Alkuviikon tunnelmia

Mun eilinen päivä oli niiin maanantai. Heti aamusta mulla oli ehkä huonoin ajotunti ikinä. Johtuiko sitten väsymyksestä ja ettei ajatus ihan pysynyt selkeänä vai mistä ikinä. Heti alkuun ajoin päin punaista, ja kun vähän päästiin eteenpäin, huomasin jossain vaiheessa ajavani ihan hullua ylinopeutta. Ei siinä sitten, mentiin ekaa kertaa moottoritielle, ja pieni paniikki nousi, kun sadekelissä piti ihan itse ajaa satasta. Lopuksi vielä olin niin hämilläni ettei se ajon tärkeä multitaskaus oikein onnistunut, vaan kaistaa vaihtaessa jäi täysin huomaamatta se sille viereiselle kaistalle pysähtynyt auto ja sen edessä ollut suojatie, jota oli pari tyyppiä ylittämässä. Eniten ehkä johtui siitä motarilla ajamisesta, jossa mua ihan oikeasti ekaa kertaa vähän pelotti, kun tunnilta kotiin mennessäni tunsin oikeasti vähän vapisevani.

No ei siinä mitään, yritin siirtää ajatuksia vähän muualle. Soittelin pianoa, kirjoitin blogiin, luin Potteria ja valmistauduin illan piano- ja laulutunteihin, siis nyt kun kerrankin olin treenannut läksyä. Saavuin konservatoriolle ja koputin ovea, ja mun piano-ope avaa vähän hämmentyneenä, että sun tuntishan oli puoli tuntia sitten, sulla alkaa nyt laulutunti. Jepjep, niin kun olin ajatellut että kyllä mä tällä kertaa muistan sen ajan oikein niin turha sitä lähteä tarkastamaan, ei sitten sekään mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Se siinä sitten loppupäivän vähän harmitteli että jo toisen kerran tänä vuonna oli pianotunti mennyt ilmoittamatta sivusuun (hups), vaikkakin vähän eri syystä tällä kertaa. Viimeksi mä siis unohdin ilmoittaa kun oltiin Kreikassa, etten pääse, ja muistin vasta seuraavana päivänä!

Tänään oli kuitenkin uusi yritys. En mennyt ajotunnille ihan yhtä hyvin fiiliksin kuin yleensä tuon eilisen jälkeen, ja alkuun mun ajossa olikin aistittavissa tiettyä epävarmuutta. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa lähti. Pysyttiin pois moottoriteiltä ja kerrattiin ihan myös niitä perusjuttuja. Siinä kilometri kerrallaan itsevarmuus nousi ja parit kehutkin opettajalta sain. Ei se tänäänkään ihan tahratta sujunut, auto sammui risteykseen ja taksi tööttäsi mulle kun tulin hänen tielleen. Mutta mitä pienistä. Ainakin jäi paljon parempi, ja ennen kaikkea varmempi, fiilis kuin eilisen tunnin jälkeen. Illalla teoriatunti meni ilman kirjaa vähän tylsästi kännykkää selaten, mutta bänditunnilla oli oikeasti hyvä fiilis, kun koko viikon oli kerrankin ihan oikeasti treenannut niitä biisejä. Ei sitä varsinaista soittamista ihan niin paljon ollut, mutta siitä tulee niin hyvä fiilis kun tietää itse että osaa. Ja näin mä kotimatkalla ihan kivoja tyyppejäkin aivan yllättäen!

Koska mulla on nyt ollut tapana vetää mun teksteistä jotain yleispäteviä elämänneuvoja, niin kai se pitää tehdä nytkin. Jos joku ei nyt tänään onnistu, niin kokeile ihmeessä huomenna uudestaan. Kyllä joku niistä huomisista on parempi. Ja saas nyt nähdä, mihin suuntaan tämä mun loppuviikko kehittyy. Huomenna mulla on töitä, ja esipuheiden perusteella on vähän kauhunsekaiset tunteet. Ylihuomenna mulla onkin sitten jo pimeäajotunti simulaattorissa, huijui! Siellä ei onneksi voi kolaroida, ainakaan oikeasti. Ja hirmuisesti postauksia mulla on suunnitteilla, yksi oikein megamajorsuuri postauskin tulee vihdoin tällä viikolla ulos. Mutta jotain muutakin sitä ennen. Stay tuned!