Ja toinen ystäville

En olisi uskonut sanovani näin, mutta kahden kuukauden opiskelurutistuksen jälkeen koittanut viikon loma ei loppunut yhtään liian aikaisin. Tietenkin olin ehtinyt jo tottua siihen koulun tuomaan, itse asiassa aika mukavaan päivärytmiin ja rutiiniin. Mutta vieläkin enemmän mulla ehti tulla sen vajaan puolentoista viikon aikana oikeasti ikävä mun kavereita. Tässä vaiheessa elämää niin suuri osa ystävistä asuu muualla, on lomilla reissussa tai muuten vaan omissa puuhissaan. etten tuon loman aikana nähnyt oikeasti äidin ja työkavereideni lisäksi yhtään ketään. Joten voitte uskoa miten ihana oli eilen palata siihen tuttuun arkeen ihanien ihmisten kanssa ja saada taas vähän enemmän jotain sisältöä elämään, ja nimenomaan seuraa!

Tänään mä raahasin Marian sushille vasta-avattuun Fukuun Manskulle, ja (erittäin hyväntahtoisesti) naureskelin hänen puikoillasyömistaidoilleen. Jokaiselle luennolle löytyy joku kiva kaveri, jonka viereen istua. Kyllä mulla vaan on onni käynyt, kun vain kahden kuukauden koulunkäynnin jälkeen oon löytänyt ihmisiä, joita oikeasti voin kutsua ystävikseni. Ainakin siinä mielessä yliopisto on ihan jees ♥

Joten aloitetaan viikko tällä eilen määrätyllä linjalla. Otetaan hetki hyvälle musiikille ja (mahdollisesti vielä paremmille) ystäville ja kaikelle sille, mikä meille tuo iloa elämään ja synkkään syksyyn. Se me ansaitaan. Ja näiden kahden postauksen myötä on meillä lähtenyt käyntiin hyvän mielen viikko, nimittäin tällä viikolla aion joka päivä jakaa jonkun ilonaiheen tai muuten vaan ainakin mun mieltä erityisesti lämmittävän asian täällä blogissa, aina perjantaihin asti. Joten taistellaan hetki pimeyttä ja kylmyyttä ja märkää vastaan, ja nautitaan elämästä kaikkine ihanine asioineen.

Ja jos joku kykenee jostain päättelemään, mikä päivä huomenna on ja mistä aion silloin tarinoita (= hehkuttaa taas ihan liikaa) niin suuret propsit! Mutta silloin joka tapauksessa taas nähdään, see ya babes ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Otetaan hetki hyvälle musiikille

Mä olen maailman huonoin tulkitsemaan minkäänlaista kaunokirjallista tai runollista tekstiä, jossa on jotain piilotettuja merkityksiä. Tai ei niiden tarvitse edes olla niin piilotettuja. Ellei biisissä sanota suoraan, että hauki on kala, se menee multa todennäköisimmin ohi enkä jää sitä sen enempää pohtimaan, ellen sitten jostain ole lukenut tai kuullut biisin tarkempaa taustatarinaa. Poimin biiseistä mun mielestä hienoja lausahduksia ja parin fraasin perusteella muodostan alitajuisesti omia käsityksiä, jotka saattaa olla jossain siellä suunnilla tai ihan toisessa suunnassa. Mä vaan laulelen, osaan sanat ulkoa mutten osaa jäädä niitä kuuntelemaan.

Joskus sitä kuitenkin jaksaa uppoutua vähän paremmin. Tai joku yksi lause nousee esiin eri tavalla kuin ennen. Ja siitä aukeaa ihan uudet maailmat.

Otetaan yhdeksi esimerkiksi Billy Talent, iki-ihana Billy Talent. Aina se on ollut mulle selvää, että siinä on bändi, jolla on kertakaikkisen upeat tekstit, ja nyt se on alkanut mulla tulla entistäkin selvemmäksi. Ennen olen fanittanut näitä hieman (mulle) selkeämpiä tapauksia kuten White Sparrowsia, Surprise Surprisea tai Devil in a Midnight Massia juuri tekstiensä puolesta (ei sillä, on noi kaikin puolin muutenkin aivan mahtavia tapauksia). Mutta juuri tämän mun aikaisemman pohdinnan jälkeen mulle on noussut ihan uusia lemppareita juuri niiden kerrassaan nerokkaiden tarinoiden takia. Tähän tekstiin innoitti erityisesti Standing in the Rain, jolle en koskaan sen kummemmin ole ajatuksia uhrannut. Mutta gosh mitä sieltäkin paljastui, kun kerrankin otti ne lyricsit nenänsä eteen ja luki sanat läpi ajatuksen kanssa.

Seuraavaksi mun käsittelyyn putosi (eli Spotify alkoi soittaa) Evanescencen Even In Death. Siis apua. Tässä tosin tarvitsin jo sen verran apuja, että lueskelin mahdollisia tulkintoja songmeanings.comista. Juu, ei sitä voi tietää mikä tulkinta on se "oikea" vaikka siellä niin vannottaisiin. Mutta ai että kun sai taas mua ajattelemaan tota biisiä ihan uudella tavalla.

Tällaiset biisit, tällaiset tekstit inspiroi mua ihan hirveästi. Erilaiset, oudot, tai jopa hieman karmivat tarinat. Saa mut haluamaan luomaan, antaa mulle aina vaan uusia ideoita ja näkökulmia. Tää on taidetta parhaimmillaan.

Mä en tiedä onko tässä mun tekstissä mitään järkeä, toistelenko liikaa tai olenko edes vähän ymmärrettävästi saanut sanotuksi mitä oli tarkoitus. Mutta pähkinänkuoressa: musiikki on upeaa. Tarinat musiikin taustalla ovat upeita. Songmeanings.com on ystävä, tai ainakin hyvää viihdettä. Niin, ei mulla muuta. Musiikki on ihana asia.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Tämän syksyn lemppari

Viime aikoina mä olen enemmän ja enemmän alkanut arvostaa pukeutumisessani helppoutta ja mukavuutta. Pehmoisia materiaaleja, määrällisesti minimaalisesti vaatekappaleita, sitä ettei mikään purista eikä rajoita. Yhä enemmän olen alkanut käyttää mekkoja ja hameita paksujen legginsien sukkisten kanssa, ja uusia vakkarilemppareita olen koko ajan etsimässä. 

Hullareilta löysin sitten tämän ihanuuden. Heti kun sen henkarista bongasin ja menin hiplaamaan, oli kaupat melko lailla selvät. Siinä vaiheessa mua ei edes kiinnostanut, miltä kyseinen vaate mun päällä näyttäisi, se oli vaan niin pehmoinen ettei voinut jättää ostamatta. Kyllä mä sitä silti sovittamassa kävin, ja en edelleenkään voi liikaa painottaa tätä: tämä mekko on ehkä pehmoisin vaate mitä olen koskaan pukenut ylleni. Niin mukava ja rento, juuri sellainen, ettei tarvitse päivän mittaan kiinnittää mitään huomiota siihen, mitä on päälleen pukenut. Täydellinen väsyneille aamuille, kun haluaa vaan vetää jotain helppoa ylle eikä kaipaa kiristäviä, valuvia farkkuja, selän paljastavia t-paitoja tai palelevia nilkkoja. Hehkutinko jo liikaa vai jatkanko vielä?

Kengät ovat myös uudet, kolmekympin löytö Mammuttimarkkinoilta! Mulla oli viime syksynä ja keväänä käytössä aika lailla tasan samanlaiset, joiden pinta meni heti pilalle ja muutaman kuukauden käytön jälkeen oli muutenkin jo aika huonossa kunnossa. Saa nyt nähdä miten nämä kestävät, ainakin tähän mennessä olen ollut ihan tyytyväinen! 

 Neulemekkotunikamikäonkaan Stockmann (Vero Moda) / Kengät Citymarket (Stingers)

Me ollaan tällä hetkellä viettämässä pientä syyslomaa Tallinnassa! Yritän tänään kovasti saada kouluhommia tehtyä, että huomenna voin vaan rentoutua, kierrellä kauppoja ja pitää ihan oikeasti pientä lomaa keskellä tätä kaikkea kiirettä. Ja ehkä aloittaa taas Potterit, tällä kertaa englanniksi! Tullaan keskiviikkona takaisin, ja sitten mua odottaakin vielä lisää kouluhommia ja pari pitkää työvuoroa ennen kuin huomenna pääsee taas luentoja seuraamaan, haha. Ihan hullua miten nopeasti syksy etenee, ihan kohta on mun synttärit ja joulu ja 2018 ja ääk, ei tässä meinaa koskaan pysyä perässä :D Mutta kyllä se siitä, koulujutut alkaa ehkä selkeytyä (toisaalta on paljon juttuja jotka olen autuaasti unohtanut ja jotka kohta alkavat koputtelemaan olalle) ja pikkuhiljaa olen alkanut enemmän ja enemmän suunnitella tämän vuoden joulukalenteriakin! Kuka odottaa jo vajaaksi kuukaudeksi reippaasti aktivoituvia blogeja ja jouluhypetystä? Mä en joulua itse vielä niinkään odota, mutta se edeltävä joulukalenteriaika kyllä mun huomiota on saanut ihan positiivisessa mielessä. 

Mitkä ovat teidän syysluottovaatteita? Ja iso iso kiitos vielä Lindalle mahtavasta kuvailuseurasta ja näistä kuvista, ei ollut ollenkaan turhat treffit haha!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Minäkin

Oltiin ehkä nipinnapin yläasteikäisinä yökyläilemässä kaveriporukalla mun luona. Käytiin illalla kaupassa hakemassa evästä. Oven suussa oli kasa miehiä hengailemassa tölkkeineen. Meidän kävellessä ohi ulos kaupasta yksi heistä ihan muuten vaan läimäisee mua perseelle ja nauraa päälle. En enää edes muista miten mä tai mun kaverit siihen reagoitiin, mutta siitä voin olla varma että aika vimmatun nopeasti mentiin takaisin kotiin.

Mä en ole koskaan ajatellut kokeneeni sen kummemmin seksuaalista häirintää, ainakaan samalla tavoilla kuin monet muut. Mutta munkin perään on huudeltu. Mäkin olen saanut kuulla häiritseviä kommentteja, pyyntöjä ja ehdotuksia. Mäkin olen iltamyöhällä juossut metrolta kotiin, ihan siltä varalta jos se tyyppi sadan metrin päässä seuraisikin mua. 

Mäkin olen saanut osakseni seksuaalista häirintää. En ole kuitenkaan ikinä pitänyt sitä minään. Mun kimppuun ei ole koskaan käyty, mulle ei ole lähetelty kuvia, en ole joutunut koskaan oikeasti pelkäämään. Onneksi.

Nyt kun mä ajattelen tätä, niin onhan siinä silti jotain pielessä, etten ole koskaan pitänyt kokemaani yhtään minään. Se vaan nyt kuuluu asiaan, että nuoren naisen pitää olla varuillaan kulkiessaan yksin pimeällä. Se vaan nyt kuuluu asiaan, että kaupungilla on humalaisia ukkoja joiden kommentteihin ei pidä pitää huomiota. Se vaan nyt kuuluu asiaan, että niitä kommentteja silti tulee. 

Mä olen aina vaan pitänyt itseäni niin onnekkaana siitä, ettei mulle ole tapahtunut mitään suurempaa. Että mun kokemukset on vaan arkipäivää. Ja samalla ollut aina tietoinen, että joku päivä en ehkä olisikaan yhtä onnekas.

Mä en yleensä lähde mihinkään internetiä kiertäviin ketjujuttuihin mukaan. Mutta tämä herätti mutkin ajattelemaan, miten munkin alitajuntaan on jotenkin juurtunut se oletusarvo, että naiseuteen vaan kuuluu se, että joku tulee ahdistelemaan sua. Mutta kun ei se mene niin. Sen ei pidä mennä niin. Toivottavasti joskus se ei enää mene niin.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Onnen epäonnenpäivä

Tänään koulun jälkeen tuli bloggaajalle mitä parhain toteamus mieleen: täällä on hyvä sää, aurinko paistaa ja lämpötilaakin voi kutsua jopa, no, lämpimäksi. Kaiken lisäksi mulla oli uudet, ihanat vaatteet yllä ja aamulla olin ehtinyt meikkaamaankin. Nyt on pakko päästä kuvailemaan.

Parit pikasuunnitelmat ja viestienvaihtelut myöhemmin oltiin sovittu Revontulipalo-blogin Lindan kanssa treffit. Ei oltu koskaan nähty ennen, ainoastaan juteltu jonkin verran, mutta kyllä mä jo etukäteen tiesin että me tultaisiin hyvin toimeen. Enkä mä väärässä ollutkaan: meillä oli alusta asti tosi mukavaa (ainakin mun mielestä, toivottavasti??? :D) ja jutun lähtiessä paremmin rullailemaan fiilis vaan parani.

Suunnattiin Tervasaareen kuvailemaan. Mä en ollut tänä syksynä ottanut vielä ainuttakaan ruskakuvaa, joten Tervis oli asukuvien ottamisen ohella siihenkin aivan mahtava paikka. Ja olihan siellä nyt kaunista, upean keltaiset puut, meri ja Helsinki sen takana. Vähän siinä kerkesi merituulessa tulla ilman takkia kylmä, mutta onneksi saatiin tosi hyviä kuvia (eli onneksi oli superhyvä kuvaaja!).

Saatiin kumpainenkin ihan hyvä määrä kuvia räpsitty, aivan kuten saattoi olettaakin! Kohdalle osui myös varsin kuvauksellinen varis, josta oon ihan varma että se oikeasti poseerasi mulle jopa kahdesti! Ensin se käveli tuota kaidetta pitkin rauhallisesti suoraan mua kohti, seisoskeli hieman, käänteli päätään ja lähti lentoon. Myöhemmin hän oli toisessa paikassa taas jo pyrähtämässä ilmaan, muta kun huomasi mun kuvaavan, hän palasi takaisin maahan, antoi mun ottaa parit otokset ja lennähti pois vasta, kun mä olin lopettanut. Siis ihan mahtava yksilö, päivän piristys! What can I say, jotkut vaan osaa ;)

Ihan puolivahingossa päädyttiin sitten Lindan kanssa taas muumikahvilaan, ja oli se kuuma kaakao ihan yhtä herkullista, aivan täydellistä saaressa palelemisen jälkeen. Siinä me sitten istuskeltiin ja höpöteltiin melkein kolme tuntia, ja lähdettiin vasta kun meitä varovasti alettiin jo häätelemään. Luonnollisesti myös blogijutuista riitti puhuttavaa, pysykää vaan kuulolla siellä!

Tästä perjantai kolmannestatoista tuli lopulta paljon ihanampi kuin mitä edeltäneet kaatosadepäivät, tällaiset ex tempore -suunnitelmat ovat vaan mitä parhaimpia. Nyt on edessä kiireinen viikonloppu ja viikon koulurutistus ennen pientä breikkiä, miten voi syksy oikeasti olla jo niin pitkällä, että syyslomaset alkavat kolkuttelemaan kouluissa oville, ei vaan mun päähän mahdu! Mutta sitä ennen on vielä hommia jotka kovasti painaa päälle. Ja toivottavasti ehtisin myös enemmän taas blogijuttujakin tekemään, mulla olisi nimittäin niin paljon kaikkea mielessä mitä haluaisin teille täällä höpötellä, mutta aika tuntuu käyvän vaan aivan liian vähiin! 

Asukuvia on tulossa piakkoin, sen voin kuitenkin sanoa. Ja käykää nyt kaikki ihmeessä kurkkaamassa Lindan blogi ellette ole jo, mä ainakin olen aivan rakastunut, superihana blogi jonka takana on aivan superihana ihminen ♥ Mutta nyt öitä ja hyvää viikonloppua kaikille!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

Tänään on hyvä päivä

Se oli mun ajatus tänä aamuna. Herätyskello soi (mulle) ihan liian aikaisin ja koko päivä on mennyt ihan omanlaisessaan väsymyksessä, mutta silti. Mulla oli mielessä valmis meikkilook, jonka tahdoin toteuttaa, yksinkertaiset rajaukset ja tummat kulmat. Siinä peilin edessä seisoessa kuitenkin tuijottelin naamaani ja tajusin, että tää voisi ihan yhtä hyvin olla meikitön päivä. Mulla oli kiire, enkä olisi muutenkaan oikeasti ehtinyt meikata myöhästymättä, mutta muutenkin tuli vaan sellainen fiilis. 

Lähdettiin aamusta heti Hulluille Päiville, joka on mulle siis vuoden parhaita juttuja joulun, pääsiäisen ja synttäreiden jälkeen. Itiksessä oli aamukymmeneltä vielä mukavan väljää, ja vaikka ei vielä ihan hirveästi tavaraa tarttunut mukaan, on Hullut Päivät jo itsessään mulla niin äärimmäisen mieltänostattava juttu, että jo Stockalle kävellessä mun teki vaan mieli hyppelehtiä innostuksissani. Onneksi myyntiin on tulossa vielä paljon mahtavia tuotteita, ja mulla on hyvät tekosyyt käydä joka päivä kurkkaamassa tilanteet.

Illalla fiilis nälän ja väsymyksen kasvaessa vähän laski, ja äärimmäiset vitutukset iski päälle, kun jouduin missaamaan Marco Hietalan nimmarointisessiot sen takia, että voisin istuskella tyhjänpanttina töissä parin sadan metrin päässä. Mutta toi aamun fiilis ei pohjimmiltaan kadonnut mihinkään. Melkein mistä tahansa päivästä voi omalla ajatusmallillaan tehdä hyvän. Ja mulla oli tänään hyvä päivä.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

VIHDOINKIN MUUMI-KAHVILASSA

Voitteko uskoa, että lähes kahden samassa kaupungissa elelyn ja reilun kuukauden aivan naapurissa asumisen jälkeen mä vasta eilen kävin ensimmäistä kertaa Muumi-kahvilassa? Eilen aamulla (jommallakummalla puolen puoltapäivää ainakin) Julia soitti mulle ja pyysi aamiaistreffeille, ja mä oon niin iloinen että vihdoinkin kekkasin tilaisuuden tulleen Mumin Kaffessa piipahtamiselle.

Luulisi, että tässä vaiheessa muumikahvila olisi kaikille tuttu käsite: kaakaota ja piirakoita Pikku Myy -astioista tarjottuna, Muumilaakson kartta ja Haisuli keinumassa, äärimmäisen lapsiystävällinen miljöö ja kaikin puolin hyvä ilmapiiri. Henkilökunta oli ystävällistä ja ylitsepursuavan muumiuden keskellä oli hyvä olla.

Ja se kaakao. Voi että uskokaa mua kun sanon että oli hyvää kaakaota! Mä olen ottanut viime vuosina tavaksi kokeilla eri kuppiloiden kaakaoita ja aivan liian usein joutunut toteamaan, ettei mistään tunnu saavan oikeasti hyvää kaakaota. Onneksi tässäkin saatiin vihdoin poikkeus jo säännöksi muodostuneeseen kurjuuteen. Se oli juuri täydellisen makeaa ja suklaista ja herkullista. Eikä se Pikku Myyn kuva siinäkän haitannut.

Ihan tosi pian pitää tehdä toinen vierailu muumikahvilaan, ihan vaan kaakaon takia. Ja jotenkin on vaan ihana ajatus istua ikkunan vieressä katselemassa sateista ulkoilmaa tai vaikka kerrankin opiskelemassa jotain mikä olisi pitänyt jo opiskella. Muumikahvilassa on vaan sitä jotain. <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

FUKSISEIKKAILU 2017

The one and only, Fuksiseikkailu. Helsingin kiertämistä, itsensä haastamista, vakavaa taktikointia, suunnitelmallisuutta ja lahjontaa. Päästiin soittamaan nokkahuilua (parasta ikinä!), luomaan uusi kansallishymni Suomelle sekä hyppäämään pallomereen (toiseks parasta ikinä!). Meidän joukkueen nimi oli Lasten mehuhetki, ja luonnollisesti oltiin teemaan sopivasti pukeutuneita ja tarjoiltiin rasteilla mitäpä muutakaan kuin mehua ja keksejä! Päästiin vähän myöhään liikkeelle, eikä keritty käydä kuin seitsemällä rastilla, mutta oli ihan superhauskaa ja muutenkin ihan parasta! Ja kaiken lisäksi sain taas pukeutua mun maailman parhaimpaan Yoshi-pukuun, se on vaan niin mukava ja rento ja chilli ja ihana! Nyt on hassu fiilis kun sekä fuksiseikkailu että fuksiaiset ovat takana eikä oikein tiedä mitä seuraavaksi odottaa, kun ekat sitsitkin menee multa ohi!

Mua ärsyttää kauheasti, kun blogi on tässä kaiken ohella vähän unohtunut. Mutta nyt mulla on koko loppuviikko ihan vapaata kaikesta muusta ylimääräisestä, ja mä meinaan käyttää sen oikeasti hyödyksi sekä opiskelun että bloggailun suhteen! Joten ensi kertaan kamut ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa, Ask.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!