Synttäreitä vietellessä

Huoh. Harvoin oon näin onnellinen, että koeviikko on ohi. Okei totta puhuen se tuntuu aina sen viimeisen kokeen jälkeen yhtä hyvältä. Takana kaksi varmaan huonoiten mennyttä matikankoetta ikinä olemattomalla kurssi- ja kokeisiinlukupanostuksella. Nyt vaan kohti uutta jaksoa, ehkä taas koittavaa koulupanostusta, joulunodotusta ja huomenna alkavaa joulukalenteria!

Perjantaina mun rakkaat tytyset olivat meillä juhlistamassa mun synttäreitä! Meillä oli supermukavaa, syötiin tortillaa (ja olin tehnyt superhienon salaatti-tomaatti-kurkku-paprikalautasen josta en muistanut ottaa kuvaa, höh), juteltiin ja naurettiin ja muisteltiin. Kun harvoin nähdään, tuntuu se vaan joka kerta paremmalta olla taas kaikki koossa ♥ Sain superihania lahjojakin, mutta teen myöhemmin vielä erillisen synttärilahjapostauksen kaikista jutuista, joita oon saanut. Parikin lahjaa pitäisi olla postissa tulossa, joita erittäin innolla olen odottanut, mutta vaikka lakko päättyi jo torstaina, ei niitä vieläkään ole näkynyt! Nyt kaikki sormet ristissä, että ne tulisi pian!

Eilen taas oltiin äidin, mun serkun ja hänen tyttöystävän kanssa Amarillossa viettämässä synttäreitä. Ruoka oli aivan järjettömän hyvää jälleen kerran, mä tilasin Soft tacoja kanatäytteellä ja oli ihan superherkullista! Ja vaikka noista neljästä jaksoinkin syödä vain kolme ennen kuin ajatuskin yhdestä palasesta lisää tuntui vastenmieliseltä, oli mun pakko ottaa jälkkäriä. Ihan vaan koska jätski. Eikä harmittanut! Äitikin tykästyi Amarilloon, eli ehkä me sinne joku toinenkin kerta ollaan menossa.

Huomenna siis joulukalenteria, toivottavasti heti aamusta. Pysykää siis kuulolla, kaikkea jännää luvassa koko joulukuun aina sinne aattoon asti! Huomiseen ♥

Mulla loppuu otsikot näille

On taas tämä bloggailu hieman jäänyt. Perjantaina aloitin antibioottikuurin virtsatientulehdukseen, ja lääke aiheutti mulle kauhean pahoinvoinnin ja kuumetta. Lähdettiin äidin kanssa aikaisin sunnuntaiaamuna käymään päivystyksessä, jossa sain uudet lääkkeet jotka nyt ilmeisesti ovat auttaneet. Kipuiluun menneen viikonlopun jälkeen on tämä viikko onneksi mennyt ihan mukavasti, kiireisesti kylläkin. Huomenna on vuorossa matikankoe, johon en ole koko kurssilla panostanut ollenkaan. Huomenna on vuorossa myös mun synttärijuhlat mun rakkaiden tyttöjen kanssa, joten onneksi myös jotain, mitä odottaa innolla! Siitä lukemisesta ei nyt kuitenkaan tullut yhtään mitään, vaan oli ihan pakko päästä tänne taas kirjoittelemaan (ja ehkä vähän myös katsomaan Näkijää DVD:ltä ♥).

Ja vaikka nyt ei ole pahemmin ollut tälle blogille aikaa tai jaksamista, haluan ehdottomasti yrittää joulukalenteria tänä vuonna. Mulla on suunnitelmissa niin valokuvausta, ruokajuttuja kuin videoitakin. Ja mitä ikinä toiveita tai hullunhauskoja ideoita teillä oisi, niin saa ehdotella, voin sitten niitäkin yrittää toteutella! Nyt mä painun kuitenkin nukkumaan, aamulla metrossa voi sitten lukea matikkaa. Hyvää alkavaa viikonloppua teille kaikille <3

Kurkistus Narniaan #22: Synttäriasu

Neule Ginatricot // Hame kirppikseltä (H&M) // Sukkikset (?) // Kengät Dinsko // Villasukkaset itse tehty

First things first: a p u a. Mulla on oikeasti tänään synttärit. Ei kyllä tunnu yhtään siltä, aamulla oli ihan sellainen fiilis, että mun synttärit olisi huomenna. Kiitos paljon kaikista onnitteluista, jokainen lämmittää sydäntä. Olen ihania lahjojakin saanut, joista varmaan lisää omassa postauksessaan. Kaikki eivät ole vielä edes mun luo kulkeutuneet! On tää vaan tosi hämyä, olla yhtäkkiä kahdeksantoista. Mutta kaikkeen tottuu, joten miksei tähänkin?

Tänään söin kiinalaista ja kiertelin kaupungilla, eli ei loppujen lopuksi mitenkään erikoinen päivä. Ostin kaksi Luonto-arpaa, molemmilla kerroilla myyjät onnittelivat, eikä kummastakaan tullut voittoa, höh! Koska käytiin kuitenkin vähän fancymmassa paikassa (ja koska oli vähän fancympi päivä kyseessä, hehheh) syömässä, Aleksis Kiven kadulla olevassa kiinalaisessa ravintolassa Pekingissä, halusin mä totta kai pukeutua vähän siistimmin. Päälle päätyi äidin joku aika sitten mulle kirpparilta bongaama ihana hame, josta on oikeasti tullut yksi mun lempparivaatteista. Paksut sukkikset ja vähän siistimpi neule, jotka nyt sattuivat olemaan samanväriset, eli viininpunaiset molemmat. Toimiiko teidän mielestä vai onko vähän lisää? Tuon lehtimeren keskellä oli niin kaunista ja ihana kuvata, harmi että äiti on niin kärsimätön ja tuli vain nämä pari kuvaa. Mutta ainakin on jokin muisto, että tältä mä näytin silloin kun mä täytin kahdeksantoista. Huulilla ihanalta siskolta saamaani MACin upean liilaa huulipunaa, ja siihen täydellisesti mätsäävät liilat luomet. Hyvä meikkipäiväkin tänään, jos saa itse sanoa!

Hyvä syntymäpäivää mä ♥

Täysin ikäiseni

Tämäkin postaus on ollut eräänlainen ikuisuusprojekti, jota aloin päässäni suunnittelemaan jo täyttäessäni seitsemäntoista. Nyt alkaa eräänlainen deadline pikkuhiljaa painaa päälle, ja jotain pitäisi tähän keksiä kirjoitettavaa. Vielä kun saisi selville, mitä itse ajattelee.

Ensimmäinen shokki tuli alkuvuodesta, kun ystäväni yksi toisensa jälkeen alkoivat täyttää 18. Toinen siinä vaiheessa, kun tajusin heidän pääsevän baariin ihan omilla papereillaan. Kolmas, kun he ilmoittivat päässeensä läpi inssistä ja saaneensa kortin kouraan. Joka vuosi sitä ehtii tottua jo omaan vanhenemiseensa, kun muut ikätoverit saavat lisänumeroita ikiinsä aina kuukausia mua ennen. Mutta neljäs järkytys alkaa pikkuhiljaa taas kalvaa. 

Minä täytän huomenna 18. Siis muutaman tunnin kuluttua. Silloin minusta tulee täysi-ikäinen. Silloin en enää tarvitse äidin allekirjoituksia - edes niitä väärennettyjä - lippulappusiin, en tarvitse huoltajaa ulkomaanmatkoille. Silloin saan ostaa arvan tai mennä ikärajallisillekin keikoille, saan ajaa autoa. Sitten kun olen saanut kortin, siis, sitten kun olen käynyt autokoulun.  

Silloin joudun maksamaan hammashoidosta, ja laivan buffetista joudun pulittamaan yli kaksikymmentä euroa enemmän, vaikken usko kulutukseni kauheasti lisääntyneen.  

Silloin olen itsestäni vastuussa. Vain minä, aivan yksin. Silloin minulta odotetaan asioita, silloin minulta velvoitetaan asioita. Ja se jos joku kauhistuttaa. 

Koko elämäni olen ollut alaikäinen. Olen tottunut alaikäisyyteeni, olen viihtynyt alaikäisenä. Harvassa ovat rajoitteet, jotka alaikäisyydessä mua on häirinnyt. Koko elämäni olen ollut alaikäinen, ja nyt en yhtäkkiä koskaan enää olisikaan. Minun on omaksuttava uusi rooli: täysi-ikäinen. Jollekin synonyymi sanalle aikuinen. 

Mutta älkööt huoliko, aikuista minusta ei ole tulossa pitkään aikaan, jos koskaan! Toki päivittäin minussa tapahtuu pientä kypsymistä ja viisastumista, onneksi. Mutta se tietty lapsekkuus, lapsenmielisyys, lapsellisuus on yksi suurimpia rikkauksia ja voimavaroja tässä elämässä. Se, että uskaltaa nauraa, itkeä, leikkiä ja mokata. Ymmärrys siitä, ettei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti. Uskallus tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. Jos joku vaikuttaa sun mielestä siistiltä, tee se kaikella maailman ylpeydellä. Jos joku ei osaa arvostaa sitä ja on katsovinaan sua itsestään alaspäin, se vain tarkoittaa sitä, että niiltä puuttuu jotain minkä sä olet onneksi onnistunut säilyttämään. Pienet lapset eivät osaa pohtia, mitä muut heistä ajattelevat. Miksi meidänkään pitäisi?

Huomenna mä aion nukkua pitkään, syödä hyvin, ostaa arvan ja ehkä lototakin ja nauttia elämästä. Niin kuin tässä postauksessa kävi varmasti aika selväksi, en baariin enkä Alkoonkaan ole suuntaamassa, vaikka henkkarit antaisivatkin myöten. Mutta faktahan on se, ettei mun elämä huomisesta eteenpäin ole kauheasti muuttumassa. Olen huomenna varmasti täysin sama ihminen kuin tänäänkin. Satun vaan aina ajoinnjärkyttymään kun yritän sulattaa tietoa siitä, että todella on marraskuun kahdeskymmenespäivä, ihan niin kuin viimekin vuonna kerroin tehneeni. Huominen voisi olla yksi päivä muiden joukossa, mutta saa siitä vähän erityisen tehdä. Vaikken tämän päivän jälkeen koskaan olekaan alaikäinen, olen mä aina edes jossain määrin lapsi. Ei sen kasvavan numeron tarvitse tehdä musta aina vaan vanhempaa. Mä olen juuri sellainen kuin olen ja haluan olla, eikä iän nyt sinänsä pitäisi vaikuttaa siihen mitenkään. Kukaan ei voi määrätä, millainen kahdeksantoistavuotiaan kuuluu olla: huomenna olen ihan oikeasti 18. Se on riittävä peruste sille, että mä olen juuri sellainen, millainen 18 kuuluukin, sellainenhan mä olen.

Mutten onneksi vielä. Tämän illan saan vielä nauttia seitsemäntoista ikävuoden viimeisistä hetkistä. Lopulta en tehnytkään sitä museo-ynnämuutalaikäisilleilmaisetasiat-kierrosta , mutta ei kai sille nyt voi mitään. Olen mä tämän kahdeksantoista vuoden alaikäisyyden aikana ehtiny tehdä kaikenlaista. Ja ihan hyvin on mennyt, näin omasta mielestä. Huomenna postailen sitten vähän synttärimeisingeistä, nyt hyvää yötä rakkahat <3

#sjginromania

Vihdoin ollaan taas koto-Suomessa. Hieno reissu takana, täynnä upeita paikkoja, ainutlaatuisia kokemuksia, kymmeniä tunteja bussissa istumista, tuhansia itse kunkin räpsimiä valokuvia, huonoja läppiä ja kolmen ruokalajin aterioita (siis oikeasti, miten mun enää pitäisi pärjätä pelkällä pääruoalla?). Koska kuvia kertyi ihan kiitettävästi tuolta reissulta varsinkin parilta ensimmäiseltä päivältä, laitan vain tietyn päivän kuvat ennen siitä päivästä kertovaa tekstipätkää. Selkeää? ;)

Keskiviikkona herätys oli tosiaan 2:45, 3:22 lähdettiin ajamaan kotoa. 3:28 oltiin Itiksessä, otettiin kanttori kyytiin ja 3:46 saavuttiin lentokentälle. Tarkat ajat ihan vaan koska käsittämättömän nopeasti päästiin, kello kolmelta ei ihan hirveästi ruuhkaa tai punaisia valoja ole! Check-in oltiin tehty supermodernisti etukäteen netissä, ja boarding passina toimi kännykän näytöllä oleva QR-koodi. Kauhistuttavaa. Yhteisestä matkakassasta ostettiin kaikille aamupalaa, ja kuudelta lähti kone kiitämään Müncheniä päin. Vaihto Bukarestiin, jossa meitä odotti aurinko ja hyvinkin mahdollisesti parikymmentä astetta lämpöä. Syötiin, käytiin kaupassa ja asetuttiin seuraavaksi seitsemäksi tunniksi bussiin. Taukopaikalle saapuessamme aurinko oli juuri laskemaisillaan, ja se puoli tuntia meni lähes kokonaan valokuvia ottaessa. Oltiin yhdeksän aikaan perillä Iasissa. Yövyimme paikallisen teologiopiston hotellissa, jossa meidät myös joka päivä ruokittiin. Huoneet olivat ihanat, ja kokonainen kerros oli varattu meidän seurueelle.

Torstaina kiertelimme kaupungin kirkkoja ja luostareita, teimme pienen kierroksen paikalliseen kauppakeskukseen, ja myöhemmin illalla lauloimme kuoron kanssa eräässä erittäin kauniissa kirkossa yhdessä paikallisen mieskuoron kanssa. Osa kappaleista meni superhyvin ja osa ei ihan, mutta ihan siistiä se kuitenkin oli. Päästiin paikallisiin televisiouutisiinkiin!

Perjantaina lähdimme aikaisin bussilla matkaan. Koko päivä meni bussilla kierrellen ja vieraillen useissa luostareissa lähellä Karpaatteja. Kuulimme historiaa vanhoista kirkoista ja niiden upeista maalauksista, otimme (totta kai) paaaljon valokuvia ja saimme vierailla luostareiden kaupoissakin ja vähän shoppailla, hehe. Yövyimme yhdessä luostarissa, jonka hotellihuoneet olivat myöskin erittäin mukavat. Söimme illallista ja aamulla aamupalaa, käväisimme palveluksissa ja kiersimme paikkoja. Taas bussiin ja useiden luostareiden kautta takaisin Iasiin illalliselle.

Sunnuntaiaamuna lähdimme läheiselle kirkolle, jossa osallistuimme liturgiaan ja jossa me lauloimme osan laulettavista osioista. On se Romanian meininki ihan erilaista Suomeen verrattuna, kirkkoja varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin Helsingissä ihan pienellä alueella, tämäkin kirkko oli todella iso, ja loppupalveluksesta aivan täynnä! Siis kuvitelkaa Suomessa vaikka porukka jossain klubilla odottamassa keikkaa, ja sitten kuvitelkaa sama tungos kirkkoon. Useissa kirkoissa oli jopa kaiuttimet ulkopuolella niitä varten, jotka eivät sisälle mahdu. Palvelus kesti pidempään kuin Suomessa ja ihmiset olivat selkeästi hartaampia, ulkoisestikin huomasi, kuinka iso ja tärkeä juttu heille oli olla siellä. Lounas, kotiinviemisiä romanialaisilta, joiden kanssa olimme kiertäneet ja jotka tätä matkaa olivat olleet järjestämässä, lisää kaupunkikiertelyä. Lopulta pääsimme taas shoppailemaan. Mitään en kuitenkaan löytänyt, vaikka enemmän tai vähemmän lupaavaa kamaa näinkin. Sephorasta bongasin ihanan tummanpunaisen huulipunan, jollaista olenkin jonkun aikaa jo etsinyt (kestää pitkään ja kuluu pois todella nätisti!), ja paikallisesta hypermarketista mun oli pakko ostaa sellainen iso apinapehmo, se oli vaan niin söpö ja pehmoinen ja halpa, etten millään voinut jättää sitä sinne! Vielä vietettiin viimeistä iltaa yhdessä romanialaisten teologiopiskelijoiden, joihin olimme jo ehtineet matkalla tutustua, kanssa. Leikimme niin Lälly-leikkejä kuin romanialaisten omia leikkejä, tanssimme ja lauloimme. 

Osa nukkui ja osa ei, ja kolmelta aamuyöllä alkoi kotimatka. Apina, joka nyttemmin on ristitty Tossavaiseksi, toimi bussissa vallan mainiosti mun ja Rauhan tyynynä, ja kuuden tunnin ajomatka meni yllättävän nopeasti, kun torkkui suurimman osan matkaa. Lufthansa lakkoili, mutta pääsimme kuin pääsimmekin kotiin, ja vielä aikaisemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Ehkä näin oli tarkoitettu. Hieno oli kuitenkin reissu, koettiin paljon ja tutustuimme ja lähennyimme matkaporukan kesken paljon. En tiedä, lähtisinkö Romaniaan uudestaan, kulkukoiria ja -kissoja (joista yksi auton alle jäänenä :( ) ja likaiset huoltoasemat. Olen kuitenkin erittäin onnellinen, että tällä kertaa lähdin.

Instagramista löytyy paljon matkakuvia hashtagilla #sjginromania, ja Pöllökän seikkailut mun Instassa löytää tägeillä #pöllökkämatkustaa ja #pöllökkäseikkailee!

Hello there, stranger!

Hei hou ihmiset! Vähän on tämä bloggailu taas jäänyt. Ei ole ollut aikaa, en ole ollut kotona, ei ole ollut jaksamista tai inspiraatiota. Kooste Romanian-reissusta on valmis, mutta kuvat vielä muokkaamatta. Lisäksi tällä viikolla olisi tulossa hieman laajempi ja diipimpi teksti, joka on ainakin ajatuksen tasolla ollut suunnitteilla varmaan vuoden. Mutta yritän nyt tästä taas aktivoitua, en yhtään tiedä taas, meneekö tuleva koeviikko lukemiseen vai bloggailuun, niin kuin yleensä (voitte arvata, kumpi näistä vaihtoehdoista on se kannattavampi ja kumpi se mieluisampi).

Eilinen oli aikamoinen päivä. Unenpöpperössä katsoin ylppäreiden tulokset, kun ne vihdoin saapuivat. Enkku tuli E:nä takaisin, niin kuin oletettua, ja psyka lähtee uusintaan, vähän ikävää mutta onneksi nyt on kuitenkin ihan kiitettävästi jo tietoa pohjalla! Oli kuorokonsertti Vaskivuoren lukiossa yhdessä heidän kuorojensa kanssa, ja ilta olikin superjännittävä, niin hyvässä kuin pahassakin. Anteeksi tällainen salamyhkäisyys, mutta kerron tästä varmasti lisää myöhemmin, ihan vielä en viitsi. Kaikesta ikävästä huolimatta kuitenkin ilta täynnä rakkautta ja lämpöä. 

Perjantaina onkin sitten mun synttäreiden vuoro, eli nyt vietetään viimeisiä hetkiä alaikäisyyttä. On tää vaan kauheaa, miten nopeasti aika menee. Yhtäkkiä saakin (ja joutuukin) tehdä kaikenlaista, mihin ei aikaisemmin riittänyt ikä. Ihmiset kyselee, mitä haluan lahjaksi enkä mä tiedä (okei kyllä mulle aina välillä tulee kaikennäköisiä ideoita mieleen :3). Elämme erittäin jänniä aikoja siis.

Jonkinlaista joulukalenteria myös suunnittelin tälle vuodelle. Muutaman idean olen jo saanut, joita lähteä toteuttamaan, mutta jos on jotain mitä te ehdottomasti haluaisitte täällä mun blogissa nähdä, laittakee kommenttia tuohon alas niin otan erittäin vakavaan harkintaan. Mutta nyt, hyvää loppuiltaa kaikille ♥

Kuvat Instagramini kätköistä, nimimerkki @sannalovesfood! ♥