Elämäni ensimmäinen rakkaus

Muistatteko kun toissapostauksessa puhuin murheellisena siitä, että olin saanut Potterit taas läpiluettuna ja seuraavana lukulistallani oli ala-asteen ehdottomat suosikkini Twilightit, mutta en tiennyt miten pystyisin luopumaan niin taidokkaasti luodusta taikamaailmasta, jossa olin pari kuukautta niin syvästi ollut mukana, ja siirtyä yliluonnolliseen rakkaustarinaan? No, nyt voin sanoa, että helpostihan se kävi.

Minähän luin Twilight-kirjasarjan ensimmäisen kerran läpi viidennellä luokalla. Silloin kaikki olivat lukeneet ne, olivathan ne kuuminta hottia tuolloin. Minä kuitenkin antimassanmukanamenijänä välttelin niitä viimeiseen asti, ja vannoin etten koskaan moista sontaa lukisi. Sitten lähdin syyslomamatkalle Tallinnaan, ja kirjastossa matkalukemista hakiessa osui Houkutus hyllystä silmiin, ja päätin kokeilla. Luin kirjat parissa viikossa parinsadan sivun päivävauhtia läpi, ihan hurjan nopeasti 11-vuotiaalle Sannalle. Nämä taisivat olla ensimmäiset kirjat, joihin todella rakastuin ja uppouduin. Ne kulki mun mukana vessaan ja keittiöön kanaa paistamaan. Sanomattakin lienee selvää, että uskonnon kokeeseen lukeminen jäi hieman tappiolle Houkutuksen makoillessa vieressäni. Viimeistä kirjaa lukiessani luin lopun lähestyessä pätkiä taas kirjan alusta, ihan vain säästelläkseni loppua myöhemmäksi, en halunnut sen vielä loppuvan. Ja kun sain sen vihdoin päätökseen, aloitin saman tien ensimmäisen uudestaan. Neljän kuukauden aikana luin nuo neljä kirjaa putkeen ehkä viisi tai kuusi kertaa, alusta loppuun ja uudestaan. Ja aina ne oli yhtä hyviä. Puhuin kirjoista kavereideni kanssa jatkuvasti, minä kun muutenkin tapaan sulavasti tai vähemmän sulavasti ujuttaa keskusteluun asioita, joista olen aina sillä hetkellä innostunut. Minulla oli jopa kirjojen kansikuvat tietokoneeni taustakuvan yhdessä Nightwishin kanssa, elämäni suurimmat rakkaudet ja intohimot. Elokuvatkin tuli siinä katsottua muutaman kerran, ja ostin jopa neljänkymmenen euron arvoisen (eli siis kalliin) Bella's boxin, jossa tuli Uusikuu-DVD:n lisäksi julisteita, postikortteja ja rannekoruja, kaikkea turhaa fanikamaa siis. Mukaan tarttui myös jokaikinen lehti, jossa oli elokuvista tai sen näyttelijöistä maininta. Elokuvat eivät kuitenkaan päässeet koskaan samalle levelille niiden iki-ihanien kirjojen kanssa, joihin en voinut koskaan kyllästyä.

Nyt en ollut lukenut niitä vuosiin, viimeksi ehkä kutosella tai seiskalla. Lukion alussa tosin aloittelin Houkutusta, mutta se ei napannut silloin ja jäi kesken. Nyt tällä kertaa olen kuitenkin taas ihan fiiliksissä. Vaikka välillä tosin fraasit tuntuvat vähän liiankin tutuilta, on sitä muutamia yksityiskohtia vuosien saatossa päässyt unohtumaan. Ja heti kirjan avattuani ne kaikki palasivat mieleeni. Luen aina kuin vain mahdollista, ja sivut vain kääntyvät ihan vaivattomasti, yhtäkkiä huomaa vain lukeneensa lähes sata sivua yhdeltä istumalta. Työpäivät ovat rankkoja, kun sen neljä tuntia pitää olla lukematta. Ja junaan päästyäni otan käsiini kirjan enkä sitä iänikuista kännykkää. Ja bussissa ärsyttää kun en voi lukea ettei tule huono olo.

Se on se rakkaus. Vaikka ei 11-vuotias Sanna niistä asioista ymmärtänytkään tippaakaan, oli se vaan niin ihana asia, ja niin ihanasti niissä kirjoissa kuvattu. Nyt melkein 19-vuotiaana Sannana se sama rakkaus ihastuttaa ja koukuttaa. Totta kai se on kliseistä ja yliromantisoitua, mutta ei se mua haittaa, päinvastoin. Mulla aina kun luen jotain todella hyvää kirjaa ja uppouduin sen maailmaan, alan kaivata omaan elämääni niitä asioita mitä siinä kirjassa on, haluan tehdä samoja juttuja mitä päähenkilö tekee. Ja tässä tapauksessa en nyt meinaa sitä romantiikkaa. Twilightia lukiessani alkaa sade kuulostaa ihanalta, se kun Bella laittaa ruokaa ja tekee läksyjään ja käy illalla kuumassa suihkussa saa minutkin haluamaan tekemään niitä samoja juttuja.

En mä tiedä, mikä siinä tarkalleen on. Se on vaan se koko homma. Ehkä siinä on syynsä, miksi aikanaan nuo olivat maailman suosituimpia nuortenkirjoja. Ja nyt ärsyttää kauheasti, kun sain eilen Houkutuksen luettua loppuun, sen parhaimman siis, ja seuraavaksi pitäisi aloittaa Uusikuu, se huonoin. Mutta samalla en malta odottaa että pääsen taas uppoutumaan seuraavaan kirjaan, vaikken sen juonesta pidäkään. 

Onko muita entisiä tai nykyisiä Twilight-superfaneja? Vai oletteko olleet koukuttuneena johonkin muuhun? Jakakaa tarinoitanne ♥

p.s. team edward. for sure.

Kissapiristystä torstai-iltaan

Nyt kyllä meinaa pää räjähtää tämän postauksen kanssa tapellessa. Vieraalla koneella en nyt saa kuvia muokattua, koska tässä ei jostain syystä ole Windowsin omaa kuvanmuokkausohjelmaa (???), eikä nettimuokkausohjelmat halua toimia vaikka kovasti ainakin yritin Flashia päivitellä. Pikkuhiljaa alkaa hermot kiristyä tässä säätäessä, mutta nyt päätin kuitenkin ladata nämä kuvat ihan muokkaamattominakin. Sillä onhan nää kisumisuset ihan hurjan söpöjä vaikka valotus onkin vähän miten sattuu. Oltiin tänään siis taas Alen äidin luona tapaamassa uusia pieniä pentukissoja (ja samalla myös niitä vanhempiakin murusia, siellä on talo täynnä näitä ihania karvakasoja!), joista sain vihdoinkin ensimmäiset kameralla otetut kuvat. Sera on siis tuossa mun sylissä niin söpönä pienenä pikkuisena, ja Scarisa sain ihan hämmästyttävästi monta kuvaa ihan läheltä, kun hän paikallaan katsoi suoraan kameraan. Siis että tällainenkin on ihan todella mahdollista! :D Pikkuvauvat olivat niin suloisia, ja leikkisiä. He eivät kuitenkaan pahemmin viihdy sylissä eikä rapsutettavina, siinä vanhat kisut on kivempia.Tiitus sitten pääsikin mun syliin halittavaksi ja silitettäväksi. Tämä taitaa olla aika kulunutta kamaa mun blogissa, mutta kissat on vaan parhautta. 

Miltä tuntuu maanantai

Nyt on jotenkin seesteinen fiilis. Soitin äsken tuossa pianoa ja jäi niin hyvä olo. Kappaleet olivat niin kauniita, ja se jotenkin jää sydämeen vielä soimaan se kauneus vaikka pianon äärestä poistuukin, sellaisia kappaleita joiden jättämää fiilistä ei halua lähteä pilaamaan muilla kappaleilla vaan mieluummin antaa sen jälkeisen hiljaisuuden tehdä kunniaa. Vielä kun ottaa sen huomioon, että olen oikeasti edistynyt. Olen tänä syksynä tehnyt pianoläksyjäni ahkerammin kuin vuosiin, ja pikkuhiljaa biisi jos toinenkin tulee kasaan, kun vaan pääsee siihen fiilikseen ja harjoittelee. Äsken katsoin jakson Housea ja herkuttelin Ferrero Rochereilla, jotka uhkaavasti lähestyvät loppuaan mutta ovat niin herkullisia että vastustaminen on vaikeaa. Kohta lähden pelaamaan lautapelejä ja korttipelejä ja kaikenmoisia pelejä Ja ilmeisesti viettämään tosi kivaa iltaa. Tänään mulla oli muuten eka työpäivä paikassa, jossa olen vuoden loppuun asti. Meni tosi hyvin ainakin tää eka päivä, ja nyt on kiva viettää rento ilta että hyvillä mielin pääsee jatkamaan taas huomenna.

Ainoa rytty tässä kaikessa hyvin menevässä on se, että sain eilen Kuoleman varjelukset luettua taas loppuun. Aloitin lukemaan Pottereita uudestaan läpi kaksi kuukautta sitten Kreikassa, ja nyt ne taas loppuivat. Käsittämättömän haikea fiilis, kun kaksi kuukautta on täydellisesti uppoutunut siihen taikamaailmaan, etsinyt netistä Potter-aiheisia keskusteluketjuja, nähnyt memejä ja väliin katsonut muutaman leffankin, ja aina odottanut milloin pääsee jatkamaan kirjaa. Siihen kirjojen maailman eläytyy niin täysillä, että on vaikea uskoa ja hyväksyä, että nyt se on loppu ja siirtyä eteenpäin. Ajattelin tosin jatkaa nuoruuden lemppareiden läpikäymistä ja vuosien tauon jälkeen lukea Twilightit! Saa nähdä nyt kuitenkaan, milloin pystyn siihen ryhtymään, Potter-maailma kun pyörii koko ajan kaiholla takaraivossa.

Parasta tässä kokonaisvaltaisesta fiiliksestä on kyllä se, että sain taas inspistä kirjoitella tänne. Mun oli tarkoitus tulla juttelemaan tänne aikaisemmin mun yhdestä vuoden kohokohdista, Hulluista päivistä, jotka nekin taas poistuivat keskuudestamme jälleen puoleksi vuodeksi, mutta sekin nyt jäi. En mä oikeasti olisi puhunut mistään muusta kuin ruoasta, kun ei me mitään muuta sieltä ostettu. Mulla on mielessä pari uutta postaussarjaa, jotka ehkä pääsen aloittamaan lähiaikoina. Ja eilen kun en saanut millään unta aloin jo fiilistellä joulua. Hups. :D

Halpa, helppo tortillaillallinen (vege!)

Tässä teille superhelppo tortillaohje pienelle budjetille ja kiireiseen päivään! Mun on pari päivää tehnyt mieli hirveästi papuja, ja kotiin tullessani että meillähän on tälle aterialle melkein kaikki osaset kaapissa. Valmistus kestää ehkä vartin, ja rahaa ei tähän tosiaan kulu. Suurin osa aineksista meillä oli tosiaan valmiiksi kaapissa, mutta ei nekään mitään kalliita ole. Heitänpä tuohon "ohjetta" niin kerron hinnoista lisää myöhemmin!

Supernami kasvistortilla

tölkki mustapapuja (0,79€)

tomaattimurskaa (n. 0.70€, unohtui kuvasta hups!)

riisiä (paketti maksaa about 1,50€, tähän menee vain parisen desiä)

sipuli (0,20€?)

valkosipulinkynsi (tälle en nyt rupea laskemaan hintaa :D)

kermaviiliä (0,49€)

avokadoa (800 gramman pussi maksaa usein kaupassa noin kolme euroa, yhdelle avokadolle jää siis hintaa noin nelisenkymmentä senttiä)

sitruunamehua

tortillapohjia (tarjouksesta saa eurolla)

Keitä riisi. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljyssä pannulla, heitä sekaan pavut ja tomaattimurska. Valuta kypsä riisi ja laita sekaan sitruunamehua. Mä taisin unohtaa tämän osuuden, mutta tehtiin Ronjan kanssa (hänen ideastaan) limeriisiä, jossa laitettiin riisin sekaan limen mehua ja kuorta. Sekään ei olisi suuri lisä tämä annoksen hintaan, 20-30 senttiä taitaa yksi lime maksaa. Viipaloi avokado sellaiseksi mistä ite tykkäät. Kasaa kaikki tortillan päälle, nauti ja ota lisää. Monesti.

Mitä mä tossa noita summia yritin laskea, niin parin hengen aterialle tulee hintaa ehkä vitosen verran. Mun täytyi ostaa kaupasta vain pavut ja kermaviili, jotka yhteensä maksoivat 1,25€. Tosi hyvääkin oli ja vähän vaihtelua niihin tavallisiin tortilloihin, joissa on paljon tavaraa ja pilkottavaa ja raikkaita vihanneksia, välillä mä tykkään tällaisesta lämpimämmästä ja pehmoisemmasta ruoasta ilman rouskuvia kurkunpalasia. Kerran tehtiin samanlaista papumössöä Ronjan kanssa, mutta laitettiin siihen kaupan pakastepaprikasuikaleita, joka oli ihan superhyvää. Niitä ei vaan harmi kyllä meidän kaupasta löytynyt! Ja tämä ruokahan on ihan kasvis, kermaviilin kun jättää vielä pois tai vaihtaa kaurafraicheen niin tulee vegaania mättöä! Naminam ♥

Kurkistus Narniaan 38: Musta tuntuu multa

Nyt on ihan tahtomattani tullut tavaksi postata vain viikonloppuisin, ja se ärsyttää. Viime sunnuntain jälkeen on tosin ollut melkein joka päivä olla tarkoitus kirjoittaa, muttei vaan ole onnistunut. Alkuviikosta tein viisi työvuoroa neljään päivään, keikkailin ja metsästin sushia, tutustuin uusiin kissanpentuihin ja sain elämäni ensimmäistä kertaa tippiä. Keskiviikkoiltana laitoin itselleni herätyksen, jotta voisin ottaa pizzan uunista ajallaan ulos, ja sen tehtyäni nukahdin ennen kymmentä. Nukuin seuraavana aamuna sikeästi puoli kymmeneen ja lähdin reippaana töihin puolen päivän aikoihin. Samana iltana mut soitettiin puolentoista tunnin varoitusajalla ihan uudenlaisiin töihin. Eilen kokeilin uudenlaista kokkailua, ja poltin kanan lisäksi myös käteni. Mutta nyt voidaan taas palata näihin ihaniin asukuviin, mitä Tiinan kanssa otettiin viikko sitten. 

Tämän collegepaidan bongasin joskus Jumbon Onlysta, ja koska siinä oli ihana hug-teksti ja vain kympin hintalappu, vannoin palaavani joskus sitä hakemaan. Viikko pari sen jälkeen sen oli ilmestynyt myös Itiksen liikkeeseen, ja pian lähdin se kassissa pois kaupasta. Ja voin ihan rehellisesti myöntää, että suurin motiivini sen ostamiseen oli todella tuo teksti. Halit ovat parhaita. Kaulaliina on toinen syksyn pelastus, johon viittasin jo siinä yhdessä aiemmassa postauksessa. Ostin tämän pitkän etsinnän päätteeksi, kun Cubuksesta sai puoleen hintaan. Kaksi päivää mietin värivalintaa, ja lopulta tämä viininpunainen lähti mukaan, Juu, tällainen on joka toisella vastaan tulijalla, mutta en silti ole kertaakaan värivalintaani katunut! Ja pitää lämpimänä, sehän on tärkeintä. 

College Only / Housut Bershka / Huivi Cubus / Kengät Converse

Niin ja tämä asu itsessään. Kokomusta ei sinänsä kuulu mun vakkareihin, mutta joskus se toimii. Ja silloin kun se musta osuu päälle, niin musta tuntuu multa ihan oikeasti, silloinkin. Propsit jokaiselle joka tunnisti viittauksen, minä jatkan nyt iltaani ja palaan ennen ensi viikonloppua asiaan. Öitä! ♥

Sielt iski syssy!

Ihan huomaamatta on maailma muuttunut oranssinpunaisenkeltaiseksi. Yöllä meinaa olla pakkasta, mutta eilenkin oli auringossa niin ihanan lämmin ihan ilman takkiakin, kun oltiin metsissä kiertelemässä ja kuvailemassa. Vähän kyllä oli ärsyttävää kuvailla, kun osa puista oli jo melkein ruskean lehdettömiä ja osa vielä ihan vihreitä. Mutta oli siellä onneksi aika kaunista, ja aurinkoista. Viime päivinä on ollut jollain tavalla todella inspiroitunut olo. Olen kuunnellut paljon Anssi Kelaa ja havainnut ihan uusia asioita tutuistakin biiseistä. Olen rakastunut näihin Anttilan konkka-aleista napattuihin ihaniin Nyxiin huulikriimeihin. Uusi kaulahuivini on ollut pelastus ja pitänyt lämpimänä. Olen tehnyt viime päivinä kovasti töitä ja huomenna taas jatkuu, ja viikonloppu tuntuu taas ihan viikonlopulta! On ollut vähän ikävä tätä, että päivisin tekee jotain oikeasti hyödyllistä ja sitten vapaalla voi olla ihan oikeasti vapaalla, viime kuukausina ei se vapaa ole enää oikein tuntunut mitenkään erityiseltä. Ja näin nuorena työelämän noviisina sitä välillä unohtaa, että näistä töistä saa ihan oikeasti rahaa! Joten vaikka on ollut oikeasti todella kivaa töissä ja itseensäkin on voinut olla tyytyväinen, kyllä sekin mieltä lämmittää kun tietää, että parin viikon päästä tulee tilille varmasti taas täytettä. 

Eilen kävin taas pitkästä aikaa kirkossakin. Oli siinäkin hieno tunnelma, kun kirkosta laitettiin kaikki valot pois, ja vain kynttilät loistivat, kun aurinko laski ikkunan takana. Samalla mieli alkoi suunnittelemaan yhden ihanan pikkuneidin tulevia yksivuotissyntymäpäiviä, ja miten ehkä joku päivä pääsisin viemään hänetkin kirkkoon kokeman tuon saman taian. Tänä aamuna me käytiin Hakaniemen markkinoilla, kierreltiin ja ostettiin kenkiä. Tultiin hautausmaan kautta kotiin tekemään lihapullia ja katselemaan vuosikymmenten edestä valokuvia. Elämä on joskus ihan mukavaa.