Loppu lähenee | Au pair -sunnuntai

Tänään sen vihdoin tein, ostin paluulipun nimittäin. Ensi viikon torstaina, siis kymmenen päivän kuluttua, nousee kone toistaiseksi viimeisen kerran Heathrow'n lentokentältä, minä mukanaan. Sitä ennen mulla on kuitenkin jäljellä kymmenen päivää ihanaa Lontoota, viisi työpäivää ja neljä kokonaista päivää vapautta tässä upeassa kaupungissa. 

Eniten tulen juurikin kaipaamaan tätä kaupunkia. Kauppoja ja kahviloita, keskustan katujen ihmisvilinää ja vihreydestä täyttyviä valtavia puistoja. Sitä että tuo kaikki on heti saavutettavissa. Että voin aamulla päättää meneväni Oxford Streetille shoppailemaan, King's Crossille Potter-kauppaan (hehe) tai Hyde Parkiin piknikille ja toteuttaa sen saman tien. Jään kaipaamaan kävelymatkan päässä meidän talosta olevaa maailman suloisinta kahvilaa ja sen tajunnanräjäyttävää porkkanakakkua, Superdrugin käsittämättömän edullisia meikkejä (joita onkin pari tullut hankittua, hups), supertaitavia katusoittajia ja herkullisen värisiä taloja. Mä tulen kaipaamaan Lontoota niin sairaasti ja mietin jo nyt, vielä täällä ollessani, milloin saavunkaan seuraavan kerran. 

Kyllä mä myös aupairiutta tulen jollain tasolla kaipaamaan, vaikka koskaan en niin läheistä suhdetta perheeseeni muodostanutkaan. Tulen kaipaamaan hauskoja Suomi vs. Englanti -keskusteluja ja hämmästelyjä mulle niin tavallisista asioista. Tulen kaipaamaan mun ja meidän ihanan kolmeveen höpsöjä leikkejä. Tulen kaipaamaan sitä, että aina pääsi valmiiseen illallispöytään ilman, että joutui siitä lainkaan itse huolehtimaan, ja sitä, että jääkaapissa oli lähes aina hummusta ja cheddarjuustoa. Työ on ehdottomasti todella rankkaa, eikä aikaisten aamujen ja pitkien päivien muistelu hirveän kaihoisia tuntemuksia rupea herättämään, sisarusten tappelujen selvittämisestä tai lasten asennevammoista puhumattakaan. Mä olen silti maailman onnellisin, että keräsin rohkeuteni ja lähdin täksi kesäksi Lontooseen au pairiksi.

Ensi sunnuntai on mun viimeinen sunnuntai au pairina, mutta sekä au pair -sunnuntait (tai maanantait näköjään) sekä Lontoo-vinkkipostaukset jatkuvat vielä toistaiseksi mun kotiinsaapumisenkin jälkeen. Eli nyt on vielä vallan mainiosti aikaa heitellä postausehdotuksia aiheeseen liittyen, jos sulla on jotain mitä haluaisit au pairiudesta tietää. Myös videopostauksia saa toivoa jos kiinnostaa, olen nimittäin vihdoin selättänyt tekniset ongelmani (toivottavasti) ja innoissani suunnittelen teille kaikenlaista sisältöä myös YouTuben puolelle, jos teitä vaan sellaisetkin jutut kiinnostaa! 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

Kurkistus Narniaan 44: Paras alelöytö

Näitä kuvia onkin jo jonkin verran täällä blogissa vilahdellut, ja vihdoinkin on niiden oikeiden asukuvien vuoro! Täällä Lontoossa ollessani olen joo shoppaillut, mutta mun vaateostokset ovat niiden torilta löydettyjen mekkojen lisäksi rajoittuneet lähinnä Primarkiin. Ihan melkein pelkästään sen takia, että Primarkin hintoihin tottuneena kaikki muu tuntuu täysin kohtuuttomalta. Kun Primarkista saat kassillisen tavaraa kolmellakympillä, ei huvita edes katsoa samanhintaisia ainokaisia vaatekappaleita muista kaupoista. Niinpä muissa kaupoissa lähinnä tulee vain pyörähdettyä ja tutkittua mahdolliset alekasat.

Tästä syystä Stradivariuksesta on tullut mun toinen vaatekauppalemppari. Vaikka sieltä ei olekaan juuri mitään tarttunut mukaan, on ihana katsella niitä oikeasti reilusti alennettuja hintalappuja ja tietää edes ajatuksen tasolla, että täältä jotain kehtaisi jopa ostaakin.

Tässä kohtaa mukaan astuu tämä villapaita. Normihinta muistaakseni juurikin sen kolmekymppiä. Arvaatteko paljonko oli alennushinta? Kuusi puntaa. Kuusi vaivaista puntaa tästä villapaidasta, johon sittemmin olen täysin rakastunut, vaikka sovituskopissa hieman vielä emminkin. Tämä on supermukava, ei liian kuuma, ainakin mun mielestä aivan ihanan näköinen päällä ja muutenkin aivan paras. Tämä on ihan oikeasti ollut mun päällä lähes jokaisena päivänä siitä asti kun sen ostin, jos vaan sään puitteissa on ollut mahdollista.

Villapaita Stradivarius / Housut Monki Oki-mallisto / Huulet Nyx Liquid Suede Creme Lipstick sävyssä Cherry Skies

Mites teihin uppoaa tää mun uusi lempivaate? ♥ Ja kiitos Heinille aivan ihanista kuvista, varmaan jo tässä vaiheessa huomaa että näitä blogikelpoisia upeita otoksia tuli m o n t a!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

Lontoo piristää aina

Siis jos joskus voi sanoa, ettei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, niin viime viikonloppuna. Mulla oli lauantaille sovittu, että nään taas yhtä uutta au pair -tyttöä ihan ekaa kertaa ja tehtäisi kunnon Lontoo-turistikierros keskustassa. Ikävä kyllä Lontoon julkinen liikenne ei tainnut olla ollenkaan samaa mieltä meidän kanssa, ja tuntui tunkevan jokaista kapulaa mun rattaisiin! Ensin kävelin overground-asemalle, jonka perille päästyäni huomasinkin olevan kiinni ja linjan poissa käytöstä tänään. No okei nou hätä, otin bussin joka veisi underground-asemalle, josta pääsisin suoraan oikealle linjalle. Bussiin päästyäni siellä kuitenkin ilmoitettiin, että bussi on erikoisreitillä eikä aja tavalliselle päätepysäkille asti. Mun piti sitten jäädä pois ja vaihtaa toiseen bussiin. Toisessa bussissa ehdinkin istua sitten hyvän tovin, sillä ruuhka oli aivan järjetön eikä eteenpäin meinannut päästä millään. Tässä vaiheessa kello oli jo niin paljon, että alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin ollut jo perillä, mutta todellisuudessa en ollut kunnolla vielä matkaan päässytkään. Lopulta mä istuin siinä ruuhkassa niin kauan, että olisin oikeasti päässyt sen muutaman kilometrin matkan nopeammin kävellen.

Kaiken lisäksi mun tekstiviestit eivät suostuneet lähtemään, enkä näin pystynyt Heinille tilannettani päivittelemään. Lopulta kun melkein underground-asemalle päästyäni soitin hänelle, hän mainitsi, että se metrolinja, johon kovasti olin tietäni käymässä, ei sekään olisi tänään käytössä. Tässä vaiheessa alkoi jo toivo hiipua ja kärsivällisyys karista aika tavalla, ja puolileikillä mietin jo ottavani taksin, kun muuten ei mihinkään tuntunut pääsevän. Onneksi tuo viimeinen linja oli vain osittain suljettu, ja lopulta mäkin pääsin määränpäähän, vaikkakin melkein tunnin tarkoitettua myöhemmin. Viimeinen haaste olikin sitten löytää toisemme ison aseman vilskeestä, varsinkin kun oltiin vielä toisillemme entuudestaan tuntemattomia! 

Kun lopulta onnistuimme toisemme löytämään, oli meillä kuitenkin tosi kiva päivä. Okei ei tästäkään eteenpäin kaikki ihan täysin sujuvasti mennyt, sightseeing-kierros olisi nimittäin ollut paljon mukavampi, jos taivaat eivät olisi juuri silloin auenneet kaatamaan vettä niskaa. Lohduttauduttiin kuitenkin sillä, että sade antoi sitä todellista Lontoo-fiilistä, ja molemmilla oli sateenvarjot mukana. Onneksi säästyttiin niiltä kaikista pahimmilta kuuroilta, ja iltaa kohdin aurinkokin näyttäytyi meitä ilahduttamaan.

Kaikesta huolimatta meillä oli todella onnistunut päivä. Nähtiin palatsi ja Trafalgar Square, Covent Garden, National Portrait Gallery ja Big Ben. Syötiin ramenia Wagamamassa ja löydettiin superiso Superdrug, josta vihdoinkin löysin lempipeitevoidettani, joka tuntuu olevan joka paikasta loppu. Tietenkin täytin varastoni oikein kunnolla ja ostin kolme uutta putelia, että kotiin päästyäkin riittää jonkin aikaa. Lisäksi käytiin Muumi-kaupassa (paras) ja aivan liian kalliissa ja ihanissa meikkiliikkeissä, ja oltiin ihan hämillämme ihanista ihmisistä ja siitä hyvästä fiiliksestä, joka tästä kaupungista kumpuaa. Mä en voi sanoin kuvailla, miten paljon mä rakastan Lontoota ja miten se päivä päivältä (lähdön lähestyessä, yhyyy!) vaan kasvaa! Tää on melkein kuin koti, tätä tulee ikävä ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

Paskinta aupairiudessa | Au pair -sunnuntai

Viime viikon postauksesta meinasi jäädä sen verran hattarainen kuva, että pitää vastapainoksi tehdä tällainen palautus maan pinnalle. Koska uskokaa tai älkää, ei tämäkään homma pelkkää naurua ja rakkautta ole! Vähän epäröin kuitenkin tämän julkaisua, koska viimeisenä haluan valittaa tai antaa ymmärtää, että täällä on ihan kauheaa. Mutta ehkä tämäkin on hyvä muistutus siitä, että aupairius ei ole vain ja ainoastaan juuri sitä, mitä telkkarissa näytetään ja mistä minäkin täällä blogissa ja someissani parhaat puolet näytän. Muistakaa kuitenkin tätä lukiessa, ettei tämä ole koko totuus, niin kuin ei viime tekstikään. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin työ, hyvin erityinen työ jossa on sekä niitä hyviä että huonoja puolia. Mutta ehkä mä olen selitellyt nyt tarpeeksi, haha! Eli paskinta aupairiudessa on ainakin se...

- Kun lapsi päättää heittäytyä hankalaksi juuri kun olette lähdössä ja valmiiksi melkein myöhässä.

- Kun lapsi on olevinaan niin vanha ja kypsä ja alkaa neuvomaan sua ja lyttäämään sun toimintatavat täysin.

- Tai se, kun aletaan valittaa, miten olet ärsyttävä ja pomottava au pair, kun kielsit sisarusten lyömisen ja idiootiksi haukkumisen.

- Tai ihan vaan se, kun kaikki mitä sanot jää kaikumaan ilmaan, kuin niitä korvia ei olisi laisinkaan.

- Kun sun illan hiljaisia rauhoittumisen hetkiä säestää lasten tappelu ja itkupotkuraivarit.

- Edellinen kohta sopii myös siihen, kun heräät puoli seitsemältä vapaa-aamuna niihin itkupotkuraivareihin. Näinä hetkinä voit ainakin lohduttautua sillä, ettei ainakaan ole sun tehtäväsi selvittää tilannetta.

- Kun vanhempien rakentava kritiikki ei tullut ilmaistua ihan sillä rakentavimmalla tavalla.

- Tai muuten vaan kun vanhemmat, lapset tai joku vähän ulkopuolisempi aikuinen alkaa arvostella sun toimintatapoja.

- Se kun kehuja puolestaan ei ihan hirveästi satele.

- Se kun sun päivän ainoat kunnolliset keskustelut saatetaan puhelimen välityksellä.

- Se kun vapaa-ajan ja työn raja on epäselvä, ja vapaallakin kotona hengaillessa ei voi siitä työstä täysin irtautua. 

- Se, kun asut toisen perheen kotona, ja vaikka se itsessään onkin aivan mahtavaa ja ihanaa, olet sä kuitenkin aina jollain tavalla se ulkopuolinen.

- Se kun kaikki läheiset ovat kaukana, ja voi olla että niinä vähän huonompina hetkinä ei ole vieressä ketään, joka ihan aidosti välittäisi ja rakastaisi sua ja antaisi halin.

- Ja lopuksi yksi ehkä kaikista paskimmista asioista aupairiudessa: se että se loppuu niin pian.

Hups, menipä vahingossa aika syvälliseksi! Mutta hei taas te muut au pairit, ootteko samaa mieltä ja lisäisittekö jotain?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

Päivityksen paikka

Huomaatteko jotain uutta? Snapchatissa (@sannapannari vinkvink) jo vähän vilauttelinkin ja ehkä joku teistä sieltä bongasinkin, että vihdoin koitti uuden ulkoasupäivityksen paikka! Mun edellinen banneri ehti olla paikallaan yli vuoden, ja muutenkin mulla on jo pitkän aikaa tehnyt mieli uudistaa ja raikastaa mun blogia. Koska vaikka banneria tehdessä se tuntuu aivan täydelliseltä, siihen ehtii kyllästyä vuodessa aika tavalla. Monta kertaa tämän kesän aikana olen asukuvia otellut sillä taka-ajatuksella, että samalla saisin uuden bannerikuvan, mutta koskaan ei ole täysin napannut. Upeita otoksia ollaan kyllä saatu, mutta aina kuvat ovat olleet joko ylivalottuneita, liian pimeitä tai muuten huonolaatuisia. Tämä uusi kuva otettiin meidän maanantain Rochesterin-reissulla (josta pian tulossa postausta, älköökä huoliko!), ja ihan sattumalta bongasin tämän kuvia selaillessa. Musta tää on aivan mahtava, vähän väriä ja vaihtelua harmauteen ja muutenkin juuri se kauan kaivattu muutos.

Samalla tuli tietenkin muutenkin hienosäädettyä vähän kaiken kanssa. Viime aikoina olen lisäillyt yläpalkkiin sivuja ohjaamaan niin uusia kävijöitä kuin auttamaan vanhempiakin lukijoita. Joten jos vielä et ole huomannut, muista käydä katsomassa niin infosivu, seuraamismahdollisuudet, sekä uusimpana lisäyksenä kootut matkapostaukseni, kätevästi lajiteltuna yhdelle sivulle. Varmasti muokkailu jatkuu tässä lähipäivinä vielä, mutta mä olen jo nyt superinnoissani tästä ♥

Tervetuloa (jälleen) hieman päivittyneeseen (ja toivottavasti myös hiukkasen parantuneeseen) Pannariblogiin! Heittäkää alas mielipiteitä, ihan niitä rehellisiä risuja ja ruusuja. Mitä sinä lukijana haluaisit mun blogissa nähdä, ulkoasussa ja sisältönä? Uusia jänniä juttuja tulossa myös lisää, pysykää kuulolla! ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

Parasta aupairiudessa | Au pair -sunnuntai

- Se kun pyydät lähtiessä halia, ja lapsi antaa iiiiison halin ja monta pusua päälle.

- Kun lapsi innostuu ruokapöydässä laulelemaan tai laukomaan hauskoja juttuja ja kaikki yrittävät olla halkeamatta naurusta.

- Kun brittiperhe yrittää ymmärtää, että Suomessa oikeasti harrastetaan avantouintia tai pilkitään jään läpi niin kuin Pingussa.

- Kun lapsi tulee muuten vaan halimaan tai hakemaan turvaa, koska pelkää mörköä.

- Kun olet henkisesti valmistautunut vastaväitteisiin sekä kiristämään, uhkailemaan ja lahjomaan, mutta vastauksena onkin iloinen "okay!".

- Kun lapset (ja aikuiset) ihan aidosti kiinnostuneina kysyvät, onko Suomessa hevosia, keilausta tai Star Warsia (true story).

- Kun vanhemmat tulevat illalla kotiin, haha!

- Rento hengailu perheen kanssa viikonloppuisin ilman vastuuta ja stressiä.

- Kun tapahtuu kaikkea jännää arjesta poikkeavaa, esimerkiksi tulee vieraita ja perheenjäseniä kylään, ja pääsee juttelemaan uusien ihmisten kanssa.

- Ylipäätään se, kun saat ylpeänä kertoa kotimaastasi ja kulttuurista ja itsestäsi ja kaikki on vastapuolelle hirveän kiinnostavaa. 

- Vapaapäivät!

- Se kun lapset juttelevat sulle ja kysyvät apua vaikka vanhemmat ovatkin kotona, ja pitävät sua tasavertaisena aikuisena äidin ja isän rinnalla (ainakin joskus, haha).

- Se kun kerrankin saat aidon kehun ja kiitoksen hienosti hoidetusta tilanteesta.

Sinä kanssa- au pair, mitä sä lisäisit tähän listaan? ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

KOTILOMA

Mä tulin eilen kotiin, kun ensi viikolla vietetään mun tädin syntymäpäiviä oikein isosti. Edessä on muutama päivä rakkaiden ihmisten kanssa, nautiskellen Suomen kesästä, ruisleivästä ja maailman parhaasta lainakoirasta, niin ja vihdoinkin niiden kiitoskorttien kirjoittelua! Eilen vietin koti-illan ja kävin oikein saunassa, laitettiin hyvää ruokaa ja katsottiin telkkarista Marplea. Tänään puolestani pääsin näkemään ekaa kertaa Kaislan uutta kämppää! Syötiin keksiä, katsottiin Netflixiä (ja ekaa kertaa Netflix kysyi multa, haluanko jatkaa katsomista haha!) ja vaan höpöteltiin kaikesta. Samalla mun hinku muuttaa omaan kämppään kasvoi taas entisestään :D Mä palaan Lontooseen torstaina, ja siihen asti aion vaan rentoutua ja nauttia tästä ihan täysillä. Niinpä tänään ei tulekaan tavallista au pair -sunnuntaipostausta, enkä tiedä postailenko ollenkaan ennen ensi viikonloppua. Nyt mä oon lomalla ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

Lempipaikkani Lontoossa

Camley Street Natural Park, kävelymatkan päässä King's Crossin asemasta. Upea luonnonpuisto, täynnä erilaisia puita, kukkia ja kasveja, lintuja ja oravia. Lampia ja vierestä virtaava Thames. Levähdyspaikkoja isommallekin porukalle, sekä yksittäisiä penkkejä vihreyden siimeksessä, joihin voi istahtaa ja yksinkertaisesti jäädä imemään itseensä koko luonnon tarjoamaa upeutta. Tänne mä tulen, kun haluan olla lähellä vettä tai hengähtää hetken. Tänne voi tulla lounastamaan omassa rauhassa niinä päivinä, kun kaverit ovat kiireisiä. Tänne voi tulla, kun haluaa leikkiä kameran kanssa. Tänne voi tulla, kun haluaa vain olla ja rauhoittua ja ihmetellä maailman kauneutta jälleen kerran. Tämä on aika lähellä mun paratiisia.

Yritin muuten myös ensimmäistä kertaa Olympus Pen Lite E-PL7 -kamerallani kokeilla kuvaamista ihan (melkein) täysin manuaaliasetuksilla ja -tarkennuksella, mitä sanotte tuloksista? Kyllähän se vielä aikamoista säätöä on ja yrityksellä ja erehdyksellä mennään, mutta jostainhan sekin on aloitettava!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

Kurkistus Narniaan 43: Kesähame

Meidän viime kesän Rodoksen reissulla oli paikallisessa Stradivariuksessa ale. Muutamalla eurolla ostinkin ison kasan perus-t-paitoja, mekkoja, sekä tämän i-ha-nan hameen. Tuon reissun aikana ehdin sen pari kertaa päälleni vetää, mutta sitten tuli Suomi ja syksy ja talvi, eikä kesähameelle enää ollut käyttöä. Mä siis käytän hameita vuoden ympäri, mutta tämä kyseinen hame oli mun mielessä niin vahvasti kesäkategoriassa, ettei sitä tullut muuten käytettyä. Koko pitkän talven se odotteli kärsivällisenä kaapissani kesää odotellen. Ja uskotteko, miten iloisena ja onnellisena sain pakata sen Lontooseen mukaan, tietäen että pääsen sitä taas pitkästä aikaa käyttämään? Se on sitä rakkautta.

Faktahan on, että tää hame on aika lyhyt, ja samalla saa mun jalat näyttämään huisin pitkiltä, mikä musta on todella hämmentävää koko elämäni pätkänä eläneenä. Mutta kai sitä naisella pitää yksi lyhyen rajoilla oleva hame kaapista löytyä? Eikä tämä säädytön missään nimessä ole, se on kesä vaatteessa! Myös tämä t-paita on juuri sieltä Stradivariuksen aleista, ja näitä löytyykin mulla harmaan lisäksi myös oliivinvihreänä ja tummansinisenä. Ihan paras peruspaita! Ja nää on mun mielestä myös ihan parhaat yhdessä, vakikaksikko. 

 Hame Stradivarius / T-paita Stradivarius / Kengät Crocs

Ja vaikka nyt onkin olevinaan kyse asupostauksesta, niin annetaanko hetki tälle upealle miljöölle. Tästä on tietenkin tulossa oma postauksensa vielä ja paljon lisää upeita kuvia, mutta tämä hyvin nopeasti mun ensivierailuni aikana nousi ehkä mun lempparipaikaksi koko Lontoossa. Olen niin onnellinen, että Riinan kanssa tänne päädyttiin (ja että sain hänet täällä ottamaan musta asukuvat, vaikken ollutkaan ihan varma siitä, miten hyvin mun asu näin kauniiseen paikkaan sopii, kiitos! ♥), tulen täällä varmasti vielä monet hetket ennen lähtöäni viettämään.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)