Hupsista. Mulla ei todellakaan ole ollut tarkoitusta ottaa mitään blogitaukoa, mutta kappas vaan kävi näin, edellisestä postauksesta on melkein kaksi viikkoa aikaa. Ihan käsittämätöntä, tuntuu oudolta ajatellakaan. Mä jo viime viikolla vähän kauhistelin, ja perjantaina kirjoitinkin ihan valmiin postauksen. Piti vaan saada vielä kuvat koneelle ja postaukseen, ja koska koko viikonlopun olin kovassa flunssassa ja samaan syssyyn piti saada ihan liikaa koulutehtäviä tehdyksi liian lyhyellä ajalla, siirtyi sen postauksen viimeistely ja julkaisu aina vaan seuraavalle ja seuraavalle päivälle. Mulla torstaina oli yskää ja jo päivällä niin kipeä olo, että jätin viimeisen tunnin kokonaan välistä ja tulin kotiin lepäämään. Perjantai-iltana mulla oli jo 38 astetta kuumetta, mutta silti halusin raahautua lauantaina matkamessuille, koska aamusta mulla ei ollut kuumetta ja koska ne on vain kerran vuodessa ja sinne on nyt pakko vaan mennä. Tuon reissun aikana sain kulutettua melkein kokonaisen vessapaperirullan niistämiseen, kunnes sunnuntaina lopulta vaihdoin vessa- ja talouspaperit nenäliinoihin, jotka hain kaupasta matkalla kuorotreeneihin. Nenäni kiittää! Eilen olin vielä kotona lepäilemässä, kun sunnuntai-iltana mulla oli vähän lämpöä, vaikka aiemmin päivällä kohtalaisen virkeä olinkin ollut. Nyt on jo paljon parempi olo, pystyn puuhailemaan ja hengittämään, yskittää, ääni on poissa ja painuksissa. Turhauttavaa, kun takana kahdet kuoroharjoitukset, uusia biisejä ja vanhoja ihania biisejä, enkä ole ollenkaan ollut kykeneväinen laulamaan. Onneksi korvakuulolla oppii ihan käsittämättömän hyvin.
Viime päivät olen siis lähinnä makoillut sängyssä ja yrittänyt raapia kasaan kolmea uskonnon itsenäisen suorituksen esseetä, joista mulla on valmiina kaksi puolivalmista ja yksi aloitus. Voisi mennä huonommin, mutta siihen vielä lisätään se parisataa sivua, mitä pitäisi lukea kokeeseen. Joka on torstaina. Ja ne esseet pitäisi saada huomenna valmiiksi. Mutta kaikesta on tähänkin mennessä aina selvitty ja päästy läpi, niin tästäkin. Uskontoa lukiessa ajautuu tosin aivan liian helposti sivuraiteille, ainakin musta puhuessa: miksi Aatamin syntiä korostetaan, miksi se on Aatamin syy, että ihmisistä tuli syntisiä, kun ihan samalla lailla Eevakin söi sitä omenaa? Entä millainen maailma olisi tällä hetkellä, jos Jeesus Kristus olisikin ollut nainen? Näitä kysymyksiä voi kukin pohtia itseksensä, jos tulee tylsää.
Loppuun vielä haluan vielä todeta, että koko lukion selvisin ilman yhtään sairaspoissaoloa, kunnes nyt ihan viimeisellä viikolla jouduin yhden päivän olla kotona flunssaa parantelemassa. So close, so close! Nyt kuitenkin pakko jatkaa lukemista ja sen jälkeen nukkumista. Hyvää yötä ihmiset, ja palailen luultavasti sitten perjantaina, kun on pahimmat kouluhommat takana (eli nämä esseet), ja nimellistä vapaa-aikaa on ihan hurjasti, kun on ensin koeviikko ja sen jälkeen lukuloma ja sen jälkeen se ihana, ihana vapaus! Ja San Francisco. En malta odottaa! Nyt mä kuitenkin lopetan tämän hölöttämisen, öitä ihmiset! :) Ja tuosta otsikosta oikeasti voisi saada jonkunlaisen tarinan aikaiseksi, olisitteko kiinnostuneita lukemaan vaikka jonkunnäköisen novellin tai kertomuksen tuolla nimellä? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti