Jalkoihin sattuu ja elämä hymyilee

Viime postauksesta on kulunut viikko, ja voin sanoa, etten tänä aikana pahemmin ole uhrannut ajatusta blogille. Olen viettänyt aikaa rakkaani kanssa, käynyt hakemassa pizzoja Kotipizzasta, ja häkeltynyt työkuvioista. Keskiviikkona mulla oli kaksi erittäin hyvin mennyttä työhaastattelua, ja torstaina mulle ihan yllättäen soitettiin kolmannesta paikasta, olisinko kiinnostunut töistä. Nyt olen kaksi päivää myynyt ahkerasti ruokaa Kauppatorilla! Ja pakko sanoa, että on ollut mukavaa vaihtelua käydä töissä puolen vuoden vapaiden jälkeen. Toki työ on omalla tavallaan todella rankkaa, mutta nyt tietää kuluttaneensa päivän johonkin hyödylliseen ja todella ansainneen täydellisen oikeuden lahnailuun iltaisin. Puolentoista viikon päässä häämöttävä Kreikan-matkakin tuntuu varmasti palkitsevammalta ja rentouttavammalta parin viikon työrutistuksen jälkeen. Mutta kyllä silti ottaa koville, hikeä valuu oudoissa paikoissa ja jalat ovat päivän päätteeksi ihan hellinä!

Mutta en mä nyt teitäkään aio unohtaa. Lontoosta kuulette taas pian ja ehkä jostain muustakin. Vaikka verkkohiljaisuutta onkin ilmassa, ei ajatuksenvirta katkea mihinkään. Paitsi nyt, kun painun nukkumaan. Öitä kamut!

Kurkistus Narniaan 34: Yksinkertaista teatterilookia

Hame Pull&Bear / Vaaleanpunainen t-paita, valkoinen neule, mustat loaferit, laukku ja rannekello (ja sukkahousut, haha!) Primark

Viimeisenä iltanamme Lontoossa me käytiin tosiaan katsomassa Agathta Christien Hiirenloukku-näytelämä. Viikossa oltiin ehditty shoppailla paljon, ja itse asiassa kaikki mitä mulla oli päällä, oli tuolta reissulta ostettu, jopa osaa meikkejä myöten, ihana oranssinpunainen huulipuna (ja sen alla oleva punainen rajauskynä, grrr miten ihana väri!) oli ainakin kotoisin Superdrugista. Laukusta ja mustasta maksihameesta on tullut jo kestosuosikkeja, kellosta loppui patterit, mutta innolla odotan että saan sen toimintakuntoisena takaisin ranteeseen!

Yksinkertaista ja tyylikästä, mites teihin uppoaa?

Superhelppo (ja superherkullinen) lämmin salaatti

Tänään mulla oli nälkä. Nälkä ja vähän kiire. Pöydällä kasa pehmenneitä avokadoja, jääkaapissa iso paketti kanaa. Ja niin mä lähdin kasaamaan ruokaa laitetaan sitä mitä kaapeista löytyy -taktiikalla. Ikinä en vastaavaa ole laittanut, mutta päästä heittämällä tuli niin hyvää ja kerrassaan innovatiivista ruokaa, että toisesta lautasellisesta oli pakko räpsäistä kuva ja heittää ohjetta tännekin. Kaupassa ei tarvinnut käydä, avokadojen ei tarvinnut jäädä odottelemaan pilaantumista, ja mun mahasta tuli niin täysi, että tuntui että räjähtäisin. Kaiken lisäksi vielä aika suhteellisen terveellistä ja ennen kaikkea helposti oman maun mukaiseksi muokkautuvaa, esimerkiksi tuore paprika tai maissi tai ehkä jopa sienet sopisi tähän aika mainiosti. Mä käytin itse niitä Apetinan valmiiksi öljyssä lilluvia maustettuja salaattijuustokuutioita, mutta ehkä suosittelisin ihan tavallista fetaa tai sitä salaattijuustoa, nuo tuppasivat olemaan vähän liian suolaisia tähän ruokaan, sekä ne pikkupippurit siellä öljyn seassa ainakin multa vähän veivät sitä fiilistä, maistuvat nimittäin kauhealta!

Minähän en pahemmin myöskään mittaillut määriä, mutta meni suurin piirtein näin:

3 dl riisiä

300gr broilerin fileesuikaleita (mulla hunajamarinoituja)

oliiviöljyä

1/2 punasipuli

2 valkosipulin kynttä

3 avokadoaa

fetajuustoa sen verran ja senlaatuista kuin ite tykkäät

puolikas kurkku

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljyssä. Heitä kanat sekaan, paista ja mausta mielesi mukaan. Keitä riisit, muista suolata keitinvesi. Kuutioi avokado ja kurkku sekä fetajuusto, jos se sitä vaatii. Laita kaikki sekaisin ja nauti. Helppoa, eikö?

Oon muuten ihan pikkasen innoissani, oon nimittäin saanut kaksi työhaastattelua ensi viikolle! Monta hakemusta oon viime aikoina laittanut, mutta nämä kaksi on ne, joista olen eniten kiinnostunut ja innostunut, ja aivan käsittämättömän ihanaa että juuri niistä on tullut kutsu haastatteluun! Nyt vain sormet ristiin ja toivotaan, että onnistaa jommassakummassa. Ja nyt kun töistä puhuttiin, niin täähän olisi muuten aivan mainio eväs työpaikallekin tämä salaatti, helppo tehdä suuria määriä, maistuu kylmänäkin pari päivää myöhemmin, ja täyttää vallan mainiosti, minä olen vielä kaksi ja puoli tuntia myöhemmin aivan täynnä, vaikka yleensä nälkä iskee yllättävänkin nopeasti uudestaan. Ja jos nyt päädyt tätä reseptiä kokeilemaan, niin tule vinkkaamaan, että maistuiko, tai että miten tuunasit omaan makuun sopivaksi. Nyt hei kuitenkin hyvää illanjatkoa, mulla edessä ainakin kynsien laittamista, nyt kesällä oon taas innostunut kynsien lakkaamisesta kun siihen on ihan kunnolla aikaakin!

Kesän soittolista - lapsuuden suosikit kulutuksessa

Niin kuin viimeksi mainitsinkin, käytiin äidin kanssa pienellä Suomi-roadtripillä viikonloppuna. Käytiin Kouvolassa, ajettiin Jyväskylään ja Jämsään, ja Lahden kautta takaisin kotiin. Autokin hajosi matkalla, mutta vaikka eräskin autonasentaja sanoi, ettei autolla, josta puuttuu täysin iskunvaimentimet, pitäisi ajaa enää metriäkään, me tarmokkaasti matkattiin ne muutama sata kilometriä takaisin Helsinkiin ihan ehjin nahoin. Ja noiden muutaman sadan kilometrin aikana nousi kuulokkeet monta kertaa korville ja Spotify, tuo pirunmoinen sovellus jota vannoin, niin kuin monen muunkin suhteen, etten koskaan lataisi, pääsi kovaan käyttöön. 

Mä olen siis aina ostanut musani CD-levyn muodossa, ladannut nuo levyt koneelle ja siitä puhelimeen, eikä maksullisille tai mainoksientäyteisille sovelluksille ole ollut tarvetta eikä tahtoa. Nyt en kuitenkaan ole saanut uuteen puhelimeeni musaa ladattua, joten Lontooseen lähtiessämme latasin Spotify Premiumin viikon ilmaisen kokeilujakson ja sieltä lähdessä kolmen kuukauden Premiumin eurolla. Tuon jälkeen sitten perun Premiumini ja toivottavasti siihen mennessä olen saanut perinteisellä menetelmällä ladattua biisit kännykkään. Nyt kuitenkin Spotify on ollut mahtava tapa tutustua ja rakastua vanhoihin suosikkeihin taas uudestaan.

Mun iskä on vaikuttanut todella suuresti siihen musiikkiin, mitä mä kuuntelen. Ikilempparini Nightwishia kuunneltiin iskän kanssa ja katsottiin videolta, niin kuin muita rakkaitani Evanescencea ja Avril Lavignea, jonka Under My Skin -levyn sain iskältä muinoin joululahjaksi. Pienenä rakastin Nylon Beatia, Anna Erikssonia ja Saija Varjusta, täysin iskän ansiosta. Ja nämä seuraavat, mitä autoillessa bongasin Spotifysta ja innostuin uudestaan, ovat juuri niitä, joiden levyt iskä on joskus ostanut ja joita meillä on kotona kuunneltu todella paljon. Näin kesällä mä otan usein vähän "lomaa" niistä ikisuosikeista, ja kuuntelen vähän rennompaa ja duuripainotteisempaa musiikkia. Näissä seuraavissa on monessa vähän country-vibaa, juuri sitä miltä kesän mun mielestä pitää kuulostaa!

Shania Twain oli juuri yksi näistä mun ja iskän suosikeista. Up-levyä kuunneltiin harva se päivä, sen mukana tullut minijuliste oli mun huoneen seinällä, ja teeveestä tullut Chicagon jättikeikka nauhoitettiin ja katsottiin uudestaan monta monta kertaa. Biisien mukana laulettiin, vaikka nyt niitä samoja biisejä kuunnellessa on tullut monta ahaa-elämystä sanojen suhteen, 5-10 vuotta sitten kun tuo englannin ymmärtäminen oli ehkä vähän eri tasolla. Shania Twainin biiseissä löytyy sitä ihanaa rentoa country-henkeä, positiivisuutta ja sopivasti itseironiaa, ja niitä ihania (ja ehkä vähän ällöjäkin, haha) rakkausballadeja. Mun kesälemppareiksi (ja lemppareiksi noin muutenkin) on noussut tuolta Up-levyltä kappaleet I'm Gonna Getcha Good, Up!, Ka-Ching ja Nah, vaikka on esimerkiksi Thank You Baby aika mahtava, niin kuin vähän vanhempi superhitti Man! I Feel Like A Woman, jonka mukana pääsee kunnolla laulamaan ja nauttimaan elämästä. Mä laitoin tonne pari livelinkkiä, ihan vaan sen takia, koska tolla bändillä on selkeästi ihan käsittämättömän hauskaa lavalla ja hyvä meininki, tolla keikalla olisi ollut niin upea olla noiden muutaman kymmenen tuhannen ihmisen keskellä, harmi että siitä on jo 13 vuotta.

Sheryl Crow on myös sellainen, mitä iskän kanssa kuunneltiin, vaikkei ihan niin paljoa. Silti sieltä löytyy sitä samaa fiilistä, mikä kesällä toimii. Kannattaa tsekata ainakin biisit The First Cut Is The Deepest, If It Makes You Happy ja Soak Up The Sun!

Alanis Morissettea ollaan pari kertaa soitettu bändissä, ja vaikka mä en ole hänen tuotantoaan kuunnellut niiden muutaman hittisinkun lisäksi, ne uppoaa ja tulee kuunneltua helposti monta putkeen, kun sille päälle sattuu. Ironic on täydellinen biisi tälle listalle, kun sen kertsi iskee, voi vaan kuvitella itsensä ratin taakse hiljaiselle moottoritielle laulamaan sydämensä kyllyydestä radion mukana. Hand In My Pocket on toinen hyvän mielen kesäbiisi.

Äidin lempparia Maija Vilkkumaata kuunneltiin myös paljon pienenä, ja heti ekana Spotify Premiumiini ennen Lontooseen lähtöä latasinkin Maija Vilkkumaan musaa. Äidin kanssa kuunneltiin Ei-levyä ja iskän kanssa Pitkää ihanaa leikkiä ja Se ei olekaan niin -albumia, joten niiltä on monta lempparia. Nyt kuitenkin olen tykästynyt myös näihin uusiin kappaleisiin, kuten jotenkin niin hyvältä ja niin Maijalta kuulostavaan biisiin Lissu ja mä, ja kyllä, myös Kissavideoita soi päässä niin kuin myös korvissakin Lontoossa vähän koko ajan. Sanokaa mitä sanotte, se on true hyvän mielen kesäbiisi! Niistä vanhoista suosikeista tälle listalle voisi heittää vaikka biisit Väärin, Lottovoitto (tätäkin olen nyt ruvennut enemmän arvostamaan, miten pirteä ja tarttuva fiilis ja hienot, mietityttävät sanat), ja Mä haluun naimisiin, joka oli viime talvena mun jatkuvana korvamatona!

Ja loppuun vielä lisätä yksi mahtava, joka toimii kesällä ihan yhtä hyvin kuin milloin tahansa muulloinkin, nimittäin the one and only Queen. Siis voiko joku olla sen kanssa eri mieltä, että sellaiset biisit kuin Crazy Little Thing Called Love, Bicycle Race tai Killer Queen, Bohemian Rhapsodysta ja Somebody To Lovesta nyt puhumattakaan, ovat täydellisiä kesäisille roadtripeillä tai vaikka tiskiurakan taustamusiikiksi. Siis Queen nyt vaan on sellainen bändi, joka toimii ihan joka tilanteessa ja yhdistää ihmisiä. Jos teillä ei ole Queenia teidän (kesä)soittolistoillanne, niin vähän äkkiä lisäämään.

Tästä postauksesta jätin nyt tarkoituksella tämän ja tämän postauksen ikilempparit pois, mutta mainioita lisäyksiä olisivat vaikka Paramoren Ain't It Fun ja Still Into You tai Avril Lavignen Complicated ja Smile. Mä olen nyt taas muistuttanut itseäni Nightwishin alkuaikojen mahtavuudesta, ja olen kuunnellut Oceanborn- ja Wishmaster -levyjä pitkästä aikaa niin suurella antaumuksella, on ne biisit (ja Tarjan ääni herranjumala) niin käsittämättömän hyviä.

Löytyykö teiltä samoja (kesä)suosikkeja, ja jos ei niin mitä teiltä löytyy? Vinkkejä saa jakaa puolin ja toisin kommenteissa, jos siltä tuntuu!

Tätä on Suomen kesä

Yhtä asiaa ei vaan voi sanoin selittää kenellekään, ja se on Suomen kauniit kesäillat. Tänään pääsin pitkästä aikaa kunnon saunaan ja kävin järvessä, enkä meinannut millään haluta lähteä sieltä pois. Se on vaan niin käsittämättömän upea fiilis, kun kuumasta saunasta menet sinne viileään järveen, ja uit siellä vedessä niin vapautuneena, kuulet sen pienen liplatuksen kun kädet halkoo vettä ympäriltä. Siellä mä uin ja seisoskelin ja uin vähän lisää. Takaisin saunaan, ja niin rento ja puhdas ja vapaa olo. Sen jälkeen menin vielä uudestaan laiturille, en uimaan, vaan katsomaan tuota upeaa järvimaisemaa. Jossain vaiheessa en voinut enää vastustaa, ja piti hakea kamera ja ikuistaa tämä upea maisema. Ja tuli niin vahva inspis, että piti tulla tänne kirjoittamaan ja jakamaan nämä kuvat, vaikka kello aika paljon onkin. Onni on elää kesää Suomessa.

IT'S LONDON BABY!

Varautukaa kuva(ja teksti)räjähdykseen, luvassa on (ainakin melkein) kaikenkattava Lontoo-postaus, ensimmäinen monesta! Me oltiin siis kolmen vuoden ahkeran suunnittelun ja rahansäästämisen jälkeen Kaislan kanssa Lontoossa muutama viikko sitten viikon reissulla, ja nyt vihdoin olen saanut aikaiseksi kuvien rajaamisen ja käsittelyn ja voidaan tulla tänne bloginkin puolelle muistelemaan ihan mahtavaa matkaa! Niin kuin tosiaan jo sanoin, tämä ei ole ainoa Lontoo-postaus, eli lisää on vielä luvassa!

Meidän matka kesti siis viikon, lähdettiin aikaisin tiistaiaamuna ja tultiin perille seuraavana tiistai-iltana. Oltiin kentällä jo seiskan aikoihin (muistaakseni???), mutustettiin aamupalaa ja astuttiin koneeseen. Norwegianin hyvä puoli on se, että lyhyillä lennoilla on wifi, huono puoli, että se toimi erittäin huonosti. Kolme tuntia myöhemmin oltiin kuitenkin Lontoossa, ja kaikkia todennäköisyyksiä vastaan me osattiin mainiosti kahdella junalla perille meidän majapaikkaan. Asettauduttiin taloksi, otettiin puolivahingossa pienet päikkärit, ja kahden maissa lähdettiin shoppailemaan, suuntana suurensuuri ja kerrassaan ihana kauppakeskus Westfield. Siellä oli melkein kaikki kaupat, mitä toivoa saattaa, ja rahaa paloi ainakin Pull&Beariin, Hollisteriin (kyllä, kävin elämäni ensimmäistä kertaa Hollisterissa ja tein elämäni ensimmäisen Hollister-ostoksen), ja HMV:hen, suureen levy- ja elektroniikkakauppaan. Syötiin herkulliset hampparit Five Guysissa, ja olen vieläkin ihan kikseissä siitä, että sain hampurilaiseeni sieniä, nam! Lontoossa syötiin joka ilta kaupan valmisruokia, voi kunpa Suomeenkin saataisiin edes lähes yhtä ihanat valmisruokatarjonnat mitä Lontoossa.

Keskiviikkona olikin Harry Potter -päivä, josta teen ihan oman postauksensa, enkä siksi kerro nyt enempää siitä. Sieltä palattuamme tehtiin pientä turisteilua: käytiin katsastamassa Buckingham Palace ja Trafalgar Square, nähtiin vilaukselta Big Ben ja London Eye ja päädyttiin kävelemään todella pitkä lenkki. Ei se meitä kuitenkaan haitannut, The Mall -kadulta oli kauniit puistomaisemat, joki vieressä, puut vihreinä ja Union Jackeja kadun yläpuolella. Aurinko paistoi muttei ollut liian kuuma, aika täydellinen kaupunkilomasää siis. Torstaina käytiin lounaalla mun tädin luona, jonka jälkeen mentiin Madame Tussaud's -vahakabinettiin, josta myös on oma postaus tulossa. Vahakabinetin jälkeen suunnattiin ehkä vähän yli-innokkaina Oxford Streetille, Lontoon suurensuurelle ostoskadulle, ja suurensuureen ja yli-ihanaan ja edulliseen vaatetavaratalo Primarkiin. Voi mä en käsitä, miten olen koko elämäni selvinnyt ilman Primarkia, vaatetta sun muuta joka lähtöön ja ihan naurettaviin hintoihin. En uskalla edes arvioida, kuinka paljon tavaraa ostin Primarkista, mutta suurin osa mun ostamista tuotteista olivat korkeintaan siinä kolmen punnan luokkaa. Sen verran voin kyllä sanoa, ettei ollut tuon reissun ainoa kerta, kun Primarkissa käytiin (mutta haluan jo takaisin, voi Suomi ja primarkittomuus). Kurkattiin myös Hamleys, suuri ja aika ällistyttävä lelukauppa, ennen kuin mentiin takaisin "kotiin". Tältä päivältä mulla ei ikävä kyllä ollut pahemmin kuvia tuon vahakabinetin lisäksi, niitä näette sitten myöhemmin! 

Perjantaina me mentiin British Museumiin. British Museum on aivan valtava museo, yksi maailman suurimmista, ja ilmainen. Siellä kierrettiin parit näyttelyt, ja mulla jäi parhaiten mieleen raha- ja kellonäyttelyt, kuten myös ikonit, ja miten siinä puhuttiin ikoneista ortodoksisessa kirkossa. Vähän sellainen "torilla tavataan" -fiilis! Siellä oli myös pari tuhansia vuosia sitten kuollutta ihmistä, jotka olivat säilyneet ällistyttävän hyvin, niissä oli jotain todella kiehtovaa. British Museumilta mentiin vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan, ennen kuin mentiin syömään ja myöhemmin katsomaan Phantom of the Opera. Ja pakko se on myöntää, aika mahtava se oli, supertaitavat näyttelijät/laulajat/tanssijat, ja superhyvät biisit jotka suuren osan tunsin jo ainakin jossain määrin ennakkoon. Meidän paikat vaan sattuivat niin, että yhtä nurkkaa emme nähneet juuri lainkaan, ja juuri siinä nurkassa tapahtui harmittavan paljon, siksi ehkä meni osa juonesta ohi.

Lauantai me turisteiltiin vähän lisää. Ensin mentiin metrolla Westminsteriin, nähtiin Big Ben ja London Eye ihan läheltä, ja Westminster Abbey ainakin noin ulkoapäin. Pari päivää aikaisemmin yksi Iso-Britannian kansanedustajista oli tapettu, joten parlamenttitalolla oli lippu puolisalossa, ja kirkon ja parlamenttitalon välisellä puistolla oli kukkia ja muita muistomerkkejä. Siellä oli myös yksi aivan mahtava säkkipillinsoittaja, oli pakko antaa puoli puntaa kun tuli niin hyvä mieli! Siitä me mentiin metrolla Tower Hilliin, nähtiin Tower of London ja käveltiin Tower Brigden yli ja takaisin. Siitä jälleen ensin syömään herkullista pubiruokaa pubiin, jossa oli ainakin näin suomalaiselle aika hämmästyttävät kastiketarjonnat, ja siitä Oxford Streetille shoppailemaan vähän lisää, suurimmassa osassa kaupoista oltiin jo käyty aikaisemmin, mutta kun näitä kauppoja ei kerta Suomessa ole, niin pitää kunnolla ottaa ilo irti, eikö? Löydettiin myös sellainen unelmakauppa, kuin Superdrug, jossa myytiin meikkejä todella edullisesti, huulipunia lähtien punnasta ja luomiväripaletinkin ostin seitsemällä punnalla. Tai no unelmakauppa se oli ehkä vain mulle, Kaisla lähinnä yritti saada wifiä toimimaan kun mä kiertelin ja kaartelin ja testailin vähän jokaista testeriä mikä näytti mieluiselta. Tuollaisiakin kauppoja saisi olla Suomessa, meikit ovat vaan aivan liian kalliita!

Sunnuntaina kurkattiin Camden Marketin kirpparit, jossa oli Hullu hatuntekijä ottamassa kuvia ihmisten kanssa ja jossa myytiin jos jonkinvärisiä Converseja halvemmalla kuin Suomessa, vieläkin harmittaa kun en ostanut! Ja siitä mentiin, minnekäs muuallekaan kuin Oxford Streetille, meidän emäntä vaan nauroi meille joka päivä kun oltiin aina vaan samassa paikassa shoppailemassa ja kauhisteli mahtuuko kaikki meidän laukkuun (plot twist: mahtui, ja hyvin alle painorajoitusten). Käytiin myös ihailemassa Royal Opera Housea ja Covent Gardenin aluetta, josta löydettiin Muumi-kauppa! 

Maanantai me kierreltiin meidän "kodin" lähiympäristöä, ja otin ehkä vähän harmiksi kuvia vain kännykällä. Pakkailtiin rauhassa ja selvitettiin kotiinpalukuvioita, me kun ei päästykään samaa reittiä takaisin mitä oltiin tultu junalakon takia. Illalla mun täti vei meidät syömään Jamie Oliverin italialaiseen ravintolaan, ja sen jälkeen mentiin katsomaan maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä, Agatha Christien Hiirenloukku. Tätä mä ainakin olin odottanut todella kovasti. ja olihan se aika hieno, sopivan yksinkertainen kun lavastus pysyi samana läpi näytelmän, vaikkakin Christien tyyliin vähän hitaasti lämpeävä. Oon kyllä silti todella iloinen, että se tuli nähtyä. Ensi kerralla pitää sitten nähdä se uusi Harry Potter -musikaali, jos mahdollista, ja Mamma Mia, jonka jo viime kerralla olisin halunnut nähdä mutta aina tulee jokin muu vaihtoehto. Tiistaina sitten päästiin mukavasti kotiin, mun laukku painoi 17,5 kiloa ja Kaislan kai 18,4, eli ihan sopivasti! Onneksi Briteissä on mukavia herrasmiehiä, jotka auttavat painavan (ja ison) laukun kanssa portaissa. Lento lähti melkein tunnin myöhässä, mutta oltiin melkein ajallaan kuitenkin perillä, ja pakko sanoa, että oli kyllä ihana päästä kotiin reissun jälkeen.

Tästä nyt tuli aikamoinen höpöttelypostaus, mutta oli se reissukin aikamoinen. Luvassa siis vielä muutama postaus tästä matkasta, ja lupaan saada ne julkaistua ennen kuin me lähdetään äidin kanssa Rodokselle elokuussa! Oon niin innoissani, ostettiin liput tällä viikolla ja siitä asti olen vain haaveillut uima-altaasta ja auringonpaisteesta. On meidän molempien eka kerta Rodoksella vaikka Kreikassa ollaankin käyty, joten saa ehdotella matkavinkkejä sinnekin! Blogissa on nyt ollut aika matkustusaiheinen vuosi kun on yksi San Francisco -postauskin vielä julkaisematta, mutta ei kai se ketään haittaa! Nyt mä kuitenkin lopetan höpöttämisen, palaillaan sitten myöhemmin enemmillä matkakuulumisilla. Hyvää illanjatkoa nyt silti kuitenkin teille kaikille!

Valokuvausretki Öljysatamaan

Eilen me Kaislan kanssa otimme kameramme, astuimme bussiin ja matkasimme Laajasalon Öljysatamaan, paikkaan josta näkee meren yli keskustaan ja Korkeasaareen, ja jossa on kerrassaan mahtavat kuvausympäristöt. Näin mulle oli siis etukäteen kerrottu, ja innoissani totta kai lähdin mukaan. Enkä joutunut pettymään, 218 kuvaa tuli tuolla reissulla, suurin osa tosin musta. Ehkä saatoittekin arvata ainakin mun ykkösmotiivin tuolle kuvausreissulle - saatiin kuin saatiinkiin uusi banneri blogiin. Kerrankin oli niin, että oli monta hyvää vaihtoehtoa bannerikuvaksi, eikä tarvinnut väkisin valita yhtä kelvollista. Tämän päivän olenkin viettänyt blogin ulkoasua uudistaen ja mullistaen. Heittäkää kommenttiosioon, miltä tämä uusi ulkomuoto teidän silmiinne näyttää! Kaislan kanssa naureskeltiin, kun nyt ei olekaan sitä oksaa naaman edessä niin kuin aiemmissa bannereissa, eikä edes hametta päällä! Mutta niin ne ajat vaan muuttuvat, mitäköhän me ensi banneriin keksitään.

Öljysatama oli tosiaan aivan upea kuvauspaikka. Oli kalliota, merta, puita, sammalta ja taivas. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että tuo olisi ollut upea paikka ylioppilaskuvauksille, kumpa olisin silloin vain tiennyt! Tänne me tullaan kyllä uudestaankin, Kaisla sanoi pimeään aikaan kaupungin valojen näkyvän upeana ja todellakin uskon sen, syksymmällä uusi reissu tiedossa. 

Tänään on ollut vähän tällainen rento tietokoneellahillumispäivä. Vielä on yöpuku päällä, ja "aamusuihku" on vielä edessä. Aamusta asti olen noita blogisäätöjä tehnyt, välillä vähän katsonut Netflixiä, pelannut Candy Crushia, kuunnellut Shania Twainia ja Within Temptationia ja käynyt välissä syömässä muutamat lihapullat (nam). Pari päivää sitten kuulin iloisia uutisia, eikä enää tarvitsekaan odottaa siihen ensi viikon perjaintaihin, että saan taas nähdä Alen, niillä kun on lauantaina vierailupäivä! Tehdään siinä samalla äidin kanssa miniroadtrip, kun käydään vähän Keski-Suomen seuduilla vierailemassa muutamilla sukulaisilla ja perhetutuilla. Ensi viikolla pääsen sitten toivottavasti taas mun kummien mökille. Olen oikeasti odottanut koko kesän, ellen jopa kauemmin että pääsisin sinne. Siellä on aina vaan niin ihanaa, todella lämminvesinen järvi, ihana puusauna ja ruokaa aina säännöllisin väliajoin pöydässä. Ehkä yksi kesän kohokohdista aina, kun pääsee sinne. Maanantaina mulla alkoi autokoulu, ja ensi viikolla mulla on ensimmäinen ajotunti, huh. Vähän jänskättää, ehkä eniten se, että pitää kokeilla jotain täysin uutta ja vierasta, mitä ei osaa, samalla kun toinen seuraa vierestä, teetkö virheitä. Ei ole mun vahvuuksia tuollainen, mieluummin aina kokeilen ja harjoittelen itsekseni ja näytän muille sitten kun tiedän osaavani. Ajaminen ei kuitenkaan ole ihan sellainen asia, jota voisi yksin opetella, haha! 

Tämä nyt vähän räjähti käsiin tämä postaus, mutta kyllä niitä kuulumisiakin pitää välillä johinkin väliin tunkea. Mutta nyt rehellisiä mielipiteitä kehiin, miten tämä ulkoasu teidän mielestä toimii? Mielelläni otan aina palautetta vastaan, jos joku piirre teitä häiritsee tai koette epäkäytännölliseksi, mä sitten parhaani mukaan yritän noita seikkoja korjailla. Ja lisäksi, jos tiedätte muita mahtavia kuvauspaikkoja Helsingin seudulta, niin aina saa vinkata!

Seuraa Pannariblogia Facebookissa, Instagramissa, Ask.fm:ssä ja Twitterissä (linkit myös yläpalkissa bannerin alapuolella!)