Joulukalenteri 10 - Tarina siitä, mitä tapahtui ennen joulupukin tuloa (osa yksi)

Viime vuoden joulukalenterissa mä jaoin teille vanhoja ala-asteella kirjoittamiani tarinoita. Tänä vuonna mä halusin taas päästää luovan tarinoitsijapuoleni esiin, ja tässä tuleekin tämän joulutarinan ensimmäinen osa teille luettavaksi! Näitä tosiaan on tulossa vielä muutama lisää, en ihan vielä osaa sanoa tarkkaan kuinka monta mutta kyllä se teille sitten aikanaan selviää! Mutta uppoudutaanpa nyt tarinaan ja selvitetään, mitä kummallisuuksia jouluaattona Pikku Velmun perheessä oikein tapaahtuukaan.

* TARINA SIITÄ, MITÄ TAPAHTUI ENNEN JOULUPUKIN TULOA *

Osa yksi

"Seitsemääään!"

Oli jouluaatto, ja Pikku Velmu leikki sisarustensa kanssa piilosta. He leikkivät piilosta joka vuosi pukkia odotellessa, ettei aika kävisi niin pitkäksi. Isä oli keksinyt tämän jouluperinteen, kun Pikku Velmu oli ollut kaksivuotias ja isosiskot olivat niin närkästyneet kärsimättömyyksissään Joulupukin tuloa odotellessa, että olivat kaataneet kuusen suoraan jouluruokien päälle. Kaikkien suihin oli sattunut monta päivää neulasperunalaatikon syömisen jälkeen.

"Kaaahdeeeeksaaaaann!"

Pikku Velmu olisi voinut jäädä myhäilemään itsekseen tarinalle, mutta Siiri oli jo kahdeksassa eikä piilopaikkaa ollut vielä tiedossa. Yleensä Pikku Velmu piiloutui kissankoppaan tai lelulaatikkoon tai johonkin muuhun paikkaan, johon vain Pikku Velmu mahtuisi, mutta hän oli käyttänyt jo kaikki ne piilot eikä hän suinkaan kahdesti samaa piiloa yhden pelin aikana käyttäisi. Pakokauhu alkoi jo vallata Pikku Velmun mielen. Hän oli lähes voittamaton piiloleikissä, hänen olisi pakko löytää uusi hyvä piilo jostain, ja pian. Hän vilkaisi hädissään portaisiin, ja näki että ullakon ovi oli jätetty raolleen.

"YYYHDEEKSÄÄÄÄÄÄÄÄNNN!!"

Ullakolle ei yleensä saanut mennä, siellä oli hiiriä ja hämähäkinseittejä ja paljon piilopaikkoja joista vanhemmat eivät ikinä löytäneet lapsia  kun olisi ollut tarve. Siksi ovi olikin aina lukossa. Mutta nyt se olikin auki, ehkä se tarkoitti että tämän kerran Pikku Velmu saisi hiippailla sinne eikä jäisi leikissä heti ensimmäisenä kiinni. Hän kipitti portaat hipihiljaa ylös, luikahti oven raosta ja rupesi tähyilemään ympärilleen. 

Ullakolla oli pimeää. Se oli täynnä tavaraa ja täynnä mahdollisia piiloja. Pikku Velmu kurkisti vanhoihin lastenvaunuihin, mutta siellä oli paljon hiirenpapanoita. Seinän vieressä lojuvat pahvilaatikot olivat täynnä haalistuneita sanomalehtiä, ja vanha sohva, jonka jouset olivat vuosikausien päällähyppimisen tuloksena tulleet pehmusteista läpi, oli työnnetty kiinni seinään niin, ettei edes Velmu sinne mahtunut. Lopulta hän näki kauimmaisimmalla seinustalla vanhan majan, jonka lapset olivat sinne kauan sitten rakentaneet seinään nojaavista tikapuista ja niiden yli heitetystä kulahtaneesta verhosta. Pikku Velmu pujahti verhon taakse ja hengähti. Hän oli kuin olikin onnistunut löytämään piilon aivan viime hetkellä!

"KYYYYYYYYMMMENEEEEEEEEEENNNNNN!! TÄÄLTÄ TULLAAAAN!!!"

Pikku Velmu asettui ottamaan mukavamman asennon. Täältä häntä ei ihan heti löydettäisikään! Hän kääntyi katsomaan ikkunasta ulos ja hätkähti niin, että miltei kaatoi piiloaan kannattelevat tikapuut. Pikku Velmu hieroi silmiään ja kurkisti uudestaan ulos suu hämmästyksestä ammollaan.

Toinen silmäpari kurkisti ikkunan takaa takaisin aivan yhtä hämillään.

***

Mitäs pidätte? Jatkoa tarinalle tosiaan luvassa myöhemmin joulukalenterissa, pysykää siis kuulolla! Mutta heittäkää ihmeessä kommenttia alle, mitä piditte tarinan alusta ja mitä te luulette Pikku Velmun oikein näkevän ikkunassa?

Osa kaksi täällä