Myöhäisillan sekametelisoppa

On taas alkuviikko mennyt vähän hiljaisemmin. Välillä on kovasti tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta ei ole vaan saanut järkevää tekstiä aikaiseksi. Toisina iltoina oon ollut niin väsynyt, että mieluusti oon vaan antanut olla. Voitteko kuvitella, keskiviikkona menin kasilta nukkumaan? Vähän siinä yö tosin meni pyöriessä, kun aivot varmaan luuli mun menneen päikkäreille ja yritti herätellä mua, mutta kyllä mä sitkeästi sängyn pohjalla pysyin siihen asti, kun herätyskello soi yhdeksän jälkeen, ja vielä puolitoista tuntia siitä eteenpäinkin! 

Viime päivinä on ollut oikeastaan aika paska fiilis, eikä silloin juurikaan tee mieli kirjoitella meikeistä tai kauniista säästä, eikä välttämättä edes siitä paskasta fiiliksestä. Mutta ihmisiähän tässä vaan ollaan, ja kaikilla on oikeus masistella joskus ihan rauhassa. Ainakin mulla on ollut tekosyy ostaa jälleen yksi keksipaketti kaupasta ja katsoa vielä yksi jakso Housea, josta on pikkuhiljaa tulossa mun uusi koukuttumisen kohde muiden sarjojen loppuessa kesken.

Ja koska teitä kuitenkin viime postauksen jälkeen kiinnostaa mun autokoulu ja teoriakoe, johon monet teistä niin ihanasti toivottelitte onnea, niin läpihän se meni ihan helposti. Nyt kun oli ihan oikea koe kyseessä, yritin miettiä tarkasti jokaisen kysymyksen kohdalla ja viivyttelin seuraava-napin painamista tarkistellen miljoonanteen kertaan, mitä siinä oikein kysyttiin ja mitä mä oikein vastasin. Siitä huolimatta olin saanut koko kokeen kahlattua läpi alle vartissa, puoli tuntia kun on aikaraja teoriakokeessa. Siinä mä sitten vielä kertaalleen kävin jokaisen kysymyksen läpi (ja tylsistyin kuoliaaksi), kunnes totesin, että kai nää mun vastaukset ovat nyt ihan kelvolliset. Kolme mulla meni vaan loppujen lopuksi väärin, joten voin olla iloinen! 

Keskiviikkona mulla olikin jo ajotunti, ensimmäinen sellainen puoleen vuoteen, ja siinä kyllä harvinaisen tehokkaasti unohtui kaikki maailman kurjuus kun yritti muistaa, että minne pitikään katsoa, ettei vahingossa tule värvättyä lisää asiakkaita hautausurakoitsijoille. Yllättävän helposti kaikki kuitenkin palasi mieleen, ja ehkä ajaminen tuntui joiltain osin jopa luontevammalta kuin syksyllä! Ope sanoi, että huhtikuussa mulla on kortti, saa nähdä millainen mestarikuski täältäkin tulee!

Olin tänään muuten taas sijaistamassa yhdessä koulussa, jossa tein pienen keikan viime syksynäkin. Yllättävän hyvin porukka muisti mut siellä, ja tosi mukavaa oli tulla kouluun, kun tunsi paikat ja tavat jo valmiiksi. Tuolla oon nyt seuraavat pari viikkoa, saa nähdä miten sen mun autokoulun nyt taas käy, kun hommasin itseni taas kokopäivätöihin. 

Tällaista myöhäisillan sillisalaattia, tulee ihan mieleen vuoden takaiset kuulumispostaukset maisemakuvineen kaikkineen! Mut ensi viikolla tulee sitten jo vähän jäsennellympää sisältöä, mistäpä muustakaan kuin meikeistä ja ruoasta! Nyt mä katson vielä hippusen verran Salkkareita ja painun nukkumaan, meinaa väsyttää ihan todella. Öitä ihanat ja hyvää viikonloppua kaikille ♥