Selailin koulun koneelta löytyviä vanhoja tiedostoja, ja löysin tämän joulutarinan alun, päivätty 4.12.2008, siis tasan seitsemän vuotta sitten. Silloin 11-vuotias Sanna oli viimeisen kerran muokannut tarinaa otsikolla Joulupakettien mysteeri (tai no, tarkalleen ottaen jOULUPAKETTIEN mysteeri). Ilmeisesti mä olin loput kirjoitustunnit poissa, ehkä Thaimaan-matkalla, ja tarina jäi kesken. Sääli sinänsä, tästä olisi tullut tosi hyvä. Mutta, otsikkona Joulupakettien mysteeri, alkaa näin:
***
”Joulupuu on rakennettu
Joulu on jo ovella
Namusia ripustettu
Onpi kuusen oksille”
Joululaulut kuuluivat naapuriin, kun Kuusisten
perheessä juhlittiin jouluaattoa.
Perheen kuopus, kaksivuotias Nanna ei vielä osannut
kunnolla sanoja, joten hän lauloi omalla tavallaan:
”Joulupuu on lakennettu
Joulu on jo ovella
Samu Silkka liputtettu
Onpi kuusen oksille”
Pöytä
oli katettu hienosti. Oli kinkkua, kalkkunaa, laatikoita, kastiketta, rosollia
ja paljon muuta. Pöytäliina oli vaihdettu punaiseen puuvillaliinaan, ja
servietit olivat hopeisissa renkaissa. Vihreä kuusi oli tuotu suoraan
Korvatunturilta, ja sitä koristi punaiset ja kullan- ja hopeanväriset pallot ja
kullanvärinen muovitähti, johon silmä heti tarttui.
Nanna
Kuusinen ei tietty ollut ihan yksin kotona. Koko perhe oli koolla; vanhemmat
Eva ja Julius, vanhempi tytär Mari, hänen kaksoisveljensä Jesse ja esikoinen
Joona. Joona oli muuttanut jo pois
kotoa, mutta joulut hän viettää aina perheensä kanssa.
Kuusen alla oli paljon lahjoja, kaiken
kokoisia ja – muotoisia. Kaikki lapset odottivat innokkaana lahjojen avaamista,
mutta Julius sanoi kieltävästi: "Lahjat saa avata vasta, kun olen tullut kaupasta. Kuka
haluaa tulla mukaan?"
No kaikki halusivat. Ovet ja ikkunat
suljettiin, etteivät ruoat jäähtyisi.
***
Miten tarina jatkuu? Kirjoita tarinalle loppu tai heitä ideoita, mitä niille paketeille oikein käy. Heitä kommenttia tai lähetä sähköpostia. Jos tulee (hyviä) ehdotuksia tarinanjatkolle, niin parhaan julkaisen myöhemmin joulukalenterissa. Sen kummempaa aikarajaa en laita. Joten luovuutta kehiin, haluan kuulla mitä teidän päässänne liikkuu! Muuten joudun varmaan kirjoittamaan tämän itse loppuun, joka on vähän pöhköä, 18-vuotias Sanna kirjoittaa ja ajattelee ehkä hieman eri tavalla kuin 11-vuotias. Ehkä.
Olkaa rohkeita, olkaa luovia. Ihan mitä tahansa saa mulle lähettää, otan jokaisen viestin ilolla vastaan. Teidän tarinointeja odotellessa! <3
Mitäpä jos TV:ssä vuoroaan vartova Samu, Nannan joulun henki - juhlakauden omatunto - olisi havahtunut tytön uhkaaviin lauluihin ja muistanut, että tapakasvatus on syytä aloittaa nuorena. Pienellekin tytölle tekisi hyvää oppia, ettei joulun lahjojen välttämättä tarvitse olla valmiita leluja (juuri sopivan kliseinen opetus), joten Samu pyytää tähdeltä päivystystoiveen. Pinokkiosta tuttu Haltiatar tai mikäsenytoli muuttaa paketit tämän pyynnöstä puisiksi.
VastaaPoistaKun juhlaväki palaa kaupasta sormet syyhyten lahjojen pariin, pettymys on vielä hämmennystäkin suurempi. Muuten niin kivasta päivästä huolimatta Nannan joulu tuntuu tärvellyltä.
Yön tullen uneton Nanna palaa kuusen juurelle, turhien pakettien tykö ja kuulee vislauksen, sitten toisen ja kolmannen. Ääni kantautuu kuusesta. Nanna ryhtyy uteliaisuuttaan pinoamaan turhia puupaketteja toistensa päälle korkeaksi linnaksi. Kun linna vihdoin valmistuu ja tyttö pääsee korkeuksiin, on hän jo unohtanut miksi oli aloittanut ja jää leikkimään linnansa jouluvaltiattareksi.
Sitten kuuluu viimeinen vislaus, ja Nanna huomaa vihdoin. Kuusen oksalla hänen vierellään myhäilee työssään onnistunut Samu eli joulun henki. Nanna on saavuttanut sen mielikuvituksellaan ja nuorella avoimuudellaan. Tyytyväinen Sirkka muuttaa yhden paketeista oikeaksi. Sen sisältä Nanna löytää pienen pajuhuilun.
Kun Nanna vie Samun takaisin paikalleen - TV:n luo - tämä muistuttaa vielä tyttöä: "Minua vain vislaa." Sitten tämä katoaa.
Joulupäivän aamuna Nanna viettää elämänsä parasta joulua ja perhe kummastelee, miten joulusta niin hyvä lopulta tulikin (= oikea lahja, kuten Pinokkion oikea poika). Hän kiipeilee linnassaan ja pyytää äitiä soittamaan huilulla "Joulupuu on rakennettu".
Kun veljet kysyvät, onko Samu Silkka liputettu, pikku-Nanna vain nauraa - pois kuusestahan hän Samun nimenomaan oli ottanut. Niin hän laulaa riipustetuista namusista loppiaiseen saakka ja kaikki elämänsä joulut; ainakin silloin, kun ei laulamisen sijasta vislaa.
Tällaista hupsua wanhan ajan wiisastelua kyhäilin kasaan, pitkä sepustus ainakin syntyi. Tarinasi avoin alku innosti skenarioimaan kovastikin! Olen lukenut Pannariblogia nyt pari kuukautta ja viihtynyt erittäin hyvin. Kiitos, että jaksat viritellä itsesi ohella lukijoitakin joulutunnelmiin tämän kalenterin välityksellä!
Ps. En tosiaankaan jaksanut oikolukea kommenttia, joten ehkä joudun sentään pahoittelemaan mahdollisia lipsahduksia!
Nerokasta! Mahtavan sepustuksen kyhäilit, leveä virne pysyy naamalla varmasti loppupäivän. Kerrassaan ihanaa, että olet tänne löytänyt, ja vielä ihanampaa, että olet viihtynyt! Kiitos itsellesi, joulukalenterijuttuja on vielä paljon mukavampi suunnitella ja kirjoitella, kun on noin mahtavaa porukkaa siellä toisessa päässä. Kiitos! <3
Poista