Jalkoihin sattuu ja elämä hymyilee

Viime postauksesta on kulunut viikko, ja voin sanoa, etten tänä aikana pahemmin ole uhrannut ajatusta blogille. Olen viettänyt aikaa rakkaani kanssa, käynyt hakemassa pizzoja Kotipizzasta, ja häkeltynyt työkuvioista. Keskiviikkona mulla oli kaksi erittäin hyvin mennyttä työhaastattelua, ja torstaina mulle ihan yllättäen soitettiin kolmannesta paikasta, olisinko kiinnostunut töistä. Nyt olen kaksi päivää myynyt ahkerasti ruokaa Kauppatorilla! Ja pakko sanoa, että on ollut mukavaa vaihtelua käydä töissä puolen vuoden vapaiden jälkeen. Toki työ on omalla tavallaan todella rankkaa, mutta nyt tietää kuluttaneensa päivän johonkin hyödylliseen ja todella ansainneen täydellisen oikeuden lahnailuun iltaisin. Puolentoista viikon päässä häämöttävä Kreikan-matkakin tuntuu varmasti palkitsevammalta ja rentouttavammalta parin viikon työrutistuksen jälkeen. Mutta kyllä silti ottaa koville, hikeä valuu oudoissa paikoissa ja jalat ovat päivän päätteeksi ihan hellinä!

Mutta en mä nyt teitäkään aio unohtaa. Lontoosta kuulette taas pian ja ehkä jostain muustakin. Vaikka verkkohiljaisuutta onkin ilmassa, ei ajatuksenvirta katkea mihinkään. Paitsi nyt, kun painun nukkumaan. Öitä kamut!