Kissojen yössä

Näin alkuun, kiitos. Eilinen postaukseni levisi varsinkin seurakuntapiireissä aika laajasti ja sain oikein mukavaa palautetta siitä, ja näin vuorokauden jälkeen se on vain muutaman kymmenen näyttökerran päässä blogini historian luetuimman tekstin tittelistä. Siispä, kiitos teille jokaiselle, jotka luitte, jaoitte, tykkäsitte ja kommentoitte tai jopa liityitte lukijaksi tai tykkäsitte blogini Facebook-sivusta (jonne pääsee muuten tästä, jos et vielä ole käynyt tykkäämässä!), kaikki lämmittää sydäntä yhtä lailla. Puhumattakaan teistä, jotka mua autoitte tuon postauksen toteuttamisessa ja faktojen pitävyydessä, suurensuuri kiitos avustanne! Mutta hei, asiaan.

Eilen Korkeasaaressa vietettiin Kissojen yötä, jossa siis läpi illan ruokittiin kissaeläimiä ja muitakin yleisön nähden ja oli myös muuta ohjelmaa, ja lipputuotoista osa lahjoitetaan Amurin kissapetojen suojeluun. Me ollaan joka syksy puhuttu Kissojen yöhön menemisestä, mutta aina on sitten tullut jotain, eikä olla päästy. Tänä vuonna vihdoin me sitten mentiin. Otettiin meidän pehmoleopardi Ramseys mukaan katsomaan lajitovereita, ja läpi illan hän matkasi vuoroin mun ja vuoroin Alen repussa katselemassa Korkeasaaren asukkeja. 

Vaikka olikin kyse kissojen yöstä, oli siellä myös muita eläimiä toki esillä. Me käytiin ekana kurkkaamassa pesukarhut, joita ei meidän aikaisemmalla Korkeasaari-visiitillä tänä kesänä ollut esillä, ja siellä ne leikkivät ja peuhasivat yhdessä niin suloisena. Siitä sitten mentiin seuraamaan pikkupandojen ruokintaa, moikkaamaan manuleita ja vilkuilemaan, jos ilves haluaisi näyttäytyä (ei halunnut). Päästiin useimmiten hyville paikoille lasin eteen kameroidemme kanssa, yhdessä innokkaiden pikkulasten kanssa, jotka ilman huolen häivää seilasivat lasia pitkin edestakaisin meidän kenkien päältä kävellen. Ei ole uudet puhtoiset mintunvihreät Converset enää niin puhtoiset, haha. Myös vesikot ja saukot ruokittiin samoihin aikoihin kissapetojen kanssa, ja saatiin katsella niiden leikkiä ruokaherkkujen kimpussa. 

Seikkailtiin ympäri eläintarhaa, nähtiin riikinkukkoja joka kulmalla, ja käytiin hämärätalossa, en edes tiennyt sellaisen olemassaolosta! Vähän myöhemmin oli niitä kaikkien lemppareita näkyvillä. Amurinleopardi istuskeli nurkassa (Ramseys innostui lajitoverinsa kohtaamisesta) ja tiikeri makoili kauempana omassa rauhassa. Nyt päästiin näkemään ilvestäkin, mutta tiikerin luo ei päästy enää takaisin, sitä oli niin paljon ihmisiä katsomassa, että turvallisuussyistä porukkaa ei enää päästetty kulkemaan läpi. Alen veli sai siitäkin kuitenkin pari hyvää kuvaa, ja pikkuhiljaa alettiin lähteä käppäilemään kotia kohti jo siinä kasin maissa. 

Niin ja vielä loppuvinkkinä, jos nyt missasit Kissojen yön, niin se on vielä uudestaan ensi perjantaina 9.9., eli silloin vielä kerkeää! Meillä ainakin oli kivaa, vaikka ei oltukaan kovin kauaa ja eläimet eivät ihan halunnut noudattaa niitä ihmisten aikatauluja. Toki noita kissoja näkee ihan muulloinkin Korkeasaaressa, ja ehkä myös vähän rennompina, kun ei ole ihan niin paljon porukkaa lasin takana tiirailemassa. Ja ihanaa on myös, että tuolla tapahtumalla myös oikeasti osallistutaan kaikki hyväntekeväisyyteen tärkeän asian puolesta.