FUKSIVUODEN BUCKET LIST

Kesä tuli ja kesä meni, ja bucket listit jäi mun kohdalla suunnittelematta ja toteuttamatta. Nyt tosi moneissa blogeissa on näkynyt noiden bucket listien läpikäyntipostauksia, ja ne on musta olleet jotenkin superhauskoja. Mulla nyt ei ole kuitenkaan alkukesältä bucket listia läpikäytävänä enkä millään jaksaisi odottaa taas ensi kesään. Niinpä päätin tehdä vähän toisenlaisen listauksen: fuksivuoden bucket listin.

(Tässä vaiheessa voidaan kaikki heittää pieni veto, että kuinka monta kertaa mä vielä aion sanoa bucket list tässä postauksessa. Hups!)

Hanki hyviä ystäviä. Heti tähän alkuun vähän kinkkisempi, nimittäin mä en ainakaan usko että tämä olisi täysin mun käsissäni. Olisi ihana saada yliopistosta niitä elämän mittaisia ystävyyssuhteita, eikä ainoastaan niitä kurssikavereita jotka valmistumisen jälkeen unohdetaan. Ehkä mä enemmän tällä ajattelen niin, että itse olisin rohkeampi ja sosiaalisempi ja asennoituisin uusiin ihmisiin eri tavalla, ja antaisin niille uusille ystäville mahdollisuuden. Tähän mennessä on jo löytynyt muutama tyyppi, joiden seurassa mielellään jatkossakin lounastaisi, mutta alle kahden viikon jälkeen on ihan mahdoton sanoa, kenen kanssa mä puolen vuoden päästä oikeasti hengaan.

Syö edes jonkinlainen aamupala ennen kouluunlähtöä. Lontoossa mä otin tavaksi syödä edes yhden hedelmän tai pienen kulhollisen puuroa ennen uloslähtöä, ja vaikka nälkä ei lähtenyt sillä mihinkään, kyllä sen heti huomasi omassa jaksamisessa ja energiatasossa niinä päivinä, kun lähti täysin tyhjällä vatsalla. Tähän mennessä olen omaan kotiin muutettuani onnistunut hyvin vetämään pikkuisen puuron nassuun ennen lähtöä, jolla on sitten sen yhden luennon jaksanut ennen lounasta. Katsotaan, kuinka hyvin tässäkin pysyn!

Älä myöhästele. Mua vähän etukäteen huolestuttaa se, että mun muuton myötä mun koulumatka lyhenee noin viiteen minuuttiin. Ja tunnetusti mitä lähempänä asuu, sitä todennäköisemmin myöhästyy. Mä näen tämän hyvin selkeästi toteutuvan itseni kohdalla, varsinkin kun muutenkin haluan käyttää esimerkiksi aamulla kaiken ajan hyödyksi, eli toisin sanoen viivyttää lähtöä ihan siihen viimeiseen hetkeen. Ehkä jos asettaisin tavoitteeksi aina saapua koululle tasaksi, kun luennot alkavat vartin yli, niin olisi siihen myöhästymiseenkin varaa? Toisaalta tähän mennessä olen huomannut myös tavoitteen lähteä tasalta toimineen hyvin, enkä toistaiseksi ole myöhästynyt vielä kertaakaan!

Kuuntele luennoilla. Se on niin helppoa ottaa se kännykkä esiin väsyneinä aamuina ja virittäytyä ihan jollekin muulle kanavalle, ja sen jälkeen niin vaikea taas ryhtyä taas panostamaan. Mutta faktahan on ainakin mun kohdalla se, että jos tunneilla onnistuu keskittymään ja kuuntelemaan, niin helpottaa se sitä oppimista ihan kauheasti. Pitää varmaan alkaa kantaa mun ihanaa Muumi-värityskirjaa mukana (ja ostaa kunnon värikyniä!) niin ei ehkä ajatus lähde niin helpolla harhailemaan. Ensimmäisten tuntien jälkeen on kyllä jo hyvin selkiytynyt se, millä luennoilla se ajatuksen karkailu on kaikista todennäköisintä, haha!

Älä jätä hommia viimeiseen iltaan. Yliopistossa olisi oikeasti kiva ihan oikeasti oppiakin jotain ja panostaa siihen opiskeluun, eikä mulla ole yhtään ikävä sitä lukioajan jäätävää stressiä, kun deadlinet kaatuivat päälle ja oli miljoona kertaa helpompi jäädä selailemaan Facebookia kolmatta tuntia putkeen. Mulla on varsinaisten luentojen osalta todella lyhyitä päiviä, mutta pitää opetella ottaa siltä vapaa-ajaltakin kunnolla aikaa opiskeluun. Jos vaikka hypärit edes käyttäisi torkkujen sijaan kirjastossa?

Sosialisoidu. Rohkene mennä juttelemaan uusille tyypeille, osallistu tapahtumiin ja käy edes niissä merkittävimmissä bileissä. Mä jään niin helposti mieluummin ihan vaan itsekseni ja lähden kotiin nukkumaan sen sijaan että menisin muiden mukana jatkoille. Ja vaikka se ei sinänsä mua haittaa eikä harmita, niin esimerkiksi lukiossa jäin jollain tavalla vähän ulkopuolelle kaikesta jännästä kun en ikinä osallistunut mihinkään vapaa-ajan meininkeihin. Liittyy ehkä tavallaan tuohon ensimmäiseen kohtaan, mutta mä en halua viiden vuoden päästä harmitella miten kaikki hauskat jutut jäi kokematta kun ei viitsinyt lähteä. Hyvä on myös muistaa, kuten ekalla viikollakin jo huomasin, että kaikki ei ole kännissä täysiä ääliöitä ja paljon on myös muitakin, jotka eivät juo ollenkaan, joten mun kaltaisillakin tyypeillä voi olla ihan hauskaa vaikka viina toisilla virtaakin.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, hanki haalarit ja niihin maailman parhaat merkit. Ekalla viikolla ehdinkin ihailla meidän tuutoreiden merkkejä, joiden vitsit todella lämmittää tällaisen kielioppinatsin sydäntä. Avajaiskarnevaaleista (josta tän postauksen kuvatkin ovat!) sain jo hyvin aloitettua varaston kartuttamisen, ja näistä löytyykin monta ihan ehdotonta lempparia! Koska hei, Minionit (ja ranska) on best. (ja apua nyt vasta tajusin ettei tuossa kuvassa edes ole kaikkia mun jo ostamia merkkejä, nyyh!)

Tässä on nyt siis jonkinlaista toimintasuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Jotenkin mä täältä voin kuitenkin jo nähdä ne kohdat, joissa todennäköisimmin kohtaan ongelmia, haha! Ensi kesänä sitten katsotaan miten meni, arvauksia ja vetoja lopputulemasta saa heittää alapuolelle! Ja jos ette nyt malta odottaa mun ensimmäisen vuoden kokemuksia, käykää lukemassa Tarun superhauska postaus AMK, expectation vs. reality, joka mahdollisesti saattoi inspiroida tämänkin tekstin kirjoittamiseen, haha!

Kanssafuksit, ootteko samoilla linjoilla mun kanssa? Ja entiset fuksit, kuinkahan tuhoon tuomittuja nämä mun suunnitelmat ovat :D

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!