12 bloggaajaa, 12 lausetta

Postausta mukana tekemässä ollut: Aatun polku, Happy little things, HENNA M., Home & Style by E, Katja's Life, NOORANTALA, Pauline, peut-être, Revontulipalo, SanniiJuliaa, Sofia Ida Anneli 

Me tehtiin meidän bloggaajaryhmän kanssa marraskuussa yhteistyössä Q&A-postaus, ja siitä asti ollaan suunniteltu seuraavaa yhteistyötä. Tänään siis vuorossa perinteinen jatka lausetta -postaus, johon ollaan kaikki keksitty yksi lauseenalku. Näitä postauksia on tiputellut meidän blogeihin viime päivinä, ja osa on vielä tulossa. Ihan heti ei siis lukeminen lopu kesken!

Täydellinen kevätpäivä... ei kauheasti muuta vaadi kuin auringon. Valo antaa niin paljon energiaa ja inspiraatiota kaikkeen mahdolliseen!

Viimeksi innostuin... läpsyvoitosta. Oon nyt Lällyssä, ja luonnollisesti pelaillaan täällä paljon kaikenlaista. Saatan olla ehkä vähän kilpailuhenkinen, niin on ihan parasta kun pärjää ja voittaa :D

Tarvitsen päivittäin... hiusharjaa! Mulla on paljon tukkaa, ja se menee superhelposti takkuun varsinkin näin talvella, kun on päällä takit ja pipot ja kaulaliinat. Puoli vuotta mulla onkin mennyt melkein päivittäin letit päässä, juuri tämän takkuuntumisen estämiseksi. Mulla myös alkaa helposti päätä särkeä ja muutenkin tulee epämukava olo, jos hiukset takkuuntuvat, joten vähintään joka-aamuinen hiustenharjaussessio on ehdoton.

Maailmassa eniten ihailen... ihmisiä, jotka uskaltavat olla juuri sellaisia kuin ovat, ja ihmisiä, jotka epäitsekkäästi ajattelevat toisia ihmisiä ja jotka ovat valmiita tekemään asioita toisten puolesta. Sellaisia, jotka järkkäävät pieniä ylläreitä vaikkei olisi synttärit, ja jotka saattavat muuten vaan tiskata sun tiskit tai hieroa sun hartioita ilman vastapalveluksia, koska toiselle tulee siitä hyvä fiilis. Tällainen ihminen mäkin pyrin olemaan, vaikken aina osaakaan.

Paras puoleni on... ehkä mun positiivisuus ja optimistisuus ja avoimuus. Vaikkei sitäkään aina jaksa olla iloinen, niin eniten ehkä tuntemattomilta tulee palautetta mun hymystä ja pirteydestä.

Arvostan muissa ihmisissä... rehellisyyttä ja muiden kunnioittamista. Ja laulutaitoa, niin kuin ihan oikeasti. 

Mieluiten vedän jalkaani... oikein mukavat tennarit. Talvi on niin tylsää aikaa, kun monta kuukautta on ne tasan samat kengät jalassa. Keväällä kun vaihtaa ekaa kertaa tennareihin, huomaa myös miten painavat talvikengät ovat!

Talvi-ihoni pelastaja oli... Lumenen Lähde-seerumi. Niin isot plussat tolle tuotteelle, mä olen ihan unohtanut, miltä oikeasti kuiva iho tuntuu! Tietenkin myös kun tätä ekaa kertaa kokeilin olin vähän skeptinen. Myöhemmin kuitenkin jos olen laiskuuksissani mennyt pelkällä pesulla ja rasvalla ja jättänyt seerumit kokonaan välistä, mietin miten oon vuosia selvinnyt näin! Seerumit ovat kyllä jääneet mun päivittäiseen kasvojenhoitorutiiniin jäädäkseen.

En koskaan unohda sitä päivää, kun... törmättiin sattumalta Toni Wirtaseen kahvilassa. Tai kun mun rakas kummityttöni syntyi. Näitä löytyy.

Viimeisen kahden vuoden aikana minusta on tullut... rohkeampi, avoimempi, kokeneempi, vanhempi (hehe), nätimpi, ja itsenäisempi. 

Juuri nyt... pelaan kavereita vastaan FightListia kännykällä. Jos kaipaat uutta kännykkäpeliä, niin tässä on vahva suositus!

Tämän postauksen tehtyäni aion... ehkä mennä ottamaan päikkärit. Ensi yönä onkin sitten pääsiäisyö, joka tarkoittaa bileiden lisäksi valvomista. Viime pääsiäisenä mentiin seitsemän aikaan aamulla  nukkumaan, ja herättiin ysiltä aamiaiselle, joten päikkärit vois olla tosi jees.

Nyt oon siis ollut torstaista asti Lällyssä, ja fiilis vaan nousee pääsiäisen lähestyessä. En malta odottaa ensi yötä, pääsiäisyö on vaan niin upea juhla! Pääsen laittautumaan nätiksi ja laittamaan ihanan mekon päälle, laulamaan hauskoja, hienoja ja ihan mahdottomia lauluja, vastailemaan pääsiäistervehdyksiin eri kielillä, päättämään paaston ja herkuttelemaan yöllä oikein toden teolla, ja juhlia. Oi pääsiäinen, sinua on odotettu.

Ja kyllä, kuvissa on Lällyn ranta ja laiturin päässä oleva avanto, jossa mäkin kävin eilen kastautumassa. Instasta löytyy todistusmateriaalia epäilijöille, haha!

Ihanaa lauantai-iltaa ja vihdoin huomenna koittavaa pääsiäistä kaikille <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

MIKSI ON OUTOA OLLA JUOMATTA?

Mä olen puhunut blogissani aiemminkin siitä, miten en käytä alkoholia eikä se kuulu mun elämään. Olen myös todennut, miten mun mielestä on outoa ja suoraan sanottuna perseestä, miten alkoholi on tässä maailmassa normi, jonka automaattisesti katsotaan kuuluvan jokaisen elämään ja aina kun vain voidaan. Viime aikoina olen taas alkanut kiinnittää yhteen asiaan huomiota: miten vaikeaa alkoholista kieltäytymisestä tehdään. Mä olen huomannut tämän niin Salkkareissa, Frendeissä, melkein jokaisessa sarjassa ja leffassa, kuten myös ihan oikeassa elämässäkin. Miksi juomattomuus on jotenkin outoa?

Mä en juo alkoholia, en ole koskaan juonut enkä koskaan aio. Mä en ole ikinä nähnyt mitään syytä piilotella tai hävetä tätä asiaa, päin vastoin olen ollut siitä aina hyvin ylpeä ja avoin myös täällä blogissa. Toisaalta samalla olen aina ihmetellyt, mitä ihmeen väliä sillä asialla on. Miksi se vaikuttaisi kenenkään mielipiteeseen musta, miksi sen pitäisi? Tietenkin mun juomattomuus on mulle myös periaatekysymys ja osa isompaakin alkoholivastaisuutta, jonka myötä mua saattaa yleisestikin ottaen nähdä vähän erilaisissa tilanteissa ja saatan kieltäytyä kutsuista, koska en yksinkertaisesti viihdy juovien ihmisten seurassa. Mutta ihan yhtä totta on sanoa, että mun ei vaan tee mieli juoda. Mun mielestä alkoholijuomat haisevat pahalle, joten miksi edes kokeilisin kokeilemisen vuoksi, kun voin valita itselleni mieluisemman vaihtoehdon?

Mutta sitä mä en ymmärrä, miksi toipuvan alkoholistin pitää väittää olevansa antibioottikuurilla kieltäytyessään lasillisesta. Tai miksi raskauden alkuvaiheessa oleva nainen antaakin drinkkinsä salaa miehelleen, ettei kukaan vain alkaisi epäillä mitään. Mä en väitä, että aina pitäisi olla täysin avoin näistä syistä. Mä kyseenalaistan sen, miksi ylipäätänsä pitää olla syy. Miksi ei voi vaan sanoa, että mun ei vaan tee mieli?

Miksi ihmeessä alkoholista tehdään normi, johon sopeutumattomat ovat heti jotenkin outoja? Miksi oletusarvoisesti alkoholi kuuluu jokaisen elämään ja jokaiseen tilanteeseen, miksi siitä tehdään yhtä olennainen osa elämää kuin ravinto ja ystävät? On ihan ok valita tee kahvin sijaan tai jättää kakkupala syömättä, jos ei vaan satu tykkäämään tai tekemään mieli. Sen sijaan alkoholittoman vaihtoehdon valinta johtaa lähes poikkeuksetta jatkokysymyksiin. Sanon että oon kuskina, muuten ne luulee et mul on joku ongelma. Vaikka alkoholi kohtuudella käytettynä kuuluisikin omaan elämään, ei kai sitä silti pakko olla aina ottamassa kun tarjotaan?

Mä olen siitä onnellinen, että mulla on aina ollut samanhenkisiä ystäviä, enkä ole jäänyt täysin yksin, kun muut ovat lähteneet juhlistamaan koulun päättymistä baariin tai pussikaljoille. Mun ihannemaailmassa alkoholille ei olisi tarvetta, sillä mun mielestä missään, joka voi saada aikaan niin paljon pahaa, ei voi olla niin paljon hyvää, etteikö ilmankin pärjättäisi. Mä olen omien asenteideni kanssa vähän tyyntynyt sen verran, että on ihan ok, jos osaa juoda ja toimia järkevästi, eikä muodosta siitä pakkoa. Mutta mä toivoisin, että tällä tekstillä saisin ehkä edes jonkun herätettyä siihen, että yleisissä asenteissa olisi edelleen hiomisen varaa. Että kun joku sanoo ettei ota, ei heti heitetä tyrmistynyttä vastausta "miks?". Tai että nuorelle, jota juominen ei ole koskaan kiinnostanut, ei anneta kahdeksantoistavuotislahjaksi shamppanjapulloa, "koska kuuluuhan sen nyt asiaa, jos kuitenkin tahdot maistaa". Että sillä, kittaako joku juhlissa elimistöönsä kuohuviiniä vai omenamehua, ei olisi mitään väliä.

Tästä päivästä lähtien kehdataan olla juomatta. Ei välttämättä täysin, mutta pidetään mielessä se vaihtoehto, että aina ei tarvitse ottaa ja se on ihan ok. Joskus elämässä tulee tilanteita, joissa pitää keksiä tekosyitä, mutta onhan se ihan naurettavaa, että selvä pää on sellainen.

Nyt kertokaa mulle, ootteko kiinnittäneet tähän samaan asiaan huomiota? Ja te muut, jotka jätätte alkoholinne muiden nautittavaksi, oletteko saaneet kummasteluja vastaan valinnoistanne?

Kameran takana Oskari Jokinen

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Kohta se on taas täällä

Ihan kohta se on täällä taas, juhlista suurin, yksi vuoden odotetuimmista. Torstaina lähden taas pitkästä aikaa Lällyyn, ja on niin ihana fiilis päästä taas leireilemään ja ottamaan taukoa kaikesta stressistä ja kouluhommista, syömään ja saunomaan ja hengaamaan mahtityyppien kanssa mun lempipaikassa. Ja sitten on pääsiäinen, oi pääsiäinen. Bileet, jotka kestää koko yön, vakava univaje ja kestohymy. En oikeasti malta odottaa, että saan nämä tällä hetkellä päälle painavat kouluhommat hoidettua ja torstaina pääsen täydellä sydämellä lällyilemään. 

Tänään vietin Uspenskissa palmusunnuntaita, ja sain ihan oman virpovitsan! En ehkä kestä, se on niin nätti ja koristaa tällä hetkellä mun meikkinurkkausta. Ei mulla ikinä sellaisia itelläni oo ollut, niin tää tuntuu ihan superspessulta :D

Huomenna tulee vähän erityisempää postausta aiheesta, josta on sormet syyhynneet kirjoittaa jo pitkään, joten olkaas kuulolla sitten! <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

VIISITOISTA JA PUOLI NELIÖTÄ KOTIA

Tässä se vihdoin on, minun kotini! Se on söpö ja pikkuruinen, ihan todella pieni. Kerrottuani asuvani viidentoista ja puolen neliön miniyksiössä oon saanut monesta suunnasta paljon hämmästeleviä kommentteja, miten noin pienessä tilassa mahtuu oikeasti asumaan. Kuitenkin kuten näistäkin kuvista näkee, minimaalisesta koostaan huolimatta tähän asuntoon todella mahtuu kokonainen koti. Mulla on ihan täydellisen kokoinen (oma) kylppäri ja kaikki oleelliset välineet sisältävä (myöskin oma) keittiö, joku kun niidenkin perään ehtii aina kysellä. Kaikki vaatteet mahtuvat kaappeihin ja lounasvieraat pöydän ympärille istumaan. Tietenkin aina sitä toivoisi satunnaista lisätilaa parille pienelle papupurkille tai yhdelle vähän vähemmän pienelle pianolle tai astianpesukoneelle, mutta kokonaisuudessaan tämä on kuitenkin aivan ihana ja just sopiva. Seinät ei tunnu kaatuvan päälle ja jos joskus sattuisi alkaa kiinnostaa tehdä vatsalihasliikkeitä, kuperkeikkoja tai tuhannen palan palapelejä, niin aina löytyy sen verran tilaa. 

Jos teitä kiinnostaa kuulla esimerkiksi opiskelijabudjetilla sisustetusta kämpästä tai miniyksiön tilanhyödyntämisvinkkejä, niin jättäkää ihmeessä kommenttia, tai mitä ikinä teitä kiinnostaisikaan kuulla! Puoli vuotta mä olen tosiaan tässä ehtinyt asua ennen kuin sain tämänkin postauksen ulos, mutta aina oli joku tekosyy, ettei koti ole vielä täysin valmis ja esittelykunnossa. Todellisuudessa sisustushan tuntuu aina olevan vähän kesken, ja nyt mä pääsen sitten heti päivittelemään teille, jos teen jotain ihania löytöjä tai päivittelen yksityiskohtia ja päädyn fiilistelemään itsekseni ihan liikaa ihan mitä tahansa pikkujuttua. 

Tässä se on, mun kotini. Se on söpö ja pikkuruinen, ja ihan minun ikioma. ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Koska joka päivä on ystävänpäivä

Liian usein mäkin vaivun siihen "mulla ei oo kavereita eikä ketään kiinnosta ja oon ihan yksin" -masisteluun, siihen johon me kaikki joskus sorrutaan. Liian usein unohdan ne kaikki ihanat tyypit, jotka ovat elämääni tiensä löytäneet, liian usein jotenkin vähättelen heidän arvoaan ja panostaan meidän ystävyyteen. Ihan kamala edes kirjoittaa noita sanoja, mutta fakta on että joskus niin vain käy.

On totta, että kasvaessamme ja vanhetessamme ja eläessämme erillisiä elämiämme on useammankin sydänystävän kanssa yhteydenpito vähentynyt, eikä olla enää samalla lailla tekemisissä tai kärryillä toistemme elämistä kuin yläasteella. Mutta se ei missään nimessä tarkoita, että nämä ihmiset olisivat mulle yhtään vähempää tärkeitä. Mä edelleen muistan jokaisen syntymäpäivän ja melkein jokaisen nimipäivän, ja lähes joka kerta jo etukäteen. Aina ystäväni kamppaillessa jonkin ongelman kanssa mä jään pohtimaan, miten itse voisin auttaa tai olla tukena. Mä myönnän, etten aina välttämättä ole joka tilanteessa paras käytännön toimija, osittain siksi että joskus en vain tajua. Mutta mun ystävät on mulle supertärkeitä, ja haluaisin olla sellainen ystävä heille, johon he voivat luottaa ja tukeutua.

Vielä enemmän, ikinä ei saa unohtaa, miten hienoja tyyppejä mun ystävät on. Vaikka saattaisi kulua pitempikin aika ilman kunnon yhteydenpitoa, heti se yksikin viesti lämmittää sydäntä ihan todella. Ja aina kun nähdään, huomaa miten tutulta ja oikealta se tuntuu.

Mä en tiedä onko tässä mun tekstissä yhtään mitään järkeä, mutta se on niin totta kun sanotaan, että ne kaikista tärkeimmät asiat jäävät helposti huomaamatta ja ilman kunnon arvostusta. Jonkun mielestä tämä teksti olisi kuulunut julkaista ystävänpäivänä eikä kuukautta sen jälkeen, mutta oikeastihan tämä menee siihen "joka päivä on äitien-/isän-/naisten-/ystävänpäivä" -kategoriaan. Ei ole väärää aikaa ylistää ystävyyttä.

Laita viestiä sille kaverille, jonka kanssa et ole jutellut vuoteen. Anna hali niille, joiden kanssa hengaat päivittäin. Sano sille tyypille, jonka kanssa juttelet Whatsappissa tälläkin hetkellä, että hän on hyvä tyyppi ja tärkeä sulle. Totea, miten iso onni on, että kaikista maailman ihmisistä juuri teistä tuli ystäviä. Ole kiitollinen kaikista niistä henkilöistä, jotka ovat joskus saaneet sut hymyilemään. Ei päästetä unohtumaan sitä kaikista tärkeintä. Koska joka päivän todella pitäisi olla ystävänpäivä.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Ihana aamu

Tultiin takaisin reissusta maanantaina, ja siitä asti oon "kärsinyt" hienoisesta jetlagista. Lainausmerkeissä siksi, että koska elän edelleen melkein Thaimaan ajassa, oon viimeiset kolme aamua heräillyt ihan itsekseni kuuden jälkeen. Musta on mahtavaa herätä aikaisin ja aloittaa päivä hyvissä ajoin. Tänä aamuna me aloitettiin aamu oikein erityisen ihanasti, nimittäin brunssilla! Kaverit tuli heti aamusta mun luo, paistettiin pannareita ja höpöteltiin kaikesta turhasta siinä sivussa. Naurettiin jutuille, jotka eivät olleet edes hauskoja, jaettiin tarinoita, luotiin muistoja. Ja jälleen kerran mulle nousi sama ajatus mieleen: näitä hetkiä varten me eletään. Naurua, iloa ja ystävyyttä. Ja mä en voi olla muuta kuin onnellinen ja arvostaa näitä hetkiä ihan täysillä.

Ja iso kiitos Oskarille, joka tarpeeksi pitkänä pystyi ottamaan tuon ensimmäisen kuvan ei-täysin-vinksahtaneesta kuvakulmasta :D

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessa, musa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

Yhdistelmä, joka ei petä

No niin, vihdoin näitä muutaman kuukauden takaisia asukuvia! Bongasin tämän villapaidan syysloman Tallinnan-reissulta Pull&Bearista, ja ihastuin täysin! Tämä on sellainen paita, jonka tavallisesti ohittaisin täysin vaatekaupassa, ja niin teinkin. Silti päädyin jotenkin ottamaan uuden katsauksen, ja vein tämän mukanani sovituskoppiin. Mä vaan rakastan näitä värejä ja tätä villapaitaa, se on niin pehmoinenkin että! Ja kun mä ekaa kertaa esittelin tätä ostostani äidille, oli hänen eka kommenttinsa, että ihan on mun tyylinen. Ihan hassua, mä taas olin ollut koko ajan ihan eri mieltä! Myöhemmin huomasin sitten tosiaan, että kainalossa on reikä, mutten silti ole vieläkään saanut aikaiseksi korjata sitä. Vaikka hyvin se on silti toiminut!

Villapaita Pull&Bear / Farkut Monki Oki/ Kengät Citymarket / Huulet Kat Von D Everlasting Liquid Lipstick sävyssä Lolita

Mä muuten rakastan tätä koko yhdistelmää todella: meikit ja luottopuna, vihreä villis, mustat farkut ja ruskeat nilkkurit. Mä en tiedä mikä siinä on, mutta tässä asussa on hyvä fiilis. Ja niin siinä on käynyt, että kun mulla on tuo villapaita päällä, niin lähes poikkeuksetta huulissa on Lolitaa! Niistä on puolivahingossa tullut ihan erottamaton pari, haha!

Millainen sun luottoasusi on tällä hetkellä?

Me vietetään vielä viimeisiä päiviä Bangkokissa, jos haluat pysyä ajantasaisesti kärryillä meidän reissusta ennen virallisia postauksia, kannattaa pistää sekä Snapchat (sannapannari) että Instagram (stoorit sekä fiidi, @sannalovesfood) seurantaan! Myöhemmin sitten matkakuulumisia tietenkin myös blogin puolella.

100 HUULIPUNAA

Hiljattain mulla tuli täyteen yksi odotettu merkkipaalu: mä omistan nyt sata huulipunaa. Ihan tarkalleenottaen raja taisi mennä rikki tuossa joulukalenterin aikana, mutta muutaman vähemmän mieluisen olen hylännyt äidin luo. Viime viikolla tuli kuitenkin mulla mieleen tehdä uusi tarkastuslaskenta täällä mun luonani, jossa mun varastot tietenkin varsinaisesti on, ja niitä oli sata kappaletta! Siinä ne kaikki nyt ovat yhdessä kuvassa, yllätyin kyllä miten vähältä sata punaa näyttää! Pitäiskö teidän mielestä mun tehdä näistä joku tarkempi postaus, jossa erittelisin vaikka niitä parhaita ja ei niin hyviä yksilöitä?