Muistatteko kun toissapostauksessa puhuin murheellisena siitä, että olin saanut Potterit taas läpiluettuna ja seuraavana lukulistallani oli ala-asteen ehdottomat suosikkini Twilightit, mutta en tiennyt miten pystyisin luopumaan niin taidokkaasti luodusta taikamaailmasta, jossa olin pari kuukautta niin syvästi ollut mukana, ja siirtyä yliluonnolliseen rakkaustarinaan? No, nyt voin sanoa, että helpostihan se kävi.
Minähän luin Twilight-kirjasarjan ensimmäisen kerran läpi viidennellä luokalla. Silloin kaikki olivat lukeneet ne, olivathan ne kuuminta hottia tuolloin. Minä kuitenkin antimassanmukanamenijänä välttelin niitä viimeiseen asti, ja vannoin etten koskaan moista sontaa lukisi. Sitten lähdin syyslomamatkalle Tallinnaan, ja kirjastossa matkalukemista hakiessa osui Houkutus hyllystä silmiin, ja päätin kokeilla. Luin kirjat parissa viikossa parinsadan sivun päivävauhtia läpi, ihan hurjan nopeasti 11-vuotiaalle Sannalle. Nämä taisivat olla ensimmäiset kirjat, joihin todella rakastuin ja uppouduin. Ne kulki mun mukana vessaan ja keittiöön kanaa paistamaan. Sanomattakin lienee selvää, että uskonnon kokeeseen lukeminen jäi hieman tappiolle Houkutuksen makoillessa vieressäni. Viimeistä kirjaa lukiessani luin lopun lähestyessä pätkiä taas kirjan alusta, ihan vain säästelläkseni loppua myöhemmäksi, en halunnut sen vielä loppuvan. Ja kun sain sen vihdoin päätökseen, aloitin saman tien ensimmäisen uudestaan. Neljän kuukauden aikana luin nuo neljä kirjaa putkeen ehkä viisi tai kuusi kertaa, alusta loppuun ja uudestaan. Ja aina ne oli yhtä hyviä. Puhuin kirjoista kavereideni kanssa jatkuvasti, minä kun muutenkin tapaan sulavasti tai vähemmän sulavasti ujuttaa keskusteluun asioita, joista olen aina sillä hetkellä innostunut. Minulla oli jopa kirjojen kansikuvat tietokoneeni taustakuvan yhdessä Nightwishin kanssa, elämäni suurimmat rakkaudet ja intohimot. Elokuvatkin tuli siinä katsottua muutaman kerran, ja ostin jopa neljänkymmenen euron arvoisen (eli siis kalliin) Bella's boxin, jossa tuli Uusikuu-DVD:n lisäksi julisteita, postikortteja ja rannekoruja, kaikkea turhaa fanikamaa siis. Mukaan tarttui myös jokaikinen lehti, jossa oli elokuvista tai sen näyttelijöistä maininta. Elokuvat eivät kuitenkaan päässeet koskaan samalle levelille niiden iki-ihanien kirjojen kanssa, joihin en voinut koskaan kyllästyä.
Nyt en ollut lukenut niitä vuosiin, viimeksi ehkä kutosella tai seiskalla. Lukion alussa tosin aloittelin Houkutusta, mutta se ei napannut silloin ja jäi kesken. Nyt tällä kertaa olen kuitenkin taas ihan fiiliksissä. Vaikka välillä tosin fraasit tuntuvat vähän liiankin tutuilta, on sitä muutamia yksityiskohtia vuosien saatossa päässyt unohtumaan. Ja heti kirjan avattuani ne kaikki palasivat mieleeni. Luen aina kuin vain mahdollista, ja sivut vain kääntyvät ihan vaivattomasti, yhtäkkiä huomaa vain lukeneensa lähes sata sivua yhdeltä istumalta. Työpäivät ovat rankkoja, kun sen neljä tuntia pitää olla lukematta. Ja junaan päästyäni otan käsiini kirjan enkä sitä iänikuista kännykkää. Ja bussissa ärsyttää kun en voi lukea ettei tule huono olo.
Se on se rakkaus. Vaikka ei 11-vuotias Sanna niistä asioista ymmärtänytkään tippaakaan, oli se vaan niin ihana asia, ja niin ihanasti niissä kirjoissa kuvattu. Nyt melkein 19-vuotiaana Sannana se sama rakkaus ihastuttaa ja koukuttaa. Totta kai se on kliseistä ja yliromantisoitua, mutta ei se mua haittaa, päinvastoin. Mulla aina kun luen jotain todella hyvää kirjaa ja uppouduin sen maailmaan, alan kaivata omaan elämääni niitä asioita mitä siinä kirjassa on, haluan tehdä samoja juttuja mitä päähenkilö tekee. Ja tässä tapauksessa en nyt meinaa sitä romantiikkaa. Twilightia lukiessani alkaa sade kuulostaa ihanalta, se kun Bella laittaa ruokaa ja tekee läksyjään ja käy illalla kuumassa suihkussa saa minutkin haluamaan tekemään niitä samoja juttuja.
En mä tiedä, mikä siinä tarkalleen on. Se on vaan se koko homma. Ehkä siinä on syynsä, miksi aikanaan nuo olivat maailman suosituimpia nuortenkirjoja. Ja nyt ärsyttää kauheasti, kun sain eilen Houkutuksen luettua loppuun, sen parhaimman siis, ja seuraavaksi pitäisi aloittaa Uusikuu, se huonoin. Mutta samalla en malta odottaa että pääsen taas uppoutumaan seuraavaan kirjaan, vaikken sen juonesta pidäkään.
Onko muita entisiä tai nykyisiä Twilight-superfaneja? Vai oletteko olleet koukuttuneena johonkin muuhun? Jakakaa tarinoitanne ♥
p.s. team edward. for sure.
p.s. team edward. for sure.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti