Eilisillan Euroviisufinaalissa oli mun mielestä suhteellisen hyvä tarjonta. Parin kaverin kanssa pisteytettiin jokainen esitys asteikolla yhdestä kymmeneen, ja alle kahdeksan pisteitä oli todella vähän. Itsekin annoin täyden kympin neljälle maalle. Niitä oikeasti huonoja (ja ennen kuin alatte vetää herneitä nenään, puhun aina vain omista mielipiteistäni) oli vain muutama, niitä joita ei vain pysty ottaa tosissaan, joiden ei ikinä uskoisi voittavan.
Kuvitelkaa meidän epätoivoa ja ihmetystä, kun yksi näistä esityksistä sitten lopulta voitti. Ja edelleenkin puhuen vain omasta mielipiteestäni, Ukrainan kappale oli huono. Laulaja ei ollut kilpailun laulutaitoisimpia, laulukielen vaihtelu hämmensi. En enää edes muista, miten se laulu meni - tavallaan onneksi. Euroviisuvoittajakappaleen kuuluu olla tarttuva, biisi jota jäädään soittamaan radiokanavilla ja joka ainakin voiton jälkeen saa ihmiset pitämään itsestään. Euroviisuvoittajakappaleen pitäisi olla (ainakin jollain tasolla) hyvän mielen kappale, voimaa antava kappale. Semmoinen jonka mukana voi laulaa hymyillen, ehkä tanssahdella tai ainakin heiluttaa hevilettiä.
Euroviisuvoittajan ei kuulu olla surullinen ja masentava, eikä missään tapauksessa poliittinen, senhän jo Euroviisujen säännöt sanoo. Ilmeisesti tämä kappale ei ollut tarpeeksi poliittinen tuota sääntöä rikkoakseen. Miten? Minä, ja ilmeisen moni muukin, on sitä mieltä, että tuo kappale ei voittanut tunnelatauksellaan, omakohtaisuudellaan eikä varsinkaan musiikillisella ylivoimallaan. Se voitti, koska kappale oli protesti Venäjää vastaan. Jos tuo sama kappale olisi sanoitettu sydänsuruista kertovaksi, uskallan väittää ettei se olisi päässyt edes kärkikymmenikköön. Venäjää vastaan on tämän maailman helppo olla monesta syystä, ja Ukrainalle äänen antaminen oli helppo tapa tuoda tämä ilmi. Sama juttu viime vuonna, kun moni toivoi Ruotsin voittavan ihan vain sen takia, ettei Venäjä voittaisi.
Ja en nyt lähde täysin kieltämään sitä, etteikö joku olisi tosissaan pitänyt Ukrainan kappaleesta ihan kappaleena (ja kuten varmasti olet tässä vaiheessa jo huomannut, on osa tämän postauksen väitteistäni suhteellisen kärjistettyjä). Laulajalla oli selvästi tunnetta pelissä, sanoma on hyväksi. Euroviisut ei kuitenkaan ole oikea paikka poliittisille kannanotoille, kilpailun on kuitenkin tarkoitus yhdistää kansoja ja valtioita Euroopassa ja sen ulkopuolellakin.
Toinen epäkohta Euroviisujen pistelaskussa on jo vuosia ollut se, että kilpailun lopullinen voittaja ei ole niin tuomariston kuin yleisönkään suosikki, niin kuin ei tänäkään vuonna. Ukraina oli niin tuomaristo- kuin yleisöäänten toinen (jota en kyllä vain tajua). Mutta euroviisumatikalla kaksi hopeaa tekee kultaa, ilmeisesti. Entä jos Euroviisut tosiaan olisi ihan vain kansan kisa, ja vain yleisöäänet ratkaisisivat? Suomea olisi vuonna 2000 edustanut Nightwish, vuonna 2016 Saara Aalto. Tämän vuoden voittaja olisi ollut Venäjä ja viime vuoden Italia. Olisiko ollut parempi näin?
Ne neljä maata, joille mä olin antanut meidän kisakatsomossa täydet pisteet olivat Australia (hyvä biisi ja nainen joka oikeasti osasi laulaa), Kypros (en enää tosin muista, miten tää biisi meni, mutta vähän kun on rokkia messissä niin mun makuun, oikeasti miellyttävää kuunneltavaa), Itävalta (nätti tyttö iiiihanassa prinsessamekossa, jolla oli niin kaunis ääni ja oikeasti laulutaitoa, plus ihanan selvä ranskan kieli!) sekä Iso-Britannia (tosi hyvä, miellyttävän kuuloinen biisi, siis koko kappale ja sen esitys - ja esittäjät - täynnä sitä hyvää mieltä). Tänä aamuna YouTubesta männävuosien viisubiisejä selaillessani huomasin Islantia edustaneen sama laulaja, joka edusti Islantia 2012. Silloinen edustusbiisi Never Forget on ehkä yksi mun kaikkien aikojen lempiviisubiisejä, jonka osaan melkein ulkoa ja jota - toisin kuin muita viisubiisejä - käyn säännöllisesti kuuntelemassa. Vuonna 2012 ymmärrettävästi voitti Ruotsi ja Euphoria, mutta sitä en käsitä, miten Islanti jäi toiseksiviimeiseksi. Kävin kuuntelemassa Islannin tämän vuoden viisubiisin, ja siitä tuli taas ehkä mun tämän vuoden lemppari, biisistä joka ei päässyt edes finaaliin.
Tiivistettynä, tämän vuoden voittaja ehdottomasti jakaa mielipiteitä siinä, menikö voitto oikeaan osoitteeseen. Ja mun mielipide: Islantia arvostetaan aivan liian vähän, sieltä tulleet viisuehdokkaat (ainakin nämä kaksi, ja muistaakseni 2013 Islannilla oli myös superhyvä biisi!!) ovat täyttä kultaa.
Sen verran mitä itsekin kerkesin katsoa, niin ei kyllä oikealle maalle kolahtanut voitto ei. Biisi täynnä politiikkaa ja yksi viisujen huonoimmista vedoista, ylipäätään; en pitänyt laulajan esityksestä, en biisin lyriikoista ja koko juttu jäi todella "lameksi". Ja vielä painoitettiin, että Euroviisuissa on kyse musiikista, eikä politiikassta - ei näyttänyt olevan.
VastaaPoistaItävallalle olisin itsekin antanut ääneni! Niin ihanaa ranskan kieltä, sulatti täysin.
Nimenomaan. Toi oli yksi niistä esityksistä joille huvikseen naureskeltiin, koska se oli selvästi sellainen biisi joka ei menestyisi näissä kisoissa - toisin sitten kävi... Ja se Itävallan tytön ranska, se oli niin kaunista ja selvää, mäkin sain siitä selvää! Ja niin nätti, herkkä ja taitava ääni :3
PoistaItse en euroviisuja tänä vuonna katsonut mutta olen samaa mieltä monista tekstisi pointeista. Usein voittavissa kappaleissa ei ole sitä "jotain" ja tuo poliittisuus on sangen häilyvä raja. Mielenkiintoinen teksti! :)
VastaaPoistaKiitos paljon! Ihana kommentti, kiva kuulla että oot samaa mieltä!
PoistaMiten herkullinen aihepiiri!
VastaaPoistaUkrainan kappaleen on spekuloitu hyväksyttäneen siksi, että sen nimi maskeeraa yhteyden nykypäivän politiikkaan. Itse kuitenkin pohdin, millainenkohan alapeukutusaalto olisi seurannut, jos jokin maa olisikin osallistunut natsien hirmutekoja käsittelevällä, vastaavalla itkuvirrellä - Saksahan on nykyään kaikkien kaveri. Rumista karvoistaan pääsemätöntä Venäjää saa toki piikitellä menneisyydestään miten lystää. Poliittisuus on siis päivänselvä "rike" Jamalan esityksen kohdalla.
Jo viime vuonna ärisin Italian vuoksi, enkä ollut tajunnut valmistautua samaan tänäkin vuonna. Venäjä ansaitsi kaikessa musiikillisessa vallankumouksettomuudessaankin oman rankkaukseni kärkipaikan, mikä tietyti vaikeuttaa nykyisen, Sergeyn kannalta kohtalokkaan systeemin hyväksymistä entisestään. Kuitenkin myös Puolan tapaus on oivallinen ääriesimerkki tämän raatisotkun viallisuudesta. Tasan tarkkaan Puolan olisi pitänyt yhtä lailla voittaa, jos se olisi eniten ääniä saanut - asiantuntijoista viis. Tämän sanon siis Puolan kappaleen esitysvuoron aikana suuresti kärsineenä viisufanina! Samoin henkilökohtaisesti ärsytti No Fear (ainakin Mikael Saaren uhkaamisen tähden), mutta olisihan se nyt ollut paljon, paljon varmempi ja oikeudenmukaisempi edustaja Suomelle.
Miten se nyt menikään se nallekarkkien jako. Joka tapauksessa minäkin kuuluin tähän vähemmistöön, jossa ei vain älytty tätä 1944:ää.
Juu, enemmän minä kyllä olen törmännyt niihin ihmisiin, jotka eivät olleet tyytyväisiä viisujen lopputulokseen, kuin niitä jotka olivat. Sulla on mahtavia pointteja! Musta on myös kyseenalaista, kun luin eilen, että 1944-kappaletta oltiin vedetty jo viime vuonna keikalla. Tuo kappale siis rikkoi kahta merkittävää sääntöjä Euroviisuissa, mutta se silti pääsi läpi ja vielä voitti.
PoistaYmmärrän kyllä pointtisi, ja myös monen kommentoijan pointin, ja loppujen lopuksi kyseessä on puhtaasti makuasia. :) Itse olen tykännyt Ukrainan biisistä maaliskuun ensikuuntelusta lähtien, enkä itse asiassa edes kiinnittänyt juurikaan huomiota sanoituksiin ennen kuin aivan itse kisojen alla. Pidän kappaleen rytmistä, melodiasta, sen "erikoisuudesta" sekä myös viisuissa itse esityksestä, ja Ukrainalle lähtikin ääni (kuten myös Australialle, Ruotsille, Belgialle ja Italialle). Itse olisin siis suonut voiton käytännössä mille tahansa noista maista (juryäänten jälkeen hurrasinkin Australian johdolle). Venäjän esitys oli eittämättä illan paras, mutta biisi niin tylsä ja mitäänsanomaton, että olisi kyllä hieman harmittanut, jos se olisi voittanut (ja alkanut soimaan radiossa, kääk!)
VastaaPoistaMielestäni tänä vuonna taso oli muutenkin erittäin kova, eikä etukäteen osannut kyllä yhtään veikata lopullista voittajaa (sen huomaa myös lopullisista pisteistä). Uusi pisteidenpaljastussysteemi oli kutkuttavan nerokas, sillä se piti viisuvoittajan jännityksenä aivan loppumetreille asti. Mielestäni olivat siis oikein onnistuneet viisut, varsinkin väliaikashown puolesta! :D
No kiva kuitenkin, että sitten oli niitä jotka oikeasti tykkäsivät biisistä ihan sen itsensä takia! Venäjän esitys oli toki todella upea, mutta se (niin kuin yllättävän moni tämän vuoden esitys) oli selvästi tehty Månsin viime vuoden voittoesitystä mukaillen - niin kuin myös tuo Islannin kappale, jota fanitin ja joka ei finaaliin yltänytkään. Mäkin tykkäsin tavallaan uudesta pistejutusta, näki selvästi raatien ja yleisön pisteet. Toisaalta ei nähnyt, minkä maan yleisö oli antanut minkäkin verran, toisin kuin tuomariäänistä, ja kokonaispisteet muodostuivatkin eri tavalla kuin viime vuonna - viime vuoden pistelaskutaktiikalla Australia olisi voittanut Ukrainan sijaan.
PoistaJa väliaikashow oli kyllä jotain, oli se vaan ihana nähdä oma rakas Lordi siellä lavalla <3