Lontoo piristää aina

Siis jos joskus voi sanoa, ettei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, niin viime viikonloppuna. Mulla oli lauantaille sovittu, että nään taas yhtä uutta au pair -tyttöä ihan ekaa kertaa ja tehtäisi kunnon Lontoo-turistikierros keskustassa. Ikävä kyllä Lontoon julkinen liikenne ei tainnut olla ollenkaan samaa mieltä meidän kanssa, ja tuntui tunkevan jokaista kapulaa mun rattaisiin! Ensin kävelin overground-asemalle, jonka perille päästyäni huomasinkin olevan kiinni ja linjan poissa käytöstä tänään. No okei nou hätä, otin bussin joka veisi underground-asemalle, josta pääsisin suoraan oikealle linjalle. Bussiin päästyäni siellä kuitenkin ilmoitettiin, että bussi on erikoisreitillä eikä aja tavalliselle päätepysäkille asti. Mun piti sitten jäädä pois ja vaihtaa toiseen bussiin. Toisessa bussissa ehdinkin istua sitten hyvän tovin, sillä ruuhka oli aivan järjetön eikä eteenpäin meinannut päästä millään. Tässä vaiheessa kello oli jo niin paljon, että alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin ollut jo perillä, mutta todellisuudessa en ollut kunnolla vielä matkaan päässytkään. Lopulta mä istuin siinä ruuhkassa niin kauan, että olisin oikeasti päässyt sen muutaman kilometrin matkan nopeammin kävellen.

Kaiken lisäksi mun tekstiviestit eivät suostuneet lähtemään, enkä näin pystynyt Heinille tilannettani päivittelemään. Lopulta kun melkein underground-asemalle päästyäni soitin hänelle, hän mainitsi, että se metrolinja, johon kovasti olin tietäni käymässä, ei sekään olisi tänään käytössä. Tässä vaiheessa alkoi jo toivo hiipua ja kärsivällisyys karista aika tavalla, ja puolileikillä mietin jo ottavani taksin, kun muuten ei mihinkään tuntunut pääsevän. Onneksi tuo viimeinen linja oli vain osittain suljettu, ja lopulta mäkin pääsin määränpäähän, vaikkakin melkein tunnin tarkoitettua myöhemmin. Viimeinen haaste olikin sitten löytää toisemme ison aseman vilskeestä, varsinkin kun oltiin vielä toisillemme entuudestaan tuntemattomia! 

Kun lopulta onnistuimme toisemme löytämään, oli meillä kuitenkin tosi kiva päivä. Okei ei tästäkään eteenpäin kaikki ihan täysin sujuvasti mennyt, sightseeing-kierros olisi nimittäin ollut paljon mukavampi, jos taivaat eivät olisi juuri silloin auenneet kaatamaan vettä niskaa. Lohduttauduttiin kuitenkin sillä, että sade antoi sitä todellista Lontoo-fiilistä, ja molemmilla oli sateenvarjot mukana. Onneksi säästyttiin niiltä kaikista pahimmilta kuuroilta, ja iltaa kohdin aurinkokin näyttäytyi meitä ilahduttamaan.

Kaikesta huolimatta meillä oli todella onnistunut päivä. Nähtiin palatsi ja Trafalgar Square, Covent Garden, National Portrait Gallery ja Big Ben. Syötiin ramenia Wagamamassa ja löydettiin superiso Superdrug, josta vihdoinkin löysin lempipeitevoidettani, joka tuntuu olevan joka paikasta loppu. Tietenkin täytin varastoni oikein kunnolla ja ostin kolme uutta putelia, että kotiin päästyäkin riittää jonkin aikaa. Lisäksi käytiin Muumi-kaupassa (paras) ja aivan liian kalliissa ja ihanissa meikkiliikkeissä, ja oltiin ihan hämillämme ihanista ihmisistä ja siitä hyvästä fiiliksestä, joka tästä kaupungista kumpuaa. Mä en voi sanoin kuvailla, miten paljon mä rakastan Lontoota ja miten se päivä päivältä (lähdön lähestyessä, yhyyy!) vaan kasvaa! Tää on melkein kuin koti, tätä tulee ikävä ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!