Tänään mun piti laittaa kuvia meidän joulukuusesta, tai ihanista jouluruoista. Mutta niinhän siinä kävi, ettei meillä vielä ole kumpiakaan valmiina. Joulukuusen koristeet ovat jokavuotisen perinteen mukaisesti teillä tietymättömillä, ja jouluruoat ovat osin vielä tekemättä. Joten taidan sitten kirjoittaa jostain paljon paremmasta. Tämä on se pieni suuri ihana asia, mistä olen vähän mystisesti vihjaillutkin, joka on saanut mun hymyn levenemään ja sydämen pakahtumaan.
Tämä ihanainen murunen on Kerttu, ja minulla on suunnattoman suuri kunnia saada olla hänen kummitätinsä. Kerttu on yhden kuukauden ja yhden viikon ikäinen pieni tyttö, ja tänään pääsin häntä moikkaamaan. Sain pitää häntä sylissä, ihailla hänen söpöyttään ja naureskella hänen hassuille ilmeilleen. Hän on kerrassaan ihana tyttö, ja minä olen niin onnellinen, että saan katsoa hänen kasvavan vielä isommaksi ihanaksi tytöksi. Nyt hän on silti vielä ihan pikkuinen. Onneksi. Pieni joulun ihme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti