Vappuiloa

Mulla ei ole moneen vuoteen ollut vappupalloa. Aina olisin sellaisen halunnut, äiti ei koskaan suostunut. Tänään Cittarissa ihailin taas kaikkia noita ihania vappupalloja, ja tajusin että hei, miksen mä voisi ostaa sellaista itselleni. Joten niin mä menin, punnitsin Minionien ja Frozenin välillä (koska hei, mikä muka olisi niitä coolimpia?), ja poistuin uuden Olafin onnellisena omistajana. Ja ei, en ole liian vanha Frozenille ja vappupalloille. Vappupallon ostaminen tekee mut iloiseksi, joten mikä estää mua tekemästä sellaista, joka tekee mut iloiseksi? Ei mikään. Nyt mulla on mun ikioma Olaf, ja olen niin onnellinen siitä. Ei sateesta tai kevätflunssastakaan tarvitse murehtia, kun on toisessa kädessä vappupallo ja toisessa kädessä maailman ihanin Robertsista ostettu kookoskaakao, rakkautta! Joten mene sinäkin, hae oma Olafisi tai Minionisi, tee se mikä sut tekee onnelliseksi, pientä tai suurta. Ei kukaan sua oikeasti voi estää.

I left my heart in San Francisco

Nyt ollaan kotiuduttu San Franciscosta. Takana aivan mahtava reissu, mahtavia kokemuksia, mahtavia maisemia, mahtavia ihmisiä ja mahtavia konsertteja. Tultiin viime yönä siis kotiin, ja nyt on unirytmit hieman sekaisin! En reissun aikana kerennytkään postailemaan, päivät olivat pitkiä ja menin jo yhdeksän, kymmenen maissa viimeistään nukkumaan suurimpana osana illoista, kun olin yksinkertaisesti niin väsynyt etteivät silmät pysyneet auki. Toisaalta heräsinkin myös melkein joka aamu ennen herätyskelloani, ihan mukavaa herätä ennen seitsemältä virkeänä auringonpaisteeseen! 

Sellaista perinteistä koko matkan kattavaa postausta en sellaisenaan meinaa tehdä, ne kun usein venyvät useamman postauksen mittaisiksi ja jäävät lopulta tekemättä (köh köh nimimerkillä viime kevään Pariisin-matkan postaus vielä to do -listalla). Reissulla tuli myös otettua sellaiset 600 kuvaa, vaikka torstaina en ottanut ainuttakaan kuvaa, kun kamerasta loppui akku, ja senkin jälkeen todella minimaalisesti! Tästä syystä nämä postaukset meinaan tehdä enemmänkin tapahtumien mukaan, kuin päivien, aloittaen mahdollisimman pian!

Kello on kuitenkin nyt jo kaksi yöllä, ja mun pitäisi herätä ihan ihmisten aikoihinkin huomenna! Ehkä tässä pikkuhiljaa jet lag (josta Jenkkeihin saavuttua ei tarvinnut murehtia ollenkaan!) menee ohi ja unirytmi korjaantuu, Salkkareissakaan en ole enää jäljessä. Ostin muuten Jenkeistä kauheasti meikkejä, satasella! Olen niin innoissani, että huomenna pääsen käyttämään uusia siveltimiäni, contour-kittiäni, meikkivoidettani ja beauty-sientä, iik! <3 Nyt pakko kuitenkin mennä nukkumaan, ihana kuitenkin oli tulla tänne vähän kirjoittelemaan, vaikka sitten ihan sekavasti keskellä yötä. Heippa murut!

Kuvat mun Instagramista (@sannalovesfood), lisää matkakuvia löytyy hashtagin #TyttisGoesSF kautta!

Miten handlaat pitkän lennon?

Täällä tosiaan nyt vietetään viimeisiä hetkiä ennen matkaan lähtöä. Aamulla on herätys neljältä, lentokentällä on tapaaminen viideltä. Kone lähtee Osloon 6.50, jossa me vietetään päivä. Iltapäivällä lähtee lento kohti Kaliforniaa, ja kymmenen tuntia myöhemmin me ollaan San Franciscossa kuudelta lauantai-iltapäivänä eli Suomen aikaan neljältä yöllä. Matkalaukku on pakattu jo vaatteiden osalta, vielä kaikki muu pitää raapia kasaan. Ostinpa tänään uuden hammasharjan ja pörrösukatkin! Eli voishan sitä sanoa, että alkaa asiat pikkuhiljaa olla valmiina lähtöön. En ymmärrä, miten mua väsyttää näin paljon, mutta toisaalta ihan hyvä, ehkä sitä sitten pääsee aikaisin nukkumaankin!

Mutta tosiaan, ajattelin nyt, omien ajatusten järjestämiseksi ja ehkä teidänkin iloksi, listata miten mä olen varautunut huomenna koittavaan 13 tuntiin lentokoneessa ja yhteensä 24 tuntiin matkustamista. Mähän olen tosiaan useamman kerran käynyt Thaimaassa ja Kiinassa, joten pitkät lennot eivät sinänsä ole mulle mikään uusi juttu, mutta aina niihin on hyvä varautua, ottaa paljon tekemistä mukaan, ja myös varautua siihen, että todennäköisesti jossain vaiheessa matkaa ei mikään niistä sun tekemisistäsi kiinnosta. Ehkä pari yleistä matkustus- pro tippiä sujautan myös joukkoon, sellaisia mitä meidän perheessä aina noudatetaan ja mitkä olen itse todennut hyödyllisiksi!

- Mulla tulee käsimatkatavaroihin ensinnäkin läppäri ja dvd:itä. Ensimmäistä kertaa mulla on nyt tietokonetta lentokoneessa mukana, joten se hieman jännittää. Kun viimeksi lennettiin Thaimaaseen pari vuotta sitten, mun edessä istuvilla oli läppäri mukana, jolla he katsoivat Sinkkuelämää dvd:ltä, ja mä yritin aina ovelasti kurkkia penkkien rakosista. Silloin mä päätin, että ostan joskus tietokoneen levyasemalla, ja vietän itsekin pitkät lennot tv-sarjoja katsellen. Mannertenvälisillä lennoilla on toki ne näytöt, joista saa katsoa leffoja ja sarjoja ja pelata pelejäkin, mutta niissä on niin huonot valikoimat (Frendejä oli esimerkiksi vain yksi jakso, ja 20 minuuttia menee 9 tunnin lennolla ohi aika nopsaan), ettei niiden varaan kannata suuremmin laskea. Mun mukaan tulee Frendien kutoskautta, ehkä Sinkkuelämää ja Näkijää, ja ehkä joku kiva leffakin. Kaikkia en toki ota käsimatkatavaroihin, vain muutaman levyn. Loput laitan matkalaukkuun, ja ne voi sitten katsoa paluumatkalla. Tuskin mä kuitenkaan koko kautta sen yhdeksän tunnin aikana jaksan katsoa.

- Kirja. Mulla tulee mukaan Agatha Christien Simeon Leen testamentti, Poirot-romaani jota en vielä ole ehtinyt lukea. Matkalaukkuun otan John Greenin Looking for Alaska, ihan siltä varalta, jos ensimmäinen saadaan matkan aikana koluttua loppuun. San Franciscossa tuskin ehdin/jaksan kovinkaan paljoa lukea, mutta lentokoneessa ja usean tunnin vaihdoilla kyllä. Otan mukaan myös pääsykoekirjat (kaksi sellaista) mukaan, ehkä lentokoneessa saa vähän opiskeltuakin! Myös vihko ja kyniä pitää olla. 

- Myös sellaisen projektin mä olen itselle lennon ajaksi antanut, nimittäin kuvien poistaminen. Kameran muistikortilla on tällä hetkellä 3000 kuvaa, joista suuresta osasta varmaan olisi ihan kohtuullista luopua. Tuo kuvamäärä on niin suuri, että uusien kuvien lataaminen koneelle kestää ikuisuuden, ja uusien kuvien kehittäminen ei onnistu, kun se valokuvausliikkeen automaatti ei lue kuin 2000 ensimmäistä kuvaa. Ehkä ihan hyödyllistä siis!

- Mukaan ehdottomasti myös kuulokkeet, ja kännykkään musiikkia kuunneltavaksi. Menee aika mukavasti musiikkia kuunnellen, ja itse ainakin rentoudun ja nukahdan koneessa helpommin, kun saa kuunnella musiikkia. Nyt mulla on vaan sellainen ongelma, että haluaisin ladata uutta musiikkia mun CD:iltä kännykkään, enkä tiedä miten tallennan noi koneelle, osaako joku auttaa tällaisessa Windows 8:n haltijaa?

- Muita mahdollisesti hyödyllisiä olisi pelikortit, purkka ja tyhjä vesipullo. Turvatarkastuksen läpi ei saa viedä nesteitä, mutta sen pullon voi täyttää sitten lentokentän lastenhoitohuoneen hanassa, ja säästät vitosen, kun ei tarvitse ostaa kallista lentokenttävettä. Eväitä ainakin yleensä saa myös ottaa, mulla on ollut kotoa tuotuja pilttejä ja voileipiä ja hedelmiä lentokoneessa melkein aina. Nyt kun tosin mennään jenkkeihin, jossa turvatoimenpiteet ovat erityisen tiukkoja, pitää ne syödä lennolla eikä sitten paluumatkalla saa ottaa mitään.

- Mukavat vaatteet ovat pitkistä lennoista selviytymisen a ja o. Mulle tulee päälle t-paita, sen alle ehkä toppi, verkkarit, ne upouudet pörrösukat ja tyttishuppari. Myös joku huivi ja kerrospukeutuminen on hyvä, koska lentokoneessa vetää aina. Pitkällä lennolla ei oo kiva olla kireissä housuissa ja epämukavissa alusvaatteissa, ja mulla on ainakin tapana köyriä jos minkälaisissa asennoissa, kun alkaa paikat puutumaan. Jaloittelu on aina hyvästä, käykää useasti vessassa vaikka ei niinkään olisi hätä, ennaltaehkäisette edes hieman puutuneita ja pahasti särkeviä jalkoja. Jotkut käyttävät myös lentosukkia, kuulemma auttavat!

Tästäpä nyt tuli kauhean sekavaa selittelyä, herranjestas. Tuossa on nyt nuo mun vinkit, jotka tulevat ekana mieleen, jos teille tulee jotain huimia vinkkiviitosia mieleen, niin saa jakaa! Tuon meidän reilun viikon reissun aikana yritän ainakin yhden postauksen saada julkaistua, ettei ihan kokonaan taas tämä blogi hiljenisi. Huima reissu kyllä tulossa, ja siitä saatte varmasti sitten täälläkin kuulla jälkikäteen. Reissun aikana Instagram kuitenkin päivittyy ahkeraan, seuratkaa siellä @sannalovesfood! Snapchat mulla ei ole matkalla käytössä, kun tabletti tosiaan jää kotiin, mutta vastaisuuden varalle saa sielläkin mua seurata, @sannapannari olen siellä. Blogi löytyy myös Facebookista ja meitsi Twitteristä, ehkä sinnekin ilmestyy jotain matkan varrelta. Nyt kuitenkin toivotan itselleni ihanaa reissua ja teille ihanaa viikonloppua!

Ihana olla kotona

Nyt on kotiuduttu abiristeilyltä. Ei nyt mitenkään järin positiivisia fiiliksiä jäänyt, en uudestaan lähtisi. Niin kuin olen täälläkin monesti puhunut (varsinkin tässä postauksessa), mua inhottaa kaikenlainen juominen ja kännääminen, ja oli todella ahdistavaa olla porukan ainoa selväpäinen. Tukholmassa oli kuitenkin todella ihanaa, aurinko paistoi ja oli superkaunista. Lähinnä me vaan kierreltiin muutamassa kaupassa, ja mun aika kului lähinnä pukukopin ulkopuolella odotellessa. Jotain löytöjä mäkin kuitenkin tein, nimittäin nämä kaksi ihanaa kirjaa Urban Outfittersistä! Toinen on valokuvauskirja, josta toivon saada hyviä vinkkejä kuvaukseen ja kamerankäyttöön, jotka sitten toivottavasti näkyvät käytännössä täällä blogissakin. Mähän en osaa manuaalisesti säätää kameran asetuksia ollenkaan, vaan menen aina niillä automaattiasetuksilla. Tämä on sellainen juttu, jonka todella haluan kyllä oppia! Toinen kirja on juuri se, mitä kansi antaa ymmärtää: oppikirja englannin kielioppiin. Paikoin saattaa olla vähän koulukirjamainen, mutta oikeasti se on tosi kiinnostavasti toteutettu. Englanti on myös sellainen asia, missä haluan kehittyä, puhun ja ymmärrän kieltä ihan sujuvasti, mutta aina on niitä pieniä prepositiovirheitä ja muita, joissa haluan kehittyä entisestään. Ja onhan sitä viihdyttävä lukea ihan muutenkin!

Lopuksi käytiin vielä TGIFriday's:ssa syömässä, ja oli aivan ihana paikka! Istuttiin terassilla auringonpaisteessa syömässä pelkissä t-paidoissa, kaiuttimista soi hyvää musiikkia ja tunnelma oli muutenkin tosi mukava. Mä olin vielä illalla menossa buffetiin, joten otin pelkän nachoannoksen. Sitten siinä otettiin vielä vähän kuvia ja palattiin takaisin laivalle. Ensin tosin mentiin väärään metroon, ja sen jälkeen jäätiin vielä väärällä pysäkillä pois, mutta hyvin kuitenkin lopulta ehdittiin.

Meidän matkaan siis kuului kaksi illallisbuffaa, ja aamiainen, ja kyllä oli paremmat tarjoilut kuin Tallinnan-laivan buffetissa, oli sushia ja tacobaarikin! Ehkä kuitenkin olisin toivonut vielä jotain lisää. Aamupala ei kovin ihmeellinen ollut, en saanut edes kuumaa maitokaakaota! Kyllä siellä kupunsa täytti, mutta pakko sanoa, että ehkä mä mieluummin söisin aamupalani kuitenkin Lällyssä.

Lopputiivistelmänä, ei ihan täysin paska reissu, mutta käsittämättömän ihana olla kotona. Kolmen päivän päästä me lähdetäänkin sitten San Franciscoon! Oi että miten mä innolla odotan sitä, ihan parasta. Yritän nyt tässä naputella varastoon postauksia, ettei ihan koko reilua viikkoa olisi hiljaista. Ideoita ainakin on vaikka millä mitalla! Sen lisäksi pitäisi ainakin siivota oikein urakalla, ja ehkä pakatakin jossain välissä...:D Hyvää illanjatkoa nyt kuitenkn tielle, mä taidan tästä syventyä taas mun Poirotini pariin. Oon taas innostunut lukemaan kirjoja, ihanaa!

MITÄ PÄÄLLE LAKKIAISIIN?

Tasan 60 päivää yo-juhlaan, lakkiaisiin, miksikä ikinä niitä haluaakaan kutsua. Paljon on tehtävää: pitäisi lähettää kutsut, pitäisi päättää keille ne kutsut lähtevät. Pitäisi suunnitella tarjoilut ja laittaa kämppä juhlakuntoon. Pitäisi ostaa mekko. Mun suunnitelmissa on San Franciscossa katsoa vähän sillä silmällä, josko sieltä löytyisi mulle sopiva juhlamekko. Nyt oon kuitenkin pari päivää selaillut nettikauppoja, ja muutaman ihan mukavan vaihtoehdon olen löytänytkin. Tämänhetkinen suunnitelma on siis se, että jos Jenkeistä ei löydy mekkoa, niin yhden kauppakeskuskierroksen ehkä teen mekkoa katsellen, ja sitten teen tilauksen. Nettikaupoista tilaaminen vähän jännittää enkä nettishoppailua juurikaan harrasta, mutta ehkä tämä on ihan kelvollinen tilaisuus sellaisellekin.

Mä en varsinaisesti ole rajannut mitään ehdottomia hakuehtoja, mutta haluaisin vaalean (valitsemistani mekoista päätellen vaaleanpunainen on aika vahvoilla), rennon, keskimittaisen mekon. Hempeyttä ja naisellisuutta, ohutta kangasta eikä pönötystä tai turhia krumeluureja. Mekkoja katselin siis Zalandolta, Nellyltä, Asokselta, Vilalta ja Bubbleroomista, ja lisäksi Ellokselta, Vero Modalta ja Zaralta, joista en mitään mieleistä löytänyt. Tosi paljon vaihteli, missä oli mulle mieleisiä vaihtoehtoja: Nellyn ehkä tuhannesta vaihtoehdoista löysin kolme tälle listalle päässyttä ehdokasta, kun taas Bubbleroomista löysin paristasadasta vaihtoehdosta kaksi, sekä todella monta joista tykkäsin, mutten kuitenkaan tätä tilaisuutta varten. Tällasia mä siis löysin:

1. Asos, 2. Vila, 3. Nelly, 4. Bubbleroom, 5. Zalando, 6. Bubbleroom

Ensimmäinen on tosi nätti, mutta toi väri näyttää vähän valjulta, varsinkin näiden valkoisten ja vaaleanpunaisten vieressä. En myöskään oikein osaa nähdä sitä mun päälläni. Toinen on tosi ihana, mutta näyttää aika lyhyeltä. Väristäkään en ole ihan varma, siitä tosin on muitakin vaihtoehtoja. Kolmonen on eka mekko, johon pukumetsällä rakastuin, mutta nyt se on alkanut näyttää ehkä vähän tylsältä? Nelosesta tykkään myös, mutta ehkä se ei kuitenkaan iske ihan kympillä. Se toisaalta näyttäisi todella hyvältä lakin kanssa... Jotenkin mulla on jäänyt päähän, että lakkiaismekko olisi valkoinen, ehkä kun mun serkulla oli valkoinen mekko! Vitoseen rakastuin myös todella paljon, yksi mun lemppareista. Sekin tosin näyttää tässä kollaasissa vähän kulahtaneen väriseltä? Kutoseen rakastuin myös heti, kun avasin nettisivun ja se tuli siinä vastaan, aivan ihana!

7. Nelly, 8. Vila, 9. Nelly

Ja vaikka aiemmin sanoin, että haluan keskimittaisen mekon, pääsi mun listalle muutama maksimittainenkin yksilö. Seiska on todella kaunis, rakastan tuota halkiota. Ei ehkä kuitenkaan ylppärimekoksi? Kasi on sama kuin kakkonen, mutta maksimittaisena. Tykkään tästä ehkä enemmän näin pitkänä, mutta toisaalta en haluaisi maksimekkoa. Ysi ei edestä ehkä näytä niin kivalta, listalle se kuitenkin pääsi tuon selän ihanan rusetin ansiosta! Te tiedätte, että mä rakastan kaikkea, missä on selässä jotain jännää.

Tämänhetkiset fiilikset mekon suhteen ovat siis niin, että jos en muualta löydä sopivaa mekkoa, tilaan todennäköisesti vitosen tai kutosen, ne ovat näistä mun ehdottomat lempparit! Kutonen johtaa näistä kahdesta hinnan suhteen. Ja sitten kun mekko, näköjään vaaleanpunainen sellainen, on saatu hommattua, pitäisi vielä saada kengät. Mä inhoan kenkäshoppailua ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että mitkään kengät ei tunnu sopivan mulle! Ne ovat aina liian isoja, liian pieniä tai liian rumia, avokkaat eivät pysy jalassa ja remmit ovat joko liian kireät tai liian löysät. Tämä kenkäongelma koskee siis ihan kaikkia kenkiä, mulla on vaan jotenkin todella kapea nilkka ja jalkaterä, enkä ymmärrä miksi kaikki avokkaat yksinkertaisesti putoavat multa jalasta, vaikka olisivat liian pienetkin! Mutta murehditaan sitä sitten, kun on mekko saatu hommattua. 

Mitä te tykkäätte näistä mun ehdokkaista? Mistä te olette löytäneet teidän mekkonne tai niitä etsineet?

(ja jee, tänään alkoi Hullut päivät! Parasta :D)

Välillä on ihan mukava viettää pari päivää sängyssä

Kuten jotkut ehkä blogin Facebookista huomasivatkin, täällä kärsitään taas vaihteeksi niistä naiseuden huonommista puolista. Pari päivää on mennyt vaan lähinnä sängyssä pötkötellen. Eilen katsoin pitkästä aikaa varmaan kymmenen jaksoa HIMYMiä putkeen, ja nyt mulla on enää vika jakso jäljellä, nyyh apua! Koko sarja on nyt siis kaluttu kahdessa kuukaudessa läpi, eli jos joku kysyy miten meni lukuloma, niin vastaus on Netflix. Tämän päivän olen viettänyt koneella, selaillut verkkokauppoja lakkiaismekon perässä, siitä postausta huomenna!

Nämä mun menkkaoireet ovat ihan outoja. Pitkään siis on ollut tätä samaa että tavaraa tulee ulos tavallista enemmän, ja olo on heikko ja suorastaan kauhea. Nyt mukaan on tullut nälkä. Siis mulla on aina nälkä näinä menkkojen ekoina päivinä. Kun syön, ei oikein tee mieli ruokaa, eikä sitä pysty kunnolla syömään. Silti vaikka söisi kuinka paljon, niin maha kurisee koko ajan! Tänään kuitenkin olen käynyt ulkona vain sen verran, että kävin Lidlissä ostamassa pizzan, omenan ja vanukasta, ja jo se pieni reissu sai mulla hien nousemaan pintaan. Ehkä tässä kunnossa on parempi vain maata sängyssä.

Niin kuin mä täällä taisin mainita, mä onnistuin hukkaamaan passini sopivasti näin juuri ennen kahta ulkomaan reissua. Me lähdetään San Franciscoon siis yhdentoista päivän päästä, ensi viikon lauantaina. Käytiin eilen poliisiasemalla hakemassa mulle pikapassia, ja arvatkaa mitä? Sain jo tänään viestin, että se on noudettavissa! Mun passin saaminen kesti siis hakemuksen allekirjoittamisesta tekstiviestin saapumiseen 24 ja puoli tuntia. Ei paha, sanoisin! Huomenna pääsen siis vihdoin sitä Estaa tekemään, jonka jenkkeihin matkustava tarvitsee, ja saanpas passin abiristeilyllekin, vaikka Ruotsiinhan pääsisi ihan henkilökortillakin. Ja kyllä, passikuvani oli myös tälläkin kertaa ihan kauhea. 

Jotenkin tuo sää tuolla ulkona vaan houkuttelee mua koko ajan. Eilen oli käsittämättömän ihana auringonpaiste, josta pääsin jonkin verran nauttimaankin. Nyt ulos katsellessa olisi ihana mennä tuohon pieneen tihkusateeseen. Nämä kevätsateet ovat mun mielestä olleet ihania, ilmassa on ollut sellainen ihanan keväinen raikas tuoksu, joka sateen myötä tulee. Mä en pilvistä jaksa valittaa, tällaiset päivät ovat ainakin melkein yhtä ihania kuin ne aurinkoisetkin!

Tästä tuli nyt vähän tällainen sillisalaattipostaus. Munhan piti tänään postata niistä lakkiaismekoista, mutta päätinpä sittenkin tulla höpöttelemään, niin tuo passiasia nyt yllätti! Mutta huomenna niitä mekkoja! Vielä pitäisi sitten postata pääsiäisestäkin, ja yhdet asukuvatkin ovat odottaneet julkaisemistaan vaikka kuinka kauan! Näin siinä käy, kun taas ryhtyy kunnolla bloggailemaan - ideoita ja postausaiheita alkaa keksiä vaikka millä mitalla, ja pian postailemattomuuden sijaan tulee ongelma, että missä vaiheessa nämä kaikki oikein kerkiää julkaista! :D Hyvää illanjatkoa nyt kuitenkin kaikille :)

Maailman paras avokadopasta

Avokadopastahan on ollut se viime aikojen suurin hittiruoka. Mä en oo kertaakaan tehnyt sitä suoraan sillä alkuperäisellä reseptillä, oon vaan liian pihi ostaakseni kahdenlaista juustoa ja kahdenlaista tuoretta yrttiä ja niin edelleen. Ja on niistä aina tullut ihan okei hyviä. Kunnes sitten bongasin Vegaanihaasteen Instagramista avokadopastan, jossa kastike oli soseutettu ihan kastikkeeksi. Siitä vähän kehittelin omaa versiota alkuperäisiä raaka-aineita mukaillen, ja herranjestas kun tuli hyvää! Siis sellaista pää pilvissä mielihyvähormonit laukkaamassa -herkullista. Äidin mielestä oli tosi valkosipulista, mutta itse en sitä huomannut ennen kuin seuraavana aamuna, kun illalla olin jättänyt hampaat pesemättä ja suu maistui ihan valkosipulille, eikä mitenkään hyvällä tavalla. Eikä se maku lähtenyt pesullakaan pois! Joten nauttimisohje: syö ihan vidusti liikaa, nauti, ja pese hampaat ennen kuin menet nukkumaan.

Maailman parhaaseen avokadopastaan tulee (yhdelle nälkäiselle tai kahdelle ei ihan niin nälkäiselle):

kolme avokadoa

yksi lime

yksi chili

kaksi valkosipulinkynttä

sopivasti tuoretta basilikaa

parmesaania (tai jotain halpispastajuustoa, niin kuin meillä :D)

suolaa ja pippuria, paprikaa tai muita mausteita ihan miten ite tykkäät

spagettia

Laita spagetit kiehumaan. Tinge kapeaan kippoon avokadot (ei siis kokonaisina, kyllä te handlaatte avokadot), chili ja valkosipuli pilkottuna, basilikat revittynä. Purista sekaan limen mehu ja heitä juusto ja mausteet sekaan. Siinä kun se pasta kiehuu (muista laita suolaa keitinveteen!), niin heitä sellainen ehkä puoli desiä, desi sitä keitinvettä kastikkeen joukkoon. Soseuta sauvasekoittimella. Tai tehosekoittimessa, jos sellaisen omistat. Minä en. Soseuta oikein kunnolla, maista. Siivilöi spagetit ja laita sekaisin kastikkeen kanssa. Nauti, ota lisää, nauti, ota vielä vähän lisää ja nauti koko sydämestäsi. Tämä ruoka on rakkautta (ja melkein vegaaninenkin, juuston voi ihan helposti jättää pois!). Siis ihan puhdasta rakkautta. Vaikeaa kuvata, mutta helppo syödä. Ja rakastaa. Voi kun mulla on nyt nälkä. Oispa avokadopastaa.

Iltakävelyllä

Tänään kuuden aikaan Ale ehdotti, että lähdettäisiin hänen äitinsä luo käymään. Kävellen. Matkaa olisi siis ehkä puolitoista kilometriä, ja mä tunnetusti vihaan liikuntaa. Juuri aikaisemmin olin kuitenkin ihaillut kaunista säätä ulkona ja vähän ehkä harmitellutkin, miten ollaan niin vähän ulkona eikä nautita noista säistä kunnolla. Hyvä sää meinaa mun maailmassa myös hyviä luontokuvia. En ottanut edes laukkua tai lompakkoa mukaan, takki päälle ja kamera kaulaan ja menoks!

Ale yleensä kävelee ihan kauheaa vauhtia siinä missä mä tykkään tehdä kaiken aina todella rauhallisesti. Inhoan kiirettä ja tiukkoja aikatauluja, ja mua on aina hoputettu kaikkialla koko elämäni. Olen vain tosi hidastempoinen ihminen, tykkään tehdä kaiken ihan omassa rauhassani, omassa tahdissani. Tällä kertaa Ale onneksi oli hoputtamatta, eikä ihan kauheasti hermostunut, kun jäin vähän väliä ottamaan kuvia. Nähtiin yhdellä parvekkeellä hervottoman suloinen kissakin, joka jäi katsomaan meitä ja varmaan olisi lähtenyt peräänkin jos olisi voinut! Mutta voi kun ulkona oli taas niin kaunista, aurinko paistoi alaviistosta, taivas oli sinivalkoinen ja paljaat puiden oksat piirtyivät kauniisti sitä vasten. Mä rakastan kauneutta vaan niin paljon, saan hirveät kiksit ja tunnelataukset ja inspiraatiopuuskat kauneudesta. Ja tällä mä en nyt tarkoita ihmisen kauneutta, vaikka kyllä eri tavoila kauniita ihmisiä saatan pitkäksi aikaa jäädä ihailemaan ja pohdiskelemaan. Ei, mä tarkoitan taidetta. Henkeäsalpaavia maisemia lumisista puista, vaaleanpunaisesta auringonlaskusta tai sinisenä liplattavasta järvestä, joita ei voi ohittaa edes yrittämättä ikuistaa niitä muistikortille. Sydäntäsärkevän kaunista kappaletta, jonka kuullessaan meinaa suorastaan alkaa itkeä ihan vain sen käsittämättömän kauneuden vuoksi. Mä olen sydämeltäni taiteilija, rakastan luoda musiikkia, ottaa valokuvia, kirjoittaa tekstejä. Ja sen takia mä olen aina pysähtelemässä kamerani kanssa, koska koen aina löytäväni jotain suunnattoman kaunista siinä, mistä muut eivät välttämättä osaa sitä etsiä.

Saavuttiin perille. Istuskeltiin, siliteltiin kissoja (tai no yhtä, Tiitus oli ainoa jota huvitti pitää vieraille seuraa. Ihana pieni päärynä ♥) ja syötiin herkkua. Ja kävelymatka takaisin oli ainakin melkein yhtä ihana. Aurinko oli jo laskenut, taivas oli utuinen ja niin upea, aivan kuin karkkia mun silmille, sitä katsellessa tuli todella rauhallinen ja seesteinen olo. Sellaista olisi voinut katsoa vaikka kuinka pitkään. Pari kuvaa napsaisin, vaikka alkoikin jo tulla vähän kylmä ja haluttiin äkkiä perille. Paluumatka menikin paljon menomatkaa nopeammin, siltä ainakin tuntui. Käytiin hakemassa Subwaysta subit ja Lidlistä jogurtit. Illalla jopa tiskasin, niin kauan kuin sitä olenkin onnistunut välttelemään. Ja nyt sormet ryppyisenä voin sanoa, että tuntuu ihan hyvältä kun kerrankin sain jotain aikaiseksi. Jalkoja väsyttää ja paleltaa iltakävelyn jäljiltä. Nyt on hyvä käpertyä oman murun viereen, ehkä vähän ihailla sitä toisenlaista kauneutta joka tuossa vieressäni lepää, ennen kuin suljen omat silmäni ja simahdan.

Hyvää yötä ja rauhallisia unia teille kaikille ihanille. Muistakaa nauttia maailman kauneudesta. Linssin läpi ja välillä myös ihan omin silmin.