PENKKARIT '16

Tänään oli se päivä, kun lukio-opinnot päättyivät ja lukuloma virallisesti alkoi. Tänään oli se päivä, kun pukeuduttiin parhaisiin naamiaisasuihin ja lähdettiin kaupungille heittelemään karkkia. Tänään meillä oli penkkarit!

Päivä alkoi abigaalalla. Mä olin nössö, enkä laittanut penkkaripukuani päälle kuin vasta koululla. Teen puvustani vielä erillisen postauksen, mutta mä olin siis Yoshi, se vihreä dinosaurus Super Mariosta. Mun puku oli ihan paras, ja siitä on tullut mun luotto oloasu kotona. Nyt se pitäisi vaan saada pestyä...Mun osalta abigaala meni sivussa istuessa ja muun koulun kanssa hämmästellessä. Välissä heitettiin karkkia ja huudettiin oikein urakalla. Oli mahtava näytelmä, jossa koulumme opettajat seikkailivat sinkkuristeilyllä, ja elokuva, jossa Artut yrittivät löytää Tervasaareen. Gaalassa oli toki myös palkintoja jaettavana, ja ajatelkaa, mä olin päässyt ehdolle Vuoden somettajiksi! Ilmeisesti minut ja minun blogini on huomattu Laiva-piireissä. 

Syötiin, laitettiin reilusti vaatetta ja kasauduttiin rekkoihin. Otettiin paikat, ja sitten alkoi sataa rakeita. Sade loppui, huudettiin kun ihmisiä kulki ohi, otettiin kuvia, lähdettiin liikkeelle. Mä olen tosi pelokas, en käy Lintsillä juuri missään laitteissa ja portaatkin kävelen alas varoen (jepjep, pitkä juttu). Arvatkaa miten pelottavaa oli seistä liikkuvan rekan kyydissä? :D Varsinkin kun meidän kuski oli sitä luokkaa, joka tykkäsi painaa kaasua. Paljon. Siellä oli riemun ja kauhun huutoja aika tasaisesti.

Ensin me ajettiin sinne Kaivopuiston rantaan, missä kaikki rekat kokoontuivat. Seisoskeltiin siinä varmaan 45 minuuttia. Otettiin lisää valokuvia ja heiteltiin karkkia meidän edessä oleville ihmisille. Nähtiin yksi jätkä, joka tuli meidän rekan luo kosimaan, ja toinen, joka sukupuolielimeksi pukeutuneena kulki jakamassa ylävitosia. Huudettiin laivaa YLE:n haastattelun taustalle, ja vähän muutenkin. Huudettiin ja otettiin valokuvia. 

Lopulta vähän ennen yhtä lähdettiin liikkeelle, jälleen aika vauhdilla. Oli ihan mahtavaa, miten ihmiset olivat kokoontuneet teiden varsille muovipussien ja sateenvarjojen (:'D) kanssa karkkijahdissa. Kaikki olivat niin innostuneita, vilkuttelivat ja huusivat ja hyppivät meidän kanssa! Tai no, olihan siellä toki myös niitä tylsempiä yksilöitä, jotka eivät hetkahtaneetkaan. Näin monta tuttua, ja äidinkin onnistuin bongaamaan Stockan edestä väkitungoksesta.

Kierrettiin reitti pari kertaa, ja toisella kerralla alkoi sataa rakeita. Paljon. Siinä tuulessa ja vedessä kastuttiin ja paleltiin, huudettiin ja laulettiin. Lopulta lähdettiin takaisin koululle, ja meidän kuski taas laittoi kaasun pohjaan ja oltiin kauan ennen muita Sibiksen rekkoja takaisin koululla. Lämmiteltiin, siistiydyttiin, ja otettiin lopulta ryhmäkuvia koulun käytävässä. Ulkona toki olisi ollut paljon parempi valaistus kuviin, mutta portaikon lämpö ja kuivuus ottivat tällä kertaa voiton. Ja ei me tietenkään osattu kaikki pysyä samaan aikaan paikallamme, joten kuvat tärähtivät hiukkasen. Mutta ei kai se haittaa!

Kiitos Miriamille ja Oonalle kuvausavusta! ♥

Seuraa Facebookissa, Askissa ja Instagramissa!

Olipa kerran auringonlasku

Joka keskiviikko katselen pianotunnilta tullessani upeaa taivasta ja sen henkeäsalpaavia värejä auringon laskiessa, ihan niin kuin tänäänkin. Onneksi kerkesin ottamaan muutaman kuvan tuosta ihanasta taivaasta kotiin päästyäni. Ja äsken avasin Instagramini ja heti näytölle tärähti kolme auringonlaskukuvaa tältä illalta, ja seiskan uutisissakin puhuttiin poikkeuksellisen kauniista näystä. Piti mun silti laittaa nämä tänne, ihan vaan koska vau. Ja lupaan, seuraava postaus ei ole enää valokuvauspostaus. Ehkä.

Seuraa Facebookissa, Askissa ja Instagramissa!

Throwbackia syksyn kauneuteen

Viime postauksessa sanoinkin löytäneeni ihania kuvia syksyltä, jotka olin täysin unohtanut. Nämä mä oon ilmeisesti ottanut kun ollaan oltu kävelyllä mun kummitädin kanssa jonain kauniina aurinkoisena syyspäivänä. Mä tykkään, ihan hämmästelin kun nämä tupsahtivat mun näytölle. Mitä te tykkäätte? ♥

Ja muuten, tänään meni rikki 55 555 näyttökertaa mun blogissa. Kiitos kauheasti teille kaikille, jotka tänne eksytte, ja vielä suurempi teille jotka jaksatte aina tänne palata. Ootte parhaita ♥

Seuraa Facebookissa, Askissa ja Instagramissa!

Ja aika lentää

Mulla on taas pari esimerkkiä siitä, että aika kuluu hämmästyttävän nopeasti. Ensinnäkin, nyt on jo helmikuun puoliväli. Uudestavuodesta on melkein puolitoista kuukautta, kahdeksantoistavuotissynttäreistä lähes kolme! Rakas kummityttöni täyttää pian myös kolme kuukautta, vaikka eihän hänestä vähän aikaa sitten ollut vielä tietoakaan. Ylläolevasta kuvastakin on neljä kuukautta. Mutta tällä hetkellä se tuntuu eniten siinä, että kirjoitukset ovat täällä taas. Ihan oikeasti. Ylihuomenna on tekstitaito, apua! Äikkä on onneksi mun vahvuus ollut aina, mutta ehkä siksi jänskättää vielä enemmän, tekstitaidoista pitäisi saada nelosia ja vitosia, että olisi mahdollisuus siihen L:ään. Tekstitaidossa varsinkin kun tuntuu, että se on tasan tarkkaan niistä tehtävänannoista kiinni, että tuleeko ajatusta ja tekstiä ja pisteitä. Maanantaina onkin sitten jo ranskan kuuntelu, joka sekin on melkein kolmasosan arvosanasta. 

Okei mä inhoan tällaista koulustressailuhöpötystä. Halusin joka tapauksessa tulla teitä moikkailemaan, nyt kun ei sattuneesta syystä ole kauheasti aikaa kirjoitella. Palailen luultavimmin viikonloppuna, toivottavasti. Sillä aikaa, ja muutenkin, seurailkaa mua toki mun muissakin someissa, Facebookissa, Askissa, Instagramissa ja Twitterissä! (ja löysinpä äsken kuvia selaillessa aivan mahtavia syyskuvia, jotka olin kokonaan unohtanut, pakko julkaista niitä täällä mahdollisimman pian, vaikka enää ei syksyruskat enää olekaan. Hihii en malttaisi odottaakaan, oli oikeasti ihania kuvia vaikka itse sanonkin ♥)

Taikatalvi tuli takaisin

...ainakin melkein. Kerrankin oli kamera mukana, niin pääsi nämä näkymät tallentamaan. Ihanaa ♥

Seuraa Facebookissa, Askissa ja Instagramissa!

Kurkistus Narniaan 26: Metsästys on päättynyt

Vuoden ekat asukuvat! Vakikuvaaja ja melkein jo vakikuvauspaikkakin, Kaislan takapihalla nimittäin. No mutta. Muistatte varmaan, kuinka mä olen kuukausia puhunut sen täydellisen neuletakin metsästyksestä? No, joulun jälkeen mä sen löysin. En sen mallista ensin ihan innostunut, pitkästä helmasta ja isoista halkioista. Mutta se vaan oli niin ihana, sopi mulle ja oli niin pehmoinen ja lämpöinen! Ja muistatte varmaan mun maininneen täydellisen liilan huulipunan metsästyksestä? Kuvissa kahta sellaista: synttärilahjaksi saamaani Macin kirkkaanliilaa huulipunaa, ja Tallinnasta ostamaani purppuraista huuli...kiiltoa? Lakkaa? Jotain sellaista. Puspus ja kirkkaat huulet, toimii aina!

Kuvien T-paita on varmaan ensimmäinen vaate, mitä koskaan olen itselleni kirpparilta ostanut. Se on ollut mulla ainakin kuusi vuotta, ehkä jopa enemmänkin. Mutta se on vaan niin paras! Kumpparit ovat Prismasta, ja vaikka ne likaiset ovatkin, niin eivät missään nimessä vihreät. Mun keltaiset saappaani. Keltaiset!

Mulla oli tänään niin ihana fiilis, ja tiedättekö mistä se johtuu? Keväästä. Juu tiedän että nyt on helmikuun ensimmäinen päivä, ja paukkupakkaset tulevat varmasti ihan kohta takaisin, mutta nyt siellä on ihan kevät. On lämmintä, niin kuin noin suhteellisesti lämmintä. Aurinko paistaa, linnut laulaa, lumet ovat sulaneet. Fiilikset ovat samat, kun aina yläasteella meille tuli kouluun ranskalaisia vieraita maaliskuussa. Voi kevät kevät kevät! (ja juu, kyllä huomasin että kännykkäni mukaan huomenna sataa räntää, iloitaan kuitenkin nyt kun vielä voidaan :D)

Seuraa Facebookissa, Askissa ja Instagramissa!