Mitä jäi käteen ja mitä seuraavaksi

On se vaan uskomatonta, että tänään on uudenvuodenaatto! Se on varmaan merkki siitä, että on vanhenemassa, kun aika kuluu aina vaan nopeammin ja jutut, joista ei tunnu olevan niin pitkää aikaa on tapahtunut jo monta vuotta sitten. Tulipa sekava lause, mutta viesti varmasti tuli selväksi, haha! Varsinainen vuosikatsauskin on totta kai blogiin tulossa kunhan sen ensin saan vain tehdyksi. mutta nyt ensin vähän vapaampaa pohdintaa niin vuodesta 2016 kuin 2017:kin.

Aamulla katselin @annikeuttaja:n mystorya Snapchatissa, ja itsekin pani ajattelemaan, kun hän kuvaili, millaista olisi kuvailla vuotta 2016 henkilölle, joka olisi ollut vuoden 2015 lopusta asti koomassa ja heräisi nyt. Koska kuka olisi vuosi sitten kuvitellut, että joo, ensi vuonna kuolee noin miljoona megaluokan julkkista, näyttelijöitä ja laulajia ja sensellaisia, Leonardo DiCaprio vihdoin voittaa Oscarinsa, britit päättää häippästä EU:sta ensimmäisenä maana koskaan, ja Yhdysvaltain seuraava presidentti on se Diilin juontaja, jolla ei ole minkäännäköistä poliittista uraa takanaan? Mutta onneksi mulla on takana ihan hyvä vuosi, sain hyvät yo-paperit ja kivan työpaikan, pääsin reissaamaan ja rentoutumaan.

Nyt loppuva vuosihan on ollut tosi erilainen aikaisemiin verrattuna. Oon tänä vuonna ollut vain muutaman päivän verran koulussa, ja vapaita ehdin viettää monen monta kuukautta, kunnes syksyllä aloin käydä vihdoin töissä. Kai sitä tässä on otettu sitten vähän askelia muutoksiin ja aikuisuuteen, hui kuinka pelottavaa! On se kyllä outoa ajatella, että 12 vuotta on käynyt koulussa ja viettänyt päivänsä siellä istuen, tehnyt läksyjä (tai ollut tekemättä viimeiseen pisteeseen asti :D) ja lukenut kokeisiin (tai ollut lukematta... hups!), eikä enää olekaan. Mutta kyllä se on rehellisesti sanottava, että ei ole ikävä! Se kun toiset puhuvat koeviikoista ja rankoista jaksoista saa mut tajuamaan, että olen kyllä iloinen, että olen saanut sen lukionkin suoritettua ja jättää taakseni, eikä ne aamuherätyksetkään ole koskaan ollut mulle sopivia. Musta tuntuu, että vuonna 2016 olen nukkunut paremmin (ja huomattavasti enemmän...) kuin ikinä ja ollut huomattavasti virkeämpi, kun on saanut nukkua pidempään ja herätä useimmiten silloin, kun se on tuntunut itselle sopivalta. 

Ensi vuotta lähdetään jatkamaan varmaan aika samalla kaavalla. Mulla on kiva työpaikka, johon on oikeasti kiva mennä, ja onhan se mukavaa, kun säännöllisesti sinne tilille rapsahtaa vähän enemmän kuin sen opintotuen verran rahaa. Ensi syksynä toivoisin kuitenkin aloittavani koulun, vaikka itse koulutussuuntaus on edelleen yhtä hämänrän peitossa kuin vuosi sittenkin. Viime syksynähän mulla jäi suomen kielen pääsykokeista 5 pistettä puuttumaan sisäänpääsystä, vaikka lukemiseni oli ollut hyvin lähellä olematonta, joten jos mä nyt lukisin edes ne kirjat kerran läpi, niin olisi hyvin mahdollista, että voisin ensi syksynä olla sitten siellä sisällä! Omaan kotiin muutosta olen haaveillut ja puhunut jo pitkään, joten ehkä vuonna 2017 olisi myös senkin aika. Ja kun vihdoin joku päivä pääsen omaan kotiin, saan vihdoin ottaa myös ikioman kisumisun. Ja jos nyt kuvittelitte, että mun blogissa on paljon kissajuttuja ja -kuvia, niin odottakaa vaan sitä päivää kun mulla on oma nelijalkainen karvakasa käppäilemässä kämpilläni!

Ensi vuodesta tulee toivottavasti myös parempi blogivuosi, tänä vuonna kun oli postaaminen aika ajoin vähän harvempaa ja hiljaisempaa. Nyt mulla on kuitenkin ollut tosi hyvät postausvibat, ja ideoita riittää kyllä vielä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti myös sitä intoa! Näin uudenvuoden aikoihin olen tavannut aikaisemmin uudistaa blogin ulkoasua, mutta nyt ei ainakaan vielä ole sen aika. Ei ole tiedossa uusia bannerikuvauksia, enkä totta puhuen ole vielä niin kyllästynyt tähän nykyiseen, että olisi pakottava tarve tehdä sille suurempia mullistuksia. Ja vielä pitää tietysti kiittää teitä jokaista, jotka olette mun juttujani lueskellut kuluneen vuoden aikana, jättäneet ihania kommentteja ja eläneet mukana! Toivottavasti jaksatte mukana jatkossakin, ja jatkatte palautteen ja kommenttien antamista. Ja hei, jos teillä on jotain postaustoivetta tai muuta, mitä haluaisitte mun blogin puolella ensi vuonna nähdä, niin siitä vaan heittelemään, musta on aina mahtavaa vastata toiveisiin ja samalla inspiroitua itsekin uusilla tavoilla. Kiitos kaksituhattakuudestatoista, ja tervetuloa seuraavaa perään ♥

kuvituksena mun eilisen (ja toissapäivän) asua, ne näytti mun mielestä vaan niin esteettisiltä tossa tuolilla lojuessaan, haha!

Nightwish - ensimmäinen rakkauteni

Mulla on kova postauskuume ollut päällä jo monta päivää, ja pää tuntuu pursuavan hajanaisista ajatuksista ja ideoista. Maanantaina televisiosta tuli ensin Nightwishin keikkataltiointi, josta onnistuin nähdä osan viimeisestä biisistä, ja sen jälkeen To Nightwish With Love  -fanidokumentti, jonka pääsin näkemään ensimmäistä kertaa ja ihan kokonaisuudessaan. Nyt olen koko viikon kuunnellut lähes ainoastaan Nightwishia nonstoppina, palauttanut muistiini näiden biisien ja tämän bändin koko ihanuuden ja sen, miksi olen lähes koko elämäni pitänyt juuri Nightwishia lempibändinä. Joten onko vielä vaikea arvata, mistä olen hingunnut kirjoittaa myös blogin puolelle?

Angels Fall First, julkaistu 1997

Omat lempparit: Elvenpath, Angels Fall First, Erämaajärvi

Mun ja Nightwishin yhteisen matkan alulla (olipa kliseistä ja mukarunollista) ei ole mitään selkeää lähtöpistettä. Mun lapsuus oli videokasettien kulta-aikaa, ja iskä tapasi tallennella videoille paljon myös televisioituja keikkoja. Niitä me sitten katseltiin, oli Nylon Beatia ja Tiktakkia, ja oli Nightwishia. Eli lähtökohtaisesti se kai on iskän ansiota, että olen alkanut kuunnella Nightwishia ja tykästynyt siihen niin kovin. Meillä oli videoilla kaksi Nightwishin keikkaa tallennettuna, Raumanmeren juhannus vuodelta 2003, ja Pakkahuoneen keikan livetaltiointi, joka julkaistiin myös From Wishes to Eternity -live-dvd:llä vuonna 2000. Taidettiin katsoa enemmän tuota Pakkahuoneen keikkaa, koska mun lemppari oli juuri se toinen vähän vieraampi, "se missä Tarjalla on valkoset vaatteet". Jättihitti Nemo julkaistiin samoihin aikoihin keväällä 2004, kun mä olin syksyllä aloittamassa ekan luokan. Totta kai juuri se biisi jäi mun päähän kun radiossa soitettiin, enkä muita biisejä sen ja Sleeping Sunin lisäksi pahemmin tunnistanut. Siinä mä sitten suruissani kyselin iskältä, että miksi näillä videoilla ei ole Nemoa kun mä haluan kuulla sen. Ei ihan mahtunut mun kuusivuotiaan aivoihin, että vuonna 2000 kuvatulla keikalla ei ehkä esitetty vuonna 2004 julkaistua biisiä!

Oceanborn, julkaistu 1998

Omat lempparit: Stargazers, Walking In The Air

Siitä se mun fanitus pikkuhiljaa varmaan lähti, ja vaikka en vieläkään todennäköisesti hirveän montaa kappaletta nimeltä tiennyt, olen kuitenkin jo tokan luokan ystäväkirjaani kirjoittanut lempibändin kohdalle Nighwish, ilman sitä t:tä. Koska kuka kahdeksanvuotias muka noin vaikean sanan osaisi kirjoittaa ihan itse, cmon! Mulla ei ole muistikuvia kohusta, kun Tarja lähti bändistä vuonna 2005, vaikka en mä tuolloin tainnut muutenkaan uutisia seurata. Sen mä kyllä muistan, kun iskä ilmoitti ettei Pluto enää ole planeetta vuonna 2006! Mutta nyt mä taidan vähän ajautua sivuraiteille, muistelu on vaan niin mukavaa! 

Wishmaster, julkaistu 2000

Omat lempparit: kaikki The Kinslayer, Dead Boy's Poem (kaunein kappale ikinä ♥), FantasMic

Uskomatonta kyllä, iskä osti meidän ihkaensimmäiset Nightwishin levyt vasta mun ollessa ehkä yhdeksän tai kymmenen. Tätä ennen oltiin katseltu niitä videoita ja katseltu koneelta musiikki- ja keikkavideoita, ja toki kuunneltu radiota ahkerasti. Mutta sitten iskä tosiaan osti Nightwishin toisen levyn Oceanborn, ja Highest Hopes -kokoelmalevyn. Noita kuunneltiin meillä ahkerasti, kokoelma kulki mun mukana ulkomaanreissuilla kannettavan levysoittimen mukana ja sanoja opeteltiin kovasti. Noilla levyillä on edelleen erityinen paikka sydämessäni niinä ensimmäisinä lempilevyinäni, ensimmäisinä Nightwish-levyinäni.

Century Child, julkaistu 2002

Omat lempparit: Ever Dream (♥), Slaying The Dreamer, The Phantom of the Opera (etenkin live-versio, kuunnelkaa tämä ja vapiskaa!)

Jossain vaiheessa äiti osti meille kotiin tietokoneen, ja aloin käyttää vapaa-aikaani koneen edessä istuskellen ja Nightwishia Youtubesta kuunnellen. Olin jo silloin huono tutustumaan ennestään vieraaseen musiikkiin, ja sieltä Youtubesta kuuntelin tosiaan vain niitä tuttuja kipaleita, jotka ovat noilla kahdella aiemmin mainitsemallani levyllä. Jossain vaiheessa bongasin She Is My Sin -biisin liveversion (juurikin siltä RMJ-keikalta, jossa Tarjalla on valkoiset vaatteet), ja rakastuin siihen. Lueskelin tietokoneella istuskellessani ahkerasti Nightwishin Wikipedia-sivua, ja puolivakavissani pohdin, josko osallistuisin silloin televisiossa uudestaan pyörineeseen Tupla tai kuitti -ohjelmaan Nightwish-tietämykselläni. Sain tietää, että Nightwishilla on yksi suomenkielinenkin kappale. Kuuntelin Kuolema tekee taiteilijan -biisin kerran Youtubesta ja luin sanat netistä, ja osasin sen jo ulkoa. Sanat ainakin, melodia meni vähän sinne päin.

Once (p-a-r-a-s), julkaistu 2004

Omat lempparit: Dark Chest of Wonders (♥), Planet Hell, Ghost Love Score (paras biisi i-ki-nä), Kuolema tekee taiteilijan, Higher Than Hope (siis tähän voisin ihan oikeasti listata jokaisen tän levyn biisin, maailman paras levy hands down)

Ehkä neljännellä luokalla halusin alkaa ostaa itse itselleni Nightwishin levyjä. Ensimmäinen itse omilla rahoillani ostama levy oli Wishmaster, huolellisen taustatutkimuksen perusteella, koska sillä oli eniten mulle entuudestaan tuttuja biisejä. Seuraavaksi ostin Century Child -levyn, siinä oli täysin loogisesti toiseksi eniten tuttuja biisejä. Minua toki pelotti, että ne vieraat biisit olisivat huonoja ja minua harmittaisi levyjen osto. Plot twist: eivät olleet, eikä harmittanut. Löysin uusia lemppareita ja levysoittimeni sisäötö alkoi vaihdella vähän enemmän. Nightwishin ensimmäiseltä levyltä Angels Fall First oli tuolla mulle tutulla kokoelmalla vain yksi biisi, ja sen ostettuani eräs luokkalaiseni ilmaisi mielipiteensä, että mitä järkeä on ostaa levy, jolta tuntee vain yhden kappaleen etukäteen. Pikkuhiljaa sain haalittua levyt kasaan ja faniuteni syveni. Once-levyn ostettuani skippasin aina Creek Mary's Blood -ja Ghost Love Score -kappaleet, ensimmäinen kun kestää kahdeksan ja puoli minuuttia ja  jälkimmäinen kymmenen. Eräänä kesäisenä mökkireissulla aloin kuuntelemaan varsinkin Ghost Love Scorea sitten kuitenkin, enkä enää käsittänyt miten olin voinut sen noin vain ohittaa. Ghost Love Score on siitä asti ollut kiistattomasti mun kaikkien aikojen lempibiisi Dead Boy's Poemin ohella. Jos et ole sitä vielä kuullut, suosittelen ehdottomasti. Se vaan on täydellinen kokonaisuus kaikkea, ja kymmenen minuuttia menee sen kanssa niin nopeasti, että jopa sen pystyy ihan helposti kuunnella monta kertaa putkeen.

Dark Passion Play, julkaistu 2007

Omat lempparit: Eva, the Islander (♥), The Poet and the Pendulum

Aneten liityttyä bändiin aloin kaikota kaikkea Nightwishiin liittyvää, "uuteen Nightwishiin" siis. Inhosin Anettea ja hänen ääntään, ja sitä miten bändi ei yksinkertaisesti ole sama ilman Tarjaa. Nyt olin erittäin tarkka, että lempibändin kohdalle kirjoitin niissä ystäväkirjoissa "vanha Nightwish". Aneten kanssa levytettyä Dark Passion Play -albumia en edes harkinnut ostavani. Jossain vaiheessa kuitenkin osallistuin johonkin Systeri-lehden kilpailuun, jonka palkintona oli Nightwishin Lokikirja-julkaisu, joka sisälsi siis kaikki Nightwishin albumit tuohon Dark Passion Playhin asti. Ja voitteko uskoa että mä voitin sen! Sain sitten lopulta myös tuon DPP:n. Imaginaerum-levyn ilmestyttyä olin jo vähän enemmän tunnelmissa mukana, vaikka en edelleenkään pitänyt "uutta Nightwishia" lempparina. Levyä en ostanut itselleni enkä hyllyyni kaivannut, mutta äitipä osti sen mulle joululahjaksi ja kovasti olin siitä iloinen! Siinä sitten rakastuin myös nykyaikaiseen Nightwishiin vähän enemmän, ja Imaginaerum -leffan tullessa olin jo ihan messissä. Siinä vaan kävi sitten niin, että kun elokuva tuli teattereihin, en saanut ketään mun mukaan sitä katsomaan, ja kun vihdoin sain, ei sitä enää esitetty kuin arkiaamuisin kun olin itse koulussa. Lopulta ostin sen sitten DVD:llä ja sain Kaislankin katsomaan sen mun kanssa, kun ekan katselukerran jälkeen olin sitä mieltä, että ehkä hänkin voisi siitä pitää. 

Imaginaerum, julkaistu 2011 (tämä on mun virallinen ruoanlaittomusa!)

Omat lempparit: Taikatalvi (♥), I Want My Tears Back, Turn Loose the Mermaids

Lukiossa en enää kokenut tarvetta luokitella fanitustani uuden ja vanhan Nightwishin välillä, vaikka Tarja-fani olenkin nyt ja varmasti aina, sekä Tarjan upean äänen ja ihan biisienkin puolesta. Sain Essiltä 17-vuotissynttärilahjaksi lipun katsomaan Nightwishin Wackenin-keikan livetaltiointia Tennispalatsiin, jossa olivat paikalla itse Jukka ja Floor! Me toisaalta innostuttiin järjettömästi jo siinä vaiheessa, kun nähtiin Nightwishin manageri Ewo Pohjola kulkevan meidän ohi. Jukka oli ihana kun päästiin näytöksen jälkeen juttelemaan ja halaamaan ja vaihtelemaan nimmareita, ehkä ihanin fanitapaaminen kenenkään kanssa ikinä! Meillä oli seuraavana päivänä bilsan koe, ja vaikka lukeminen olikin luokkaa puoli tuntia yhden aikaan yöllä, oli Floor ja Jukka antamassa meille voimaa kokeessa nimmareiden muodossa ja onnistuttiin molemmat saamaan ysit! Vanhojen tansseihin valmistautuminen meni sutjakasti, kun samana iltana Radio Rock soitti ennakkoon seuraavana päivänä julkaistun Élan-sinkun Nightwishin uusimmalta Endless Forms Most Beautiful -levyltä. Itse levyn ostin ensimmäistä kertaa heti julkaisupäivänä ja pari tuntia myöhemmin sain siihen nimmarit Forumissa järjestetyssä tilaisuudessa. 

'

Endless Forms Most Beautiful, julkaistu 2015

Omat lempparit: Shudder Before the Beautiful, My Walden, Edema Ruh

Vihdoin kesällä 2015 näin Nightwishin ensimmäistä kertaa keikalla Tampereen Ratinalla, josta kirjoitinkin silloin ison postauksen. Vieläkään en voi uskoa tuota ihanaa tapahtumaa todeksi. Sen jälkeen on ollut vakaasti tarkoitus olla mennä katsomaan Nightwishia ensin Baronalle Espooseen ja sitten Himokselle, mutta rahan- tai seuranpuutteen vuoksi ne ovat kaatuneet. Ensi kerralla sitten seuraavan levyn tultua voi miksi siihenkin on niin monta vuotta nyyh. 

Tulipa sanottua niin paljon mutta kuitenkin niin vähän. Vuosia mulla on ollut tarkoituksena kirjoittaa blogiin tarina musta ja Nightwishista, ja tässä se nyt on. Silti tuntuu, että niin paljon tässä jää sanomatta, niin paljon tunnetta ja niin monta muistoa ja oivallusta ja mielipidettä jää ulkopuolelle, mutta kai sen on pakko mennä niin. Ja nyt, kaikki muut Nightwish-fanit ilmottautuu kommentteihin niin voidaan fiilistellä yhdessä! Ja jos sulla on joku toinen bändi, jonka kanssa sulla on yhtä pitkä ja tunteikas historia, olisin otettu jos jakaisit sen kanssani! Musiikki on hienoimpia asioita maailmassa, ja varsinkin sellainen musiikki, joka merkkaa ihmiselle yhtä paljon kuin Nightwish merkitsee mulle.

Ihonhoitoiltamat

Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsinkin, mulla oli iho joulun aikoihin todella kauheassa kunnossa, todella kuiva ja täynnä epäpuhtauksia, huulet rohtuneet ja muutenkin hieman flunssainen olo. Niinpä mä kävin tapanina vähän ostoksilla ja päätin pitää todellisen hemmotteluillan! Itiksestä ostin Kicksistä kaksi kasvonaamiota, kun en osannut valita vain toista. Tuo musta tuubi on puhdistava mutanaamio, joka ikään kuin kovettuu naamalle ja näyttää juuri sellaiselta hassun pelottavalta kasvonaamiolta, ja sininen on kosteuttava naamio, joka hoitaa ja imeytyy ihoon, ja ylimääräiset vain pyyhitään pois. Näiden lisäksi bongasin Stockalta vielä tällaisen Lumenen geelinaamion testerin, niin myös se tarttui mukaan.

Kotiin päästyäni tein siis superherkullista ruokaa, ja painuin pitkään suihkuun. Itiksestä ostin myös uudet terät, ihan miesten partaterät koska ne hoitaa karvat pois paljon naisille tarkoitettuja paremmin. Ekaa kertaa testasin myös joululahjaksi saamaani pesuöljyä, jonka pitäisi kosteuttaa samalla kuin pesee. Suihkun jälkeen testiin pääsi niin tuo myös joululahjaksi saamani vartalorasva ja nuo uudet naamiot. Pohjalla oli mun tavallinen naamanpesu Lumenen puhdistusaineella ja Neutrogenan kuorinta-aineella, joka puuttuu nyt näistä kuvista. Käytin tosiaan noita kaikkia kolmea naamiota, ja annoin jokaisen vaikuttaa sellaisen varttitunnin verran. Lopuksi vielä L'órealin yövoidetta naamaan ja kuivattaa finniainetta näppyjen päälle. Koko ajan oli Täykkärit pyörimässä ja ruokaa lautasella!

Tästä tuli vähän hölmö postaus, mutta menköön. Mulla on alkanut taas ihan uudenlainen blogi-innostus niin kuin näin talvella uudenvuoden aikoihin yleensäkin. Hirveästi ideoita ja kauheaa ajatella, ettei ne enää tälle vuodelle kerkeä! Mutta sovitaanko jooko, että ensi vuodesta tulee hyvä blogivuosi? Vähemmän taukoja, enemmän inspiroivaa sisältöä, elämäniloa ja kaiken siistin fiilistelyä. 2017 tulee olemaan täynnä tunnetta, elämää ja syvempää tutustumista toisiimme! Mutta älkää nyt ihmeessä luulko, että mä olisin tälle vuodelle jo valmis, toivottavasti en! On tässä vielä pari päivää jäljellä :D

Kevyt ja ruokaisa kana-kvinoasalaatti

Mulla on viime päivinä ollut hieman tunkkainen ja ehkä vähän flunssainen olo. Iho on ollut kuiva ja naama täynnä jos jonkinmoista näppyä. Vielä kun jouluna on saanut mässäillä, niin ainakin mulla tulee välillä sellainen olo, että tekee mieli syödä jotain kevyttä, terveellistä, monipuolista, ja ennen kaikkea herkullista. Joten kehittelin vähän jamieolivermaisesti tällaisen salaatin, josta tuli aika mainio, vaikka itsekin sanonkin!

n. 1dl kvinoaa

400g maustamattomia broilerinfileitä

napolinsalaattia (rucolaa, babypinaattia ja punamagnolaa)

avokado

purkillinen mustapapuja

maissia

fetajuustoa (ja nyt ei puhuta mistään salaattijuustoista vaan ihan oikeasta fetasta)

chili

Valmista kvinoat ohjeen mukaan. Mausta kana (minä käytin suolaa, pippuria, paprikaa, chiliä ja yrttimaustetta) ja paista. Pilko chili ja laita osa kanan joukkoon, kuutioi avokado. Laita tarjoiluastian pohjalle salaattipeti, sekoita joukkoon salaatinkastikkeeksi esimerkiksi oliiviöljyä, balsamicoa ja sitruunamehua. Valuta kvinoa, huuhtaise pavut ja maissi, sekoita, mausta vaikka balsamicolla ja heitä salaattipedin päälle. Siihen päälle vielä kana ja avokado ja sekoittele vielä vähäsen. Koristele vielä (runsaalla) fetamurulla ja chiliviipaleilla. Nauti ja santsaa.

Mä tosiaan vedin tuosta koko vadillisesta puolet nälkääni, mutta jos kanan jättää tuosta pois, niin tästä salaatista tulisi aivan mainio lisuke. Mutta joka tapauksessa aivan ihanaa ruokaa, chilin tuoma kirpeys, fetan pehmeys ja maissin makeus todella luovat mainion tasapainon. Taidan yllätysyllätys sanoa tän jokaisesta jakamastani reseptistä, mutta on tää vaan niin hyvää, ehdottomasti suosittelen kokeilemaan! ♥

Millä ruoilla te selviätte jouluähkyistä? :D

Ja voiko oikeasti olla totta, että telkkarista tulee Nightwishin keikka, ja mä näen vikan biisin verran argh! Mutta onneksi kohta tulee uusi Nightwish-dokkari jota en vielä ole nähnykään. Mun oli tarkoitus vielä katsoa Modernia perhettä tänä iltana, ennen kuin painun nukkumaan, mutta ehkä se taitaa vähän jäädä... Tai sitten ei, aina jaksaa yhden jakson Netflixiä, haha!

Joulutunnelmia

 

Näin siinä vaan kävi, vaikka väitinkin, että olisi ehkä muutaman päivän blogitauon paikka. Mutta kyllä se vähän tauolta tuntuukin, kun en eilen illalla kirjoittanut mitään, eilisen postauksen kun kuitenkin kirjotin jo edellisenä iltana. Meillä on ollut tosi ihana joulu. Eilen aamulla käytiin tosiaan
siellä Cittarissa tutkailemassa alennuksia, tosin vähän myöhemmin taas kuin oli suunniteltu kun uni taas maittoi vähän paremmin! Ja niin kuin joka vuosi tultiin takaisin juuri vähän myöhässä Lumiukkoon,  mutta onneksi näin sen tällä kertaa lähes kokonaan ja Lumiukko ja lumikoiran ekaa kertaa kokonaisuudessaan! Siinä katseltiin telkkaria, viimeisteltiin kuusen koristelu (ja pakko sanoa, meidän kuusi on ehkä hienoin ikinä!), paketoitiin vikat lahjat ja oltiin ihan rennosti. Syötiin jouluruokaa ja avattiin lahjat, ja äiti oli oikeasti vähän innostunut :D Sain sen himoitsemani Nyxin Love Contours All -paletin (jonka itse asiassa tiesinkin jo etukäteen), Muumi-tyynyliinoja, -kannun ja -patakintaatn, keittiöjuttuja ja ihan kauheasti herkkuja! Siinä sitten hengailtiin, ja illan hengailin sitten murun luona. Tänään mentiinkin sitten anoppilaan jouluilemaan, ja oli kyllä ihana joulupäivän ateria! Ja ehkä vähän hupsua, että mun yksi lemppari oli ihana salaatti, jota olen koko illan himoinnut, haha! Siliteltiin kissoja ja pelailtiin pelejä ja nautittiin yhdessäolosta. Nyt ollaan taas otettu rennosti, katseltu Frendejä ja Modernia perhett ja sen sellaista. Eli juuri sellaista, mitä joulun pitääkin olla, rentoa ja rauhallista ja rakkaudentäyteistä.

Mites teidän joulut? ♥

Joulukalenteri 24 - Tarina siitä, mitä tapahtui ennen joulupukin tuloa (osa 3)

Voi apua, hyvää joulua nyt ensin teille kaikille! Ihan uskomatonta, että nyt on oikeasti jouluaatto ja joulukalenteri on takanapäin! Tämän postauksen tullessa ulos me ollaan meidän yhden harvojen jouluperinteen mukaisesti Cittarissa tutustumassa jouluaaton tarjouksiin. Mutta kuten ehkä joku saattoikin arvata, meidän Pikku Velmun ja Petterin tarina jäi vielä kesken, ja kyllähän se pitää tässä joulukalenterin aikana vielä saada päätökseen. Tämän hurjan joulukalenterirupeaman jälkeen pitää varmaan huilata ihan rauhassa pari päivää ja vain syventyä joulun viettoon. Toisaalta, ehkä kun "pakollisen" postaamisen paineet on poissa ja rutiini kuitenkin vielä tallella, voi olla etten mä täältä niin kauaa poissa viihdykään! Eilen mä onnistuin jättämään tietokoneenikin töihin, mutta tuli niin ikävä tätä kirjoittamista että piti hakea illalla takaisin, vaikka ajattelin että se olisi voinut olla merkki blogiloman aloittamisesta! Mutta hei, nyt tarinaan!

* TARINA SIITÄ, MITÄ TAPAHTUI ENNEN JOULUPUKIN TULOA *

Osa kolme

"Missä pukki on?"

Velmusta tilanne kuulosti sangen pelottavalta. Jos äkkilaskussa Petteri oli päätynyt roikkumaan puusta ylösalaisin heidän ikkunansa taakse, miten vanha iso pukki tuollaisesta tilanteesta oikein selviytyisi?

Kauaa Pikku Velmun ei kuitenkaan tarvinnut huolehtia, sillä vain hieman kauempaa kuului lämmin ääni, jossa oli tosin jokin kumma särö.

"Hoi vaan, täällä minä olen, ihan kunnossa. Kai....", Joulupukki huudahti vastauksena Velmulle. Pikku Velmu kääntyi katsomaan, ja siellä pukki tosiaan oli ihan ilmielävänä rekensä vieressä hangessa, heidän suurimman pihakuusensa juurella. Paksu ukki näytti kummalliselta maatessaan lumessa, ja punaisiin housuihin verhotut jalat näyttivät olevan hassussa asennossa.

"Pukki, oletko sinä kunnossa?" Velmu huutokuiskasi takaisin.

"Oken minä kyllä, kiitos Pikku Velmu kun kysyit", Joulupukki vastasi niin kuin vain Joulupukki voi. "Jalkani on vain hieman kipeä. Taisin satuttaa sen pudotessani reen selästä. Voi olla vaikeaa jatkaa lahjojenjakokierrosta kun en pysty kävelemään itse."

Pikku Velmun mieleen juolahti ajatus. Tai ehkei niinkään ajatus, kuin pikemminkin muisto. Isä oli kesällä yrittänyt harventaa pihakuusen oksastoa, ja sahaamisen keskellä pudonnut tikkailta. Isä oli joutunut sairaalaan pitkäksi aikaa, ja kun hän viimein oli päässyt sieltä pois, oli hän joutunut kävelemään kainalosauvoilla ainakin kuukauden. Velmu jäi pohtimaan tätä viimeisintä muistoaan.

"Pukki," Velmu viimein sanoi kurottaessaan päätään taas ikkunasta, "minulla taitaa olla idea, joka auttaisi sinua, Odotatko pienen hetken, tulen kohta takaisin?"

Pikku Velmu ei jäänyt odottamaan vastausta vaan ryntäsi seulomaan vinttiä. Kukaan ei ollut vielä tajunnut tulla etsimään Velmua ullakolta, mutta jos totta puhutaan, oli Pikku Velmun mielestä kaikonnut koko leikki ihan kokonaan. Hän etsi hetken, kunnes viimein löysi sen mitä hän oli hakenutkin. Hän kaappasi kainalosauvat kouraansa, siitäkin huolimatta että ne olivat varmaan kolme kertaa hänen itsensä pituiset, ja juoksi takaisin ikkunaan.

"Joulupukki, joulupukki! Minä löysin meidän isän vanhat kainalosauvat. Ota nämä, niin pystyt taas kävellä!"

Pikku Velmu kiipesi ikkunan reunalle ja tarttui lähimpänä kasvavaan oksaan, jälleen hipihiljaa. Äiti ei ilahtuisi yhtään, jos näkisi, mitä Velmu oli nyt puuhaamassa. Velmu heitti sauvat varovasti alas isoon lumikasaan, ja lähti kiipeämään puuta pitkin alas pukin luo. Maahan päästyään hän kipaisi hakemassa sauvat ja toi ne äärimmäisen kiitollisen näköisen Joulupukin luo. Joulupukki oikein säteili, kun Velmu innoissaan ojensi sauvat hänelle. "Voi Pikku Velmu, kuinka voinkaan kiittää sinua tarpeeksi. Pelastit joulun! Enää minun ei taidakaan tarvita pohtia koskaan, laittaako sinua kilttien lasten listalle!" Pukki ja Velmu naurahtivat yhdessä, ja heidän takaansa kuului vielä vaatimaton yskäisy.

"Tuota, Pikku Velmu", Petteri sanoi, "voisitko vielä auttaa minutkin alas tästä?" Pikku Velmu kipaisi poron luo, ja kiskaisi ohjaksista. Poro mätkähti maahan, mutta nousi onneksi samantien jaloilleen.

Pikku Velmu kääntyi vielä katsomaan pukkia. "Tuletko nyt meille sisälle jakamaan lahjat? Sisarukseni ovat odottaneet sinua kovasti:"

"Ja sinäkö et vai ole, Pikku Velmu?" hörähti pukki. "Toki minä tulen, mutta mene sinä edeltä. Sisaruksesi tulisivat vain kateellisiksi, jos kuulisivat miten olet minua auttanut. Tämä voi olla meidän yhteinen salaisuus."

"Meidän yhteinen salaisuus, joo!" Pikku Velmu toisti ylpeänä, että hänellä oli salaisuus itse Joulupukin kanssa.

Niin Velmu hiipi takaisin sisälle edelleen voittamattomana piiloleikkimestarina. Pukki tuli jakamaan lahjat, ja kaikilla oli onnellinen joulu. Eikä kukaan saanut koskaan tietää, että juuri Pikku Velmu pelasti joulun.

***

Joulukalenteri 23 - Joulun paketit

JOS OLET SAAMASSA MINULTA LAHJAN, ÄLÄ JATKA TÄSTÄ ETEENPÄIN. Voit tämänkin lukea sitten joulun jälkeen.

Siis a-pu-a, voiko oikeasti olla totta, että tämä on joulukalenterin toiseksi viimeinen luukku? Ihan hullua, tuntuu että olisin viime viikolla vasta suunnitellut koko kalenteria, joulukalenterikansikuvaa ja ensimmäisen luukun talvipuuhia. Mutta näin se aika vaan menee, ja yllättäen itsekin olen askelen lähempänä joulunviettoa. Nimittäin ostin tänään (luultavasti) loput joululahjat ja sain ne paketoituakin! Tänä vuonna mulla oli aivot ihan jäässä joululahjojen suhteen enkä ollut yhtään niin innostunut tai inspiroitunut niiden suhteen kuten yleensä. Ja siinä vaiheessa kun keksin sopivat lahjaideat, ei niitä löytynyt vaikka kauppakeskukset kierrettiinkin miljoona kertaa läpi. Niinpä tämä vuonna annan vain ihan muutaman lahjan vain muutamalle läheiselle. Ja jos kerron teille salaisuuden, osaa lahjoista mulla ei vielä edes ole koska tiedän, etten niitä ole antamassakaan kuin vasta joulun jälkeen. Hups.

Tänään lahjaostosten lomassa nappasin itselleni Tigerista tämän iiihanan leopardilahjapaperin. Mun lähipiirissä on (itseni lisäksi tietysti) niin paljon kissaihmisiä, että toi oli vaan yksinkertaisesti täydellinen. Marraskuun lopulla ostin Clas Ohlsonilta pussin täynnä noita paketointiruusukkeita, ja koska lahjoja oli niin vähän, ajattelin että on ihan ok tunkea niitä yhteen pakettiin sitten vähän enemmän. Mä todella tykkään paketoinnista ja siitä, että saa olla luova ja tehdä joka paketista kauniin ja vähän erilaisen. Ja myös tässä paketointivaiheessa ajattelen aina lahjan saajaa, ja se näkyy esimerkiksi värivalinnoissa. Ainakin joskus, tärkeintä on että miellyttää omaa silmää :D Korteissa halusin kokeilla jotain uutta ja hauskaa, ja niinpä leikkasin ruskeasta paperista poronsarvet ja punaisesta kartongista nenän ja tein suloisia pikku-Pettereitä! Korttien tekeminenkään ei ole niin tarkkaa, noiden korttienkin Hyvää joulua -lapun ja lahjanauhojen alla on epäonnistuneita kirjoitusviritelmiä, jotka oli helppo peittää tyylikkäästi liimaamalla jotain muuta päälle!

Huomenna sitten vika joulukalenteriluukku, voitteko uskoa? Ehkä jos olette joulukalenteria seuranneet, voitte arvatakin, mitä huomenna on luvassa. Mutta hei, hyvää aatonaattoa vaan kaikille, mä saan viettää sen vielä töissä päivystäen, haha!

Joulukalenteri 22 - SUKLAATALO vuosimallia 2016

Viime vuonna aloittamamme perinteen (tai ehkä se ei vielä ole perinne, ehkä siitä tulee sellainen?) mukaisesti me kokoonnuttiin eilen Kaislan kanssa väsäämään tälle joululle suklaataloa. Me ollaan tosiaan muutama vuosi sitten tehty ihan perinteinen piparkakkutalo, jossa olikin ilmeisesti tapahtunut jonkin sortin massamurha, kun punaista verta oli vähän joka puolella, possu näytti aika kärsineeltä ja isännältä puuttui toinen jalka. Viime vuonna tosiaan bongasin Fazerin Instasta suklaatalon ohjeen, ja sellainen me sitten toteutettiin! Meidän viime vuoden suklaatalo on tosiaan esitelty viime vuoden joulukalenterissa. Ja siis voitteko uskoa, taas oli kaupasta Fazerin siniset loppu kun niitä lähdin hakemaan, ihan kuin viime vuonnakin! Meillä on nyt sitten katto tummaa suklaata, ja seinät vaaleaa maitosuklaata. 

Tänä vuonna haluttiin tehdä sitten vähän erilainen rakennelma. Korkean ja tavallisen sijaan tehtiin vähän matalampi ja pidempi, ehkä vähän hillitymmin koristeita ja ilman lumisadetta. Katon päädyissä roikkuu jääpuikot ja räystäät on täynnä strösselilunta. Seiniä koristaa hopeiset jouluvalopallerot ja kattotiilet ovat nätin värikkäät. Ja toisin kuin meidän piparkakkutalossa, tässä meidän suklaatalossa asuu jalattoman miehen sijaan itse Tatu ja Patu! Toisaalta huomattiin, että talon ovi on Tatulle ja Patulle hieman liian pieni, mutta jos he itse ovat taloaan olleet suunnittelemassa, niin ei kai se mikään ihme olekaan!

Ja hei te kaikki jotka ootte nyt tehneet suklaa- tai piparkakkutalon, laittakaa linkkejä kommentteihin, olisi mahtava nähdä teidänkin luomuksia ja ehkä saada inspistä taas ensi vuotta ajatellen!

Joulukalenteri 21 - Joulumeikki

Äh nyt voi sanoa että ärsyttää. Mulla oli tämän päivän joulukalenteriluukulle suunniteltu oikein spesiaali juttu, nimittäin joulumeikki videolla. Näin hirveästi vaivaa ja kohtasin kaiken maailman ongelmia videota tehdessä. Ensimmäistä kertaa kuvatessani kamera oli lopettanut 26 sekunnin jälkeen. Toiseen videoon ja meikkiin en ollut ollenkaan tyytyväinen. Lopulta kuvasin meikin vielä kolmannen kerran, joka sitten sai jäädä. Seuraavaksi yritin kovasti etsiä editointiohjelmaa, jonka saisin ilmaiseksi ladattua ja jolla saisin helposti tehtyä videolle niin kuin haluan. Latasin varmaan viisi eri ohjelmaa, kunnes päädyin Windows Movie Makeriin. Opettelin ja editoin videota muutaman tunnin, kunnes vihdoin sain sen valmiiksi. Tässä vaiheessa kello oli jo puolenyön paikkeilla viime yönä. Sitten lataamaan Youtubeen, ei onnistu. Ilmeisesti Movie Makerin tiedostomuodot eivät ole YouTuben tukemia. Yritin luntata ohjeita asian korjaamiseen, mutta Movie Makerini herjasi, että tarvitsisin maksullisen version tiedostomuodon muuttamiseen. Kävin läpi vielä monen monta tiedostonmuunto-ohjelmaa netissä, joista yksikään ei tukenut mun videon muotoa. Yritin vielä ladata videota suoraan Bloggeriin, mutta melkein tunnin tuloksettoman "videota ladataan"-odottelun jälkeen luovutin ja painuin nukkumaan. Että sellainen eka video!

Mutta onneksi mä otin kuvia, jokaisella kolmella kerralla. Niin ehkä mä voin jakaa ne teille, ja saatte siitä sitten ehkä vähän inspiraatiota! Joulu on täynnä punaista, kultaa ja kimallusta, ja juuri niitä mä olen tähän yhdistänyt! Ja vaikka mä nyt puhunkin joulumeikistä, mä olen käyttänyt tätä ympäri vuoden koulussa ja töissä. Juhlava ehkä mutta toimii! 

Mun joulumeikki:

1. Pohjameikin tehtyä tee luomiväreillä pieni pohjustus silmiin. Laita pohjalle nudea luomiväriä kokonaisuudessaan, ja luo ulkonurkkaan lisää syvyyttä neutraaleilla sävyillä, esimerkiksi vaaleanpunaisella tai ruskealla (mulla oli molempia). Varmista, ettei mihinkään jää rajoja vaan että kaikki on yhtenäistä utua!

2. Tee paksut siivelliset rajaukset kultaisella eyelinerilla. Omani on vuosia sitten saatu H&M:stä ja on jo ihan lopuillaan, mutta varmasti samantyylisiä saa vielä jostain! Näistä voi tosiaan tehdä paksummat kuin tavallisesti mustalla, kulta on niin vaalea ja hento väri, ettei siitä tule yhtä dramaattista vaikutelmaa.

3. Tee mustalla eyelinerilla ohuet rajaukset kullan juureen korostamaan sitä ja tuomaan sitää dramaattisuutta.

4. Viimeistele jouluisen punaisella huulipunalla. Omani on aivan ihana Kat von D:n Outlaw!

Saitteko tästä ideoita omiin meikkeihinne?

Ja ehdinpä vielä tämän päivän puolella! ...ainakin melkein :D

Joulukalenteri 20 - Tuunatut gift in a jar -ideat

JOS OLET YSTÄVÄ/PERHETTÄ/LÄHEINEN, LOPETA LUKEMINEN TÄHÄN!

jos et ole varma, olenko antamassa sulle lahjaa vai en, lopeta lukeminen silti. luet sitten joulun jälkeen.

Viime vuosina erilaiset gift in a jar -lahjat ovat olleet ihan kauhean muodikkaita, erilaisilla keksi-, kaakao- ja muilla herkkuresepteillä. Tällaiset lahjat ovat paitsi hauskoja tehdä ja saajalleen sopiviksi tuunattavissa, myös usein helppoja ja edullisia. Siispä mä kehittelin tässä pari uutta ideaa, mitä kaikkea sinne purkkiin voisikaan tunkea. Yritin näistä tehdä myös sellaisia, että käyvät sellaisillekin läheisille, joilla tuntuu jo olevan kaikkea.

ja nyt jos joku edellämainittu idiootti tätä vielä lukee vaikka ei saisi, hus pois nyt!

Täytä purkki suklaakonvehdeilla. Näitä voi sitten ostaa vaikka monta laatikollista eri makuja ja sekoitella sopivia yhdistelmiä jokaiselle saajalle. Niin ja asiaankuuluvasti tietenkin maistella niitä suklaita siinä ohessa, ettei vain ystävä vahingossa saisi herkkuja juuri siitä huonosta satsista. Kröhöm.

Täytä purkki sukilla. Mun tämän vuoden toivelistalla on sukkia, varsinkin joitain hassun- ja söpönkuvioisia, ja niin on varmasti monella muullakin. Osta ystävälle muutama pari suloisia sukkia, rullaa purkkiin ja piilota sisälle ihana joulutervehdys. Niin ja tähänkin voi yhdistää ne suklaakonvehdit. Suklaa sopii kaiken kanssa.

Täytä purkki viesteillä. Kirjoita paperilapuille hauskoja muistoja, inside-juttuja tai muistutuksia siitä, miten tärkeä toinen sinulle on. Ja se suklaa. Muista aina suklaa.

Täytä purkki meikeillä. Mikä meikkirakastajan unelma saada purkillinen huulipunia, luomivärejä, ripsareita tai siveltimiä. Mulle ainakin kelpaisi, vinkvink vaan! Purkki toimisi jälkeenpäin myös hyvänä säilytyspaikkana näille!

Purkkia voi muutenkin käyttää paketointiin monille pienille tai pehmeille paketeille. Purkkiin sujahtaa helposti esimerkiksi lahjakortit, lippulahjat, t-paidat tai kynsilakat, totta kai suklaapedillä. Ja miettikää vaikka sitä tavallista rahalahjaa. Ensin lahjan saada näkee purkin täynnä lempisuklaitaan, ja kun lähtee sitä tonkimaan (tai kuluttamaan), löytää sieltä suklaasopukasta setelin. Tuplaonni! Okei nyt alan ehkä mennä vähän yli tän suklailun kanssa. Tai sitten en. Suklaan kanssa ei vaan voi mennä pieleen, varsinkaan jouluna. Purkin kanssa lahjan salaperäisyyttä voi pitkittää sen verran, että vuoraa sen sisäpuolelta esimerkiksi lahjapaperilla tai sanomalehdellä, jos ei halua että lahja näkyy heti purkin läpi. Ja niitä purkkeja saa edullisesti esimerkiksi Tigerista, samalla reissulla joku nätti nauha somisteeksi ja kaunis lahja on valmis!

Mitä te laittaisitte ystävälle purkkiin lahjaksi?

ja jos joku älykääpiö nyt luki tämän tekstin loppuun vaikka ei olisi saanut, niin älä huoli. en kuvannut kenenkään oikeaa lahjaa, kaikki on kuvituskuvia. noin pieni suklaamäärä tuon kokoisessa purkissa olisi vain ilkeää. todellisuudessa mä en ole ostanut vasta kuin yhden joululahjan. ja tänään on jo 20. päivä. sanoinko jotain stressittömästä joulunodotuksesta?

Tunnustuksia ja sukkaonnea

Mun pitää tunnistaa yksi asia. Mä olen viime viikkoina käyttänyt lähes ainoastaan eriparisukkia. Ja mikä pahempaa, samoja eriparisukkia monta päivää putkeen. Hyi jalkahiki, eikös? Tämä kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei pesusta ole tullut viime aikoina sukkapareja, joka puolestaan johtunee siitä, ettei niitä ole sinne pesuun alunperin laitettukaan. Ja laiska (ja hieman myös materialisti) kun olen, sen sijaan että olisin kaivanut niitä parillisia sukkia jostain ja laittanut pesuun, minä lähdin sukkakaupoille!

Mä rakastan söpöjä sukkia. Sukkia, joissa on ihania eläinprinttejä tai hienoja kuvioita. Ja kauppoja minä kolusin ja kolusin enkä löytänyt muita kuin tylsiä, tavallisia sukkia. Innostuin selatessani Forever 21:n nettisivuja, siellä kun oli niin kaaaauheasti niin ihania, kerrassaan ihania sukkasia, ja surustuin, kun tajusin että eihän sitä kauppaa Ruotsissa olekaan. Mutta tänään ollessani Itiksessä ostoksilla marssin Cubukseen, näin kerrassaan ihanat sukat, ja marssin materialismionnenhuuruisena kassalle. Tuskaa oli maksaa 17 euroa 10 sukasta, kun Primarkista ostin 7 sukkaa kahdella punnalla, mutta on ne vaan niin nätit. Ja vaikka kisut ovat ihan parhaita ja lutusia ja voittamattomia, niin pitää myöntää, että tykkään noista harmaista vielä enemmän. Nyt jo harmittaa, että olen päättänyt huomisen olevan mekkopäivä eikä sukkahousujen kanssa tarvitse noita söpöjä sukkia, nyt kun niitä kerrankin olisi! Mutta hei, ehkä mä nyt kuitenkin selviän sen joulun yli puhtailla sukkapareilla. Sen jälkeen taitaa olla pakko oikeasti alkaa pyykätä.

Joulukalenteri 19 - Joulukaakao #3

Vikan joulukaakaon vuoro! Mun kaveri on viime aikoina saanut mut tykästymään valkosuklaakaakaosta, ja siksi mä halusinkin kehitellä siitä jouluisen version! Ja mun pitää heti pahoitella tuon kuvan laatua, voin sanoa että sydämeen sattuu julkaista noin tärähtänyt ja kauhea kuva. Mulla loppui kamerasta akku heti tuon kuvan ottamisen jälkeen, enkä mä tietenkään voinut odottaa latautumista, kun piti saada kaakaot juotua! Mutta hei, ehkä se ohje tuon kuvan alapuolella on se tärkein juttu haha!

Piparkakku-valkosuklaakaakao

yhteen kupilliseen tarvitset

n. 3dl täysmaitoa

n. 50g valkosuklaata

kanelia

piparkakkumaustetta

kermavaahtoa

piparia

Kuumenna maito teflon-kattilassa koko ajan hämmentäen. Lisää joukkoon valkosuklaat pienempinä paloina, ja jatka hämmennystä, kunnes suklaa on täysin sulanut maidon joukkoon. Mausta ja maista! Kaada kuppiin ja koristele kermavaahdolla ja piparimurulla. Tadaa!

Mikä on ollut teidän lemppari näistä kolmesta joulukaakao-reseptistä? ♥

Joulukalenteri 18 - Tarina siitä, mitä tapahtui ennen joulupukin tuloa (osa 2)

Kymmenennessä luukussa oli alku kirjoittamalleni joulutarinalle, ja tänään se saa sitten jatkoa! Ilman mitään suurempia johdantohöpinöitä, tässä toinen osa tarinaa siitä, mitä tapahtui ennen joulupukin tuloa!

lue tarinan ensimmäinen osa täältä!

* TARINA SIITÄ, MITÄ TAPAHTUI ENNEN JOULUPUKIN TULOA *

Osa kaksi

Pikku Velmu tutki näkemäänsä hämmentyneenä. Vain metrin päässä ikkunan ulkopuolella häntä tuijotti kaksi suurta ruskeaa silmää ylösalaisin. Pikku Velmulle oli kyllä opetettu, että tuijottaminen on epäkohteliasta, mutta ei hän voinut uteliaisuudeltaan muuta. Niinpä hän jatkoi tutkailemistaan.

Suuret ruskeat kuuluivat kapeaan ruskeaan naamaan, josta kasvoi kuin kaksi puunoksaa. Naama kapeni ja huipentui kirkkaanpunaiseen palluraan. Pikku Velmu tunsi tunnistuksen häivähdyksen jossain pääkopassaan, ja tajusi ettei hän koko päivää voisi vain istua tässä tuijottamassa. Niinpä hän avasi ikkunan, hiljaa ettei Siiri, joka varmasti oli löytänyt jo ainakin melkein kaikki muut lapset, kuulisi, ja puhutteli outoa otusta.

"Hei."

"Hei", otus vastasi kummallisella äänellään. 

"Oletko sinä Petteri", kysyi Velmu.

"Olen. Oletko sinä Pikku Velmu?"

Pikku Velmu hämmästyi entisestään. "Mistä sinä tiedät nimeni?"

"Joulupukki tietää kaikkien lasten nimet, eihän lahjat muuten menisi saajilleen oikein päin, tiiiietenkin", Petteri sanoi oikein venyttäen, ihan niin kuin Velmun kysymys olisi ollut jotenkin tyhmä. Pikku Velmun pyöreät silmät pyöristyivät hämmästyksen vallassa niin, että tuntui että ne putoaisivat kokonaan pääkopasta.

"Onko Joulupukkikin täällä?"

Petteri vaikutti jo kyllästyvän Velmun kysymyksiin. "No totta kai pukki on täällä, en kai minä yksin pystyisi lahjoja jakamaan kun ei minulla ole peukaloitakaan, ja jos yritän nostaa säkkiä niin kaikki lahjat vain leviävät maahan. Olen kokeillut kerran eikä minun ole annettu kokeilla toista kertaa..."

Pikku Velmu jäi pohtimaan hetkeksi. Hänen suunsa mutristui, kun hän jäi miettimään. Hänen silti piti vielä esittää kysymyksiä.

"Miksi olet ylösalaisin?"

"Nokun, " Petteri alkoi selittämään, "minä yritin tehdä nätin laskeutumisen pihapuidemme välistä vaikka pukki sanoi, ettei se onnistuisi, mutta halusin silti kokeilla ja sitten joku laskelmistani taisi hieman pettää, ja reki jäi tuonne puuhun jumiin ja niin, sitten minä jäin tähän roikkumaan ylösalaisin. Veri alkaa pikkuhiljaa pakkautua sarvienjuuriini. Mokomakin sivutuuli...", Petteri mutisi vielä lopuksi.

Pikku Velmu alkoi jo oikeasti huolestua. Hän kysyi, edelleen kuiskaten: "Mutta mitä Joulupukille sitten tapahtui?"

***

Arvasitteko oikein, kuka ikkunan takaa Pikku Velmua oikein tuijotti? Ja miten uskotte tarinan päättyvän?

Osa kolme täällä