Kurkistus Narniaan 37: Kesän lemppari

Mekko Hollister / Kengät Crocs / Laukku Primark / Huulet Sephora Lip Stain sävyssä 13

Ensimmäisenä päivänä Lontoossa kävin elämäni ensimmäistä kertaa Hollisterissa, ja tämä mekko oli mun elämäni ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) ostokseni Hollisterista. Tästä mekosta tuli heti mun lemppari, Lontoossa käytin tätä valkoisen neuletakin ja oliivinvihreiden lenkkareiden kanssa, ja hieman juhlavammissa yhteyksissä yhdistelin sitten vähän juhlavammin. Tämä mekko on niin kaunis, mukava ja kaikin puolin vain ihana. Ainoa huono puoli on se, että mekko on kokoa M (se kun oli ainoa koko jäljellä kaupassa), joten olkaimet ovat kireimmilläänkin vähän liian löysät, jolloin kaula-aukko valahtaa ehkä vähän liian alas. Pitäisi lyhentää, nyt sain kuitenkin solmimalla ne ihan hyvään asentoon! Tämä mekko oli kyllä niin upea löytö, enkä malta odottaa ensi kesään, että pääsen sitä taas käyttämään, talvella en tätä ehkä käytä edes minä, vaikka kangasta tässä ihan kivasti onkin. Oli kyllä vähän korkeamman Hollister-hinnan arvoinen. Ja huippujuttu on, että eihän tästä edes näe, että tämä on Hollisterin mekko, ellei tiedä! 

Pikkuhiljaa ehkä yritetään tässä palailla bloggailun makuun ja tahtiin taas. Nyt on ollut kaikkea uutta ja jännää pyörimässä, ja varmasti ainakin jostain näistä kerron täällä myöhemmin! Nyt vaan odotellaan ja toivotetaan, että kerrottavaa olisi mahdollisimman pian. Uudet tuulet kuitenkin puhaltaa, ja tälle välivuodelle tulee täytettä suunnasta jos toisestakin! Pientä ("pientä") materialismionneakin on ilmassa, Tallinnasta löysin melko lailla täydellisen taskuvekkihameen, eilen ostin uuden college-paidan syksyksi, ja meikkivarastot saivat taas hieman täytettä. Hyvää viikonloppua nyt kuitenkin teille kaikille. ♥

Viikon lemppareita ja tekemisiä

Taas kului viikko ilman, että avasin konetta lähes ollenkaan. Pari autokoulutehtävät olen välillä tehnyt, nytkin kirjoitan tätä kännykällä. Samalla kamera on jäänyt kerran toisensa jälkeen kotiin lepäilemään, enkä edes muista milloin oon siihen viimeksi koskenut. Viime postauksessa puhumani flunssa meni onneksi aika nopeasti ohi, ja nyt on hieman keskimääräistä suurempaa limaneritystä lukuunottamatta aika normaali oli. No mitä mä sitten oon puuhaillut viikon aikana?

No mä olen lukenut Pottereita. Tiistaina luin loppuun Feeniksin killan (ja pillitin ratikassa koska Sirius on mun lemppari ja Harry oli niin paskana) ja keskiviikkona aloitin Puoliverisen prinssin. Viimeisenä mainittu on mun mielessä vähän jotenkin väliinputoaja, eikä mulla ole siitä niin tarkkoja muistikuvia eikä siinä tunnu tapahtuvan mitään niin erityistä, lähinnä valmistelee siihen viimeiseen, vähän samaan tapaan kuin Epäilys Twilight-sarjassa. Toki Puoliverisessä prinssissä on paljon merkittäviä tapahtumia, mutta enemmän mä muistan niitä leffasta. Jotenkin tämä kirja ei herätä maininnallaan musaa niin merkittäviä tunteita tai muistoja, onko kellään muulla samaa fiilistä? Mutta viimeisen about kuukauden olen näitä Pottereita kahlannut läpi ja ei sitä vaan voi lopettaa, ärsyttää vaan kun pitää tehdä kaikkea muuta kun tekisi vain mieli lukea, ehkä tässä juuri suurin syy verkkohiljaisuuteen. Pottereissa on vielä myös sitä hienoa, että niitä en ole ihan niin montaa kertaa lukenut läpi, ja kun niissä on niin paljon tapahtumia ja yksityiskohtia, että koko ajan kuitenkin odottaa, että mitä tapahtuu seuraavaksi vaikka juonet suurilta osin muistaakin. Tästä tuli nyt pitkä sepustus, mutta Potterit ovat parhautta.

Viikon aikana olen myös shoppaillut. Ihan pikkuisen vaan. Äidin kanssa käytiin katsastamassa sekä Jumbon että Forumin alet, ja eilen oltiin Ronjan kanssa Itiksessä pyörimässä. Ostin Anttilan poistosta Nyxin meikkejä, ja tänään löysin vihdoin niitä paljon puhuttuja Essencen halpameikkejä testattavaksi. Mukaan tarttui kehuttu huultenrajauskynä nuden sävyissä ja vähän jänskättää, koska mudet huulet eivät oikein sovi mulle, sekä ihana silmienrajauskynä tummanvihreänä. Saman värisenä ostin myös alennus-t-paidan Ginasta, joka näkyy myös näissä kuvissa, ja oon nyt ihan innostunut tästä väristä! Mulla tuli heti mieleen hienoja silmälookeja tuon rajauskynän kanssa joita en malta odottaa pääseväni kokeilemaan. Myös sain mun kauan haaveilemani (ja tarvitsevani) syksykaulaliinan ostettua, kun Cubuksessa oli kaikki huivit puoleen hintaan. Ihan yön yli piti värivalintaa pohtia, mutta tänään sitten ostin viininpunaisen huivin. Mun syksyshoppailut näyttävät nyt vahvasti siltä, että tummanmetsänvihreä ja viininpunainen ovat mun vallitsevat syysvärit, jaas!

Mutta älkää huoliko, kyllä mä oon jotain järkevääkin tällä viikolla tehnyt. Keskiviikkona mulla oli liukasajotunti, ja vaikka etukäteen olin ihan peloissani ja paniikissa, se oli aika hauskaa. Niin siis kun ensijärkytyksestä selvittiin. Sai kaasutella ja jarrutella ja pujotella ja oikeasti nähdä käytännössä, miten kaikki pienet asiat vaikuttavat. Paluumatkalla takaisinkin ajaessa tuntui matka menevän yleisesti ottaen ihan mukavasti, ja nyt on taas aika itsevarma oli omasta ajamisesta. Se nyt vaan jännittää, että mulla on kai neljä tuntia jäljellä ennen inssiä, niin hyvä mun pitäisi jo olla! Torstaina mulla sitten oli eka päivä töissä ja oli ihan mahtavaa! Työ oli itsessään tosi mukavaa, osasin hommat enkä pahemmin mokaillut tai joutunut pyytämään apua kuin ihan muutamaan asiaan. Meillä oli myös todella hauskaa, ja rupateltiin hommien ohessa vähän kaikesta, ruoasta ja Netflixistä ja kotipaikoista. Oon nyt vaan entistä iloisempi, että sain tuon työn, enkä malta odottaa seuraavaa vuoroa!


Mitäköhän mä olen vielä unohtanut? Olen siivonnut, katsonut niitä rästiin jääneitä Salkkari-jaksoja, käynyt Rautatientorin markkinoilla ja tehnyt ihania lihapullia ja perunamuusia ja tsatsikia ja salaattia, parasta ruokaa joka tuntuu aina loppuvan liian aikaisin. Ihan jees viikko, hyviä ostoksia, hyvää ruokaa ja hyvää lukemista. Mitäs teille sinne kuuluu?

Tekosyy laiskotteluun

Sairaspediltä moi! Tänne iski eilen illalla ihanan ihana flunssa, ja yön mittaan nenän niistämiseen käytettyjen vessapaperipalojen kasa kasvoi kasvamistaan. Aamulla heräsin inhottavassa kurkkukivussa, ja koko päivän on pää ollut ihan tukkoinen, särkee ja väsyttää, korvissa soi ja jotenkin ei nyt vaan toimi eikä jaksa. Aamulla maratoonattiin rennosti Frendejä, juotiin kuumaa kaakaota ja jatkoin eilen aloittamaani syksyn ensimmäistä kutomatyötä aivan väärän sävyisestä keltaisesta langasta. Välissä käytiin Itiksessä syömässä ja kiertelemässä loputkin voimat pois, niin kotona oli mukava löhötä sängyssä, lukea toistasataa sivua Potteria (ja sitä prkeleen Pimentoaargh) ja mussuttaa suklaata ja porkkanaa, haha. Mä tykkään kipeenä syödä sopivassa suhteessa hedelmiä ja suklaata, näin hauskana faktana. Nyt on takana pari vähän huonosti nukuttua yötä yökylissä, mutta toivottavasti ensi yönä uni tulee vähän sikeämpänä tutussa sängyssä, vaikka toi flunssa kiusaakin. Onneksi olo on kuitenkin jo nyt parempi kuin aamulla. Kyllä me täältä sängynpohjalta vielä noustaan!

Kurkistus Narniaan 36: Rantalomatyyliä

 Vasen asu: urheilutoppi New Yorker / hame Thaimaasta / huulet Too Faced Melted sävyssä Sugar

Oikea asu: bikiniyläosa New Yorker / hame kirppikseltä / huulet Sephora Lip Stain sävyssä 09

kengät Crocs / laukku Primark

Tällainen oli mun ihan perustyyli Rodoksella - urheilu- tai bikinitoppi yhdistettynä korkeavyötäröiseen hameeseen. Osat vaihtelivat, mutta tämäntyylinen kokonaisuus mulla oli melkein joka päivä päällä. Oli niin helppoa mennä rannallekin, kun bikineiden lisäksi puki päälle pelkän hameen, ja silti oli ainakin paikkaan ja tilanteeseen nähden sopivasti pukeutunut. Nuo yläosat olivat kyllä ihan mun lemppareita, tukivat todella hyvin, eikä tarvinnut pelätä vilautteluakaan vaan oli turvallinen ja itsevarma olo noissa. Tuossa pinkissä bikiniyläosassa on ihana mustaraidallinen selkä ja pitkä vetoketju, josta tykkäsin myös tosi paljon, se oli niin helppo ottaa pois ja pysyi varmasti päällä! Alun perin ostin (tai pyysin äitiä ostamaan) vain tuon harmaan urheilutopin, mutta tuo bikiniyläosa jäi kummittelemaan mun mieleen, niin oli pakko käydä sekin ostamassa.

Miten teihin uppoaa tällainen rantalomatyyli?

Työhype!

Ei vitsi piti tulla ihan tänne kertomaan. Mulla oli tänään koulutus mun uuteen työpaikkaan, ja mulla oli niin hauskaa! Saatiin kokeilla, mitä se työ ihan käytännössä on, ja se vaikutti niin mukavalta. En malta odottaa, että työt ihan oikeasti alkaa. Samalla sain tutustua mun työkavereihin ja myös pomoon paremmin, ja on meillä siinäkin aika mahtava porukka kasassa. Musta tuntuu, että mulla kävi niin hyvä tuuri tämän työn kanssa, mä hain niin moneen paikkaan, ja tämä oli se, mistä olin jo hakuvaiheessa ehkä kaikista eniten innoissani. Ja niin siinä vaan kävi, että tuli kutsu haastatteluun ja seuraavaan haastatteluun ja sain kuin sainkin paikan. Ehkä tästä välivuodesta tuleekin ihan jees!

Kissojen yössä

Näin alkuun, kiitos. Eilinen postaukseni levisi varsinkin seurakuntapiireissä aika laajasti ja sain oikein mukavaa palautetta siitä, ja näin vuorokauden jälkeen se on vain muutaman kymmenen näyttökerran päässä blogini historian luetuimman tekstin tittelistä. Siispä, kiitos teille jokaiselle, jotka luitte, jaoitte, tykkäsitte ja kommentoitte tai jopa liityitte lukijaksi tai tykkäsitte blogini Facebook-sivusta (jonne pääsee muuten tästä, jos et vielä ole käynyt tykkäämässä!), kaikki lämmittää sydäntä yhtä lailla. Puhumattakaan teistä, jotka mua autoitte tuon postauksen toteuttamisessa ja faktojen pitävyydessä, suurensuuri kiitos avustanne! Mutta hei, asiaan.

Eilen Korkeasaaressa vietettiin Kissojen yötä, jossa siis läpi illan ruokittiin kissaeläimiä ja muitakin yleisön nähden ja oli myös muuta ohjelmaa, ja lipputuotoista osa lahjoitetaan Amurin kissapetojen suojeluun. Me ollaan joka syksy puhuttu Kissojen yöhön menemisestä, mutta aina on sitten tullut jotain, eikä olla päästy. Tänä vuonna vihdoin me sitten mentiin. Otettiin meidän pehmoleopardi Ramseys mukaan katsomaan lajitovereita, ja läpi illan hän matkasi vuoroin mun ja vuoroin Alen repussa katselemassa Korkeasaaren asukkeja. 

Vaikka olikin kyse kissojen yöstä, oli siellä myös muita eläimiä toki esillä. Me käytiin ekana kurkkaamassa pesukarhut, joita ei meidän aikaisemmalla Korkeasaari-visiitillä tänä kesänä ollut esillä, ja siellä ne leikkivät ja peuhasivat yhdessä niin suloisena. Siitä sitten mentiin seuraamaan pikkupandojen ruokintaa, moikkaamaan manuleita ja vilkuilemaan, jos ilves haluaisi näyttäytyä (ei halunnut). Päästiin useimmiten hyville paikoille lasin eteen kameroidemme kanssa, yhdessä innokkaiden pikkulasten kanssa, jotka ilman huolen häivää seilasivat lasia pitkin edestakaisin meidän kenkien päältä kävellen. Ei ole uudet puhtoiset mintunvihreät Converset enää niin puhtoiset, haha. Myös vesikot ja saukot ruokittiin samoihin aikoihin kissapetojen kanssa, ja saatiin katsella niiden leikkiä ruokaherkkujen kimpussa. 

Seikkailtiin ympäri eläintarhaa, nähtiin riikinkukkoja joka kulmalla, ja käytiin hämärätalossa, en edes tiennyt sellaisen olemassaolosta! Vähän myöhemmin oli niitä kaikkien lemppareita näkyvillä. Amurinleopardi istuskeli nurkassa (Ramseys innostui lajitoverinsa kohtaamisesta) ja tiikeri makoili kauempana omassa rauhassa. Nyt päästiin näkemään ilvestäkin, mutta tiikerin luo ei päästy enää takaisin, sitä oli niin paljon ihmisiä katsomassa, että turvallisuussyistä porukkaa ei enää päästetty kulkemaan läpi. Alen veli sai siitäkin kuitenkin pari hyvää kuvaa, ja pikkuhiljaa alettiin lähteä käppäilemään kotia kohti jo siinä kasin maissa. 

Niin ja vielä loppuvinkkinä, jos nyt missasit Kissojen yön, niin se on vielä uudestaan ensi perjantaina 9.9., eli silloin vielä kerkeää! Meillä ainakin oli kivaa, vaikka ei oltukaan kovin kauaa ja eläimet eivät ihan halunnut noudattaa niitä ihmisten aikatauluja. Toki noita kissoja näkee ihan muulloinkin Korkeasaaressa, ja ehkä myös vähän rennompina, kun ei ole ihan niin paljon porukkaa lasin takana tiirailemassa. Ja ihanaa on myös, että tuolla tapahtumalla myös oikeasti osallistutaan kaikki hyväntekeväisyyteen tärkeän asian puolesta.

MITÄ TARKOITTAA ORTODOKSISUUS?

Te kysyitte ortodoksisuudesta, ja nyt minä vastaan. Eihän tässä mennyt kuin vähän yli vuosi, mutta oikeasti tämä postaus oli yllättävän haastava! Teiltä tuli niin hyviä kysymyksiä, että mä menin ihan lukkoon. Tuntui, että tästä tulee hirveän iso urakka, kun pitää etsiä tietoa ja vastata huolella näihin teidän kysymyksiin, niin se on vaan jäänyt tekemättä kun en ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä vaan tekemään. Mutta nyt mennään! Kysymyksiä tehän saitte laittaa täällä, täällä ja täällä. Ja siis ihan älyttömän suuri kiitos teille kaikille, jotka kysymyksiä laitoitte. Ihanaa että teitä kiinnostaa, ja saitte mutkin ajattelemaan, ottamaan selvää ja oppimaan. Jos tästä heräsi vielä lisää kysymyksiä, niin pistäkää kommenteissa tulemaan, niin yritän vielä vastailla. Ja vielä tarkennukseksi, mä en ajattele olevani jotenkin superpätevä vastaamaan näihin kysymyksiin, vaan olen kysynyt apua muilta tietävämmiltä ja etsinyt netistä tietoa. Kuitenkin tiedän tämän olevan monille aika vieras aihe ja koska ortodoksisuus kuitenkin on läsnä myös mun postauksissa, kun kerron leireistä ja tapahtumista, niin tämä toivottavasti avaa vähän tätäkin! Tämä on mulle todella henkilökohtainen postaus, vaikka alunperin oli tarkoitus puhua ihan faktoista niin tuli tähän paljon omia ajatuksia ja näkemyksiäkin mukaan. Joten muistakaa, että faktojen ulkopuolella puhuttaessa mä puhun vain ja ainoastaan omasta puolestani, ja jos se ei mene yhteen teidän ajatusten kanssa, niin muista ennen kuin lähdet kommentoimaan, että osa on todella henkilökohtaista tekstiä ja se on ollut myös suurena haasteena tätä postausta kirjoittaessa.

Ennen kun mennään noihin teidän kysymyksiin, mä kerron ne ehkä mun blogin lukijan kannalta ne tärkeimmät jutut, eli mitä ne lällyt ja kripat ja muut oikein on mistä mä täällä höpötän. Mä olin siis kripalla eli kristinoppileirillä heinäkuussa 2012 14-vuotiaana, ja se on tosiaan vähän niin kuin ortodoksien vastine luterilaisten riparille (tästä lisää tuolla myöhemmin). Melkein kaikki meidän seurakunnan leirit järjestetään Kaunisniemen leirikeskuksessä Lopen Läyliäisissä eli tuttavallisemmin Lällyssä, jolla nimellä me siis tuota paikkaa kutsutaan. Eli aina kun mä täällä blogissa sanon lähteväni Lällyyn, se siis tarkoittaa meidän seurakunnan leirikeskusta. Kripojen lisäksi on lastiksia eli lastenleirejä ja perhiksiä eli perheleirejä, joilla mä olen molemmilla ollut useammankin kerran töissä. Meillä ei ole isosia, vaan alaikäiset työntekijät ovat apuohjaajia eli appareita ja täysikäiset ovat ohjaajia. Niiden lisäksi on sitten muita työntekijöitä, mutta minä olen nykyään leirillä ollessani ohjaaja, kun olen 18 täyttänyt, ennen olin appari. Apparilla ja ohjaajalla on sitten vähän eri työnkuvat ja vastuualueet, apparit ovat enemmän niiden leiriläisten kanssa, kun ohjaajat puolestaan suunnittelevat ohjelman. Mä olen lisäksi mukana seurakunnan nuorisokuorossa, ja nuorisotoiminnassa muutenkin. Seurakunnan nuorten kanssa me järjestetään esimerkiksi kirkkokahveja ja käydään matkoilla.

Kerro mulle ortodoksisuudesta pääpiirteittäin? Miten se eroaa ev.lut.kirkosta? 

Tähän heti alkuun supervaikea kysymys, mutta ehkä kuitenkin se tärkein. Mä olen ortodoksi, enkä luterilainen, joten tietenkin ortodoksinen kirkko ja sen käytänteet ovat mulle paljon tutumpia kuin luterilaiset, joten siltä puolelta en tiedä niin paljoa enkä osaa sanoa täysin mikä kaikki eroaa. Mutta jos ihan perusasioista lähdetään, niin ortodoksisuus on ihan samalla lailla osa kristinuskoa kuin luterilaisuuskin eli perustat ovat siellä samoissa asioissa, erot ovat sitten enemmän käytännössä. Ehkä sellaisia näkyvimpiä eroja on esimerkiksi se, että lähtökohtaisesti kirkossa seistään ihan läpi palveluksen, eikä sen takia kirkossa juurikaan tuoleja tai penkkejä ole, kuin ehkä laidoilla jonkun verran. Ortodoksisessa kirkossa ei myöskään ole soittimia ollenkaan käytössä, vaan kaikki lauletaan. Musiikki on kuitenkin todella suuri osa palvelusta, ja itsekin kuorolaisena kirkossa jaksaa ja viihtyy tosi hyvin, kun suuren osan palveluksesta lauletaan. Mua hämmensi kovasti, kun kuulin, ettei luterilaisessa kirkossa ole ollenkaan paastoja. Ortodoksisessa kirkossa esimerkiksi ehtoolliseen valmistaudutaan paastolla eli ollaan täysin syömättä. Pääsiäistä ja joulua myös edeltää paastot, joiden aikana tarkoitus olisi jättää kaikki eläinperäiset tuotteet ruokapöydästä pois eli toisin sanoen syödä vegaanista ruokaa noin puolitoista kuukautta. Ortodokseilla on myös yhteensä seitsemän sakramenttia, kun evankelisluterilaisessa kirkossa on käsittääkseni vain kaksi, eikä meillä ole naispappeja. Sitten on kaikkia pieniä käytännön eroavaisuuksia, kuten että vihkisormusta pidetään oikeassa nimettömässä ja ehtoollispalvelusta kutsutaan liturgiaksi, ei messuksi.

Luterilaisuushan on nimetty Martin Lutherin mukaan. Ortodoksinen kirkko ei hänen ajatuksistaan kuitenkaan pahemmin perusta. Raamatusta myös, että luterilaisen kirkon opit perustuvat tasan siihen, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Ortodoksinen kirkko laskee myös Raamatun ulkopuoliset eli deuterokanoniset kirjat osaksi Raamattua, ja perinteillä on suuri merkitys.

Mitä jumalanpalveluksessa tehdään?

No rukoillaan. Sehän on se juttu, kun tullaan kirkkoon niin saa rauhoittua ja rukoilla. Sen tarkemmin sehän riippuu ihan henkilöstä. Minä suurimmaksi osaksi laulan jumalanpalveluksissa, etsiydyn aina kuoron joukkoon jossa saa nuotit eteensä, muuten mulla meinaa käydä aika pitkäksi. Toiset seisovat vain paikoillaan koko palveluksen ja tekevät ahkerasti ristinmerkkejä. Sitten on niitä, jotka seisovat paikoillaan koko palveluksen tekemättä niitä ristinmerkkejä, ei kukaan tule sua tökkimään että nyt sun on pakko tehdä näin ja näin. Meillä siis ei pidetä käsiä ristissä, vaan tehdään niitä ristinmerkkejä. 

Onko teillä kotona ikoneja?

On muutama. Meillä on sellaisia tosi hienoja (ja arvokkaita, älkää pliis tulko pöllimään) ikoneja, jotka on mun mummin kautta meille päätyneet. Tykkään niistä tosi paljon!

Onko se totta et ortodoksisessa kirkossa lapset kastetaan niin että ne upotetaan kokonaan veteen? Mikäli näin on niin millaiset vaatteet lapsilla on tämän toimituksen aikana vai ovatko he alasti?
Haha on! Kasteessa pointtihan on kastaa se koko lapsi, ettei yhtään kohtaa jää kuivaksi. Tosin olen myös kuullut papista, joka traumaattisten kokemusten vuoksi kastaa lapsen laittamalla sen kasteastiaan istumaan about kaulaan asti vedessä, ja sitten kädellä laittaa vettä pään päälle. Vauvallahan on siis sukellusrefleksi, eli kun naama koskettaa vettä, vauvan hengitystiet menevät automaattisesti lukkoon eikä mitään varsinaista hukkumisvaaraa upotuskasteessa ole, siitä ei siis tarvitse huolehtia!

Ortodoksi.net:issä luki vielä näin: "Pappi ottaa lapsen kastetta varten käsivarsilleen, suojaa lapsen kasvot kämmenellä ja upottaa lapsen kasteastiaan kolme kertaa. Vaihtoehtoisesti voidaan suorittaa myös valelukaste, mikäli upotusta ei voida jostain syystä suorittaa. Kastettaessa pappi lausuu: ”Kastetaan Jumalan palvelija (etunimi) Isän, amen, Pojan, amen, ja Pyhän Hengen nimeen, amen.” Upottamisessa kiteytyy kasteen merkitys: Vesi tuhoaa toisen elämän, mutta panee alulle toisen; se hukuttaa vanhan ihmisen ja synnyttää uuden. Tätä kuvainnollista hukuttamista ei voida mielekkäästi ilmaista muuten kuin veteen upottamalla."

Ja siis mun kastettaessa käydään nakuna vedessä, ja sen jälkeen puetaan päälle kastemekko. Sitä ennen sellainen sopiva vaatetus.

Mitä eroa on kriparilla ja riparilla?

Riparin eli rippikoulun tarkoitushan on luterilaisessa kirkossa opettaa, ja leiri (tai koulu) päättyy konfirmaatioon, jossa heistä tehdään täysivaltaisia kirkon jäseniä, eli he voivat käydä itsenäisesti ehtoollisella, olla kummeja tai mennä kirkossa naimisiin. Meillä kripari eli kristinoppileiri on vähän lainattu ideana riparista, eikä se ole millään tavalla pakollista tai velvollista. Meistä tulee täysivaltaisia kirkon jäseniä kasteen yhteydessä, ja meillä jo vauvat käyvät ehtoollisella. 

Miksi ortodokseilla on aina myös ortodoksinimet? Mikä on sun ortodoksinimi tai mikä nyt oikea termi onkaan?

En nyt ihan osaa sanoa ortodoksinimistä, mutta siis jokaisella ortodoksilla on oma suojeluspyhänsä, joka usein tulee juuri sen oman nimen mukaan. Esimerkiksi mun pyhä on marttyyri Susanna, jonka muistopäivä on 11. elokuuta, joka on myös Sannan nimipäivä. Joillekin nimille löytyy monta pyhää, esimerkiksi vaikka Maria-nimisiä pyhiä on vaikka kuinka monta, joten silloin saattaa myös vaikuttaa se, kenen pyhän muistopäivä on sitä omaa syntymäpäivää lähinpänä. Fun fact: ortodoksisessa kirkossa perinteisesti annetaan lapselle vain yksi etunimi. Se ei kuitenkaan ole missään tapauksessa pakollista ja vanhemmat noudattaa sitä jos itse haluavat noudattaa, mullakin on kolme etunimeä, niin kuin monilla mun tutuillakin on kaksi tai kolme etunimeä. Suomen nimipäiväkalenteri perustuu osaltaan katolilaiseen pyhien kalenteriin, monet suomalaisetkin nimet juontuvat jonkun pyhän nimestä.

Miksei ortodoksikirkoissa ole penkkejä?
Tätähän mä tuolla aiemmin jo sivusin, mutta siis palveluksissa on tarkoitus pääasiassa seistä. Miten mä olen käsittänyt (ja miten ortodoksi.netissä sanotaan), seisoessa on helpompi keskittyä siihen rukoukseen, ja sen takia se on meillä vakiintunut ensisijaiseksi asennoksi palveluksessa. Toki jos väsyttää tai on huonossa kunnossa, on istuminen sallittua, ja sen takia kirkon takana ja sivustoilla usein niitä penkkejä on. Sitten riippuu vähän palveluksen osasta, milloin on "sallittua" istua ja milloin "on pakko" seistä, esimerkiksi evankeliumia luettaessa seistään aina. 

Saatko käydä/käytkö ihan perus luterilaisten jumalanpalveluksissa/kirkontoimituksissa?
Kyllähän mä toki voin käydä, ja olenkin ollut koulun mukana joulu- ja pääsiäiskirkoissa sekä esimerkiksi mun kavereiden konfirmaatiossa. Ehtoolliseen en kuitenkaan luterilaisessa kirkossa osallistu.

Millaiset ovat ortodoksiset häät ja hautajaiset? 
Ortodoksisissa häissä suoritetaan ensin kihlaus kirkon takaosassa, ellei sitä ole etukäteen tehty. Pari tulee yhdessä kirkkoon, eikä sitä luterilaisesta kirkosta tunnettua "morsiamen saattamista alttarille" ole. Vihkimiseen kuuluu myös parin kruunaus, ja "tahdon"-sanan sijaan me vastataan "On, arvoisa isä" kysymykseen "Onko sinulla (miehen nimi/naisen nimi) hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa aviovaimoksesi tämä (naisen nimi/miehen nimi), jonka näet tässä vierelläsi?"

Lisää infoa häistä täällä.

Hautajaista sen verran, että ortodoksisessa kirkossa perinteisesti arkku on auki, ja vainajan kasvot mahdollisesti on peitetty liinalla. Kuitenkin omaisten niin välttämättä tahtoessa on suljettukin arkku mahdollinen, niin kuin uurnauskin, vaikkei sekään ole kirkon perinteen mukaista.

Lisää infoa hautajaisistä täällä.

Mitä huonoja puolia on ortodoksiudessa? Uskotko oikesti Jumalaan? Jos uskot mistä olet päätynyt siihen tulokseen että ortodoksit ovat oikeassa?
En mä osaa nähdä siinä suoranaisesti huonoja puolia. Tietenkin kirkon opetuksissa on asioita, jotka eivät mun arvomaailman kanssa mene täysin yhteen, niin kuin tuolla myöhemmin avaan vähän enemmän, mutta en mä niitä suoranaisesti huonoiksi puoliksi sanoisi. Tuo toinen kysymys on sellainen, jota olen paljon pohtinut ja yrittänyt saada yksiselitteistä vastausta, ja sanon että uskon, ainakin omalla tavallani. Mulle usko ja uskonto on todellä tärkeä asia, ja myös henkilökohtainen. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa uskoa ja kokea se usko, ja jokaisella on mielessä vähän erilainen Jumala. Mutta missään nimessä en ajattele että tämä maallinen mitä me itse nähdään ja tunnetaan on kaikki, mitä on olemassa. Mä en noudata kaikkia kirkon oppeja, en käy joka viikko kirkossa enkä paastoa, mutta silti käyn mielelläni kirkossa silloin kun siellä käyn, kuuntelen Raamatun kertomuksia kiinnostuneena ja haluan tietää siitä mun omasta uskostani, siksi mä osittain myös tätä postausta teen. Mä myös rukoilen aina välillä, esimerkiksi aina kun olen lentokoneessa ja mua pelottaa (oon alkanut vähän pelätä lentämistä kun olen äidin kanssa katsonut Lentoturmatutkintaa hrrr) rukoilen, että matka menisi hyvin ja päästäisiin turvallisesti perille, ja kyllä se ainakin mun omaa oloa helpottaa ja on turvallisempi ja varmempi olo. 

Ja tuohon viimeiseen, mä en sano että ortodoksit ovat oikeassa ja kaikki muut väärässä, ei me kukaan voida tietää sitä. Mun mielestä jokaisella on oikeus uskoa siihen mihin haluaa tai sitten olla uskomatta eikä kukaan ole toista oikeammassa. Mä olen kasvanut osana ortodoksista kirkkoa, ja se on vaan tuntunut mulle oikealta. Mulla on hyvä olla palveluksessa, ja se tuntuu luonnolliselta, kun taas luterilaisessa jumalanpalveluksessa mulle voi tulla ehkä vähän vaivaantunut olo, en oikein osaa selittää. Kuitenkin koen ortodoksisuuden mulle oikeaksi, ja totta kai mä myös erittäin ylpeänä edustan pientä vähemmistöä täällä Suomessa! Nämä asiat ovat jotenkin sellaisia, ettei niitä osaa selittää, pahoja kysymyksiä ootte heittänyt! 

Riiteleekö ortodoksisuus joidenki sun muiden arvojen/ajatusten kanssa? Tai että rajottaako se sun elämää jollain tavalla? Mitkä on sulle tärkeimpiä juttuja siinä?
Eipä oikeastaan, mä muodostan itse omat arvoni ja mielipiteeni, ja osittain kirkko ehkä on mukana muovaamassa niitä tai sitten ei ollenkaan. Esimerkiksi siihen, että mä kannatan sukupuolineutraalia avioliittoa tai aborttioikeutta ei vaikuta kirkon kanta ollenkaan, ja se on ihan ok. Eri ihmiset suhtautuvat kirkon oppeihin eri tavalla ja ammentavat sieltä omaan maailmankatsomukseensa niitä asioita mitä itse pitävät arvossa, eikä se mun mielestä tee heistä huonompia kristittyjä. Kirkon sisällä mielipiteet ja näkemykset vaihtelevat ihan samalla lailla kuin muissakin yhteyksissä, vaikka toki kirkko itse edustaa jotain tiettyä mielipidettä. Tärkein viestihän niin kristinuskossa kuin monissa muissakin uskonnoissa on rakastaa muita ihmisiä, rakastaa itseään ja tehdä hyvää, joka on tärkeä ajatus ihan kenen tahansa elämässä ja joka on helppo hyväksyä ja yrittää omaksua omaan elämäänsä. 

Kerrotko ihmisille olevasi ortodoksi, jos asia ei muuten tule puheeksi? 
No en :D En mä nyt uusille ihmisille esittäydy tyyliin "moi mä oon Sanna, oon ortodoksi ja mun mielestä kahvi haisee pahalle". Totta kai se tulee kyllä ilmi jossain vaiheessa, olen niin paljon mukana seurakunnan toiminnassa kuoron, leirien ja muun nuorisotoiminnan muodossa, että kun mä niistä höpöttelen niin on se ihan aiheellista selventää että kun mähän tosiaan oon ortodoksi niin meillä ei ole leireillä isosia vaan apuohjaajia joka on käytännössä sama asia mutta me saadaan vaan palkkaa. Toisaalta usein sanon vaan ihan että olen seurakunnan nuorisokuorossa tai että menen seurakunnan leirille, ei sillä nyt niin väliä ole. Mutta missään nimessä en salaile tai välttele aihetta, olen ylpeä ortodoksi, en vaan näe mitään erityistä syytä ihan kauheasti mainostaa sitä ellei tosiaan liity aiheeseen, se on vaan yksi osa mua ja mun elämää siinä missä kaikki muukin. 

Onko sulla paljon ortodoksikavereita? Missä olit kriparilla? 
Kyllä tuolla leireillä ja muuten seurakunnan toiminnassa on paljon kavereita ja hyvänpäiväntuttuja kertynyt. Mun ihan parhaat kaverit ovat edelleen niitä ei-ortodoksikoulukavereita, mutta kyllä se kaveripiiri on ehdottomasti viime vuosien aikana laajentunut. Minä olin kriparilla (eli lyhyesti kripalla) Lällyssä, eli Kaunisniemen leirikeskuksessa Lopen Läyliäisissä kesällä 2012, jossa tosiaan meidän seurakunnan leirikeskus ja jossa melkein kaikki meidän leirit järjestetään. Kripalta mulle on jäänyt pari todella hyvää ystävää, niin kuin sitten myös muilta myöhemmiltä leireiltä ja muista yhteyksistä. Sanotaan, että mulla on ehkä kolme todella hyvää ortodoksikaveria, joita nähdään aina välillä ja joiden voin sanoa todella olevan mun ystäviä. Sitten on niitä, joiden kanssa mielellään hengataan leireillä ja kuorossa ja matkoilla, joiden kanssa on hauskaa ja joiden seurassa viihtyy, mutta joita ei sitten kirkon ulkopuolella omalla ajalla pahemmin näe. Mutta oikeasti seurakuntapiireissä me ollaan oikeasti yhtä suurta perhettä ja kaikki kavereita keskenämme, vaikka nähtäisiinkin ehkä vasta ensimmäistä kertaa. En tiedä mikä siinä on, mutta monet sanovat usein, että meillä on vaan joku special yhteys että tullaan vaan toimeen ja meillä on hauskaa yhdessä. 

Kuinka usein käyt kirkossa/käytkö? 
Mun pitää myöntää, että olen todella huono käymään itse oma-aloitteisesti kirkossa, eikä sitä juuri tule tehtyä, vaikka mielelläni kirkossa kuitenkin käyn. Ne ovat sitten kuitenkin enemmän leireillä tai kuoron kanssa enemmän erilaisissa juhlapalveluksissa esimerkiksi pääsiäisen aikoihin. Mutta joskus tulee käytyä enemmän lyhyen ajan sisällä, ja sitten joskus voi olla pidempikin aika, kun ei käy ollenkaan. Viimeksi olin eilen, kun laulettiin nuorisokuoron kanssa palveluksessa.

Onko sun perheenjäsenet myös ortodokseja? 
Kumpikaan mun vanhemmista ei ole syntyjään ortodoksi. Äidin koko perhe kääntyi joskus hänen ollessa lapsi. Mun iskä kääntyi kun meni naimisiin mun äidin kanssa, ja kun mun siskopuoli on ortodoksi hänen äidin kautta ja mustakin tuli ortodoksi, niin iskäkin halusi olla ortodoksi. Ortodoksisuus on siis suhteellisen uusi juttu meidän suvussa, mutta ei se meistä yhtään "huonompia" siinä suhteessa tee. Mä olen siis ensimmäinen ortodoksiksi kastettu meidän suvussa, jos mun siskoa ja hänen äidin puolen sukua ei siis lasketa. 

Näkyykö ortodoksisuus teillä kotona? 
Meillä on ikoneita seinillä ja pöydillä esillä, ja mulla on usein risti kaulassa, mutta ei se meidän kodissa tai tavoissa muuten pahemmin näy. 


Oletko käynyt luostarissa? 
Olen! Äiti vietti lapsuudessaan kesiä usein Lintulan luostarissa, joten ollaan muutaman kerran siellä vierailtu, niin kuin myös uudessa Valamossa, viimeksi kolme vuotta sitten oltiin. Myös viime syksyn Romanian reissulla kierrettiin siellä vaikka kuinka monessa luostareissa, siellä kun niitä on vähän enemmän kuin Suomessa, ja yövyttiinkin yhdessä. 

Oletko osallistunut oman seurakunnan tai esim ONL:n järjestämiin juttuihin?

Niin kuin on "muutaman" kerran jo tässä tullut mainittua (haha), oon paljon mukana seurakunnan nuorisotoiminnassa. Olen paljon leireillä töissä, laulan nuorisokuorossa ja  muiden nuorten kanssa olen järjestämässä esimerkiksi kirkkokahveja ja muita tapahtumia. Viime syksynä oltiin tosiaan Romaniassa, viime keväänä käytiin Virossa ja ensi keväänä lähdetään Serbiaan seurakunnan mukana. Mun kripasta on nyt tosiaan jo reilu neljä vuotta, ja paljon noiden neljän vuoden aikana on ehtinyt tapahtua, mutta erittäin mielelläni vieläkin jatkan ja toivottavasti olen vielä jatkossakin monta vuotta mukana!

Siinä tulikin sitten mukava infopläjäys meidän kirkosta! Jos teille heräsi yhtään mitään ajatuksia tai kysymyksiä, niin mielellään saa laittaa kommenttia. Siellä sitten voin vastailla tai vaikka aloittaa pienimuotoista keskustelua. Tämä postaus muuten tuli siinä mielessä ihan hyvään ajankohtaan, sillä eilen syyskuun ensimmäisenä meillä alkoi uusi kirkkovuosi! 

Jos kiinnostuit, lisätietoa löytyy seuraavista:
ortodoksi.net
ort.fi (Suomen ortodoksinen kirkko)
hos.fi (Helsingin ortodoksinen seurakunta)
seurakunnan jäsenlehti Ortodoksiviesti, luettavissa myös verkossa!
isä Lars Ahlbäckin blogi Sana papilta

Kuvat Lällyn leirikeskuksesta sekä syksyn Romanian-reissulta

Kurkistus Narniaan 35: Edelleen metsässä kera alelemppareiden

Tänään bussissa oli ihan mahtava kuski! Katselin häntä peilien kautta lähes koko matkan ajan, ja mulle tuli vaan niin hyvä fiilis. Bussissa matkusti tarharyhmä, ja heidän jäädessä pois kuski tarkkaili hymyileväisenä peilistä ja katsoi, että varmasti kaikki pääsivät pois, välillä vähän naurahtikin. Naisen jäädessä vaunujen kanssa pois kuski huudahti, että menkää varovasti. Ja kun mä jäin pois, hän reippaasti heilautti kättä ja huusi kiitos, minä vastasin samoin. Ihanaa, kun kaikki kuskit eivät ole niitä samoja kiiruhtavia kurttunaamoja, vaan oikeasti nauttivat työstään ihmisiä palvellen tärkeänä osana heidän arkirutiinejaan. Hänenlaisiaan saisi olla enemmän!

Mutta nyt postauksen asiaan, jota ollaan jo parin postauksen ajan vähän sivuiltukin. Nimittäin nämä Tiinan metsässä ottamat asukuvat! Piti vähän hassutella kuvien kanssa sen verran, että miltä näyttäisin lyhyellä tukalla. Ja arvatkaa mitä, mä näinkin viime yönä unta että leikkasin hiukseni lyhyeksi! Sitten ne siinä unessa olivatkin taas pitkät ja mua harmitti hirveästi, kun olin jo tykästynyt lyhyihin. Mutta niin siihen asuun. Mekon ostin Rodoksen Terranovasta, ja niin kuin mainitsinkin, siellä oli ihan hullut alennusmyynnit! Mä olen jo aiemmin katsellut tällaista yksinkertaista mustaa trikoomekkoa, jossa olisi mun tämän hameen tyylinen kellohelma ja ainakin puolipitkät, ehkä pitkät hihat. Ja Terranovasta mä sellaisen ostin, ja arvatkaa, millä hinnalla? Kolme fakin euroa! Siis ihan oikeasti kaksysiysi tästä mekosta, alkuperäinen hinta oli muistaakseni siinä kuuden-, seitsemäntoista euron paikkeilla. Siinä on vähän iso kaula-aukko ja vyötärö on ehkä hieman alhaalla, mutta kolmella eurolla tää on oikea jackpot. Kaupassa olin vielä vähän epävarma tästä, että tulisiko se koskaan käyttöön, mutta katsokaa näitä (ja niitä edellisten postausten) kuvia, miten hyvin tää myös istuu mulle! Oon kyllä niin onnellinen, että tiemme kohtasivat tämän vaatekappaleen kanssa. Värikkäillä (uusilla) Converseilla saatiin vähän pirtsakkuutta asuun ja harmaat neuletakki ja -sukkikset vähän eloa ja sopivasti tekivät oikeutta tälle yksinkertaiselle mekkoselle.

Mekko Terranova / Kengät Converse / Neuletakki Gina Tricot / Huulet Covergirl Katy Kat Matte Lipstick sävyssä Maroon Meow

Ajattelin tästä lähin asupostauksissa mainita myös mun silloisen huulipunan. Mä oon aina tykännyt leikkiä meikeillä ja viimeisen vuoden aikana innostunut aina vaan entisestään, ja erityisesti kaikki tummat ja kirkkaat huulipunat ovat mun suuria rakkauksia. Koska onhan se niin, että se huulipuna on asuste siinä missä mikä tahansa muukin, varsinkin kun niitä nudeja huulia ei mulla hirveästi näe! Mitä mieltä olette tästä uudistuksesta? Huomasinpa tossa, että koko elokuu vilahti ohi ilman yhtään asupostausta. Nyt mulla on niitä onneksi varastossa jonkun verran, että toivottavasti saa niitäkin nyt ulos ennen kuin iskee talven paukkupakkaset, eikä siitä asujen kuvailusta enää mitään oikein tule. Huomenna mulla onkin sitten jännää postausta suunnitteilla, pysykäähän taajuuksilla!