BILLY TALENT @THE CIRCUS 6.11.16

Huijui, siitä on jo yli kolme viikkoa, kun Billy Talent oli Helsingissä! Vähän on jäänyt kuvien ja fiilisten jakaminen, mutta on se vaan niin uskomatonta. Kolme viikkoa sitten mä näin yhdet mun suurimmista idoleista ja esikuvista ihan ilmielävänä mun omassa kotikaupingissa, soittamassa vain parin metrin päässä biisejä, jotka ovat mulle niin älyttömän rakkaita. Wau.

Mä näin Billy Talentin ensimmäistä kertaa lähes kolme ja puoli vuotta sitten, kun he viimeksi olivat Helsingissä Rock the Beachissä kesällä 2013. Olin silloin melko tuore fani, sen verran rakastunut että tuolle festarille lähdin osin juuri Billy Talentin takia (toinen syy oli Paramore. Voi Paramore ♥), mutta kuitenkin sen verran uusi, etten läheskään kaikkia biisejä osannut laulaa tai edes tuntenut. Seuraavan päivän kuuntelin Surrenderia ja itkin, kun keikka oli jo ohi. Ihan oikesti itkeä pillitin kotona, ja kuvittelin mielessäni mitä sanoisin noille ihanille miehille jos koskaan saisin siihen mahdollisuuden. Siitä asti odotin seuraavaa Billy Talentin keikkaa, seuraavaa kertaa kun näkisin nuo ihanat ihan täysimittaisella keikalla.

Ja se oli ihan käsittämätöntä. Jotenkin en päässyt siihen keikkahurmokseen, kun koko tilanne tuntui niin surrealistiselta. Lauloin ja hypin täyttä kurkkua, uusien biisien kohdalla olin menossa mukana vaikken sanoja kunnolla osannutkaan. Ja sitten yhtäkkiä pamahti yksi lemppareistani, Pins and Needles, ja Surrender (voi Surrender ♥), ja Saint Veronika, ja River Below. Neljä biisiä mun top 10 all time favorite Billy Talent -listalta putkeen. Se tuntui jotenkin karulta, ei ehtinyt toipua edellisestä kun heti tuli seuraavaa putkeen.Voi sitä tunnevyöryn määrää. Ja laulamisen. Jos sitä edes laulamiseksi voi sanoa. Voi rakkaus. Voi Billy Talent. Ensi kertaa odotellessa ♥

Paras synttärilahja

 

 

Eilenhän oli mun syntymäpäivä, mutta aamu vietettiin mun ihanan yksivuotiaan kummityttöni synttäreitä juhliessa. Kerttu oli kasvanut ihan kauheasti viime näkemästä, miten suloinen tyttö hän onkaan! Leikittiin siinä yhdessä niin Kertun kuin hänen siskonsakin kanssa, isosiskosta oli niin hauska leikkiä ja jumppailla mun kanssa, että ihan hiki tuli! Nyt on jo ikävä noita pikkumuruja ♥

Muuten mun synttärit oli aika peruspäivä. Katseltiin telkkaria, pelailtiin pelejä ja tehtiin tosisuperherkkuruokaa. Ja mä heräsin tänä aamuna kunnon joulufiilis päällä! Aamulla torkkuessanikin vielä näin unta kynttilöistä ja jouluvaloista, ja kun heräsin oli mulla tunnelma yhä päällä. Nyt kun mun synttäritkin on takana, voin antaa itselleni luvan suunnitella joulua, ja pikkuhiljaa myös tulevaa blogin joulukalenteria! Tänä vuonna yritän handlata vähän paremmin kuin viime vuonna, haha! Mutta tässä samalla alkaa mulla ehkä pieni flunssa iskeä päälle. Mutta hei, ainakin mulla on tekosyy suurkuluttaa jouluisia kaakaoita ja syödä suklaata peiton alla Netflixin ääressä! Ainakin sen verran mitä töiltä ehtii. Tarvitsen kunnon loman!

MITÄ HALUAN SYNTTÄRILAHJAKSI 2016

Huomenna mä täytän yhdeksäntoista. Okei, apua. Mihin aika oikein häviää? Vasta äsken mä täytin kahdeksantoista, ostin luontoarpoja ja kärsin inhottavasta virtsiksestä. Hurjaa. Mutta tosiaan, mä täytän sunnuntaina yhdeksäntoista, joten voisi pikkuhiljaa alkaa miettiä, mitä haluaisi synttärilahjaksi. Synttärilahjojen merkitys on tosiaan vähentynyt ja listat lyhentyneet vuosien mittaan, eikä synttärit ole niin megasuuri juhla eikä niitä suunnitella samalla antaumuksella (esimerkiksi tokalla luokalla taisin jakaa synttärikutsuni syyskuussa. Voidaan sitä tässä yhdessä mietiskellä ja muistella), mutta kyllä sitä silti pitää lista tehdä, ihan perinteen vuoksi, omien toiveiden hahmottamiseksi ja ehkä jonkun ihanan ystävän avuksi.

Mä olen nyt ihan hullaantunut Nyxin meikkeihin, ja erityisesti (yllätys yllätys) huulimeikkeihin. Mä en ole koskaan osannut innostua yhtään mistään muusta meikkijutusta niin kuin huulipunista, ja kirkkaista ja tummista sellaisista erityisesti. Nyt Nyxille on avattu uusi piste keskustan Stockalle, jossa myydään tuotteita mitä ei mun käsittääkseni muualta Suomesta saakaan. Sieltä ostin tosiaan ne kaksi uutta Liquid Suede Lip Cream -huulipunaa pari postausta takaperin, ja kovasti mieli kaihoaa lisää. Tuossa sarjassa on ihania erikoisia värejä, ja mun haavelistalla on muun muassa Alien (musta) tai Stone Fox (harmaa). Ehkä tuosta sarjasta löytyisi myös joku mullekin sopiva neutraali väri. Liquid Suede -sarjan rinnalle on julkaistu myös uusi Cosmic Metals Lip Cream -sarja, jossa on upeita metallinhohtoisia avaruussävyjä. Noista mun lemppareiksi on noussut suhteellisen neutraali Speed Of Light ja murretun sininen Dark Nebula. Molemmissa sarjoissa on paljon ihania värejä, ja hirveä kasa upeita liiloja ja violetteja, mutta mulla alkaa olla niitä jo sen verran iso kokoelma, etten niitä viitsi ostaa. Ehkä. Toiveissa olisi myös tuo Nyxin uusi Love Contours All -meikkipaletti, jossa on aivan ihania luomivärejä ja kasvomeikkejä. En vain tiedä milloin tuo tulee Suomeen tai millä hinnalla. Stockmannin lahjakortti olisi myös hyvä siinä mielessä, että pääsisi sitten itse ostelemaan näitä kaikkia. Meikeistä puheen ollen myös mun meikkisivellinvarasto tarvitsee ehdottomasti täydennystä! (miten niin meikkiaddikti?)

Mä olen viime aikoina miettinyt, että olisi mahtava saada jonkinlainen mahtava koneeseen kytkettävä mikrofoni, jolla voisi äänittää pianonsoittoa ja laulua ja saada vähän parempilaatuista materiaalia jakoon. Mä en yhtään tiedä näistä teknisistä asioista mitään, enkä tiedä millainen olisi hyvä, mutta tuollainen on mun saatava. Varmaankin itse tulen sen ostamaan mutta ainahan voi kokeilla onneaan ja pyytää lahjaksi vaikkei saisikaan.

Anttilan konkka-aleissa oli Olympuksen 17-millinen objektiivi, ja sen päätin ostaa jos hinta tippuu puoleen. Siinä vaiheessa kun tarjous oli sitten tuon -50% niin oli ne kaikki jo yllätysyllätys mennyt. Joko tuon tai 25-millisen ehdottomasti joku päivä haluaisin, tuo mun tämän hetkinen 45-millinen on aivan ihana mutta varsinkin sisätiloissa aika epäkäytännöllinen. Ja en mä tietenkään odota että kukaan mulle noin kallista lahjaa ostaisi, mutta haaveilla saa ja haavelistahan tämä lähinnä on, ei "nyt kaikkien mun tuttujen pitää ostaa mulle kaikki nää tavarat"-lista. Myös se Polaroid-kamera on edelleen tuolla listalla niin kuin on varmaan vuoden tai pari kaikilla näillä mun lahjalistoilla ollut. En ole itse sitä raaskinut ostaa, toivon edelleen että saisin sen lahjaksi ja sitä kautta omakseni.

Mä olen viime aikoina huvikseni selaillut kovasti EMP:n sivuja, ja varsinkin sen Potter- ja Disney-tarjontaa. Mä haluaisin kovasti jonkun ihanan umpinaisen ja lämpöisen hupparin, jonka voisi laiskoina päivinä vaan heittää päälle, ja eikö tällainen Tylypahka-aiheinen olisi aika kova? Olisin kesällä sieltä Potter-studioilta jo mielelläni ostanut Potter-hupparin, mutta siellä ei ollut kovinkaan paljon eikä yhtään sellaista mistä olisin tykännyt. Myös tuo Bambi-jouluneule oli aivan käsittämättömän suloinen, kyllä tota voisi läpi talven käyttää eikä vaan pelkästään jouluna :D Samalla löysin Weasleyn welhowitsien eli Weasley's Wizard Wheezeesin paidan ja toi on mun mielestä aivan mahtava, yksinkertainen ja supersiisti. Uudet verkkarit on mulla ollut myös hakusessa, lämpimät ja pehmoiset ja paksut, ja kapeanmalliset joissa olisi jotain jännää, eli ei ihan tylsät. Mitään kivaa kuviota tai printtiä en löytänyt, mutta noi Zalandosta bongaamani on aika ihanan ja mukavan näköiset, ja niissä on vetskaritaskut! Jotenkin on nyt tullut taas kauhea shoppailukuume, materialismionni ja niin ees päin.

Niiiiin ja mä haluun suklaata.

mulla oli eilen muuten viimeinen työpäivä siellä päiväkodissa. hienoinen haikeus kyllä jäi, etten enää varmaan näe ketään noista enää koskaan. vaikka vika päivä päättyikin yhteen lääkärikäyntiin, niin kiva keikka oli!

Onnea yksivuotiaalle Kertulle ❤

Siitä on melko lailla tunnilleen tasan vuosi, kun näin tähän astisen elämäni pienimmän ihmisen. Se oli kolme tuntia vanha ja 2340 grammaa painava. Se oli hautautunut syvälle pikkuisen pipon sisälle ja tuhisi hiljaa pikkuisen peiton lämmössä. Ei siihen uskaltanut edes koskea, ettei menisi rikki. Mutta silmiäkään ei voinut kääntää. Se oli äärettömän suloinen ja äärettömän rakas. Ja noin pieni ja heiveröinen olento tarvitsi kummin tässä suuressa maailmassa, ja minä olen maailman onnekkain, kun saan olla se juuri hänelle. Ja sunnuntaina tämä kummitäti täyttää itsekin vuosia ja päästään juhlimaan yhdessä. Maailman hienointa, upeinta ja rakkaudentäyteisintä ensimmäistä syntymäpäivää maailman rakkaimmalle Kertulle ❤

Kohta kiire helpottaa

Viime perjantain postauksen jälkeen mun oli tarkoitus tulla aika pian kirjoittamaan tänne uudestaan. Mun piti kirjoittaa lauantaina, piti kirjoittaa sunnuntaina, ja maanantaina, ja tiistaina. Jossain vaiheessa luovutin ja tajusin että parempi vaan kirjoittaa sitten perjantaina kun on aikaa. Ja tässä mä nyt olen, bussissa matkalla Lällyyn syysperheleirille, edessä tunti hyvää kirjoitusaikaa.

Mä olen viimeisen kuukauden ollut ihan oikeasti äärimmäisen kiireinen. Mä olen tehnyt töitä viidestä yhdeksään vuoroa viikossa, ja harrastuksia ja muita ylimääräisiä juttuja on neljänä iltana viikossa, siis jos työt eivät satu menemään päälle. Viimeisen kuukauden aikana saamieni täysinäisten yöunieni on laskettavissa yhden käden sormilla, ja voin sanoa että väsyttää. Viime viikonloppu oli ensimmäinen kokonaan vapaa viikonloppuni kolmeen viikkoon, ja oli todella hämmentävää, kun lauantaina tajusin että tässähän on toinenkin vapaapäivä vielä jäljellä. Sunnuntaina oli kauan ja äärimmäisellä innolla odotettu Billy Talentin Helsingin-keikka, josta kirjoittelen varmasti vielä lisää toisessa postauksessa. On kyllä edelleen vähän epäuskoinen olo, että mä ihan oikeasti näin Billy Talentin omin silmin parin metrin etäisyydeltä itsestäni omassa kotikaupungissa jo toistamiseen. Ihana ilta kerrassaan, vaikka pari päivää sen jälkeen olikin niska hieman kipeänä. 

Sitten onkin ollut vain töitä ja töitä ja töitä, vähän pianonsoittoa ja Aamunkoin lukemista (heh, sekin on melkein loppu, mitä mä sitten teen elämälläni?). Autokoulustakin on tullut jo muistutuksia toisensa perään että milloin olisi sen teoriakokeen aika, mullahan on edellisestä ajotunnistakin jo pari kuukautta enkä sen jälkeen ole tehnyt muuta kuin jonkin verran nettitehtäviä, joten siinäkin pitäisi pikkuhiljaa panostella, jos tämän vuoden puolella haluaisin kortin saada. Niin, pitäisi.

Mutta kohta kiire onneksi helpottaa, kun nykyinen päiväkotipestini päättyy vuoden lopun sijasta jo ensi viikkoon, kun olosuhteiden muututtua avustajan paikkani jää tarpeettomaksi. Mua ei harmita, vaikka tarhassa viihdyinkin. Odotan innolla, että aikaa jää myös muun muassa nukkumiseen ja ihmisten näkemiseen. Ensi viikolla mä myös täytänkin jo yhdeksäntoista (minne tämä vuosi kahdeksantoistavuotisuutta on oikein hävinnyt???) ja samana päivänä vietämme maailman ihanimman kummityttöni ensimmäistä syntymäpäivää (miten siitäkin voi mitenkään olla jo vuosi, kun näin tuon pirpanan ensimmäistä kertaa vain kolmen tunnin vanhana???). 

Aika vilisee silmissä, Suomen talvi lumisine maisemineen ja auringonlaskuineen on käsittämättömän kaunis, ja maailmassa on hurjan hyvää musiikkia. Tässä päällimmäiset mietteet tällä hetkellä, kun köröttelen bussilla lumisten peltojen ohi Billy Talentin, Nightwishin ja Shania Twainin soidessa korvissa. Onni syntyy niin pienistä ♥

(vaikka kyllä sitä maailmasta huonojakin juttuja löytyy. niin kuin spotifyn mainokset. mutta ei keskitytä niihin nyt)

(kuvissa mun viime postauksessa esittelemää huulipunaa ja ihanat erilaiset kikkurakiharat, joiden tekemiseen olen keksinyt ihan uuden jännän tavan, kiinnostaisiko jonkinmoinen tutoriaali? ja kyllä, ne ovat sinivihreät, vielä toistaiseksi.)

Päivän paras

Muutama postaus sitten mainitsinkin, että mulla olisi pari uutta postaussarjaa mielessä, ja tässä olisi tämä ensimmäinen! Mulla on usein sellainen fiilis, että olisi joku asia, josta olisi kiva kertoa, tai kiva kuva jonka haluaisi jakaa, mutta tuntuu ettei saa niiden ympärille kunnon postausta rakennettua. Tai sitten on kauhea hinku päästä kirjoittamaan, mutta ei oikein keksi mistä kertoa. Nyt mä sitten voin aina noissa tilanteissa, ja miksi ei muutenkin, kertomaan teille niitä mun päivän kohokohtia. Mutsis on -blogissa oli vuosi, pari sitten samanlaisia päivän paras -postauksia, ja sieltä mä tämän idean vähän nappasinkin. Mutta ei kai se nyt huono juttu ole, inspiroitua toisten kirjotuksista!

Helsingin keskustan Stockalle avattiin kai viime viikolla uusi Nyxin piste, jossa on myynnissä meikkejä, joita ei mun käsittääkseni muualta Suomesta saakaan. Tänään mä vihdoin kävin siellä ekaa kertaa, ja kovasti haluan päästä jo uudestaan käymään. Mähän en yllätys yllätys taaskaan katsellut mitään muuta kuin huulimeikkejä, ja kolme tuotetta nappasinkin mukaani, kaksi Liquid Suede Creme -sarjan huulipunaa ja yhden huultenrajauskynän. Vitsi kun mulla ei ole niitä nyt tässä enkä osaa varmuudella sanoa sävyjä, mutta toinen huulipunista oli siis ihana tumma punaruskea, ja toinen on tosi jännä murrettu tumma liila. Näitä sävyjä on tosi vaikea kuvailla, ne pitää nähdä. Nämä kuvat eivät ikävä kyllä niitä oikeita värejä kunnolla tuo esiin, höh. Rajauskynä oli sitten ihan selkeä liila, sellainen kun on pidemmän aikaa jo ollut hakusessa. Noita Liquid Suede -huulipunia on niin monissa ihanissa väreissä, että kova kuume on saada lisää. Ehkä haluaisin vähän erikoisempia sävyjä, noita on muun muassa mustaa ja harmaata, ja erillinen metallinhohtoinen sarja, josta löytyy muun muassa íhanaa metallista vihreää. Nuo kaikki houkuttelevat niin kovasti, ja vähän ihmetyttää itseäkin, miten jäin tänään kuitenkin suhteellisen "tavallisiin" sävyihin. Vielä kun saisi sen rahapuun olohuoneeseen kasvamaan... Ja tosiaan noita ostaessani sain kassalta muovipussin sijaan tuollaisen superihanan Nyx-kangaskassin, siis voiko siistimpää olla? Mun tän päivän paras voisi melkein olla jopa tuo kassi, oli se vaan niin siisti yllätys.

Onko muita Nyx-faneja? Ja mitä pidätte näistä päivän paras -postauksista näin ideatasolla?

Syyskauden mietteitä

Sunnuntai-iltana oltiin ajelemassa äidin kanssa kotiin päin. Takana oli päivä sukulaisten luona Espoossa, valokuvien katselua ja muistelua tapahtumista ja ihmisistä joista mulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa. Ulkona pimeni ja kynttilät paloivat loppuun.

Siinä me sitten ajettiin kotiin päin. Taivas oli aivan pimeä, katuvaloja keltaisia täplinä sitä vasten. Autonradio oli pitkästä aikaa taas toiminnassa, ja soitti hyvää musaa, niin uudehkoa Apulantaa, The Show Must Go Onin kuin ekaluokan lempparia, Amy Diamondia. Huristeltiin läpi kaupunkien, katutöitä joka kulmassa. Äiti näytti ikkunasta sairaaloita ja presidenttien virka-asuntoja.

Ja mulla oli hyvä olla. Tuttua ja turvallista. Mieleen tuli ne kerrat, kun pimeinä syysiltoina iskä haki mut tarhasta tai iltapäiväkerhosta, ja matkalla kotiin kuunneltiin radiota tai niitä samoja CD-levyjä, joita meidän hanskalokero oli pullollaan. Ehkä vähän surullistakin, mutta kun Suomessa tämä pimeä vuodenaika on niin pitkä ja hallitseva, niin se pimeys todella on jotain tuttua ja tekee turvallisen olon. Tämä on se Suomi, johon olen tottunut. Pimeys, katuvalot, penkinlämmitin ja autonradio. Loska ja nollakelit. Ja varsinkin se, että siellä autossa on mukavan lämmin, ja kotiin päästyä voi laittaa kynttilät palamaan, kaakaon mikroon, kirjan syliin ja painua vällyjen väliin superkotoisasti. Ei ainainen kesä mulle tekisi kotia. 

Ja maanantai-aamuna oli ehkä vielä parempi fiilis, kun kellojen siirtämisen ansiosta töihin lähtiessä oli valoisaa ja lähes aurinkoista. Töissä ei väsyttänyt lähes ollenkaan, ja muutenkin oli harvinaisen hyvä työpäivä. Tiistaina oli taas pimeää samaan aikaan. Ja tänään satoi lunta. Voi, siitä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen, mutta ehkä yksi vuodenaikojen ja säätilojen fiilistelypostaus on tarpeeksi. Lumi tekee kaikesta kirkkaampaa ja valoisampaa, mieliala nousee, puutalot näyttävät kodikkailta ja mieli alkaa tehdä joulutorttuja. Vaikka taivas onkin harmaa, ja tähän ehtii tulevina kuukausina varmasti kyllästyä, on se lumentulo joka vuosi yhtä ihanaa, vielä kun ei tarvinnut odottaa edes tammikuuhun! Vaikka tavallaan on mun vieläkin vaikea ajatella, että kesä on oikeasti takana eikä lämpimiä päiviä ole tulossa ennen kevättä. Ja ehdottomasti alkaa pimeys ja kylmyys ja märkyys jossain vaiheessa masentaa enemmän tai vähemmän, mutta ei keskitytä siihen nyt. Mulla on tuli lämmittämässä, Salkkarit pyörimässä ja kirja odottamassa, että menen taas jatkamaan lukemista (voi ne Twilightit ovat vaan niin koukuttavan ihania!). 

Tänään satoi lunta, ja maailma valaistui.