jos Tallinnaan päädytään, niin ehkä mun Operaatio mummoutuminenkin pääsee jatkumaan! Eilen vietettiin ihanan rentoa päivää tyttöjen kanssa, makoiltiin vaan ja juteltiin vähän kaikesta. Kaiken huipuksi sain Ellalta jotkut kauan sitten hänen laatikoihinsa hautautuneet Hannah Montana -tarrat, jotka mun piti ilmeisesti (saateviestistä päätellen) saada joskus nimpparilahjaksi, sekä yhden kaulakorun, jota aina ala-asteella ihailin Ellalla. On se vaan ihanaa, kun on tuollaisia kavereita ♥

Torstaina meillä oli kuorokeikka ravintola Kaisaniemessä, ja sieltä lähtiessä en voinut muuta kuin ihailla tyyntä merta ja siihen heijastuvia valoja, Hakaniemen upeita taloja ja iltataivaan värejä. Mun piti jakaa ottamani kuvat teille omassa postauksessaan, mutta kännykkälaatu oli loppujen lopuksi niin surkeaa, että päätin koota nuo reilusti muokatut kuvat yhdessä kollaasissa ihan tavallisen postauksen lomassa. Ja vähän myös kuvailin omaa naamaani, kai se on sallittua? :D

Mitä teidän elämäänne kuuluu? ♥