Hetki lähempänä kevättä

Keskiviikkoinen alkuiltapäivä. Aurinko paistaa, häikäisee. Bussi on lähes tyhjä, ihmiset ovat vielä töissä. Jään pinnalla kävelee joku. Taivas on sininen, vain yksi ainoa valkoinen savupilvi sen sinisyyttä rikkomassa. Kaupunki on elämää täynnä mutta silti hiljainen, kaikki ovat kaikessa rauhassa ja elävät elämäänsä. Pakkanenkaan ei tunnu niin purevalta tyynessä loisteessa. Mulla on hyvä fiilis, aurinko ja sen valo ja kirkkaus antaa mulle niin suunnattoman paljon iloa ja voimaa ja energiaa. Voiko parempaa ollakaan. 

(ja kohta on kesä!)