Huh. En mä voi näitä postauksia muulla sanalla ilmeisesti aloittaa. Paramore oli ihan uskomaton. Hittiä toisen perään, ja väleissä Hayleyn upeat spiikit. Siis hän on ihan käsittämätön, kesken keikan hän muun muassa poseerasi fanien kuvassa ja antoi yhdelle yläfemman, otti lavalle heitetyt rintaliivit päähänsä ja jopa poimi yleisöstä muutaman tutun fanin lavalle laulamaan Misery Businessin lopun. Välissä hän ilmaisi vuolaasti kiitollisuuttaan ja korosti musiikin voimaa.
Minä olin tällä kertaa parvella, ja kerrankin näin jotain, kun ei edessä ollut ketään tiellä. Mutta tällä kertaa en itkenyt, päin vastoin: mun hymy ei hyytynyt kertaakaan koko keikan aikana. Koko keikan tanssin, hypin, heiluin ja lauloin mukana, niin kovaa että pelkäsin lentäväni kaiteen yli tai ainakin kumoavani vesimukini, niin kovaa että mun risti osui mua silmään ja hiki virtasi ihan hulluna. Merch-pisteeltä lähdin kahden paidan kanssa, kahden yleisötoverin kanssa käydyn mukavan keskustelutuokion saattelema.
Paras ilta ikinä.
Oi sä oot kyllä nyt viime aikoina päässy käymään kivoilla keikoilla!
VastaaPoistaItekin kuuntelin joskus teininä paljon paramorea ja välillä sitä tulee vieläkin kuunneltua. :D
Oon kyllä niin onnekas kun juuri tänne sattui kaksi muk lempibändiä tulemaan keikalle kun mäkin oon täällä! Mäkin tutustuin Paramoreen joskus ala-asteella ja siitä asti on ollut yksi ihan mun lemppareista, ne kun mulla harvemmin muuttuu!:D
PoistaHahah kuulostaa tutulta! Toisinaan on vaan parasta keskittyä keikkaan kauempaa eikä permannolta, vaikka molemmat on hyviä vaihtoehtoja. Itsekin kotiutun Edin keikalta kaksi paitaa, en vaan voinut itselleni mitään :D
VastaaPoistaHaha niin siinä helposti käy!
Poista