Harmaa taivas ja harmaa mieli. Tänään rakkaani lähti kauas muille maille kurkkusalaatiksi. Onneksi muut maat ovat niinkin lähellä kuin Kouvolassa ja juna kulkee takaisin kotiin toivottavasti jo kahden viikon kuluttua. Eilen jo meinasi kyyneleet lähteä virtaamaan (parista eri syystäkin), kun ylikasvaneen ananaksen paikalle oli tullut sotilaallinen siili, aamulla heräiltiin haikeina. Päivä on mennyt hieman allapäin, kun kaiken lisäksi se kaveri, jolle olisin inttileskeysmasiksissa ensimmäisenä soittanut lähti samaan paikkaan. Sanovat vuoden menevän nopeasti, tällä hetkellä kaikki keskittyminen menee ensi viikon perjantaihin, jolloin saan taas kiertää käsivarteni hänen ympärilleen. Mutta vaikka ikävä on kova, niin kyllä sitä välillä tajuaa että onhan sitä aika ylpeä noista, pienistä muruista on kasvanut ihan oikeita alokkaita! Mutta silti, tulkaa äkkiä kotiin, rakkaat ♥
Todella kauniisti kirjoitettu teksti ♥ Ikävä on armeijan ensiviikkojen ajan suuri, mutta se vuosi menee nopeasti. Sen voin kertoa kokemuksesta :)
VastaaPoistaKiitos paljon! Ja juu kyllä mäkin uskon että aikaa myöten helpottaa, nyt alkuun on heti pidempi ajanjakso, myöhemmin kuitenkin yleensä vain sen viisi päivää poissa ja siihenkin tottuu.
Poista