Ennen viimeistä Lontoo-postausta heitetäänpä väliin viimeiset San Francisco -postaukset! Tosiaan ensimmäisenä kokonaisena päivänä perillä meillä ei ollut lainkaan yhteistä ohjelmaa, vaan kaikki viettivät sen perheidensä kanssa kaupunkiin tutustuen. Meidät tosiaan vietiin ihailemaan Golden Gate Bridgeä, syömään herkullista papuburgeria (♥♥♥ ikävä tuota burgeria), ja lopuksi katsomaan punapuita Muir Woodsiin, kerrassaan valtavaan luonnonpuistoon, jossa kasvoi juuri noita punapuita (haha melkein rimmasi :D).
Puistossa oli käsittämättömän kaunista, kun auringonvalo tuli puiden lehtien välistä ja jossain virtasi mininen koski. Opittiin, että punapuut kasvavat aina viiden tai kuuden puun piireissä, ja että niiden sisältämä tanniini suojaa niitä tulelta. Puistossa oli iso kukkula, jonka huipulle kulki polku, ja ne otimme tehtäväksemme kiivetä tuota polkua. Ja kova kiipeäminen siinä olikin, tunnin verran talsittiin ylämäkeä, välillä haistellen laakerinlehtiä ja välillä räpsien kuvia niin taianomaisista näkymistä, kun askel kerrallaan päästiin aina ylemmäs ja ylemmäs. Samalla juteltiin, tutustuttiin toisiimme ja sitä kautta kulttuureihimme.
Lopulta me sitten päästiin ylös, vaikkakin todennäköisesti loppumatka menikin vähän vaihtoehtoista reittiä jyrkkyydestä päätellen. Huipulta näki puiden lävitse kauas alas, ja edessä päin avautui näkymä suoraan Tyynelle valtamerelle. Siinä me istuttiin vähän aikaa hengähtämässä, ylpeitä itsestämme ihailemassa maisemaa. Nähtiin kyltistä, että matkaa alas oli noin 1,6 mailia, eli noin kaksi ja puoli kilometriä me oltiin kävelty sinne ylös!
Ja sitten lähdettiin kapuamaan takaisin alaspäin, edelleen jutellen, vähän vähemmän kuvia otellen. Neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin oltiin takaisin alhaalla. Jalkoja särki ja kengät hiersivät jo hieman. Käytiin vessassa ja lahjatavarakaupassa, katseltiin vielä vähän ympärillemme tuossa kauniissa puistossa, johon me muuten päästiin kansallispuistoviikon takia ilmaiseksi! Ja en kyllä yhtään voi ihmetellä, miksi meidät vietiin tuohon paikkaan, oli se vaan niin kaunista. Pitkän päivän jälkeen nukahdin kotimatkalla autoon. Tämä päivä oli aika hieno aloitus yhdelle elämäni hienoimmista reissuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti