Tänään tulee viisi viikkoa siitä, kun tulin lopullisesti Lontoosta kotiin. Ehkä ytimekkäämpi otsikko olisi ollut "kuukausi kotona", mutta toi kuukausi tuli tosiaan sunnuntaina täyteen, enkä mä tietenkään silloin tätä tajunnut tai ehtinyt kirjoittaa. Mutta näin viiden viikon kotonaolon jälkeen, mikä on fiilis?
Totuus on, että mä en kaipaa Lontooseen lainkaan. Mä en ajattele au pair -arkea tai mun perhettä kaivaten, enkä itke kaupungin katujen ja puistojen perään. Totta kai mä nautin Lontoo-kesästä ihan suunnattomasti, mutta yhtä paljon, ellen enemmänkin, olen nauttinut kotona olemisesta. Toki nämä viisi viikkoa ovat olleetkin yksiä mun elämäni tapahtumarikkaimmista ja mullistavimmista, kun lyhyen ajan sisällä olen aloittanut opiskelut ihan uudenlaisessa ympäristössä, uusien ihmisten ja uusien toimintatapojen keskellä, sekä muuttanut ensimmäistä kertaa omaan kotiin, sisustanut ja sopeutunut yksinelämiseen.
Mun lähdön jälkeen olen parit viestit vaihtanut perheen äidin kanssa paluuni aikoihin, ja perheen vanhimmalta lapselta olen yhden (maailman suloisimman) viestin saanut, parin selfien kera. Muuten emme tosiaan ole pahemmin yhteyksissä olleet, enkä heidän luokse takaisin ole kaivannut. Näin jälkikäteen on helppo ajatella niitä asioita, mitkä arjessa ärsytti, ja olla onnellinen että se aika aupairiutta työnä on ohi, nimittäin niin kuin aiemmin olen sanonutkin, on se työnä hyvin raskasta.
Kotiin palattuani, ja varsinkin muuton ja koulun alun myötä keskustassa paljon enemmän aikaa vietettyäni olen rakastunut Helsinkiin aivan uudestaan. Siinä missä kesän aikana katselin Lontoota suurien sydänsilmälasien läpi ja miten ihastuin siihen paikkaan täydellä sydämelläni, on nuo samat fiilikset tulleet ainakin tuplaten oman kotikaupunkini suhteen. Toki mä edelleen rakastan Lontoota ja se on mun ulkomaisten lempikaupunkien kirkkaassa kärjessä, ja vaikka kaipaan Lontoon maisemia ja kauppoja ja katuja ja elämää, ei mua harmita ettei se ole mulla enää kädenulottuvilla. Lontooseen tulen palaamaan vielä monta kertaa tämän elämän aikana, sen tiedän varmaksi. Ja tätä kirjoittaessa alan kaivata sinne taas enemmän. Mutta just nyt Helsinki tuntuu juuri oikealta paikalta olla. ♥
Outfit detailsit edellisessä postauksessa!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!
Oot niin nätti! Ja tunnistan aika monia tuttuja fiiliksiä :D Tosin jäin oikeasti kaipaamaan niin Lontoota kuin hostperhettäkin, mutta toisaalta olin siellä lähemmäs vuoden ja ehdin kunnolla kiintyä perheeseen ja kaikkea. Mut on Helsinki aika ihana paikka, etenkin jos on vähän aikaa ollut sieltä poissa!
VastaaPoistaOi kiitti! <333 mut joo, Helsinki on ❤
PoistaMää en kestä miten upea sä olet! <3 Ja tosi kivoja ja onnistuneita kuvia myöskin :)
VastaaPoistaJa hei, huomasin nyt vasta että sä olet absolutisti, mun mielestä se on arvostettava piirre, ja ihailen että sanot sen ääneen! Itse käytän esimerkiksi alkoholia todella todella harvoin ja joka kerralla todella todella vähän, ja pärjäisin hyvin täysin ilmankin. Olen sitä vaihtoehtoa usein myös miettinytkin :)
www.hennam.fi
Voi apua miten ihana kommentti! 😍 ja kiitos todella paljon, ihana kuulla että ajattelet noin. Jos kiinnostaa, niin mun infosivulta löytyy kokonaan aiheelle omistettu postaus Itsestäänselvä, joka itse asiassa oli mun ensimmäinen iso postaus ja hyvin erityinen mulle henkilökohtaisesti. Toki sen kirjottamisesta tulee jo kolme vuotta ja joistain asioista on näkökulmat hieman muuttuneet, mutta käy ihmeessä kurkkaamassa jos kiinnostaa!:)<3
Poista