Paskinta aupairiudessa | Au pair -sunnuntai

Viime viikon postauksesta meinasi jäädä sen verran hattarainen kuva, että pitää vastapainoksi tehdä tällainen palautus maan pinnalle. Koska uskokaa tai älkää, ei tämäkään homma pelkkää naurua ja rakkautta ole! Vähän epäröin kuitenkin tämän julkaisua, koska viimeisenä haluan valittaa tai antaa ymmärtää, että täällä on ihan kauheaa. Mutta ehkä tämäkin on hyvä muistutus siitä, että aupairius ei ole vain ja ainoastaan juuri sitä, mitä telkkarissa näytetään ja mistä minäkin täällä blogissa ja someissani parhaat puolet näytän. Muistakaa kuitenkin tätä lukiessa, ettei tämä ole koko totuus, niin kuin ei viime tekstikään. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin työ, hyvin erityinen työ jossa on sekä niitä hyviä että huonoja puolia. Mutta ehkä mä olen selitellyt nyt tarpeeksi, haha! Eli paskinta aupairiudessa on ainakin se...

- Kun lapsi päättää heittäytyä hankalaksi juuri kun olette lähdössä ja valmiiksi melkein myöhässä.

- Kun lapsi on olevinaan niin vanha ja kypsä ja alkaa neuvomaan sua ja lyttäämään sun toimintatavat täysin.

- Tai se, kun aletaan valittaa, miten olet ärsyttävä ja pomottava au pair, kun kielsit sisarusten lyömisen ja idiootiksi haukkumisen.

- Tai ihan vaan se, kun kaikki mitä sanot jää kaikumaan ilmaan, kuin niitä korvia ei olisi laisinkaan.

- Kun sun illan hiljaisia rauhoittumisen hetkiä säestää lasten tappelu ja itkupotkuraivarit.

- Edellinen kohta sopii myös siihen, kun heräät puoli seitsemältä vapaa-aamuna niihin itkupotkuraivareihin. Näinä hetkinä voit ainakin lohduttautua sillä, ettei ainakaan ole sun tehtäväsi selvittää tilannetta.

- Kun vanhempien rakentava kritiikki ei tullut ilmaistua ihan sillä rakentavimmalla tavalla.

- Tai muuten vaan kun vanhemmat, lapset tai joku vähän ulkopuolisempi aikuinen alkaa arvostella sun toimintatapoja.

- Se kun kehuja puolestaan ei ihan hirveästi satele.

- Se kun sun päivän ainoat kunnolliset keskustelut saatetaan puhelimen välityksellä.

- Se kun vapaa-ajan ja työn raja on epäselvä, ja vapaallakin kotona hengaillessa ei voi siitä työstä täysin irtautua. 

- Se, kun asut toisen perheen kotona, ja vaikka se itsessään onkin aivan mahtavaa ja ihanaa, olet sä kuitenkin aina jollain tavalla se ulkopuolinen.

- Se kun kaikki läheiset ovat kaukana, ja voi olla että niinä vähän huonompina hetkinä ei ole vieressä ketään, joka ihan aidosti välittäisi ja rakastaisi sua ja antaisi halin.

- Ja lopuksi yksi ehkä kaikista paskimmista asioista aupairiudessa: se että se loppuu niin pian.

Hups, menipä vahingossa aika syvälliseksi! Mutta hei taas te muut au pairit, ootteko samaa mieltä ja lisäisittekö jotain?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)