IKÄVÄ TAKAISIN | AU PAIR -KESÄ

Se iskee aina välillä uudestaan - Lontoo-ikävä. Kaipuu tuttuihin maisemiin, puistoihin, ostoskaduille ja kivilähiöihin. Kaipuu brittikulttuuriin, pukumiesten ja turistien täyttämiin maanalaisiin. Kaipuu siihen, että oli mahdollista lähteä käymään Primarkissa tai Harry Potter -kaupassa tai Piccadilly Circuksella tai Hyde Parkissa tosta noin vaan, jos teki mieli. Kaipuu siihen, että oli kokonainen uusi ja tuntematon maailma sormien ulottuvilla. Uusien ihmisten kohtaamisia, uusien ruokien maistamista, samaan kaupunkiin uudelleen rakastumista päivittäin. Ehkä tähän samaan sekoittuu myös ripaus kesäikävää, koska kyllähän siellä oli myös ihan jäätävän nättiä ja ihana suurkaupunkifiilis. Tällaisina hetkinä on hyvä selailla kuvia viime kesältä ja palata noihin hetkiin. Hyvä on myös, että mulla on näitä kuvia vielä reilusti julkaisematta, joten voin jakaa tätä kaipailua teidän kanssa edelleen. Lontoo on vaan ihan lempparikaupunki <3

VUODEN 2018 ODOTETUIMMAT

Mä oon tosi kova suunnittelemaan ja intoilemaan asioista. Vanhetessani (koska joo, mä oon tässä 20-vuotiaana jo ihan sikavanha) oon pikkuhiljaa muuttunut vähän kärsivällisemmäksi, mutta se suunnittelu ja valmistelu itsessään on musta ihan parasta. Mulla ei kuluvalle vuodelle suoranaisia odotuksia ole, mutta tiedossa on monia mahtijuttuja, joita odotan suurella innolla! Ja koska rakastan päästä hehkuttamaan asioita teille, niin pitihän mun tietenkin omistaa kokonainen postaus näille jutuille.

...matka: Ainoa tällä hetkellä tiedossa oleva reissu vie mut maaliskuussa Bangkokiin! Thaimaa on mun ja äidin vakkarikohde ja viime kerrasta onkin jo neljä vuotta, joten kova kuume oli jo palata takaisin lämpimään! Tällä kertaa mä pistin vastaan sen verran, ettei mentäisi kuudetta kertaa putkeen Patong Beachille Phuketiin, joten kohteeksi valikoitui tällä kertaa pääkaupunki Bangkok, jossa olen viimeksi ollut yksivuotiaana. Eli käytännössä ihan uusi kohde mulle, vaikken uutta maata pääsekään valloittamaan! Saatoin myös semisti innostua lisää, kun Google kertoi mulle Bangkokissa olevan kolme Sephoraa. Heihei rahat!

...elokuva: ilman hetkenkään harkintaa Mamma Mia 2: Here We Go Again. Mamma Mia on mun kaikkien aikojen lempielokuva, ja en oikeasti meinannut pysyä pöksyissäni kun tajusin, että siitä on oikeasti tulossa jatko-osa. Mä olen katsonut tuon uuden leffan trailerit kokonaa aina joka kerta, kun sellainen on Facebookin tai Youtuben mainoksissa tullut vastaan, eli ainakin kuusi tai seitsemän kertaa tähän mennessä! Onneksi niitäkin on kaksi kappaletta, niin vähän on saanut vaihtelua, haha. Saa nähdä, tuleeko tästäkin sellainen elokuva, joka on pakko mennä katsomaan useamman kerran ihan teatterissa asti. Keväällähän tuo itse alkuperäinen musikaalikin tulee Suomeen, ja tietenkin meinaan senkin käydä katsomassa, vaikka suomeksi näytelty versio suomennettuine kappaleineen ei mua ihan samalla tavalla innostakaan.

...tapahtuma: Nightwish Lahdessa heinäkuussa! Hullua ajatella, että mun ainakin viisitoista vuotta kestäneen fanituksen aikana olen nähnyt Nightwishin keikalla tasan yhden kerran. Voitte siis olla varmoja, että tätä odotan ehkä vielä suuremmalla innolla, ottaen huomioon että kiertue perustuu koko Nightwishin kaksikymmenvuotiseen tuotantoon. Luvassa on siis harvemmin kuultuja mestariteoksia ja vanhoja klassikoita vuosien takaa sekä varmasti aivan liian yli-innokas ja -tunteikas Sanna. Can't wait!

...kesä. Viime kesän jälkeen odotan suurella innolla ihan tavallista ja oi niin ihanaa Suomen kesää kotona. En malta odottaa, että pääsen mökkeilemään, kävelemään ympäri kesäistä Helsinkiä, käyttää ulkona samoja vaatteita kuin sisälläkin ja pitää hiuksia auki ilman, että ne heti takkuuntuvat talvivaatteiden takia ja nauttia kaikesta, mitä kesä tarjoaa. Paitsi että kesä itsessään on ehdottomasti odottamisen arvoinen asia, on kesälle tiedossa monta ihanaa asiaa. Juhannuksena muun muassa vietetään mun äidin kuuskymppisiä, ihana päästä juhlimaan taas vähän isommalla kaavalla!

...kaikki odottamaton. Suunnittelu ja etukäteen intoilu on ihan parasta, mutta usein ne parhaat jutut on niitä kaikista yllätyksellisimpiä. Siispä ehkä eniten mä tältä vuodelta odotan kaikkea sitä, mitä mulle ei tällä hetkellä tulisi mieleenkään odottaa. Pitää vaan luottaa siihen, että tästä tulee hyvä vuosi kaikkine käänteineen ja nurkan takana odottavine yllätyksineen. Sitten seuraavassa vuosikatsauksessa voidaan taas ihmetellä, mihin ollaan päädytty.

Mitä sä odotat tältä vuodelta?

Hetki lähempänä kevättä

Keskiviikkoinen alkuiltapäivä. Aurinko paistaa, häikäisee. Bussi on lähes tyhjä, ihmiset ovat vielä töissä. Jään pinnalla kävelee joku. Taivas on sininen, vain yksi ainoa valkoinen savupilvi sen sinisyyttä rikkomassa. Kaupunki on elämää täynnä mutta silti hiljainen, kaikki ovat kaikessa rauhassa ja elävät elämäänsä. Pakkanenkaan ei tunnu niin purevalta tyynessä loisteessa. Mulla on hyvä fiilis, aurinko ja sen valo ja kirkkaus antaa mulle niin suunnattoman paljon iloa ja voimaa ja energiaa. Voiko parempaa ollakaan. 

(ja kohta on kesä!)

Tunnustuksia

Mulla on näissä kuvissa edellisiltana tehdyt ja yön nukutut letit päässä. Aamulla en jaksanut enkä oikein ehtinytkään hiuksia avata ja harjata, niin mentiin sitten pörröpehkolla.

Näiden kuvien ottoaamuna en ollut tainnut edes hampaita pestä. Taisi tulla vähän kiire lähtö.

Tuon villapaidan kainalossa on reikä, jolle en vieläkään ole saanut mitään tehdyksi.

Samalla kertaa otettiin jopa parit eri asukuvat, jotka molemmat ovat mulla edelleen julkaisematta.

Nämä kuvat on otettu lokakuussa. Siis neljä kuukautta sitten. 

Tämän postausidean sain myös samalla kertaa. Silti halusin edelleen tämän tehdä ja julkaista, vaikkakin neljä kuukautta myöhässä.

Juuri näitä kuvia en suunnitellut edes julkaisevani. Vaikka pidin niiden ideasta, ei ne ihan yltänyt siihen mun perinteiseen kriteeristöön, jonka perusteella määrään onnistuneen kuvan. Mutta mikäpä tämän postauksen teemaan sopisikaan paremmin kuin melkein onnistuneet kuvat.

Ehdin jo toivoa, että olisin saanut tämän postauksen kokonaan tehtyä, ennen kuin koneeni taas sammuisi. Melkein sainkin, mutten kuitenkaan. Nyt jos jollakin olisi hyvää vinkkiä, miten saisin kaikki kuvat koneeltani talteen siltä varalta, ettei tämä enää herää niin saa heittää alas, oli se sitten joku rajaton pilvipalvelu tai ulkoinen kovalevy. Ja luonnollisesti ylipäätään mun koko postailu on yhtä suurta kysymysmerkkiä niin kauan, kun tämä mun koneen toiminta on yhtä suurta kysymysmerkkiä. Toivottavasti kohta päästään taas tavalliseen tahtiin! ♥

Aina ei kaikki mene edes sinnepäin, mutta ei se haittaa. Sitten keksitään joku tekosyy tai vaan annetaan mennä.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

HYMYILYTTÄÄ

Heippa tyypit! Mun kone on temppuillut nyt muutaman päivän ja sammuillut vähän väliä. Se tässä luonnollisesti on nyt vähän asettanut haastetta niin kouluhommien tekoon kuin bloggailuunkin. Nyt yritän tätäkin tässä kirjoittaa tallentaen parin sanan välein, kun ei yhtään tiedä, milloin taas kaatuu. Pyysin isoveljeltäkin apua, joka oikein kärsivällisesti mua jaksoi ohjeistaa, ja jonka ohjeita yritin tunnollisesti seurata. Toivottavasti keksin tähän nyt jonkun ratkaisun, että pääsee taas jatkamaan elämää normaalisti toimivan tietokoneen kanssa.

Mun viime päiviin on mahtunut monta mahtavaa ja poikkeuksellista ja ikimuistoista juttua, joista ainakin osasta tuun varmasti jossain vaiheessa teillekin enemmän kertomaan. Ja vaikka onkin väsyttänyt ja puhtaat astiat alkaa loppua enkä siltikään jaksa tiskata ja lunta pyryttää naamaa niin ettei näe eteensä ja vaikka mitä, niin todellisuudessa mä oon suurimman osan ajasta vaan hymyillyt ja hihitellyt itsekseni ihan hölmönä! Mutta nyt lakkaan kiusaamasta teitä enempää, kerron sitten ehkä vähän lisää kun aika on ♥

Lisäksi mä olen taas innostunut biisienkirjoittamisesta ihan kunnolla! Oon vihdoinkin päässyt useammin pianon ääreen, ja mulla on monta tosi hyväntuntuista biisinraakiletta kehillä. Saattaapi myös olla, että kohta pääsisin taas julkaisemaan jotain uutta, joko covereita tai originaaleja. Jos nää mun musahommat siis kiinnostaa, niin kannattaa heti nyt käydä laittamassa mun musa-Youtube-kanava tilaukseen, niin saat heti tiedon kun jotain uutta lataan! Mulla on vaan niin hyvä fiilis, kun oon taas saanut kunnon inspiksen musahommiin, enkä malta odottaa että millaisiksi teoksiksi nää mun työstämät kipaleet oikein ajan kanssa muodostuu.

Koputetaanko nyt puuta, jos sanon että oon saanut tämän koko tekstin kirjoitettua koneen sammumatta? Mutta ei mulla sen suurempaa asiaa tälle illalle ollut, toivottavasti pääsen taas pian postailemaan lisää, jos tietokoneeni vaan on samaa mieltä mun kanssa tästä! Ainakin yksi postaus, joka on ollut jo pari kuukautta työn alla, olisi tarkoitus julkaista ihan lähipäivinä, joten pysykää myös sen suhteen kuulolla! Mut hei hyvää yötä tyypit, ja ihanaa ystävänpäivää vielä kaikille ♥

Ja nyt tietenkin kone sammui taas, joten luovutin tälle illalle ja päädyin viimeistelmään postauksen kännykällä. Kuvitukseksi saitte pari selfietä viime päiviltä, haha! Mutta nyt hyvää yötä kaikille, ja superihanaa ja hymyisää loppuviikkoa :)

MILTÄ NÄYTTÄÄ OPISKELIJAN KUUKAUSIBUDJETTI

Ehkä merkittävin muutos omilleen muuttamisessa on talousasiat. Kaikki tulot ja menot ja rahankäyttö on omalla vastuulla, ja ulkonasyömisiä ja heräteostoksia ajattelee eri tavalla, kun on vuokra maksettavana ja jääkaappi täytettävänä. Niinpä mäkin halusin heti muutettuani päästä kunnolla kärryille mun omasta rahankulutuksesta ja nähdä, mistä ja minkä verran sitä oikein maksaakaan. Lokakuussa mä siis otin talteen jokaisen kuitin ja kirjasin ylös kaiken, mihin rahaa käytin ja minkä verran sitä myös sain. Ja kyllä, tämäkin postaus on taas jäänyt luonnoksiin kummittelemaan ja tuntuu näin helmikuussa hassulta puhua lokakuun menoista. Mutta vaikka mikään kuukausi ei näytä samalta, saa tästä aika hyvän yleiskuvan. 

Vaikka mä olenkin yksinasuva opiskelija, mä olen tosi onnekas siinä mielessä ettei mulla ole tähän mennessä ollut rahahuolia varsinaisesti lainkaan. Mulla on ihan käsittämättömän edullinen vuokra, mun äiti myös ostaa mulle esimerkiksi ruokajuttuja silloin tällöin ja edelleen maksaa omasta tahdostaan mun puhelinlaskuni. Lisäksi mä olen laittanut rahaa säästöön niin kauan kuin vaan muistan aina kun se on ollut mahdollista, ja jatkan samalla tavalla edelleen joka kerta kun tilille tipahtaa lisää rahaa. Näin en ole ihan täysin pulassa, jos kerralla tuleekin joku isompi lasku tai kuukaudelta ei tulekaan palkkaa yhtä paljon kuin tavallisesti.

Ja vaikka nyt jaankin kaikelle kansalle mun omaa rahankäyttöäni ja tienaamistani, en ihan kaikkea kuitenkaan täysin yksityiskohtaisesti halua julkisesti eritellä. Niinpä oon niputtanut mun menot tiettyihin kategorioihin, joten on helpompi nähdä yleiskuva siitä, että mihin rahaa menee. Jokainen kuukausi on luonnollisesti kuitenkin erilainen: esimerkiksi tässä listauksessa näkyvä kotivakuutus on mulla maksettavana vain kerran vuoteen, ja matkakortin lataan kerralla moneksi kuukaudeksi, joten se ei tässä näy kun lokakuulle riitti aikaa vielä hyvin.

Kuukauden menot lokakuussa 2017:

Kauppalaskut (ruokaostokset, eväät, herkut): 77,25€

Ulkonasyömiset ja take away -eväät (muun muassa kolme kertaa Muumi-kahvilassa, Linnanmäen valokarnevaaleilta ostetut syötävät, sushia ja kerta kiinalaisessa): 77,25€

Kouluruoka Unicafessa (15 ateriaa à 2,60): 39€

Vaateostokset (Tallinnasta syyslomareissulla): 39,95€

Netflix, Spotify, kuukausilahjoitus Kitten Ladylle ($5): 24,40€

Koulukirja, tori.fi:stä käytettynä: 10,20€

Muita ostoksia (Ikea, bussilippu Tallinnassa, Sokos, Clas Ohlson, Tokmanni): 177,70€

Vuokra, sähkö (1kk), kotivakuutus (12kk): 448,58€

YHTEENSÄ: 894,33€

Kuukauden tulot lokakuussa 2017:

Opintoraha, asumistuki, palkat, muut tulot: 1063,79€

TULOT LOKAKUUSSA: 1063,79€

MENOT LOKAKUUSSA: 894,33€

Pakko sanoa, että kun noita numeroita aloin laskemaan yhteen, oli pelko kova että olisin jäänyt miinukselle. Oli siis tosi ihana nähdä, että vaikka mun menoissa olikin paljon ylimääräistä ja sellaista, mistä olisi entisestään voinut karsia, jäin kuitenkin selvästi voitolle. Myös lokakuussa laitoin rahaa sivuun säästöön, vaikken sitä tähän erikseen merkinnytkään, ja ihan sattumalta se mun säästöön siirtämäni summa oli aika lailla tasan se, mitä olin jäänyt tässä laskelmassa plussan puolelle.

Lokakuussa mulla meni varsinaisiin ruokaostoksiin aika vähän rahaa, niin kuin yleensäkin: mä syön suhteellisen vähän ja omilleni muutettuani on kasvisten osuus mun ruokavaliossa kasvanut ihan järjettömästi. Lokakuussa tuli kuitenkin syötyä myös ulkona tosi monta kertaa, ehkä enemmän kuin yleensäkin. Aika hauska sattuma kyllä, että noista molemmista muodostui ihan tasan sama summa!

Mutta kuten sanottua, mä olen tosi onnekas, että mun taloudellinen tilanne on näinkin hyvä: pystyn opiskelijanakin käymään ravintolassa jos tekee mieli eikä yllättävät menot heti kaada mun taloutta. Mun tulot ovat pienet, mutta menot onneksi pienemmät. Silti pidän säästämistä ihan missä tahansa rahatilanteessa supertärkeänä, jos se vaan mitenkään on mahdollista. Jos edes muutaman kympin saa kuukaudessa siirrettyä sivuun, siitä on tosi suuri apu, jos joskus sitä rahaa sattuu tarvitsemaan.

Kiinnostaisiko teitä toinenkin tällainen tulokooste päivitettynä versiona joskus myöhemmin tänä vuonna? Entä jonkinnäköisiä rahansäästövinkkejä, mitä omassa arjessani hyödynnän? Miten teidän rahankäyttö ja varsinkin ajatukset sen suhteen ovat muuttuneet omilleen muuton yhteydessä?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Jos ikinä menet Englantiin, käy St Albansissa | AU PAIR -KESÄ

St. Albans. Ehkä suloisin pikkukaupunki ikinä! St Albans oli mun toisen päiväreissun kohde, ja sekin alle tunnin junamatkan päässä Lontoosta. Siinä oli juuri sellaista pikkuenglantilaiskylän tunnelmaa, kauniita vanhoja taloja ja pujottelevia pikkukujia, ikkunoista roikkuvia kukka-amppeleita ja mietityttävästi nimettyjä pubeja. 

Meidän reissupäivän sää oli vähintäänkin ailahtelevainen: etukäteen sääennusteet lupasivat sateita, ja reissukohde valittiinkiin edellisenä päivänä sen mukaan, missä ei olisi kaikista kauhein ilma. Kun me päästiin perille, mä kuitenkin heti ensimmäiseksi sain harmitella sitä, että olin jättänyt aurinkolasit kotiin. Auringossa oli kuitenkin ihana taivaltaa, kuvailla ja ihailla maisemia. Käytiin pienillä ostoksilla, ja kiertelyn jälkeen etsittiinkin ruokapaikka. Päädyttiin superihanaan italialaisravintolaan, paitsi ruoan niin myös henkilökunnan puolesta! Nimittäin kun oltiin jo lähdössä ravintolasta, mä tapani mukaan palasin vielä paikalleni ottamaan viimeiset huikat vesilasistani. Tarjoilija huomasi tämän ja pyysi meitä odottamaan, ja hetken päästä tuli takaisin parin vesipullon kanssa, jotka hän ojensi meille! Siis ihan parasta, tuosta jäi hymy huulille.

Meidän ruokailun aikaan olikin sitten ollut ihan kunnon sadekuuro, joka suurimmaksi osaksi oli onneksi jo laantunut meidän jatkaessa matkaamme. Lopun iltaa kuitenkin aina silloin tällöin rupesi tihuttelemaan, ja me saatiin olla venkslaamassa sateenvarjojamme edestakaisin koko ajan, haha!

Yksi mun ehdottomista lemppariasioista St. Albansissa oli iso ja kaunis kirkko. Jo ulkoapäin kirkko oli uskomaton ilmestys, ja sisältä vielä ihanampi. Meillä kävi vielä niin hyvä tuuri, että meidän vierailun aikana kirkossa oli kuoro harjoittelemassa, ja päästiin senkin puolesta ihan eri tavalla tunnelmaan, kun ihailtiin kaikkia kirkon yksityiskohtia. Istuttiin vielä hetkeksi seuraamaan kuoron treenejä vierestä, ja mä ostin pienen hopearistin, jonka sittemmin annoin kummilapselleni lahjaksi.

Illan mittaan käytiin vielä kävelyllä suuressa puistossa, otettiin kuvia ja palattiin väsyneinä ja tyytyväisinä kotiin ihanan päivän jälkeen. St Albans on kaupunki, jota suosittelen erittäin suurella lämmöllä, ja todellakin Lontoosta ei matkakaan ole pitkä! Ehkä mäkin palaan noihin maisemiin vielä joskus.

Voisin ensi viikolla repäistä ja kuvata vastausvideon mun Q&A-postaukseen, eli nyt on viimeiset hetket ehtiä esittää kysymyksiä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)