Olihan siitä jo melkein vuosi, kun edellisen kerran oltiin Tiinan kanssa lähimetsässä ottamassa asukuvia, niin eilen mentiin taas. Saatiin ihan käsittämättömän ihania kuvia, en tiedä johtuiko pilvisestä säästä ja tummanvihreistä puista taustalla, mun ihanasta upeasta objektiivista, näteistä meikeistä vai hyvästä kuvaajasta kerrankin kameran takana. Ehkä noilla kaikilla oli tekemistä asian kanssa. Joka tapauksessa upeaa kuvasaldoa tuli todella paljon, en edes tiedä mihin näitä ihania kuvia tunkisin! Kiitos paljon Tiinalle ihanista kuvista ja mahtavasta seurasta!
Siellä kamera kaulassa pyörittiin ja kierrettiin, seikkailtiin metsässä ja opittiin lähiympäristöstä, niin kuin ala-asteella piti tehdä. Metsässä oli niin upeaa, kun todella korkeita puita oli ympärillä ja kun taivas oli pilvessä, oli siellä vaan niin kaunista ja maagista. Yhden puun korkeassa latvassa oli ilmeisesti orava syömässä käpyä, ei me sitä eläintä nähty, mutta kuultiin ja nähtiin kun maahan putosi niitä käpyroskia välillä aika kovaa tahtia. Se oli vaan niin jännää kun niitä putoili maahan kasvien sekaan ja kuultiin se ääni niin selvästi, muttei nähty ollenkaan mistä ne oikein tulevat. Päädyttiin metsän laitaan pellolle, ja vähän naureskeltiin miten Helsingin laidalla on peltoa ja pellon laidalla vanha navetta.
Oli siellä oikeasti aika siistiä. Mä ainakin kun menen metsään, voisin vaan jäädä katselemaan ympärilleni vaikka kuinka pitkäksi aikaa, se on vaan niin kaunista ja taianomaista, ja aina tuntuu että on jotain uutta katsottavaa. Ja vaikka olisi ihan hiljaista eikä tapahtuisi mitään, niin silti koko ajan tapahtuu jotakin. Metsä on niin täynnä elämää, eläimiä, ikivanhoja puita ja kivilohkareita ja vallihautoja ja kaikkea mahdollista. Ehdottomasti pitää lähteä tuonne useammin kameran kanssa, yksin tai kaveri mukana. Menkää tekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti