KANNETAAN KAUNEUTTAMME YLPEYDELLÄ ENSI VUONNAKIN

Ennen kun siirrytään varsinaisten vuosikatsausten puoleen (joita on tulossa monta), haluaisin muistella kulunutta vuotta yhdestä erityisestä näkökulmasta. Julkaisin vuonna 2017 kaksi postausta, jotka kohosivat ennätyksellisiin näyttökertoihin, molemmat käsitellen omaa vartaloa ja kehopositiivisuutta. Tältä näyttää L-koon nainen -postaukseen sain inspiraation Facebookin Äitylit-ryhmästä ja siitä, miten mun mielikuva L-koon ihmisistä oli täysin ristiriidassa todellisuuden kanssa. Minä ja kaikki virheeni -postauksessa puolestani jaoin teidän kanssa osia mun omasta kehosta, joista itse olen epävarma tai jotka eivät perinteiseen kauneusmuottiin mahdu. Tämän jutun pohjalta mua haastateltiin jopa Iltalehteen, jonka myötä tuon postauksen näyttökerrat ja mun seuraajamäärät räjähti.

Tässä kuluneen vuoden postauksia läpikäydessäni päädyin jälleen selailemaan teidän erityisesti noihin postauksiin jättämiänne kommentteja. Mä olen ihan käsittämättömän liikuttunut ja otettu kaikista teidän kauniista, kannustavista ja rohkaisevista sanoistanne. Mä haluaisin antaa teille jokaiselle maailman isoimman halin, sillä vielä näin melkein vuotta myöhemmin noita samoja kommentteja uudelleen lukiessani meinaa mulla nousta tippa linssiin. Maailman suurin kiitos, mulla on parhaat lukijat mitä löytyy <3

Olkaa ylpeitä siitä, millaisia olette ja mitä teillä on. Meillä jokaisella on omat heikot hetkemme ja epävarmuuden kohteemme. Me saatetaan kokea paineita siitä, miltä meidän pitäisi näyttää tai mitä meidän pitäisi osata. Me saatetaan verrata itseämme jatkuvasti toisiin, jotka puolestaan saattavat verrata itseään sinuun. Suurin osa meidän niin sanotuista vioistamme on olemassa vain korviemme välissä ja omissa silmissämme. Ei muut niitä huomaa eikä niitä kiinnosta, jos sulla ei ole lautavatsaa tai paperinvalkoista pepsodenthymyä. Kuka tietää, ehkä joku ihailee erityisesti juuri sitä piirrettä sussa.

Meissä kaikissa on jotain rumaa. Meissä kaikissa on jotain kaunista. Ja se tekee meistä ihan täydellisen kokonaisuuden. Se tekee meistä ihmisen. Ja silloin kun tuntuu että kaikki maailman paska kaatuu niskaan eikä mikään ole hyvin, muista että sä olet elossa. Eikä sen suurempaa etuoikeutta voi kuvitellakaan.

Jatketaan vuoteen 2018 tällä samalla ajatuksella. Ollaan ylpeitä kaikesta siitä, mitä me ollaan ja mitä me ollaan koettu. Me ollaan kaikki erilaisia versioita täydellisestä eikä kukaan ole toistaan parempi. Kannetaan itseämme ylpeydellä. Se on vähintä, mitä voidaan itsemme puolesta tehdä. Se me kaikki ansaitaan.

Ja ne aiemmat tähän aiheeseen liittyvät postaukset: Tältä näyttää L-koon nainen ja sitä seurannut Entä mun oma vartalo?, Minä ja kaikki virheeni sekä sitä seurannut Niistä virheistä, sekä vuonna 2015 julkaistu Miksi en saa ajatella olevani kaunis? sekä sitä seurannut Saisinko ajatella olevani kaunis?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)